Ajettavuus

Kohteesta AutoWiki
(Ohjattu sivulta Ohjaus)
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Usein kuullaan puhuttavan auton ajettavuudesta tai ajo-ominaisuuksista. Kuitenkaan tietyn henkilön määrittelemä ajettavuus ei välttämättä ole toisen henkilön mieleen ollenkaan. Tästä syystä ajettavuutta on hankala määrittää, koska sille ei ole määritelty yksiselitteisiä vaatimuksia.

Kuitenkin esimerkiksi autolehdistä lukiessaan huomaa sangen voimakkaita ilmaisuja eri auton ajettavuudesta. Autolehdissä olevat ajettavuuden määrittelyt perustuvat usean alan ammattilaisen yhteenvetoon. Nämä ammattilaiset kuitenkaan eivät pysty painottamaan eri ihmisille tärkeitä arvoja, vaan tulokset ovat ennemminkin suunnattu ohjenuoriksi lehteä lukevalle. Jokainen autoilija muodostaa oman käsityksensä hyvistä ajo-ominaisuuksista.

Muutamia asioita kuitenkin voidaan yleistää, jotta päästään arvioimaan autojen eroja. Hyviä vertailukohteita, joita myös autoalan julkaisut testeissään käyttävät, ovat muun muassa; suuntavakavuus, alustan toiminta, ohjaus ja auton toiminta pidon rajoilla liikuttaessa. Nämä ovat vain pieni osa esimerkeistä, joilla voidaan arvioida auton ajettavuutta. Jokainen priorisoi asiat omalla tavallaan.

Suuntavakavuus[muokkaa]

Suuntavakavuudella halutaan ilmaista auton kykyä kulkea kuljettajan toivomaan suuntaan ilman ohjauspyörän jatkuvaa paimentamista. Suuntavakavuuteen vaikuttavat auton uraherkkyys, eli se tunteeko auto tiessä olevia kulumauria ja pyrkiikö se takertumaan niiden vaikutukseen vai pystyykö auto kulkemaan suoraan havaitsematta tien pinnan muutoksia.

Sivutuuliherkkyys liittyy myös voimakkaasti auton suuntavakavuuteen. Sivutuuliherkkyydellä halutaan testata auton kykyä pysyä linjassaan sivutuulen vaikutuksesta huolimatta. Sivutuuliherkkyyden aiheuttamaa poikkeamaa voidaan perustella autojen erilaisilla alustan toiminnnoilla.

Alustan toiminta[muokkaa]

Auton alustan toiminnalla on hyvin suuri merkitys ajettavuuteen. Hyvällä alustan toiminnalla tarkoitetaan usein seuraavia asioita: ei turhaa pintakovuutta, vähäistä kallistelua käännöksissä, jousitusmukavuudesta huolimatta hyvää ja jämäkkää tuntumaa tiehen ja kykyä selvitä ääritilanteissa tapahtuvista nopeista suunnanvaihteluista tasapainoisesti ja mahdollisimman yksinkertaisesti.

Kuitenkaan pelkästään näin yksinkertaisesti ei voida vertailla alustan toimintaa. Joku haluaa panostaa autonsa alustan toimintaan tekemällä siitä erityisen jäykän ja jämäkän ajettavan madaltamalla alkuperäistä jousitusta, kun taas toinen haluaa nauttia autolla ajosta pehmeästi ja rauhallisesti kurvaillen.

Pyrittäessä normaalia pehmeämpään alustaan vaihdetaan renkaat yleensä hieman normaalia korkeampiprofiilisiin ja kapeampiin renkaisiin, näin renkaisiin saadaan joustavuutta lisää, mikä taas lisää koko alustan pehmeyttä. Kuitenkaan tämä ei välttämättä ole viisasta, sillä ääritilanteissa korkeampi profiili renkaassa saattaa johtaa siihen, että auton hallinta muuttuu hyvin vaikeasti hallittavaksi pidon rajoilla.

Jäykempää alustaa haluava yleensä vaihtaa auton niin kutsutun madallussarjan ja hieman vannekooltaan suuremmat, mutta profiililtaan matalammat renkaat. Näiden avulla auton ulkonäkö yleensä paranee ja auto hallinta tuntuu jämäköityvän ja terävöityvän. Matkustusmukavuus kuitenkin kärsii vääjäämättä kyseisessä muutoksessa ja auto muuttuu herkemmäksi tien epätasaisuuksille, mikä saattaa aiheuttaa ikävän tunteen ajettaessa karheammilla pinnoilla. Lisäksi jälkiasenteiset tarvikesarjat saattavat muuttaa myös auton totuttua hallintaa ääritilanteissa huonommaksi. Kannattaakin harkita onko valmis panostamaan auton ulkonäköön vai mieltääkö alkuperäisen turvallisen tuntuman tiehen itselleen tärkeämmäksi.

Nykypäivän autot ovat käyneet läpi pitkät rakennus- ja testausvaiheet, joiden avulla kukin autonvalmistaja on luonut kyseisen auton käyttäytymiselle parhaimman mahdollisen kompromissin, jota pääsääntöisesti kannattaa muuttaa vain automerkin omilla vaihtoehtoisilla osilla.

