Citroën DS/ID

Citroën DS
Valmistaja ja valmistusmaa	Citroën, Ranska
Valmistusaika	1955–1975
Luokka	C/D-segmentti
Kori	4-ovinen
Suunnittelija	{{{suunnittelija}}}
Pohjalevy	{{{pohjalevy}}}
Moottori	OHV Rivi-4
Iskutilavuus	1911 cm3
Teho	56 kW / 75 hv
Voimanvälitys	etuveto
Kiihtyvyys	0–100 km/h: noin 20 sek
Huippunopeus	150 km/h
Kulutus	noin 8 l/100 km
CO2-päästöt	{{{päästöt}}} g/km
Hintaluokka	Suomessa 1 150 000 mk (1956)
Edeltäjä	Traction Avant
Seuraaja	CX
Saman luokan autoja	Ford Zephyr Peugeot 404 Mercedes-Benz 190b

Citroën DS esiteltiin syksyllä 1955 Pariisin autonäyttelyssä. Se oli vallankumouksellinen auto edistyksellisine tekniikoineen ja omituisine korin muotoineen. Citroen DS:ssä oli käytetty paljon kaasulla ja nesteellä toimivia laitteita, ja ne olivat tuolloin kaikkein nykyaikaisinta tekniikkaa. Samoin myös auton kori oli sellainen mitä ei vielä koskaan oltu automaailmassa nähty, varsinkaan sarjatuotantoautoissa!

Kuvan auto on faceliftin jälkeinen malli. Alkuperäisessä mallissa oli kaksi pyöreää ajovaloa!

Yleistä

Vuonna 1934 esitelty Citroën 7 CV Traction Avant oli luonut Citroënille edistyksellisen ja teknillisen nimen. Traction Avant (suom. etuveto) pysyi tuotannossa suunnilleen samanlaisena 23 vuotta. Mutta kovasti ikääntynyt se loppuvuosiensa aikana kuitenkin oli.

1950-luvun alusta lähtien oltiin jo odoteltu uutta isoa Citroënia, ja saihan sitä odottaa aina vuoden 1955 syksyyn, jolloin Pariisin autonäyttelyssä esiteltiin Citroën DS. Se todella varasti koko näyttelyn.

1950-luvun keskivaiheillakin vielä monet autot olivat muistuttaneet sämpylöitä. Citroën DS oli kuitenkin hyvin kaukana siitä. Sen korin linjoihin oli vaikea totutella. Toista samanlaista ei tuohon aikaan oltu vielä nähty. Muotoilua voitiin pitää jopa mestarillisena; auto muistutti aivan jotain tulevaisuuden ihmeautoa, joka oli sisältä varsin tilava, ja jonka lisäksi tuulitunnelissa käytetty aika näkyi pienessä ilmanvastuskertoimessa (Cw 0,38).

Sisustakin jatkoi samaa tyyliä. Siellä oli, aivan kuten 'normaaleissakin' autoissa, kaksi pehmeää istuinta edessä ja sohvaistuin takana. Mutta ohjauspyörässä oli vain yksi ohut puola ja koko kojelauta ei ollut symmetrinen mistään kohtaa. Kun tarkemmin alkoi sisustaa tarkastelemaan, huomasi ettei varsinaisia tavallisia polkimia ollut kuin kaasulle, vaikka autossa oli kyllä kolme poljinta. Vasemman puolimmainen poljin oli seisontajarru. Keskellä olevalla pyöreällä polkimella käytettiin tavan jarruja, mutta hieman totuttelua vaati kuitenkin se ettei jalalla tarvinnut kuin hipaista jarrupoljinta. Vaihdetta vaihdettiin pienellä vivulla kojelaudassa eikä kytkintä tarvinnut käyttää, koska vaihdekeppi antoi käskyn hydrauliselle vaihteensiirtimelle joka samalla päästi kytkimen irti.

Citroën DS oli ensimmäinen sarjatuotantoauto, jossa oli levyjarrut. DS:ässä sellaiset löytyivät edestä.

