Ero sivun ”Hevosvoima” versioiden välillä
(→Nominaalihevosvoima) |
(→Nominaalihevosvoima) |
||
| Rivi 81: | Rivi 81: | ||
==Nominaalihevosvoima== | ==Nominaalihevosvoima== | ||
| − | Nominaalihevosvoima on eräs tyypillinen tapa kuvata hörykonekäyttöisten vetureiden tehoa, mutta todellisuuteen verrattuna se antaa roimasti alimitoitettuja arvoja. Höyrykoneisen veturin tehojen ilmoittamiseen on useita erilaisia asteikkoja ja tapoja, silti mitkään niistä eivät anna täsmällistä vastausta. Otetaan esimerkkinä 4 nhv:n höyrykone, jonka teho on erään laskukaavan mukaan n. 36 hv (27 kW). 4 nhv:n höyrykone kiskoo iloisesti monen tonnin massaa tai sitä vastaavaa vetovastusta, kun taas 36 hv:n (27 kW:n) dieselmoottori ei näin tee. | + | Nominaalihevosvoima on eräs tyypillinen tapa kuvata hörykonekäyttöisten vetureiden tehoa, mutta todellisuuteen verrattuna se antaa roimasti alimitoitettuja arvoja. Höyrykoneisen veturin tehojen ilmoittamiseen on useita erilaisia asteikkoja ja tapoja, silti mitkään niistä eivät anna täsmällistä vastausta. Otetaan esimerkkinä 4 nhv:n höyrykone, jonka teho on erään laskukaavan mukaan n. 36 hv (27 kW). 4 nhv:n höyrykone kiskoo iloisesti monen tonnin massaa tai sitä vastaavaa vetovastusta, kun taas 36 hv:n (27 kW:n) dieselmoottori ei näin tee. |
Nominaalihevosvoimista on, tämän artikkelin lopussa olevassa lähdetiedostossa, aiheesta englanninkielinen artikkeli. Suomenkielellä aiheesta on internetissä kovin vähän tietoa. | Nominaalihevosvoimista on, tämän artikkelin lopussa olevassa lähdetiedostossa, aiheesta englanninkielinen artikkeli. Suomenkielellä aiheesta on internetissä kovin vähän tietoa. | ||
Versio 1. toukokuuta 2014 kello 15.54
Hevosvoima (tunnus hv) on vanhahtava tehon yksikkö. Hevosvoima ei ole nykyisin käytössä olevan SI-järjestelmän mukainen, mutta sitä käytetään vieläkin varsinkin arkikielenkäytössä ajoneuvojen moottorien tehojen yksikkönä. SI-järjestelmän mukainen tehon yksikkö on watti (tunnus W) tai ajoneuvoihin sopivampi watin kerrannaisyksikkö kilowatti (tunnus kW). Hevosvoiman teholla pystyy määritelmän mukaan nostamaan 33 000 naulan massan nopeudella 1 jalka minuutissa. Nykyisillä yksiköillä ilmaistuna se tarkoittaa noin 75 kilogramman massan nostamista yhden metrin korkeuteen sekunnissa.
Sisällysluettelo
Hevosvoima-kiloWatti -muuntotaulukko
hv kW kW hv
100 74 100 136
200 147 200 272
300 220 300 409
400 294 400 545
500 367 500 682
600 440 600 818
700 513 700 955
800 587 800 1091
900 660 900 1227
1000 733 1000 1364
1 kilowatti = 1,36 hevosvoimaa
1 hv = 735,498 75 W = 0,735 498 75 kW.
Standardit ja merkinnät
hp (Horsepower)
Hevosvoima hv (hp) on usean ei-metrisen tehon yksikkönä käytetty termi kts. yllä. Yhdysvalloissa käytetty hevosvoima (hp, 0,7457 kilowattia) ei ole täysin sama kuin Euroopassa. Eurooppalainen hevosvoima on 98,6 % hp:n arvosta ja 0,7355 kilowattia.
bhp (Brake horsepower)
Termiä käytettiin yleisesti ennen vuotta 1970 Yhdysvalloissa, ja on yhä yleisesti käytössä Englannissa. Termin nimi viittaa jarrudynamometriin (brake dynamometer), jolla voidaan mitata moottorin todellinen teho. Tehon ilmoittaminen muodossa "bhp" antaa viitteen, että teholukema on todellinen eikä laskettu tai arvioitu. Tämä termi ei kuitenkaan kerro onko teho mitattu vauhtipyörästä, vaihteistosta vai pyöristä.
