Carlo Abarth

Carlo Alberto Abarth vuonna 1971

Carlo Abarth (15. marraskuuta 1908 – 24. lokakuuta 1979), syntymänimi Karl Albert Abarth, oli ajoneuvojen suunnittelija. Hän syntyi Itävaltallassa, mutta myöhemmin hänelle myönnettiin Italian kansalaisuus, jolloin hänen etunimensä muutettiin italialaiseksi Carloksi . Hänen horoskooppimerkkinsä on skorpioni, josta tuli myöhemmin yrityksen logo.

Biografia

Ennen toista maailmansotaa

Abarth syntyi Wienissä, Itävalta-Unkarin valtakunnan ajalla. 11-vuotias Karl oli vihainen, koska ei ollut kilpailukykyinen puisella potkulaudallaan Wienin Alsergrundin tyypillisissä alamäkikisoissa. Hän muokkailikin potkulautaansa optimoidakseen pyörintävastusta ja mutkanopeuksia: hän uhrasi nahkavyönsä tehden siitä sileät renkaat puisiin pyöriinsä. Hänen insinööritaitonsa huomattiin jo varhain ja hän työskentelikin jo teininä; ensin hän sai 16-vuotiaana harjoittelupaikan Deganilta, Italiassa ja sen jälkeen hän työskenteli Castagnalla (1925–1927), joissa hän suunnitteli moottori- ja polkupyörien runkoja . 19-vuotiaana hän palasi takaisin Itävaltaan ja työskenteli Motor Thunilla ja Joseph Opawskyllä (1927–1934) sekä kilpaili moottoripyörillä , voittaen ensimmäisen kilpailunsa James Cyclellä Salzburgissa 29. heinäkuuta 1928 . Hänestä tuli myöhemmin viisinkertainen Euroopanmestari samalla jatkaessaan työskentelyä insinöörinä. Mekaanikkoharjoittelijana hän pystyi kokeilemaan moottoripyöriä ja parantelemaan niiden osia, kuten sytytysosia. Vakavan onnettomuuden jälkeen Linzissä, jossa hän loukkasi oikean polvensa 22-vuotiaana, hän hylkäsi moottoripyörillä kilpailemisen ja suunnitteli sivuvaunun (1933), jolla hän onnistui lyödä Idän pikajunan 1300 kilometrin matkalla Wienistä Oostendeen (1934) . Abarth keksi tukivarsiratkaisun, joka salli sivuvaunun pyörän kallistua pystysuunnassa, kun pyörä oli ajamassa mutkassa. Hän myi patentin kiireellisenä omien voittojensa myötä ja hän oli 30 parhaan joukossa kaksipyöräisillä Keski-Euroopassa sekä kuljettajana että teknikkona.

Hän muutti Italiaan vuonna 1934, jossa hän tapasi Ferdinand Porschen langon Anton Piëchin ja meni tämän sihteerin kanssa naimisiin samana vuonna . Abarth olikin tosi läheisessä suhteessa Porsche-perheen kanssa. Vuonna 1938 hiukan sodan alkamisen jälkeen Abarth oli Ljubljanassa, Jugoslaviassa kilpailemassa ja joutui onnettomuuden takia olemaan pitkään sairaalassa ja lopetti kilpailu-uransa. Hän jäi sinne sodan ajaksi tehden muutaman vierailun Itävallassa ja Italiassa. Nyt perusteellisena teknikkona hän hankki siellä ollessaan töitä, joissa hänen viritystaitonsa olivat korkeasti arvostettuna. Bensiiniä oli vaikea saada ja moottoreita piti muuttaa toimimaan joko koksilla tai puulla (polttaen niitä; ks. puukaasu).

Toisen maailmansodan jälkeen

Sodan jälkeen hän muutti Meraniin, Pohjois-Italiaan, josta hänen sukunsa on kotoisin . Abarth tutustui Tazio Nuvolariin sekä perheystävään Ferry Porscheen, ja perusti yhdessä insinööri Rudolf Hruskan ja Piero Dusion kanssa Compagnia Industriale Sportiva Italian (CIS Italia, josta tuli myöhemmin Cisitalia), joka oli italialainen Porsche Konstruktionen toimipiste (1943–1948). Ensimmäinen tämän yhteistyön tulos ajoneuvona oli jokseenkin menestymätön Tipo 360 F1-prototyyppi (ks. Porsche 360). CIS Italia projekti tyrehtyi kun Dusio muutti Argentiinaan (1949).

Abarth perusti 31. maaliskuuta 1949 Abarth & C. -yhtiön Cisitalian kilpakuljettaja Guido Scagliarinin kanssa Bolognassa ja käyttäen hänen horoskooppimerkkiään, skorpionia, yrityksen logona. Yrityksessä oli hänen lisäkseen 10 henkilöä. Myöhemmin samana vuonna Abarth & Co muutti Torinoon. Scagliarinin isän rahoittamana yhtiö valmisti kilpa-autoja ja siitä tuli suuri tehopakoputkien valmistaja, jotka ovat edelleen tuotannossa Abarth-nimellä. Abarth tarjosi myös virityssarjoja (imusarjoja, tupla-kaasuttimia ja pakoputkistoja) moniin eri autoihin mukaanlukien VW Kupla. Hän asetti ne kuitenkin kohtuullisen korkeaan hintahaarukkaan ja oli siinä kylläkin oikeassa tarjoten todella hyvää laatua. Ne olivatkin valovuoden edellä aikaansa ennen muita kaupallisia tuotteita.

20. lokakuuta 1965 Abarth asetti henkilökohtaisesti eri nopeusennätyksiä Autodromo Nazionale Monzalla .

Hän myi yrityksen 31. heinäkuuta 1971 Fiatille, mutta jatkoi toimitusjohtaja hetken. Myöhemmin hän muutti takaisin Wieniin, jossa hän kuoli vuonna 1979.

Yksityiselämä

Carlo Abarth oli naimisissa kolme kertaa. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Anton Piëchin sihteeri Wienissä. Hän avioitui toisen vaimonsa, Nadina Abarth-Zerjavin, kanssa vuonna 1949. He elivät yhdessä vuoteen 1966 asti ja erosivat vuonna 1979. Samana vuonna, noin kuusi viikkoa ennen kuolemaansa, Abarth meni naimisiin kolmannen vaimonsa Anneliese Abarthin kanssa, joka jatkaa Carlo Abarth Foundation -säätiön johdossa ja kirjoitti yhden omaelämänkertansa vuonna 2010.

Lähteet

• Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Carlo_Abarth-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.