Ford C1-pohjalevy

Ford C1-pohjalevy (sama kuin Volvo P1) on Fordin maailmanlaajuinen perusrakenne keskiluokan ja C-segmentin (josta nimitys C1) autoille. Se korvaa (ja perustuu löyhästi) Ford C170-pohjalevyn. C1-pohjalevyä käytettiin ensimmäisen kerran Ford Focus C-Maxissa vuoden 2004 alussa.

C-pohjalevy suunniteltiin Kölnissä, Saksassa osana Fordin C-ohjelmaa. 30 insinööriä Mazdalta, Fordilta ja Volvolta yhdistivät pienen auton tekniikkansa.

Pohjalevy on suunniteltu joko etu- tai nelivetoiselle autolle. Se on erittäin mukautuva, vaikkakin sitä tullaan venyttämään tuleville Volvon malleille. Se on muutettu jopa takavetoiseksi, joka mahdollisti Ford D2C-pohjalevyn luomisen seuraavalle Ford Mustangille. Volvo suunnittelee käyttävänsä kaikissa tulevissa malleissaan C1-, EUCD- tai D3-pohjalevyä tulevina vuosina.

Kaikissa C1-perusrakennetta käyttävissä autoissa etu- ja taka-apurungot, jousitus, ohjaus, jarrut, turvallisuus- ja sähkökomponentit ovat samoja.

Autot, jotka käyttävät tätä pohjalevyä:

• 2004 Ford Focus C-Max
• 2004 Mazda3
• 2005 Ford Focus
• 2005 Volvo S40
• 2005 Volvo V50
• 2006 Mazda5
• 2007 Volvo C30

EUCD

"C1-Plus" -versiota pitkällä akselivälillä kutsutaan sisäsesti EUCD:ksi. Se valittiin Euroopan Fordin toimesta Mazdan suunnitteleman CD3-pohjalevyn sijaan siitä syystä, että se jakaa suuren osan osistaan pienemmän C1-pohjalevyn kanssa. Toinen syy oli Volvon rivi-5 -moottoreiden sopimattomuus. Ensimmäinen EUCD-pohjalevylle rakennettava auto, Volvo C70, rakennetaan Ruotsissa Pininfarina Sverige AB -tehtaalla.

Autot, jotka tulevat käyttämään tätä pohjalevyä:

• 2006 Volvo C70
• 2007 Land Rover Freelander
• Volvo XC50
• Volvo XC60 (Y20)
• Volvo S60
• Volvo V70
• 2009 Ford Mondeo
• 2009 Ford Galaxy
• 2009 Jaguar X-Type

Lähde

• Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Ford_C1_platform-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.