Ero sivun ”Opel Manta A” versioiden välillä
(→Moottorit) |
p |
||
| (2 välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä) | |||
| Rivi 49: | Rivi 49: | ||
|'''1.9 GT/E'''||[[R4]] [[CIH]] 8V|| ||1897 cm<sup>3</sup>||77 kW (105 hv) @ 5400 r/min||153 Nm @ 4200 r/min||1974–1975 | |'''1.9 GT/E'''||[[R4]] [[CIH]] 8V|| ||1897 cm<sup>3</sup>||77 kW (105 hv) @ 5400 r/min||153 Nm @ 4200 r/min||1974–1975 | ||
|} | |} | ||
| − | Viimeisenä tuotantovuonna 1975 kaikkien moottorien puristussuhdetta | + | Viimeisenä tuotantovuonna 1975 kaikkien moottorien puristussuhdetta laskettiin hieman energiakriisin ja uusien saastemääräysten vuoksi, jolloin teho laski 50, 59 ja 66 kW:n malleissa. 1972 esitelty heikkotehoinen 1200 S-malli (1.2 S) oli tarkoitettu lähinnä Länsi-Saksan markkinoille (siellä vero määräytyi moottorin koon mukaan). <ref>Mobilisti 7/1998</ref> |
| + | |||
| + | == Mitat == | ||
| + | * '''Pituus:''' 4290 mm | ||
| + | * '''Leveys:''' 1620 mm | ||
| + | * '''Korkeus:''' 1350 mm | ||
| + | * '''[[Akseliväli]]:''' 2430 mm | ||
| + | * '''Raideleveys''' (e / t): 1330 mm / 1320 mm | ||
| + | * '''Omapaino:''' 960 kg | ||
== Erikoismallit == | == Erikoismallit == | ||
| Rivi 74: | Rivi 82: | ||
|} | |} | ||
TE2800:n vääntömomentti on 22,0 kpm eli 216 Nm. Irmscherin vääntömomentti on 17,8 kpm eli 174,6 Nm. 1900 Turbo Mayn vääntömomentti on 18,5 kpm eli 181,48 Nm. Nämä virityspajojen erikoismallit eivät ole virallisesti Opeleita, suorituskykylukujen lähde Mobilisti 7/1998. <ref>Mobilisti 7/1998</ref> | TE2800:n vääntömomentti on 22,0 kpm eli 216 Nm. Irmscherin vääntömomentti on 17,8 kpm eli 174,6 Nm. 1900 Turbo Mayn vääntömomentti on 18,5 kpm eli 181,48 Nm. Nämä virityspajojen erikoismallit eivät ole virallisesti Opeleita, suorituskykylukujen lähde Mobilisti 7/1998. <ref>Mobilisti 7/1998</ref> | ||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
== Lähteet == | == Lähteet == | ||
Nykyinen versio 6. huhtikuuta 2025 kello 20.08
| Opel Manta | |
|---|---|
| |
| Valmistaja ja valmistusmaa | Opel,  Saksa
|
| Valmistusaika | 1970 – 1975 |
| Luokka | Urheiluauto |
| Kori | 2-ovinen coupé |
| Suunnittelija | |
| Pohjalevy | |
| Moottori | R4, R6 |
| Iskutilavuus | 1196–1897 cm3 |
| Teho | 44–77 kW |
| Voimanvälitys | Takaveto |
| Kiihtyvyys | 11,5–18 s (0–100 km/h) |
| Huippunopeus | 145–190 km/h |
| Kulutus | 7,9–9,8 l/100 km (DIN) |
| CO2-päästöt | g/km |
| Hintaluokka | 27.200–28.900 € (1973) |
| Edeltäjä | Opel GT |
| Seuraaja | Opel Manta B |
| Saman luokan autoja | Alfa Romeo 1750 BMW 2002 Ford Capri / 2000 GT Lancia Fulvia 1.3 Rallye Vauxhall Firenza VW Scirocco |
Opel Manta A tuli markkinoille syyskuussa 1970. Manta oli vastus urheilullisten henkilöautojen segmentissä lähinnä Ford Caprille.
Sisällysluettelo
Yleistä[muokkaa]
Mantaa oli aluksi saatavana kolmena versiona, perusmalli (S), Luxus-malli (L) ja urheilullisempi SR-malli. L-mallissa on avattavat takasivuikkunat, hansikaslokero ja vaihteistokotelo (eli keskikonsoli), jotka siis puuttuvat perusmallista. SR-mallissa on näiden lisäksi kierroslukumittari ja 3 muuta lisämittaria sekä mattamusta konepeitto [1].