DS:än avainsana oli hydrauliikka. Kaikki auton tärkeimmät toiminnot toimivat hydraulisesti ja sen vuoksi aivan eri tavalla kuin muissa autoissa. DS:ssä oli seitsemän hydraulipiiriä.

Kaikkein suurin ihme oli kuitenkin Citroën DS:än jousitus. Se toimi painekaasulla ja jokaiselle renkaalle oli oma paineenvaraajansa, joka toimi jousielementtinä. Auton maavara säätyi itsestään; moottorin ollessa käynnissä maavara pysyi normaalilla tasolla tai palautui normaalille tasolle muutoksen perään. Hyvin pian auton sisälle laitettiin vipu jota siirtämällä kuljettaja pystyi vaikuttamaan maavaraan.

Edelläkävijä autotekniikassa

Monet Citroën DS:än teknillisistä ratkaisuista ovat yleistyneet muihinkin autoihin, monet eivät. Levyjarruista on tullut lähes itsestäänselvyys, samoin kaksipiirisestä jarrujärjestelmästä, mutta muut erikoiset systeemit jäivät suurimmilta osin DS:än erikoisuuksiksi.

Mutta oli DS:ässä huonojakin puolia. Luultavasti pahin ongelma oli sen herkkä taipumus ruostumiseen. Muita huonoja puolia olivat herkkä taipumus aliohjautuvuuteen eli puskemiseen, joka varsinkin talvisin liukkailla teillä oli ikävää. Eikä auton lämmityslaitekaan ollut sellainen että DS olisi ollut lämmin auto talvella. Se oli siis huono talviauto.

Moottorit

Citroën DS:än moottorina toimi 1,9-litrainen pitkittäin asennettu rivimoottori, jossa oli neljä sylinteriä. Moottorin teho oli 75 hevosvoimaa. Moottorissa oli vaihdettavat sylinteriputket, sylinterinkansi oli kevytmetallia ja siinä oli puolipallon muotoiset palotilat. Kampiakseli oli laakeroitu kolmella runkolaakerilla. Venttiilit olivat ristiin sijoitetut, ja nokka-akseli oli sijoitettu sylinteriryhmän sivuun ja sai voimansa ketjun välityksellä. Moottorissa oli myös painevoitelu ja nestejäähdytys.

Varustelusta

Vuoden 1958 DS-19:n vakiovarustukseen kuului esimerkiksi kampauspeili, tavaratilan valo, savukkeensytytin, ovikatkaisintoimiset sisävalot, kippipeili ja kahdet tuhkakupit.

Sisustan verhoilemisessa oli käytetty runsaasti kangasta. Tavaratilakin oli kokonaan verhoiltu. Lämmityslaitteella oli erillinen lämmityskanava auton takaosaan. Lasinpyyhkijöissä oli vain yksi nopeus.

Tekniset tiedot

Sylinterien lukumäärä: 4
Sylinterimitat: Halkaisija 78 mm, iskunpituus 100 mm
Iskusuhde: 1,28
Iskutilavuus: 1911 cm³
Puristussuhde: 7,5:1
Suurin teho: 75 hv / 4500 r/min
Suurin vääntömomentti: 137 Nm / 3000 r/min

Polttonestesäiliön tilavuus: 65 litraa
Moottorin öljynvaihtoväli: 4000 km
Vaihteiston öljynvaihtoväli: 18 000 km
Renkaiden ilmanpaine: edessä 1,7 bar, takana 1,4 bar

Pituus: 4800 mm
Leveys: 1790 mm
Korkeus: 1470 mm normaaliasennossa
Akseliväli: 3125 mm
Raideleveys edessä: 1500 mm
Raideleveys takana: 1300 mm
Maavara: säädettävissä 90–280 mm, normaaliasennossa 160 mm
Paino: noin 1275 kg

Valmistajan ilmoittama kääntöympyrä: 11,0 metriä

Tekniikan Maailman mittauksia:
0–50 km/h: 6,5 sek
0–80 km/h: 13,5 sek
0–100 km/h: 19,7 sek
0–120 km/h: 29,2 sek

Lähteet

• Tekniikan Maailma