Vetokone

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Höyrykoneiset vetokoneet työssä.JPG

Vetokone tarkoittaa, tässä artikkelissa käsiteltynä, omavoimaisesti liikkuvaa höyrykonetta, joita käytettiin raskaiden kuormien siirtämiseen maanteitse, peltojen kyntämiseen tai voiman tuottamiseen halutussa kohteessa. Näiden koneiden englanninkielinen termi on "traction engine" eli suomennettuna vetokone, koska niiden päätarkoitus oli vetää taakkaa perässään. Suomenkielessä näitä laitteita kutsuttiin nimellä "lokomobiili", riippumatta siitä, liikkuivatko ne omavoimaisesti vai siirrettiinkö niitä esimerkiksi hevosvetoisesti. Englanninkielessä etenkin maantiekäytössä olleita laitteita kutsuttiin termillä "road locomotives" eli maantieveturi. Näillä termeillä pyrittiin erottamaan nämä laitteet rautatiekäytössä olleista junanvetureista (locomotive), varsinkin kun kaikkien käyttövoimana oli höyrykone. Saksankielessä kyntökoneesta käytettiin termiä Motorpflüge eli moottoriaura.

Vetokoneet olivat suurikokoisia, vankkoja ja voimakkaita, mutta vastapainona ne olivat raskaita, hitaita ja kömpelöitä käsitellä. Ne kuitenkin mullistivat maatalouden sekä raskaiden kuormien käsittelyn aikakautena, jolloin pääasiallinen, nykyistä rekkaveturia vastaava vetoyksikkö (engl. "traction unit"), oli ajuri vankkarakenteisine työhevosineen.

Höyrykoneista tuli suosittuja voimanlähteitä kaikkialla teollistuneissa maissa 1800-luvun puolivälistä lähtien, jolloin kehitettiin ensimmäiset omavoimaisesti liikkuvat koneyksiköt maatalouden töihin. Koneiden suosio pysyi vakaana 1900-luvun ensimmäisille kymmenille, jolloin kehittyneemmät ja pienikokoisemmat polttomoottorikäyttöiset traktorit alkoivat syödä niiden markkinoita nopeasti. Suomessa maataloutemme vetovoiman koneellistuminen alkoi vuonna 1898, kun höyrylokomobiileja kokeiltiin auran vetämiseen. Eniten lokomobiilia hyödynnettiin puimakoneen voimanlähteenä. Suuren painonsa ja kömpelyytensä vuoksi höyryvoimaiset vetokoneet eivät kuitenkaan yleistyneet maatiloillamme liikkuvina vetokoneina.

Raskaina ja kömpelöina laitteina vetokoneet soveltuivat varsin huonosti eurooppalaisiin ja suomalaisiin olosuhteisiin, koska palstat olivat pieniä ja maaperä usein pehmeää. Yleisimmin koneet olivatkin kytkettynä liea'an päähän eli ne toimivat paikallisvoiman lähteinä, käyttäen ulkopuolisen vauhtipyöränsä ja hihnan avulla maatalouden koneita.

Toinen käyttötapa oli höyryauralaitos. Järjestelmässä käytettiin kahta vinssillä varustettua höyrykonetta, jotka sijoitettiin pellon laidalle. Koneiden välissä oli ohjattava paluuaura, jota höyrytraktorit vetelivät edestakaisin vinsseillään. Työn edetessä traktorit siirtyivät eteenpäin, kunnes lohko oli kynnetty. 1-konejärjestelmässä käytettiin taittopyörällä varustettua ankkurivaunua ja yhtä höyrykonetta, eli systeemi toimi hiihtohissin tavoin. Menetelmiä kokeiltiin Amerikassakin, mutta niitä pidettiin kalliina ja monimutkaisina. Systeemi sai siellä kutsumanimen English Cable (Englantilaisköysi).

Pohjois-Amerikan kovapohjaiset tasankoalueet mahdollistivat täysin toisentyyppisten koneiden käytön ja siellä höyrytraktoreista kehittyi suurikoisia työkoneita, jollaisista kertoo esimerkiksi artikkeli Reeves & Co. Muita höyrytraktoreiden valmistajia olivat mm. J&H McLaren & Co.

Lähteet[muokkaa]

http://www.steamscenes.org.uk/
http://www.ntet.co.uk/
http://www.steamtractionworld.com/
http://steam-up.co.uk/traction_engine_history.htm