Vuonna 1972 tuli Berlina-malli, jossa oli vaihtoehtoisesti korinvärinen sisustus ja korinvärinen vinyylikatto. Tuuletusruutuja ei ole.
Mantan alustaa oli hieman muutettu Kadettiin ja GT:hen verrattuna. Edessä oli kahdet kolmiotukivarret, kierrejouset ja poikittainen hammastanko-ohjaus. Taka-akseli on Kadettin versiosta kehitetty. Siinä oli kierrejouset, kaksi pitkittäistä tukivartta ja Panhard-tanko. Valmistusmäärä: 488 606 kappaletta, joista 1.9 S -moottorilla 300 002 kappaletta.
Ominaisuudet[muokkaa]
Manta kulkee hyvin suoraan, mutta nopeasti ajetut tiukat mutkat eivät suju yhtä hyvin, sisempi takapyörä nousee ilmaan. Jousitus on pehmeähkö. Edessä on hyvät tilat ja ajoasento on hyvä. 1. ja 3. vaihteelle joutuu kurkottelemaan. 59 kW malli on lievästi aliohjautuva. [2]
Moottorit[muokkaa]
| Malli | Moottori | Iskutilavuus | Teho | Vääntö | Mallivuodet | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 1.2 S | R4 OHV 8V | 1196 cm3 | 44 kW (60 hv) @ 5400 r/min | 88 Nm @ 3000 r/min | 1972–1975 | |
| 1.6 | R4 CIH 8V | 1584 cm3 | 50 kW (68 hv) @ 5200 r/min | 108 Nm @ 3400 r/min | 1970–1975 | |
| 1.6 S | R4 CIH 8V | 1584 cm3 | 59 kW (80 hv) @ 5200 r/min | 118 Nm @ 3800 r/min | 1970–1975 | |
| 1.9 S | R4 CIH 8V | 1897 cm3 | 66 kW (90 hv) @ 5100 r/min | 145 Nm @ 2800–3600 r/min | 1970–1975 | |
| 1.9 GT/E | R4 CIH 8V | 1897 cm3 | 77 kW (105 hv) @ 5400 r/min | 153 Nm @ 4200 r/min | 1974–1975 | |
Viimeisenä tuotantovuonna 1975 kaikkien moottorien puristussuhdetta laskettiin hieman energiakriisin ja uusien saastemääräysten vuoksi, jolloin teho laski 50, 59 ja 66 kW:n malleissa. 1972 esitelty heikkotehoinen 1200 S-malli (1.2 S) oli tarkoitettu lähinnä Länsi-Saksan markkinoille (siellä vero määräytyi moottorin koon mukaan). [3]
Mitat[muokkaa]
- Pituus: 4290 mm
- Leveys: 1620 mm
- Korkeus: 1350 mm
- Akseliväli: 2430 mm
- Raideleveys (e / t): 1330 mm / 1320 mm
- Omapaino: 960 kg
Erikoismallit[muokkaa]
Englannissa paikallinen jälleenmyyjä teki vuonna 1974 28 kappaletta turboahdettuja Mantoja.
TE2800[muokkaa]
Belgialainen Transeurop Engineering halusi lisätä Mantan moottorin tehoja ja asensi 2,8-litraisen kuusipyttyisen Commodoresta vuonna 1971. Transeurop osallistui autolla vuoden 1971 Tour of Belgiumiin (osa Euroopan Ralli-mestaruus -sarjaa; kuljettaja Chris Tuerlinx tuli maaliin seitsemäntenä) [4]. Myös Opel-tehdas kokeili 6-sylenteristä vaihtoehtoa vuosina 1971 ja 1972, mutta se ei tullut tuotantoon, olisi ollut kannattamaton. Auto oli liian kallis valmistaa ja markkinat olivat jo ennestään täynnä isomoottorisia autoja.
