Pierce Arrow

AutoWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pierce Arrow
Pierce-Arrow logo.jpg
Yrityksen perustusmaa ja paikka Flag of the United States.svg.png Yhdysvallat, {{{perustuspaikka}}}
Tuotannon aloitus 1901
Autokonserni
Vuotuinen valmistusmäärä
Sijainti Suomen rekisteröintitilastossa
Suomen maahantuoja
Suosituin malli
1903 Pierce

Pierce-Arrow oli amerikkalainen automerkki, jota valmistettiin New Yorkin Buffalossa vuosina 1901-1938. Vaikka Pierce-Arrowt tunnetaan parhaiten kalliina ja ylellisinä autoina, joita käyttivät kuninkaalliset, elokuvatähdet sekä Yhdysvaltain presidentit, yhtiö valmisti myös kuorma-autoja, paloautoja, asuntovaunuja, sekä moottori- ja polkupyöriä.

Alkutaival[muokkaa]

Pierce-Arrow -yhtiön edeltäjä, nimeltään Heinz, Pierce and Munschauer, perustettiin vuonna 1865. Yhtiö tunnettiin Yhdysvalloissa kotitaloustuotteistaan, erityisesti koristeellisista lintuhäkeistään. Vuonna 1872 George Norman Pierce (1846-1910) osti yhtiöstä ulos kaksi muuta osakasta ja vaihtoi sen nimeksi George N. Pierce Company. Vuonna 1896 yhtiön tuotelinjaan lisättiin polkupyörät. Vuonna 1900 yhtiö valmisti koemielessä yhden, massachusettslaisen ajoneuvotehtailija Overmanin lisenssivalmisteisella höyrykoneella varustetun auton, mutta hanke ei edennyt pidemmälle. Vuonna 1901 Pierce Company valmisti yksisylinterisellä De Dion-Bouton -lisenssimoottorilla valmistetun kevyen Motorette -auton, jossa oli kaksi vaihdetta eteen, mutta ei peruutusvaihdetta. Vuonna 1903 yhtiö valmisti kaksisylinterisen mallin, jolle annettiin nimeksi Arrow.

Vuonna 1904 Pierce teki päätöksen, että yhtiö keskittyy markkinoiden yläpäähän suunnattujen, suurten ja ylellisten autojen valmistukseen. Tähän tarkoitukseen luotiin malli Great Arrow, josta muodostui Piercen menestyksekkäin tuote. Nelisylinterinen, tukevarakenteinen auto otti voiton vuoden 1905 Glidden Tour -kestävyysajossa. Pierce jatkoi Glidden Tourin voittoputkeaan vuosina 1906, -07, -08 ja -09.

Vuonna 1906 yhtiö jaettiin osiin, polkupyöriä, ja myöhemmin moottoripyöriä valmistaneeseen Pierce Cycle Companyyn, joka kaatui konkurssiin vuonna 1914, sekä autoja valmistaneeseen Pierce Motor Companyyn. George Pierce myi osuutensa yhtiöstä vuonna 1907 ja vuonna 1908 sen nimeksi muutettiin Pierce-Arrow Motor Car Company.

Vuonna 1909 Yhdysvaltain Valkoinen talo tilasi kaksi Pierce-Arrowta valtion edustuskäyttöön.

Vuonna 1910 Pierce-Arrow pudotti henkilöautolinjastossaan pois nelisylinteriset moottorit ja siirtyi kuusisylinterisiin. Kuusisylinteriset mallit 6-36, 6-48 ja 6-66 pysyivät tuotannossa seuraavan vuosikymmenen alkuun saakka.

Vuonna 1914 Pierce-Arrow otti käyttöön design-piirteen, joka pysyi sille tunnuksenomaisena aina merkin valmistuksen loppuun saakka. Kyseessä oli ajovalot, jotka sijoitettiin osittain integroidusti etulokasuojien päälle. Tämä antoi autolle jo kaukaa tunnistettavan ilmeen. Pierce-Arrow haki patenttisuojan tälle designilleen, kyseessä lienee yksi autoteollisuuden ensimmäisistä patenteista, joka koski jotain muuta kuin tekniikkaa ja rakenteita. Auton pystyi halutessaan tilaamaan myös yleisemmin käytössä olleella valaisimien sijoituksella.

I maailmansota[muokkaa]

Ensimmäisen maailmansodan aikana Pierce-Arrow valmisti Yhdysvaltain armeijalle kuorma-autoja, joiden valmistus oli aloitettu vuonna 1911. Henkilöautojen valmistus jatkui kolmella eri mallilla, joista suurin oli 134 tuuman (3403 mm) akselivälillä ja 825 kuutiotuuman (13 500 cm3) rivikuutosella varustettu Model 66.