Pointti on, että jos haluaa autoltaan jämäkkyyttä ja sporttisuutta ei kannata ostaa tavallista nykymaailman perheautoa ja muokata sen alustaa erinäisin tarvikeosin, vaan pitää ostaa oman toiminnan mukainen auto, olkoon se nyt tässä tapauksessa jokin sporttisempaan käyttöön alunperinkin suunniteltu automalli.

Toisaalta markkinoilta löytyy erittäin laajat valikoimat tarvikkeita alustan muuttamiseen oman mieltymyksensä mukaiseksi. Kun erilaisia kehittyneitä komponentteja testataan tarpeeksi ja samalla tehdään tarvittavia säätöjä alustaan voi olla, että autosta saa huomattavasti itselleen sopivamman ja johdonmukaisemmin käyttäytyvän, kuin mitä se alkuperäisenä oli. Tällaisten ominaisuuksien löytäminen vaatii kuitenkin tarkkaa asiaan perehtymistä ja testaamista.

Kannattaa muistaa, että ääritilanteita tulee eteen onneksi erittäin harvoin. Sellaisen tullessa eteen, on todella tärkeää, että autostasi löytyy sinun hallinnassasi olevat valmiudet tilanteesta selviytymiseksi tai edes onnettomuuden lieventämiseksi. Normaaliajossa hyvältä tuntuvat muutokset eivät välttämättä toimi halutulla tavalla silloin kun tarve on suurin. Hyvä alustan toiminta voi pelastaa henkesi.

Ohjaus[muokkaa]

Ohjaus on erittäin laaja, mutta myös erittäin tärkeä käsite ajo-ominaisuuksia tutkittaessa. Hyvän ohjauksen pitää välittää alustan kautta tietoa esimerkiksi tien pinnan ja renkaiden välisen kitkan muutoksista. Hyvän ohjauksen pitää palauttaa, eli käännöksen jälkeen auton ohjauksen tulisi kääntyä takaisin suoraan itsestään. Hyvässä ohjauksessa pitää olla sitä enemmän vastetta, kuin mitä ohjauspyörää käännettään. Kuitenkaan vasteessa ei saa mennä liiallisuuksiin, muttei liian vasteetonkaan ohjaus ole hyvä. Yleisesti hyvässä ohjauksessa tulisi tuntuman tiehen olla johdonmukainen.

Ohjaukseen vaikuttaa alustan geometriset ratkaisut, muun muassa caster– ja camber-kulmat vaikuttavat ohjauksen toimintaan. Myöskin jättö ja olkapoikkeama vaikuttavat olennaisesti ohjauksen tuntumaan.

Nykyisin lähes kaikissa autoissa on käytössä ohjaustehostin, jonka tehtävänä on helpottaa kuljettajaa pyörien kääntämisessä vähentämällä ohjaukseen tarvittavaa voimaa. Ohjaustehostimia on kuitenkin erilaisia automallista riippuen.

Nykyisin autonvalmistajat käyttävät yhä useammin sähköistä ohjaustehostinta, joka tuntuu varsin kevyeltä käännellä. Kaupungissa ajettaessa keveä ohjaus on kieltämättä miellyttävä, mutta maantielle siirryttäessä sähköisen ohjauksen liiallinen keveys ei ole hyväksi ohjauksen tuntumalle. Keveydentunne ratissa saattaa hämätä liukkaalle pinnalle tultaessa, eikä kuljettaja välttämättä saa viestiä tien liukkaudesta ohjauksen kautta. Yleisesti maantiellä enemmän liikkuvan mieleen on hydraulinesteen avulla hydraulisesti toimiva ohjaustehostin, joka sekin keventää ja rauhoittaa ohjausta, mutta säilyttää tarvittavan tuntuman tiehen sähköistä tehostinta paremmin.

Ohjauksen keskialueesta kuulee puhuttavan usein. Tällä halutaan ilmaista ohjauksen sitä aluetta, kun ohjauspyörää käännettään vain vähän. Tahmea keskialue tarkoittaa sitä, että vähän käännettäessä auto pyrkii jatkamaan kaarretta loputtomasti, eikä ohjaus palaudu suoraksi takaisin. Keskialueessa voi olla myös niin sanottu tyhjä alue, jossa käänneltäessä auto ei muuta suuntaansa. Autoa, jossa keskialue olisi täydellinen, on hankala löytää. Mutta hyvin pienetkin erot keskialueessa korostuvat voimakkaasti eri autoissa esimerkiksi suoralla maantiellä ajettaessa.

Yleisesti ohjauksesta voidaan sanoa positiivista palautetta, jos se pyrkii palautumaan suoraksi omin avuin ja jos se välittää kuljettajalleen tarpeeksi tietoa tiestä.

