Citroën DS Cabriolet Usine

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Citroën ID 19, DS 19, DS 21 Cabriolet "Usine"
2560px-Citroën DS19 Cabriolet par Chapron - 1961.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa Citroën,
(Michelin)
Flag of France.svg.png Ranska, Pariisi, [1] L'usine du Quai de Javel
Valmistusaika 19601971
Luokka Ylempi keskiluokka
Kori 2-ovinen avoauto
Suunnittelija Carosserie Henri Chapron [2]
Pohjalevy
Moottori R4
Iskutilavuus 1900–2100 cm3
Teho 57–84,5 kW
Voimanvälitys Etuveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja Citroën SM Mylord
Saman luokan autoja

Citroën DS Cabriolet Usine ja Citroën ID Cabriolet Usine ovat Citroën DS:n ja ID:n avoversioita (r. décapotable), joita ranskalainen korivalmistaja Henri Chapron valmisti Citroënin toimeksiannosta kesästä 1960 kesään 1971.

Autot olivat tilattavissa normaaliin tapaan merkin oman organisaation kautta, eikä asiakkaan tarvinnut tehdä itse erikoistilausta koripajalta, tästä nimitys "tehdas-avo" (Cabriolet d'Usine). Tehdas-avoja ei tule sekoittaa DS/ID-sarjan niihin avoversioihin, joiden muutostyön Chapron suoritti omissa nimissään. Nykyään tehdas-avot ovat haluttuja ja kalliita klassikoita, jotka ylittävät tavallisten DS- tai ID-sedanien hinnat moninkertaisesti.

Taustaa[muokkaa]

Citroën DS (lausutaan [de.ɛs] eli täysin samoin kuten ranskan jumalatarta tarkoittava sana déesse) esiteltiin neliovisena sedanina vuonna 1955. Muotoilultaan ja tekniikaltaan valtavirrasta poikkeava malli oli esittelynsä aikaan suoranainen sensaatio.[3] Flaminio Bertonin muotoileman auton eräs käänteentekevimmistä uusista ominaisuuksista oli sen kaasunestejousitus. Kaksi vuotta myöhemmin sen rinnalle tuotiin ulkoisesti samanlainen, mutta tekniikaltaan yksinkertaisempi versio ID (Idée).

DS sedanin muotoillut Flaminio Bertoni teki vuoden 1954 tietämillä luonnoksia myös avomallista. Citroënilla ne eivät herättäneet tässä vaiheessa kiinnnostusta, koska yhtiön kaikki suunnitteluresurssit olivat täystyöllistettyjä DS:n testausohjelman kanssa.[4] Vuonna 1958 perinteikäs pariisilainen korivalmistaja Chapron esitteli DS-sedanin pohjalta muokatun 2-ovisen avomallin joka sai nimen La Croisette. (La Croisette on rantabulevardi Cannesissa) Hieman myöhemmin tätä seurasi 2-ovinen coupé Le Paris. Nämä molemmat mallit olivat Chapronin pitkäaikaisen muotoilija Carlo Delaissen piirtämiä. Autot olivat esillä vuoden 1958 Pariisin autonäyttelyssä, jonka jälkeen Chapron aloitti niiden valmistamisen piensarjana. Chapron sai neuvoteltua Citroënin kanssa sopimuksen 2+2-paikkaisen avoauton valmistamisesta ja sellainen liitettiin merkin viralliseen mallistoon syyskuussa 1960. Vuosien 1960–1965 välisenä aikana avoauto oli DS-version ohella mahdollista tilata myös teknisesti yksinkertaisempana ID:nä.

Chapron valmisti ns. tehdas-avojen (Cabriolet Usine tai Cabriolet d'Usine) rinnalla myös omia DS:n avo-konversioitaan. Chapronin omat konversiot eivät pikaisella silmäyksellä, etenkään kuvissa, näytä poikkeavan paljoakaan tehdas-avosta, vaikka joissain kohdin eroa esim. mitoissa on melkoisesti. Citroën poisti avomallin valikoimastaan mallivuoden 1971 päättyessä. Siihen mennessä Chapron oli valmistanut 1219 DS-pohjaista ja 106 ID-pohjaista tehdas-avoautoa. Vuonna 1974 valmistettiin asiakastilauksena vielä seitsemän auton erä, joka tyyliltään vastasi tehdasmallia. Näiden rinnalla Chapron-avoja valmistettiin La Croisette-, Le Caddy- ja Palm Beach -malleina 110 kappaletta.

Citroënin päätös lopettaa tehdas-avojen myynti oli Chapronin taloudelle paha isku, vaikka toki yhtiössä ymmärrettiin että mallia ei valmisteta ikuisesti. Maailma oli muuttunut, erikoiskoritettujen autojen kulta-aika lopullisesti ohi, eikä korvaavaa tuotetta ollut helppo löytää. Chapron yritti paikata tilannetta Citroën SM:n pohjalta tehdyllä "Mylord"-avo-konversiolla, mutta niiden myyntimäärä jäi muutamaan kappaleeseen.