1920-luku[muokkaa]

Vuonna 1918 Pierce-Arrow otti käyttöön T-head -rivikuutosen, jossa oli neljä venttiiliä sylinteriä kohden. Pierce-Arrown Dual Valve Six on moottorienvalmistuksen historiassa eräs harvoja, ellei peräti ainut, multi-valve -sivuventtiilimoottori.

Yhdysvalloissa aikakausi tunnetaan "Kuohuvana kaksikymmenlukuna", sille tyypillisiä ja aiemmin kokemattomia ilmiöitä olivat mm. elokuva- ja viihdeteollisuuden nousu. Viihdeteollisuuden kasvu loi Pierce-Arrrown tyyppisille autoille täysin uuden, mutta maksukykyisen asiakaskunnan. Yhtiö vastasi vaativan asiakaspiirinsä tarpeisiin uudella Dual-Valve Six Series 33 -mallistolla. Autojen kokoonpano ja viimeistely kultauksineen ja brokadikankaineen oli aikansa huipputasoa, lisäksi auto kykeni saavuttamaan 75 mph (120 km/h) huippunopeuteen, joka tuohon aikaan oli todella kova nopeus. Series 33:a valmistettiin vuodesta 1921 vuoteen 1926, jolloin sen korvasi vuosina 1927-28 valmistettu Series 36.

Vuonna 1924 Pierce-Arrow toi markkinoille kooltaan pienemmän ja hinnaltaan edullisemman Series 80 -mallin. Vaikka mallin hinta oli 33-sarjaa edullisempi, sen laatu oli silti samalla tasolla. Tämä vetosi yhteiskunnan vaurastuvan keskiluokan ylimpään kerrokseen ja Series 80:n myynti oli moninkertainen Series 33:een verrattuna.

Studebaker-aikakausi[muokkaa]

Vuonna 1928 indianalainen Studebaker Corporation osti Pierce-Arrow Motorin osake-enemmistön ja nousi kaupan myötä Yhdysvaltain neljänneksi suurimmaksi autojen valmistajaksi. Kuohuvan kaksikymmenluvun lähestyessä loppuaan ja Suuren laman jo väijyessä nurkan takana, Pierce-Arrow teki tuotteidensa valmistuslinjassa suuren muutoksen. Vuodelle 1929 yhtiö esitteli täysin uudistetun mallistonsa. Kuusisylinteriset moottorit siirrettiin syrjään ja niiden tilalle esiteltiin kahdeksansylinterinen rivimoottori. Uudet Pierce-Arrowt olivat pitkiä, matalia ja myös suuria menestyksiä. Yhtiö teki vuonna 1929 uuden tuotantoennätyksensä liki 10 000:llä myydyllä autolla.

Uusi Pierce-Arrow oli tarjolla kahtena mallina, 133 ja 143, mallitunnuksen ilmaistessa auton akselivälin tuumina. 133 oli tarjolla 12:lla eri korilla, edullisimpana avonainen, kaksipaikkainen roadster ja kalleimpana Tonneau Cowl Phaeton. 144 oli tarjolla seitsemänä koriversiona, joista kallein, 7-paikkainen French Brougham oli noin kolme kertaa edullisimman 133-roadsterin hintainen, joka sekään ei ollut halpa auto.

Vuonna 1932, joka oli viimeinen Studebaker-vuosi, rivikahdeksikoiden rinnalle tuotiin kaksi uutta, V12-moottorista mallia. Model 53:n moottori oli pienempi, 398 kuutiotuumainen (6,5 l) ja Model 51 & 52 -mallit saivat voimanlähteekseen suuremman, 429 kuutiotuumaisen (7,0 l) moottorin. Vuosimallin 1932 autojen korilinjat olivat aiempaa sulavammat ja niissä esiteltiin muutamia teknisiä innovaatioita. Näitä olivat mm. kojelaudan katkaisijalla säädettävä heilahduksenvaimennus sekä automaattinen Startix-käynnistin.

Vararikon partaalla 1930-luvun alussa horjunut Studebaker myi Pierce-Arrow -omistuksensa buffalolaiselle liikemieskonsortiolle hyvin edullisesti ja näin merkki toimi taas omana yhtiönään. Pierce-Arrown viimeiset kuorma-autot valmistuivat näihin aikoihin, sillä Studebaker oli hankkinut omistukseensa 95 prosentin osuuden ohiolaisesta White Motor Companysta, jolle Pierce-Arrown kuorma-autojen valmistus oli siirretty.