Transeurop Engineering ei ollut samaa mieltä ja Manta 1.9 SR:n pellin alle istutettiin Commodore 2.8 GS:n moottori. Auton jäähdytin, konepelti, moottorin tuenta, osa etupään rungosta, taka-akseli ja vaihteisto täytyi vaihtaa. Transeurop Engineering kääntyi sen aikaisen parhaan Opelin virittäjän Steinmetzin puoleen, joka toimitti uuden lasikuituisen konepellin isolla pullistuksella antaen lisää tilaa moottorille, levennetyt lokasuojat ja erityisen etupuskurin integroidulla etuspoilerilla. Nämä kaikki muutokset vaadittiin, jotta auton muutettu etupää saatiin takaisin kasaan. Etupäästä leikeltiin paljon osia pois ja korvattiin toisilla osilla asentaen ne alemmas antamaan tilaa jäähdyttimelle. Suljettu jäähdytysjärjestelmä paisuntasäiliöllä asennettiin. Alunperin Opel ja General Motors Continental (GM:n Belgian osasto) olivat moottorien ja Mantan korien toimittajana, mutta kun ensinmäiset TE2800-mallit oli valmistettu vuonna 1973, energiakriisi oli tullut ja sekä Opelin että General Motors Continentalin johto oli vaihtunut [4]. Alunperin suunniteltu tuotantovauhti oli ollut viisi autoa päivässä. Lopulta niitä valmistettiin ainoastaan 79 kappaletta ja autot myytiin Steinmetzin toimesta Saksassa brandättynä TE2800:ksi eikä Opeliksi. Opel ei halunnut autoihin Opel-merkkiä ja ne kaikki poistettiin autoista ja korvattiin TE-logolla. Viimeinen TE2800 valmistettiin kesällä 1975.
Commodore GS:n moottoriin asennettiin kaksi Zenith-kaasutinta; tämä versio valittiin polttoainesuihkutteisen GS/E-moottorin sijaan halvemman hinnan ja monimutkaisuuden takia, ollen helpompi säätää eri päästörajoihin. Moottori kehitti 142 hevosvoimaa ja Commodoren 4-vaihteisella manuaalivaihteistolla sekä 3.18:1 taka-akselilla auto kiihtyi 0–97 km/h 7,6 sekunnissa [4]. Huippunopeudeksi mainittiin 207 km/h. 5-vaihteinen ZF manuaalivaihteisto oli tarjolla lisävarusteena. Transeurop / Steinmetz tarjosi myös virityspakettia ralliin ja moottoriurheiluun. Siihen kuului moottorin kannen porttaus ja virtauksien parantaminen, korkeampi puristussuhde, kilpanokka-akseli ja kolme kaasutinta antaen jopa 230 hevosvoimaa (169 kW). Pakettiin kuului myös 5-vaihteinen manuaali vakiona [4]. Jotkin moottorin viritysosat olivat tarjolla myös katuautoihin
Vaikka TE2800 on nopein Manta A mitä on tehty, se ei ole virallisesti Opel. Se kykeni vuonna 1973 jättämään autoja kuten Porsche 911 ja BMW 2002 Turbo, vaikka noissa autoissa oli enemmän tehoa ja maksoivat noin tuplaten. Mantan korin pieni paino ja oikeat välityssuhteet oli asia joka vaikutti auton suorituskykyyn. Kuitenkin autot olivat aika kalliita, melkein tuplaten 105 hevosvoimaiseen GT/E:hen verrattuna vuonna 1975. Vain vähän autoja on enää jäljellä, koska monia niistä käytettiin rallissa ja moottoriurheilutapahtumissa.
| Malli | Moottori | Iskutilavuus | Teho | Vääntö | Kiihtyvyys 0–100 km/h |
Huippunopeus | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1900 Turbo May | R4 CIH 8V Turbo | 1897 cm3 | 103 kW (140 hv) @ 6000 r/min | 181 Nm @ 4200–4600 r/min | 10,9 s | 205 km/h | |
| 2.0 Irmscher | R4 | 1960 cm3 | 90 kW (122 hv) @ ? r/min | 174,6 Nm @ ? r/min | 9,7 s | 188 km/h | |
| TE2800 | R6 OHV 12V | 2784 cm3 | 104,4 kW (142 hv) @ ? r/min | 216 Nm @ ? r/min | ? s | 206 km/h | |
TE2800:n vääntömomentti on 22,0 kpm eli 216 Nm. Irmscherin vääntömomentti on 17,8 kpm eli 174,6 Nm. 1900 Turbo Mayn vääntömomentti on 18,5 kpm eli 181,48 Nm. Nämä virityspajojen erikoismallit eivät ole virallisesti Opeleita, suorituskykylukujen lähde Mobilisti 7/1998. [5]
Lähteet[muokkaa]
- Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Opel_Manta-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
- Artikkeli käyttää sisältöä saksankielisen Wikipedian Opel_Manta-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