110 kW = 147bhp (UK) = 150 hv DIN
SAE (American Society of Automotive Engineers)
SAE brutto (SAE gross horsepower) mittaustapaa (SAE standardit J245 and J1995) käytettiin ennen vuotta 1972. Moottori mitattiin irtonaisena ilman lisälaitteita, joten tulos oli lähinnä teoriittinen maksimiarvo eikä vastannut autoon asennettua moottoria. Yleensä näin ilmoitetut teholuvut liioittelivat huomattavasti massa-autojen tehoa kun taas sen aikaisissa "muskeliautoissa" tehot oli yleensä aliarvioitu.
SAE brutto -normissa moottorin teho mitattiin ilman lisälaitteita mahdollisimman suuren teholukeman saamiseksi. Mittauksesta puuttuvia lisälaitteita olivat ilmanpuhdistin, generaattori, tuuletin tai vesipumppu, kytkin, bensiinipumppu ja äänenvaimennin (Tekniikan Maailma 13/1964, Erilaiset hevosvoimat, sivu 38).
SAE netto (SAE net horsepower) mittaustapaa (SAE standardi J1349) alettiin käyttämään vuodesta 1971. Tässä mittaustavassa moottorissa oli kiinni kaikki lisälaitteet kuten myös imu -ja pakosarjat. Vuodesta 1972 yhdysvaltalaiset ilmoittivat tehon ainostaan merkinnällä "SAE net hp". Tämä vastaa lähinnä DIN-normin mukaista mittausta, mutta teholuvut eivät ole samoja: 1975 ilmoitettiin Opel Commodoren tehoksi 135 hv SAE ja 115 hv DIN; Saab 99L Combi Coupe 81 kW/110 hv SAE ja vastaava DIN-teho oli 74 kW eli 100 hv (TM 5/1975). Näissä kahdessa tapauksessa SAE-teho oli 10-17 % suurempi kuin DIN-teho.
Suomessa DIN-normi vähitellen syrjäytti SAE:n 1970-luvun puolivälistä alkaen. Vielä 1977 muutama autonvalmistaja ilmoitti DIN- ja SAE-tehot: Datsun 200 L:n teho oli 100 hv DIN (73,5 kW) ja 115 hv SAE (84,5 kW); Toyota Cressida 89 hv DIN (65 kW), joka SAE-tehona oli 100 hv (73,5 kW) (Tekniikan Maailma 19/1977). Näissä SAE-teho oli 12-15 % suurempi kuin DIN-teho.
"SAE netto" mittaukset ovat tarkempia kuin "SAE brutto", mutta silti ne ilmoittavat moottorin tehon vauhtipyörästä mitattuna. Koska "SAE brutto" arvoja ilmoiteltiin melko vapaasti ei ole olemassa tarkkaa kaavaa jolla voisi muuntaa nämä kaksi vastaamaan toisiaan.
Vuonna 2005 SAE esitteli uuden testimenetelmän (SAE standardi J2723) moottorin hevosvoimateholle ja väännölle. Menetelmä poistaa joitakin epätarkkoja kohtia vanhasta tehon mittauksesta ja vaatii puolueettoman tarkkailijan läsnäolon moottorin mittauksessa. Mittaus on vapaaehtoinen autonvalmistajille, mutta sen läpikäyneitä moottoreita voidaan mainostaa merkinnällä SAE-certified. Tällä menetelmällä mitatut arvot ovat yleensä suurempia kuin vanhalla tavalla mitatut.
DIN (Deutsches Institut fur Normung)
Teho on mitattu saksalaisen DIN 70020 -standardin mukaisesti. Tässä teho mitaan moottorin vauhtipyörästä ja se vastaa käytännössä SAE netto -tehoa. Hevosvoimamäärä (DIN) ilmoitetaan Saksassa PS (Pferdestärke) merkinnällä. Italiassa merkintä on CV (di cavallo a vapore), tätä samaa merkintää käytetään myös Espanjassa ja Portugalissa. Hollannissa merkintä on pk (paardekracht). Ranskassa on käytössä ch (chevaux) -merkintä.
hp (ECE)
ECE R24 on myös eräs mittaustapa ja vastaa lähinnä DIN 70020 standardia. ECE arvoilla on taipumusta olla hiukan isompia kuin DIN mitatuilla.
