Lancia Delta HF Integrale

Lancia Delta HF Integrale (Tipo 831)
Valmistaja ja valmistusmaa	Lancia, (Fiat S.p.A.) Chivasso, Italia
Valmistusaika	1987–1994
Luokka	Alempi keskiluokka
Kori	5-ovinen hatchback
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori	R4
Iskutilavuus	1995 cm3
Teho	136–158 kW
Voimanvälitys	Neliveto
Kiihtyvyys	5,7–6,6 s (0–100 km/h)
Huippunopeus	208–220 km/h
Kulutus
CO2-päästöt	g/km
Hintaluokka
Edeltäjä	Delta HF 4WD
Seuraaja
Saman luokan autoja	Ford Sierra RS Cosworth Toyota Celica 4WD Turbo Subaru Legacy Turbo

Delta HF Integrale on italialaisen Lancian vuosina 1987–1994 valmistama, vuonna 1979 lanseeratun Lancia Deltan suorituskykyisten mallien alasarja.

Versiot

Delta HF Integrale

Vuoden 1987 Frankfurtin autonäyttelyssä Lancia esitteli HF 4WD:n ensimmäisen evoluutiovaiheen, tekniikaltaan ja ulkonäöltään uudistetun Delta HF Integralen. Ulkopuolen muutoksia olivat lokasuojien levikkeet, uudet puskurit edessä ja takana, sivuhelmalevikkeet, uusi ilmanottoaukkolla konepellillä ja 15-tuumaiset (aiemmin 14") alumiinivanteet. Alustaa ja jarruja paranntettiin.

Autossa oli 4-sylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain, sylinterikansi kevytmetallia ja siinä käyttettiin Torsen-tasauspyörästöä ja Fergusonin viskokytkintä. Puristussuhde oli 8,0:1. HF Integralessa oli uusi turbo (Garrett T3) ja isompi välijäähdytin sekä muita muutoksia joilla teho saatiin HF 4WD:n 121 kW:sta (163 hv) 136 kW:iin (182 hv), katalysaattorilla 130 kW (177 hv). HF Integralea valmistettin yhteensä 7475 kpl.

• 

  Delta HF Integrale 8v

Delta HF Integrale 16v

Vuonna 1989 esiteltiin 16-venttiilinen versio Delta HF Integrale 16V. Uusi 16-venttiilimoottori perustui vanhaan kahdeksanventtiiliseen; sylinterimitat olivat edelleen pitkäiskuiset ja venttiilikulma sama 65 astetta. Kahta kannen yläpuolista nokka-akselia pyöritti totutusti hammashihna ja lohkossa oli aiempaan tapaan kaksi tasapainoitusakselia. Puristussuhde oli 8-venttiilisen tavoin 8,0:1. Moottorin lämmönsiirtoa parannettiin mäntien öljysuihkutuksella.

Ilmoitettu teho kasvoi 200 hevosvoimaan ja suurin vääntömomentti laski hieman, mutta vääntökäyrä oli aiempaa laakeampi. Lisävarusteena sai Boschin ABS-jarrut. Pitävällä maalla 47 % moottorin voimasta meni etu- ja 53 % taka-akselille. Tämän version silmiinpistävin erottava piirre oli kaareva konepelti, jotta korkeampi moottori mahtuisi konehuoneeseen. 15 tuuman vanteet kasvoivat leveydeltään 7-tuumaisiksi (8V-versiossa 6"). 16 V sai uuden mittariston, jossa nopeusmittarin näytön 0 on klo 9:ssä ja kierroslukumittarin näytön 0 kello 15:ssa ja sen viisari kääntyy vastapäivään. HF Integrale 16V -mallia valmistettiin yhteensä 15589 yksilöä.

• 

  Delta HF Integrale 16v

• 

Delta Integrale Evoluzione

Lancia Delta Integrale Evoluzione (epävirallisesti Delta Evo) debytoi loppukesästä 1991. Evo I -nimellä tunnetuksi tullutta versiota valmistettiin vuoden 1992 loppuun asti 16v-moottorilla ilman katalysaattoria tai erityismarkkinoille, joilla oli tiukemmat pakokaasumääräykset, kuten Saksa, Itävalta ja Sveitsi, 8v-moottorilla ja katalysaattorilla. Vuoden 1993 puolivälistä vuoden 1994 alkuun tuotantolinjalta rullasi Evoluzione II -versio 16v-moottorilla ja katalysaattorilla.

Evoluzionen piirteet olivat laajempi rata, laajentuneet lokasuojan soihdut, konepellin muutettu kaarevuus, jossa on muuttuneet ilmanottoaukot, pyörien muunneltu reikäympyrä (nyt 5×98 aiemman 4×98 LK:n sijaan), vahvemmat kiinteäkaliiperiset jarrut (Brembo), kestävämpi ohjaus, muunnetut ajovalot ja kynnysalukset, parannetut sähköt ja halkaisijaltaan suurempi pakojärjestelmä yksinkertaisella pakoputkella. Myös puskurit vaihdettiin ja kattospoileri oli nyt kolminkertaisesti säädettävissä. Nelisylinterinen moottori 16v tuotti aluksi 154 kW (210 hv), myöhemmässä katalysaattoriversiossa 158 kW (215 hv). Moottorin tehon lisäämiseksi turboahtimen tehostuspainetta voitaisiin nostaa lyhyen aikaa noin 0,2 baaria.