Kori[muokkaa]

Tehdas-avojen mittasuhteet eivät ole Chapronin muokkaamia vaan perustuvat Bertonin piirtämien sedanien mittoihin. Jotta avo-konversio olisi mahdollisimman kustannustehokkaasti valmistettu, pyrittiin vakio-osien määrä maksimoimaan. Korien etuosa, mukaan lukien kojelauta ja tuulilasin kehys, ovat peräisin vakiomallista. Korin muut osat ovat Chapronin valmistamia tai muokkaamia ja perustuvat Bertonin luonnoksiin. Pintapelleistä näihin lukeutuvat 18 cm jatketut etuovet sekä oviaukon takareunaan jatketut lokasuojat. Tässä kohtaa tehdas-avo poikkeaa Chapronin varhaisista luomuksista, joissa lokasuojan ja kiinni hitsatun takaoven välinen sauma oli alkuun täysin avoin, hieman myöhemmin kromilistan peittämä. Vasta kun Chapron aloitti tehdas-avojen valmistamisen, myös yhtiön omissa avo-konversioissa siirryttiin pidemmän lokasuojan käyttöön. Koska lokasuojat oli liitetty peräosan muun pintapellityksen kanssa yhtenäiseksi saumattomaksi kappaleeksi, ei niitä voitu normaaliin tapaan irrottaa renkaanvaihtoa varten. Tämän vuoksi takapyörän aukkojen muotoa oli muutettava. Tehdas-avossa puskuri jatkuu korin sivulla pidemmälle eteenpäin kuin sedanissa.

Tehdas-avoissa käytettiin poikkeuksetta sedanin tuulilasin kehystä. Tältä osin ne poikkeavat Chapronin omista konversioista, joiden tuulilasin kehystä madallettiin 60 mm. Tähän tosin on olemassa poikkeustapauksia.

Tehdas-avon katto ulottui suljettuna oven takareunaan asti, jolloin b-pilaria vastaavasta osiosta muodostui todella leveä ja raskaan oloinen. Tämä muotoilu oli peräisin Chapronin La Croisette -mallista ja sitä käytettiin myös Chapronin Le Caddy -mallissa. Vuonna 1963 Chapron esitteli Palm Beach -mallin, jossa oli kapea kattolinja ja sivuikkunat. Katto suljettuna ja ovien ikkunat alhaalla, Palm Beach loi vaikutelman hardtop-korisesta autosta. Tätä huomattavasti sirompaa muotoilua ei kuitenkaan otettu käyttöön tehdas-avoissa.

Vuonna 1967 DS sai kasvojenkohotuksen ja muita uudistuksia. Avomalli sai vastaavanlaiset muotoiluun ja sisätiloihin kohdistuneet muutokset.

Tekniikka[muokkaa]

Tehdas-avojen tekniikka oli identtistä sedan-mallien kanssa. Sedaneita suuremman tyhjäpainonsa vuoksi avomallit rakennettiin suuremman kantavuuden omaavalle Break-mallin pohjalevylle. Tämän lisäksi Chapron tukevoitti ja jäykisti alustaa ja rakenteita vielä erikseen.

ID / DS 19 ID / DS 21 DS 21
Vuosimalli 1961 1962–1965 1965–1967
(ID vain 1965)
1967–1968 1968–1971
Moottori R4-bensiini, OHV 8v, 1×2-kurkk. kaasutin R4-bensiini, OHV 8v, 1×2-kurkk. kaasutin
Moottorin tunnus Citroën D -sarja Citroën D -sarja
Iskutilavuus 1911 cm3 2175 cm3 2175 cm3
Suurin teho 57 kW (78 hv) /
4500 r/min
59 kW (80 hv) /
4250 r/min
73,5 kW (100 hv) /
5500 r/min
73,5 kW (100 hv) /
5500 r/min
78 kW (106 hv) /
5500 r/min
Suurin vääntö 139 Nm /
3000 r/min
142 Nm /
3000 r/min
164 Nm /
3000 r/min
164 Nm /
3000 r/min
167 Nm /
3500 r/min
Vetotapa Etuveto Etuveto
Vaihteisto 4-portainen manuaali (DS automaattikytkimellä) 4-portainen manuaali automaattikytkimellä

Mitat[muokkaa]

Malli 1961–1967 1967–1971
Pituus 4820 mm 4900 mm
Leveys 1790 mm 1810 mm
Korkeus 1450 mm 1420 mm
Akseliväli 3125 mm
Raideleveys edessä / takana 1500 mm / 1300 mm

Lähteet[muokkaa]

  1. History of the Quai de Javel Citroën Factory in Paris – Citroënvie, 4. marraskuu 2020. Viitattu: 7. tammikuu 2022.
  2. Marvin McFalls: Citroën by Henri Chapron – Citroënvie, 18. helmikuu 2019. Viitattu: 7. tammikuu 2022.
  3. Peter Cheney: The Citroen DS: A perfectly flawed automotive marvel – The Globe and Mail, 16. maaliskuu 2016. Viitattu: 7. tammikuu 2022.
  4. DS Tissier Car Transporter and DS Cabrio – Thiesen, Viitattu: 10. tammikuu 2022.