9768-EC
9768-EC on Euroopan Unionin mittaustapa.
JIS (Japanese Industrial Standards)
JIS on japanilaisten käyttämä mittaustapa ja vastaa lähinnä SAE brutto -mittausta. Esimerkiksi Mitsubishi Galant Sigma 1600 GL:n teho oli 100 hv JIS (73,5 kW) ja 75 hv DIN eli 55 kW (Tekniikan Maailma 11/1977). Tässä esimerkissä JIS-teholuku on 33 % suurempi kuin DIN-teho.
CUNA (Commissione Tecnica di Unificazione nell'Autoveicolo)
CUNA-normia käyttivät Italian autonvalmistajat 1960-luvulla tehon mittaamiseksi. CUNA oli lähellä DIN-normia, moottorin lisälaitteet olivat mukana CUNA-tehon mittauksessa lukuunottamatta äänenvaimenninta. Saksalaisessa DIN-normissa kaikki lisälaitteet olivat mukana.
Vuoden 1968 Fiat 850:n teho oli CUNA-standardin mukaan 47 hv (34 kW), mutta DIN-standardin mukaan 45 hv (33 kW). Tehokkaamman Fiat 850 Sport Coupe -mallin teho oli CUNA-standardin mukaan 54 hv (40 kW), mutta DIN-standardin mukaan 52 hv (38 kW).
Italialaiset autonvalmistajat siirtyivät vuonna 1969 DIN-standardiin.
Eri tehonormien vertailua
Tekniikan Maailman 1964 artikkelin mukaan CUNA-tehosta on vähennettävä 5-10 % ja SAE (brutto) -tehosta 15-20 % todellisen DIN-tehon saamiseksi. NSU Prinz 1000L:n teho vuonna 1964 oli 43 hv DIN, 47 hv CUNA ja 51 hv SAE. Prinzin teho kilowatteina on 31,6 kW DIN. (Tekniikan Maailma 13/1964, Erilaiset hevosvoimat, sivu 38)
Verohevosvoima ja oikea teho
1900-luvun alkuvuosikymmeninä teho saatettiin ilmoittaa kahtena lukuna. Tällöin ensimmäinen luku tarkoittaa verohevosvoimia ja jälkimmäinen todellista tehoa hevosvoimina. Verohevosvoima ei tarkoita moottorin todellista tehoa, vaan se yleensä laskettiin moottorin iskutilavuudesta. Joidenkin ahdettujen saksalaisten autojen kohdalla ilmoitettiin 1920- ja 1930-luvuilla jopa kolme teholukua, verohevosvoimat, todellinen teho (hv) ja teho ahdin kytkettynä. (Lähde: Cars: Cars Collection, Suuri Tietokirja Autoista, osa 12, 1987, sivu 886)
Verohevosvoima oli siis tapa verottaa autoja. Tämä järjestelmä oli käytössä esimerkiksi Englannissa, Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Belgiassa sekä joissain Yhdysvaltain osavaltioissa.
Joskus automalleja on nimetty niiden verohevosvoimien mukaan. Esimerkiksi Citroën 2CV -auton (eli Rättisitikka) mallinimi 2CV ("2 chevaux" eli kaksi hevosvoimaa) viittaa verohevosvoimiin, jotka laskettiin iskutilavuudesta. Auton oikea teho oli alun alkaenkin selvästi suurempi eli 9 hevosvoimaa (6,5 kW).
Nominaalihevosvoima
Nominaalihevosvoima on eräs tyypillinen tapa kuvata hörykonekäyttöisten vetureiden tehoa, mutta todellisuuteen verrattuna se antaa roimasti alimitoitettuja arvoja. Höyrykoneisen veturin tehojen ilmoittamiseen on useita erilaisia asteikkoja ja tapoja, silti mitkään niistä eivät anna täsmällistä vastausta. Otetaan esimerkkinä 4 nhv:n höyrykone, jonka teho on erään laskukaavan mukaan n. 36 hv (27 kW). 4 nhv:n höyrykone kiskoo iloisesti monen tonnin massaa tai sitä vastaavaa vetovastusta, kun taas 36 hv:n (27 kW:n) dieselmoottori ei näin tee.
Nominaalihevosvoimista on, tämän artikkelin lopussa olevassa lähdetiedostossa, aiheesta englanninkielinen artikkeli. Suomenkielellä aiheesta on internetissä kovin vähän tietoa.
