Mazda 626 (CB)

Kohteesta AutoWiki
Versio hetkellä 18. maaliskuuta 2007 kello 13.42 – tehnyt Gibba (keskustelu | muokkaukset)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mazda 626
Valmistaja ja valmistusmaa Toyo Kogyo, Japani
Valmistusaika 19791983
Luokka Keskiluokka
Kori 4-ov sedan
2-ov hardtop
Moottori OHC rivi-4
Iskutilavuus 1586–1970 cm3
Teho 75–90 hv
55–66 kW
Voimanvälitys Takapyöräveto
Kiihtyvyys 0–100 km/h
13,5 sek (1,6l)
11,5 sek (2,0l)
Huippunopeus n. 165 km/h
Hintaluokka Maaliskuu 1981
57 900 mk (1,6 DX)
62 000 mk (2,0 DX)
Edeltäjä -
Seuraaja Mazda 626 GC
Saman luokan autoja Ford Taunus
Mitsubishi Galant
Opel Ascona
Saab 99
Volvo 24x


1970-luvun lopuilla Mazda esitteli kaksi Euroopassa hyvin menestynyttä mallistoa: pikkuauto 323 ja keskiluokkalainen 626, joka tunnettiin Japanissa Capella-nimellä. Eurooppaan 626 tuli vuonna 1979. Mallin suunnitteluun oltiin mainostajien mukaan käytetty rahaa lähes 160 miljoonaa dollaria.

Mazda 626 oli tavanomainen auto: takavetoinen, 4-ovinen sedan, jonka tekniikka oli pienin varauksin täysin normaalia. Ulkomitoiltaan 626 oli hieman Opel Asconaa suurempi.

Suomeen tuotavien autojen moottorivaihtoehtoina olivat joko 1,6- tai 2,0-litraiset bensiinimoottorit. Vaikka ne eivät olleet kovin nykyaikaisia, kulutus ei ollut suuri.

Mazda 626 oli ensimmäisiä kaadettavalla takaselkänojalla varustettuja porrasperäisiä autoja. Muutenkin varustelutaso oli japanilaisautojen mukaisesti korkea: vuoden 1981 mallissa oli esimerkiksi etuistuinten lämmitys.

Sisätilat olivat pienehköt, samoin tavaratila ja ajokäytöskin oli hieman levoton. Toisaalta viimeistely oli hyvä ja moottorit suorituskykyisiä. Autoja valmistettiin yhteensä noin 725 000 kappaletta.

Suomessa mallistoa myytiin hieman 323:sta vähemmän. Vuonna 1980 Mazda 626 oli rekisteröintitilaston sijalla 23. jolloin niitä tuli rekisteriin 1455 kappaletta.

Tekniikka ja rakenne

Moottori oli sijoitettu eteen pitkittäin. 2-litrainen vaihtoehto oli pitkäiskuinen, siinä oli kevytmetallinen sylinterinkansi, V-kulmaan sijoitetut venttiilit ja sähköinen polttonestepumppu. Ensimmäisissä 2,0-malleissa oli nelivaihteiset vaihteistot, mutta myöhemmin ne vaihtuivat 5-vaihteisiin.

Edessä oli erillisjousitus, mutta takana jäykkä akseli, tosin hyvin tuettuna: neljä pitkittäistä ja yksi poikittainen tukivarsi ja kallistuksenvaimennin. Ohjaus oli kuulamutterityyppiä ja välitys hidas. Edestä löytyi levyjarrut ja takaa rummut. Rengaskoko oli 2-litraisessa 185/70 SR 13.

Mitat

Akseliväli: 2510 mm
Raideväli e/t: 1370/1380 mm
Pituus: 4305 mm
Leveys: 1660 mm
Korkeus: 1370 mm
Maavara: 150 mm

Lähde

  • Ajovalo.net
  • TM 12/1979 (koeajoraportti)