Rengasvalinnoilla on todella suuri vaikutus erityisesti ohjauksen tuntumaan ja keskialueen käyttäytymiseen. Kannattaakin vertailla renkaita ennen ostoa esimerkiksi autolehtien avulla ja kannattaa myös ottaa selvää, mitkä olivat auton ensiasennusrenkaat, sillä näille ensiasennusrenkaille pohjautuu autonvalmistajan luoma paras mahdollinen auton käyttäytyminen.

Ajettavuus ääritilanteissa[muokkaa]

Ääritilanteissa käyttäytyminen on asia, jota hyvin harvoin tarvitaan, mutta tarpeen tullen se on tärkein asia kyseisellä hetkellä. Tärkeintä olisi hyvässä ääritilannekäyttäytymisessä auton neutraali ja johdonmukainen käyttäytyminen. Auton pitää toimia niin kuin kuljettaja sitä ohjastaa, myöskin pidon rajoilla.

Ali- ja yliohjautuvuus ovat jokaisen auton omia ominaisuuksia.

  • Pääosin etuvetoinen auto lähtee puskemaan suoraan kun pito loppuu, jolloin puhutaan aliohjautuvuudesta. Aliohjautuvuutta on helpompi kontrolloida tiukassa paikassa.
  • Takavetoinen auto puolestaan saattaa yliohjautua, eli kaarteessa perä saattaa menettää pitonsa aikaisemmin, jonka johdosta auto voi pyörähtää.
  • Nelivetoinen auto puolestaan on näitä molempia, ensiksi voi tuntea aliohjautuvuutta, jonka jälkeen pienellä kaasun lisäämisellä perä lähtee luistoon, jolloin nelivetoinen muuttuu yliohjaavaksi.

Kaikki autot ovat kuitenkin yksilöllisiä ja etuvetoinenkin saattaa lähteä yliohjautumaan voimakkaasti esimerkiksi, jos nelipyöräluistossa ollessa painaa kytkimen pohjaan. Auton alustalla on suuri merkitys ali- ja yliohjautuvuuteen.

Auto, jota kuljettaja pystyy kontrolloimaan pidon menetyksenkin jälkeen, on ääritilanteista selviytymiseen hyvä. Nelivetoisella autolla pidon menetyksen raja voi olla suurempi, mutta rajan ylittyessä kysytään kuljettajalta kokemusta ja nopeaa toimintaa.

Yleisesti kokemus on paras apu selviytymään pidon menettämisen jälkeenkin. Tasaisesti neljän renkaan luistoon lähtevä auto on yleensä johdonmukaisin hallita liukkaalla. Etuvetoista pidetään yleensä helpompana hallittavana kuin taka- ja nelivetoisia, johtuen juuri sen johdonmukaisesta hallittavuudesta.

Autoissa ovat nykyisin yleistyneet ajonvakautusjärjestelmät, jotka mittaavat pyörien pyörintäeroja ja havaitessaan jarruttavat luistavia pyöriä, jolloin pito palaa takaisin. Järjestelmät ovat kehittyneet ja kehittyvät jatkuvasti, mutta nekään eivät täysin kumoa fysiikan lakeja, joten on tärkeää että auto toimii ääritilanteissa myös ilman sähköteknisiä apuja. Järjestelmä kuitenkin auttaa huomattavan paljon ja sitä kannattaa pitää päällä kaikessa autoilussa.

Erityisesti nuoriso suosii näyttäviä sivuluisuja, joissa takarenkaiden pito ylitetään ja auto saadaan näyttävästi yliohjautumaan. Kuitenkin tällainen toiminta tapahtuu yleensä melko hiljaisissa vauhdeissa, joissa pidon palauttaminen on helpompaa. Ajettaessa maantienopeuksilla on hyvä muistaa, ettei välttämättä koulun kulmalla opeteltu sivuluisto toimi samalla tavoin jopa 3 kertaa suuremmissa nopeuksissa.

Paras paikka ääritilanteiden harjoitteluun on suljettu rata, joissa voidaan saattaa auto luistoon kovemmistakin vauhdeista ja yrittää sitten palauttaa autoon pito ja oikaista se takasin tielle.

Yhteenveto[muokkaa]

Jokaisen auton ajettavuudessa pitäisi olla eroja, ja joidenkin kohdalla erot voivat olla suuria. Nämä edellä mainitut tiedot ovat tarkoitettu sinulle, joka haluat oppia enemmän auton ominaisuuksista. Edellä mainitut ovat vain murto-osa kaikesta siitä, mistä kaikki ajo-ominaisuudet muodostuvat, mutta niiden avulla sinä voit parantaa tietojasi seuraavaa autokauppaa varten.

On tärkeää, että jokainen löytää itselleen auton, joka miellyttää ajettavuudellaan, mukavuudellaan ja käyttöominaisuuksillaan. Paras tapa löytää omaan ajotyyliin sopiva auto on testata ja perehtyä ennen ostoa moniin eri vaihtoehtoihin. Autoa koeajaessa kannattaa myös tehdä tiukempiakin ohjausliikkeitä, jolloin pystytään havainnollistamaan auton kykyä selviytyä juuri sinun kanssasi siitä tiukemmastakin tilanteesta.

Katso myös[muokkaa]