Ennätysten rikkoja[muokkaa]

1933 Pierce-Arrow Silver Arrow

Hankkiakseen julkisuutta uudelle V12-moottorilleen, Pierce-Arrow järjesti vuonna 1932 Bonnevillen suolatasangolla epävirallisen ennätysyrityksen, jossa amerikkalainen kilpa-ajaja Ab Jenkins pääkuljettajanaan, Pierce-Arrow suoritti 24 tunnin kestävyysajon keskinopeudella 112,91 mph (181,71 km/h). Vuonna 1933 yritys uusittiin, tällä kertaa amerikkalaisen autojärjestöjen katto-organisaatio AAA:n valvomana. Tällä kertaa Jenkins ajoi 3000 mailin (4828 km) matkan 25,5 tunnissa, keskinopeuden ollessa 117 mph (188,29 km/h). Tällä suorituksella rikottiin kaikkiaan 66 voimassa olevaa, AAA:n virallista ennätystä. Vuonna 1934 Pierce-Arrow asetti uudeksi 24 tunnin maailmanennätysnopeudeksi 127 mph (204,38 km/h).

Pierce-Arrow toi vuoden 1933 New Yorkin autonäyttelyyn huikean Silver Arrow -mallin. Se oli neliovinen saloon-tyypinen 5-paikkainen auto, jossa oli omavalmisteinen 7.5-litrainen valurautainen V12 työntötankomoottori, teho 175 hevosvoimaa. Auton huippunopeus oli aikanaan huikea 180 km/t. Akseliväli oli 139 tuumaa ja auton omamassa oli 2500 kiloa. Kori edusti aikansa virtaviiva-tyylin huippua, mm. etulokasuojiin upotettujen varapyörien päällä oli peitelevyt, jotka saivat auton keulan ilmeen näyttämään kymmenen vuotta aikaansa edellä olevalta ponttoonikorilta. Silwer Arrow toimi vuoden 1933 Indy 500 -ajojen turva-autona. Showautoille tyypillisesti ne valmistettiin kaikki käsityönä ja Pierce-Arrow Silver Arrown valmistusmäärä jäi vain viiteen kappaleeseen.

Lopun ajat[muokkaa]

Suuri lama kuritti Pierce-Arrown kaltaisia loistoautojen valmistajia ja yhtiön myyntiluvut olivat olleet alamäessä jo vuodesta 1929 lähtien. Vuodelle 1934 Pierce-Arrow toi uuden malliston, jossa oli vaikutteita showauto Silwer Arrowsta. Korit olivat aiempaa sulavalinjaisempia ja virtaviivaisempia. Kahdeksansylinterinen 840A oli tarjolla kymmenellä eri tehdaskorilla ja kaksitoistasylinteriset 1240A- ja 1248A-mallit olivat tarjolla yhdeksällä tehdaskorilla sekä Brunn-koripajan erikoiskoreilla.

Loppuvuodesta 1934 mallistoon lisättiin edullisemmin hinnoiteltu 836A, jonka toivottiin kasvattavan yhtiön autojen myyntiä. Tämäkään toimenpide ei tuottanut tulosta ja vuonna 1934 Pierce-Arrow valmisti ainoastaan 1740 autoa.

Pierce-Arrow toi markkinoille viimeisen täysin uuden mallistonsa vuonna 1936. Korit oli suunniteltu uusiksi, aiempaa pyöreälinjaisemmin muodoin. Vuosien 1936-38 mallien tunnusomaisena piirteenä on keulan pariajovalot. Ylivaihde ja jarrujen alipainetehostin kuuluivat vakiovarustukseen.

Koska näytti ilmeiseltä, että Pierce-Arrow ei voisi selvitä eteenpäin luksusautoja valmistamalla, yhtiössä tehtiin vuonna 1936 järjestelyjä ja uudelleenorganisointeja. Pierce-Arrow Motor Car Company muutti näiden myötä nimekseen Pierce-Arrow Corporation. Samaan aikaan kun yhtiö valmisti viimeisiä Pierce-Arrow -merkkisiä autojaan, se pyrki saamaan jalansijaa matkailuvaunumarkkinoilta Pierce Travelodge -asuntovaunullaan. Kolmena mallina tarjottu Travelodge oli yhtiölle tyypilliseen tapaan huippulaatuinen kokonaisuus. Rakenteena oli alumiinilevyillä päällystetty teräskehikko, hydrauliset jarrut olivat vakiovaruste. Sisätilojen varustukseltaan vaunu ei ollut vähempää kuin Pierce-Arrown kaltaiselta valmistajalta voi odottaa: puuviilutusta, ruokailutila, kylmälaukku, kaasuliesi, vesisäiliö ja makuutilat. Travelodge-vaunuja myytiin korkeasta hinnastaan johtuen ainoastaan n. 450 kappaletta.

Vuonna 1938 Pierce-Arrow Corporation julistettiin varattomaksi ja oikeus asetti yhtiön konkurssiin. Varaosien valmistus jatkui yhtiön entisissä toimitiloissa vuoteen 1942 asti, jolloin ne Yhdysvaltain sotatoimien vaatimien tuotannon muutosten johdosta lopetettiin.


Luigi Colani suunnitteli merkille 2000-luvun mallin, jossa on 10-litrainen V24. Autosta on olemassa kai vain 1 prototyyppikappale.

Aiheesta muualla[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]