Alvis 12/50

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alvis 12/50
Alvis-12-50.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa Alvis Car and Engineering Company,
Flag of the United Kingdom.svg.png UK, Englanti, Coventry
Valmistusaika 19231932
Luokka Keskiluokka
Kori Saloon
Tourer
Drophead coupé
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori R4
Iskutilavuus 1500 – 1650 cm3
Teho 50 hv (bhp)
Voimanvälitys
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä Alvis 10/30
Seuraaja Alvis Firefly
Saman luokan autoja

Alvis 12/50 on brittiläisen Alvis Car and Engineering Company Ltd:n vuonna 1923 myyntiin tuoma malli. Siitä tehtiin valmistushistoriansa aikana useampia eri kehitysversioita, joista viimeisen valmistus päättyi vuonna 1932. 12/50 oli tarjolla usealla eri tyyppisellä tehdaskorilla, joiden valmistajana oli Carbodies sekä Cross & Ellis.[1]

Alvis 12/50 mallia valmistettiin 3705 kappaletta.

SA ja SB[muokkaa]

12/50 tuli markkinoille loppuvuodesta 1923. Ensimmäisen tuotantovuoden mallitunnukset olivat SA ja SB. SA:n akseliväli oli 108.5 tuumaa (2756 mm) ja SB:n 112.5 tuumaa (2858 mm). Voimanlähteenä oli 4-sylinterinen, 50-hevosvoimainen (bhp), 1496 cm3:n OHV-moottori (poraus 68 mm, isku 103 mm). Auton tikapuurunko oli suhteellisen sirotekoinen ja moottori oli kiinitetty siihen erillisellä apurungolla.

Neliportainen, synkronoimaton vaihteisto ja kartiokytkin. Rumpujarrut takapyörillä.

Pienemmän SA:n päälle asennettiin pääsääntöisesti kahden hengen avokori, kun taas SB soveltui neljän hengen avo- tai umpikorin alustaksi. Kaksipaikkaisten Super Sports -mallien myötä Alvis alkoi kasvattaa mainetta hyvälaatuisten ja suorituskykyisten autojen valmistajana. Vuonna 1923 mallilla voitettiin Brooklandsin 200 mailin ajo. Alumminikorin suipon peräosan muotoilun johdosta Super Sports sai lempinimen "Ducks back" eli ankanpyrstö.[2] [3]

SC[muokkaa]

Syksyllä 1924 malliversioksi vaihtui SC, joka SA:n ja SB:n lisäksi korvasi mallistosta poistuvan 12/40:n. Voimanlähteenä mallissa oli 1600-kuutioinen (1598 cm3) OHV-moottori, (poraus 68 mm, isku 110 mm) jonka teho oli samaiset 50 hevosvoimaa, kuin edeltäjässään. SC oli mahdollista tilata myös 1500-kuutioisella moottorilla (1496 cm3), jolloin se sopi autokilpailujen Light car -luokkaan. SC valmistettiin SB:ltä periytyvälle pidemmän akselivälin alustalle. Valinnaisvarusteena oli tarjolla rumpujarrut etupyörille.

TE ja TF[muokkaa]

Vuodelle 1926 12/50 uudistui täydellisesti. Syksyllä 1925 markkinoille tulleen TE-version myötä 12/50 sai tukevamman rungon ja moottorin iskutilavuus kasvatettiin 1645 cm3:iin (poraus 69 mm, isku 110 mm). Pidemmän iskun myötä moottori sai uuden kampikammion. Tämän rinnalla valmistettiin TF-versiota, jonka voimanlähteenä oli edelleen 1496 cm3:n moottori.

Aiempien versioiden apurungosta oli luovuttu ja moottori oli nyt pultattu kiinni suoraan runkoon. Aiemman kartiokytkimen tilalle tuli kuiva yksilevykytkin. Neljän pyörän jarruista tuli vakiovaruste, samalla takajarrut vaihtuivat kaksikenkäisistä yksikenkäisiksi.

TG, TH ja SD[muokkaa]

Vuonna 1927 TE:n tilalle tuli TG ja pienemmällä moottorilla varustetun TF:n korvasi SD. TG oli vakiomalli ja SD kilpailukäyttöön soveltuva urheilullinen malli. SD:n 1496 cm3:n moottorin hengitystä oli parannettu suuremmilla imuventtiileillä ja avarretuilla imukanavilla. Näiden rinnalla valmistettiin yhden vuoden ajan versiota TH, jossa 1650-kuutioisen TG:n vaihteisto ja perävälitys oli yhdistetty SD:n 1500-kuutioisen moottorin kanssa. TG- ja SD-malleja valmistettiin vuoteen 1929 asti.

TJ[muokkaa]

Alvis 12/50:n valmistus päättyi vuoden 1928 lopulla, koska yhtiö panosti resursseja uudenlaisen, etuvetoisen 12/75-sarjan tuotantoon. Tämä malli ei käynytkään kaupaksi toivotulla tavalla, ja välttääkseen vararikon, yhtiössä tehtiin päätös ottaa 12/50 takaisin tuotantoon. Vuoden 1930 lopulla esiteltiin 1645 cm3:n moottorilla varustettu versio TJ. Tämä 12/50:n viimeiseksi jäävää versiota valmistettiin vuoteen 1932. Malli oli huomattavasti edeltäjiään kehittyneempi. Siinä oli mm. akku- ja puolasytytys, aiemman magneettosytytyksen sijaan ja polttoainesäiliö oli siirretty rintapellistä auton takaosaan. Näkyvimmin TJ erosi edeltäjistään jäähdyttäjän kehyksen osalta, joka oli vaihtunut messinkisestä kromatuksi.

12/50 TJ:n rinnalle tuotiin vuonna 1931 malli 12/60 TK, joka oli varustettu samalla 1645 cm3:n moottorilla, mutta hieman ylöspäin viritettynä. Vuonna 1932 versioksi vaihtui TL.

Vuonna 1932 12/50:n seuraajaksi esiteltiin roadster-korinen Alvis Firefly, jonka rinnalle vuonna 1933 tuotiin suuremmilla 4-hengen koreilla valmistettu Firefly 12.

Lähteet[muokkaa]

  • David Culshaw, Peter Horrobin, The Complete Catalogue of British Cars 1895–1975, Veloce Publishing, 1997, ISBN 1874105936
  1. Richard Lentinello: 1925 Alvis 12/50 SC – Hemmings Motor News, Viitattu: 3. lokakuu 2020.
  2. Richard Owen: 1923 Alvis 12/50 – SuperCars.net, 23. huhtikuu 2016. Viitattu: 3. lokakuu 2020.
  3. 1924 Alvis SA 12/50 Ducksback – Shannons Auctions, Viitattu: 3. lokakuu 2020.
Alvis logo.png Alvis-mallit
1920-1940

10/30 | 11/40 | 12/40 | 12/50 | 12/60 | 12/70 | 12/75 | 14/75 | 3½ litre | 4.3 litre | Crested Eagle | Firebird | Firefly | Firefly 12 | FWD | Silver Crest | Silver Eagle | Speed 20 | Speed 25

1945-1967

TA 14 | TB 14 | TA 21 | TB 21 | TC 21/100 | TC 108/G | TD 21 | TE 21 | TF 21

Prototyypit

Rover-Alvis P6-BS