Renault 4CV
| Renault 4CV Hino 4CV | |
|---|---|
| Valmistaja ja valmistusmaa | Renault, Hino, |
| Valmistusaika | 1946–1961 |
| Luokka | B-segmentti |
| Kori | 4-ovinen sedan 4-ovinen avoauto |
| Suunnittelija | |
| Pohjalevy | |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 748 cm3 |
| Teho | 17 hv |
| Voimanvälitys | takaveto |
| Kiihtyvyys | n. 30 s (0-80 km/h) |
| Huippunopeus | n. 95 km/h |
| Kulutus | |
| CO2-päästöt | g/km |
| Hintaluokka | |
| Edeltäjä | Renault Juvaquatre Renault Primaquatre |
| Seuraaja | Renault Dauphine Renault R3 Renault R4 |
| Saman luokan autoja | Kuplavolkkari |
Renault 4CV oli taloudelliseksi "kansanautoksi" suunniteltu auto, jonka esikuvana toimi lähinnä Kuplavolkkari. 4CV on ensimmäinen ranskalainen auto, jota valmistettiin yli miljoona kappaletta (1 105 547 kpl) vuosina 1946-1961. Myyntiin tullessa auton lempinimi oli Le moutte de beurre. Autoa myytiin huonosta taloudellisesta tilanteesta huolimatta 37 000 kappaletta puolessa vuodessa vuonna 1949 ja oli siten Ranskan yleisin auto. Myös Japanilainen Hino Motors Ltd. valmisti 4CV:tä.
4CV oli helposti muunneltavissa kilpa-autoksi ja sillä voitettiin selä Le Mansin 24 tunnin ajot että Mille Miglia. Ensimmäinen yhteistyöprojekti Alpinen ja Renaultin välillä oli legendaarinen Alpine A-110, joka perustui kyseiseen autoon ja jolla voitettiin rallin MM.
Sisällysluettelo
Historia
4CV:n suunnittelivat alunperin Renaultin insinöörit, samana aikana kun saksalaiset olivat miehittäneet Ranskan toisessa maailmansodassa. Tällöin Renaultilla oli tiukat määräykset, että se saa valmistaa vain kuorma-autoja ja armeijakalustoa. Suunnitteluryhmän johtajina oli Fernard Picard, Charles-Edmond Serre ja Jean-Auguste Riolfo. He suunnittelivat pientä, taloudellista autoa sodan jälkeistä taloudellisesti vaikeaa aikaa varten. Ensimmäinen prototyyppi valmistui vuoden 1941 lopulla ja kolmen seuraavan vuoden aikana tehtiin kolme prototyyppiä lisää. Aluksi sylinteritilavuus oli 760 cm³. Päätös 4CV:n valmistamisesta tehtiin 9.11.1945. Tuotantotavoitteeksi asetettiin 300 autoa päivässä, kun ennen sotaa Renault valmisti kaikki mallit yhteensä 250 autoa päivässä. Auto esiteltiin yleisölle vuoden 1946 Pariisin autonäyttelyssä. Tuotannossa oli tuolloin Renaultin malleista vain vanha Juvaquatre. 4CV-mallin tuotantoa varten tehdas osti koneita Yhdysvalloista ja myös suunnitteli itse laitteita tuotannon helpottamiseksi.
Ensimmäiset sarjatuotanto-4CV:t valmistuivat kesälomien jälkeen 1947. 1948 valmistettiin yli 200 4CV:tä päivässä ja 300 auton päivätuotantoon päästiin 1949. Tammikuussa 1950 valmistui sadastuhannes 4CV, joka arvottiin tehtaan työntekijöiden kesken.
Vuonna 1950 4CV:n sylinteritilavuutta pienennettiin 747 cm³, jotta auto sopisi alle 750-kuutioisten autourheiluluokkaan.
Kori
Keulan ilme muistutti Peugeot 203:n keulaa. Pituutta 4CV:llä oli vain 363 cm, joka oli 40 cm vähemmän kuin Kuplalla. 4CV painoi 600 kiloa. Monet ensimmäiset 4CV:t oli maalattu keltaiseksi Saksan armeijan Afrika Korpsin värillä, koska maaliaine oli peräisin sen varastoista ja se oli ainoa runsaammin saatavilla oleva maali.
Ulkonäköä muutettiin etusäleikön muutoksilla. Etuovien liukuikkunat korvattiin tuuletusikkunoilla ja alasveivattavilla ruuduilla. 4CV oli meluisa auto. Ohjaus oli kevyt, mutta hidas (4,5 kierrosta). Pitkäiskuinen moottori oli suhteellisen sitkeä. Vaihteita oli kolme. Huippunopeus oli noin 100 km/h.
Vienti
Vienti alkoi jo kesällä 1948, jolloin alkoi vienti Yhdysvaltoihin. Vuonna 1957 Renault vei Yhdysvaltoihin noin 5000 autoa. 1949 viidennes tuotannosta meni vientiin. Tuontirajoituksia tehdas kiersi perustamalla kokoonpanotehtaita Englantiin, Irlantiin, Belgiaan, Australiaan, Etelä-Afrikkaan, Espanjaan ja Japaniin. Japanissa yhteistyökumppanina oli Hino (Japanissa valmistettiin vuonna 1953 vain 3000 autoa vuodessa).
Moottori
Vaihteistona on kolmivaihteinen manuaali.
- Perus mallissa oli 645 kuutiocm moottori ja sport mallissa tuo isompi (21hv)-->
- 0.7 - (748 cm3) 13 kW (17 hv) @4000 r/min
Mitat
- Pituus: 3663 mm
- Leveys: 1430 mm
- Korkeus: 1470 mm
- Omamassa: 600 kg
Lähteet
- Tekniikan Maailma 16/1985