Evoluzionen piirteitä olivat kasvanut raideleveys ja sen myötä aiempaa suuremmat lokasuojien levikkeet, konepellin uusi muotoilu ja uudet ilmanottoaukot, vanteiden vaihtuminen 5-pulttisiksi (nyt 5×98, aiemmin 4×98), vahvemmat Brembon kiinteäsatulaiset jarrut, paranneltu ohjaus, uudistetut ajovalot ja sivuhelmat, parannetut sähköt ja halkaisijaltaan suurempi pakojärjestelmä yksinkertaisella pakoputkella. Myös puskurit vaihdettiin ja kattospoileri oli nyt kolmiasentoisesti säädettävissä. Nelisylinterinen 16v-moottori tuotti tehoa aluksi 154 kW (210 hv), myöhemmässä katalysaattoriversiossa 158 kW (215 hv). Moottorin tehon lisäämiseksi turbon ahtopainetta voitiin nostaa lyhyeksi aikaa noin 0,2 baria. Hukkaportin kiinnioloaikaa ja avautumista säädeltiin moottorinohjausyksikön kautta. Evo I:n mittaristossa oli yliahtotoimintoa osoittava merkkivalo, jota ei Evo II:ssa enää ollut.

Evo 16v:n A-ryhmän luokitusversioihin asennettiin kisaversiota vastaava välijäähdyttimen vesisumutusjärjestelmä. Näissä siviilimarkkinoille suunnatuissa autoissa järjestelmää ei yleensä kytketty toimivaksi asiakkaalle toimitettäessä tai joissakin tapauksissa ne olivat puutteellisesti koottuja, ja niitä oli täydennettävä tarpeellisilla komponenteilla. Välijäähdyttimen pinnalle sumutettavalla vedellä tehostettiin lämmönsiirtoa yliahdon aikana. Tähän tarvittava vesi pumpattiin tavaratilassa sijaitsevasta vesipussista. Evo I 16v:n vakiovarusteena olivat ABS-jarrut ja Evo II:ssa myös ilmastointijärjestelmä. Jälkimmäinen oli vakiona vain tietyissä Evo I -erikoismalleissa ja saatavilla lisämaksusta muissa versioissa. Muut vakiovarusteet saattoivat vaihdella myyntimarkkinoista riippuen.

Evo II valmistettiin Chivasson tehtaalla, jonka korivalmistaja Maggiora otti haltuunsa vuonna 1993. Tuotannon lopussa siellä käynnistettiin erilaisia erikoissarjoja, ja joissakin tapauksissa otettiin huomioon myös erityispyynnöt, joita ei virallisesti ollut vaihtoehtojen luettelossa. Maggiora kampanjoi kaupallisesti edelleen menestyksekkään mallin tuotannon jatkamisen puolesta ja valmisti erilaisia prototyyppejä ja esitteli erikoisvärejä. Mahdollisia Evo II:n -seuraajia esiteltiin Maggioran toimesta Italian Delta Clubin eri tapahtumissa, mutta Lancian markkinointiosasto ei ollut niistä kiinnostunut, vaan panosti uutuusmalli "Nuova Deltan" näkyvyyden hyväksi. Evoluzione- ja Evoluzione II -malleja valmistettiin vuosina 1991–1994 yhteensä 12118 kpl.

• 

  Delta HF Integrale Evoluzione I (1991–1992)

• 

  Delta HF Integrale Evoluzione II (1993–1994)

Erikoisversiot

• Martini 5 (Evo I): valkoinen kyljen Martini-raidoituksella. Mustat (antrasiitti) Recaro-Highback-istuimet Alcantaraa, punaisilla tikkauksilla. Numeroitu 400 auton sarja Lancian viidennen WRC-mestaruuden kunniaksi.
• Club Italia (Evo I): tummansininen (Bleu Lord), Recaro-Highback-istuimet punaista nahkaa. Valmistettiin 15 auton erä Club Italian jäsenille, autossa ensimmäisen omistajan nimlätkä. Moottorissa Abarthin viritys ylöspäin.
• Verde York (Evo I): tummanvihreä, beiget Recaro-Highback-istuimet vihreillä tikkauksilla. 602 auton erä ilman numerointia.
• Martini 6 (Evo I): valkoinen kyljen Martini-raidoituksella. Turkoosit Recaro-Highback-istuimet Alcantaraa, punaisilla tikkauksilla. Numeroitu 310 auton sarja Lancian kuudennen WRC-mestaruuden kunniaksi.
• Giallo Ginestra (Evo II): keltainen pastelli, mustat (antrasiitti) Recaro-Highback-istuimet Alcantaraa, keltaisilla tikkauksilla. 220 auton numeroimaton erä.
• Bianco Perlato (Evo II): helmiäisvalkoinen, siniset Recaro-Highback-istuimet nahkaa. 365 auton numeroimaton erä.
• Blu Lagos (Evo II): sininen mica-metalliväri, kermanvaaleat Recaro-Highback-istuimet nahkaa. 215 auton numeroimaton erä.
• Club Hi-Fi (Evo II): tummansininen, kyljen kelta-sini-keltaisella raidalla ja klubitunnuksella. Beiget Recaro-Highback-istuimet nahkaverhoilulla. 20 auton erikoiserä.
• Club Lancia (Evo II): Monza-punainen tai Lancia-sininen, kyljen kelta-sini-keltaisella raidalla ja klubitunnuksella. Beiget tai mustat Recaro-Highback-istuimet nahkaverhoilulla. 7 auton erikoiserä.
• Dealers Collection (EvoII): Bordeaux-punainen mica-metalliväri, beiget Recaro-Highback-istuimet nahkaa. 180 auton numeroitu erä Lancia-edustajille.
• Final Edition (Evo II): tummanpunainen (Amaranto) mica-metalliväri sinikeltaisella raidalla konepeiton ja katon yli, mustat (antrasiitti) Recaro-Highback-istuimet Alcantaraa. 250 auton erä Japanin markkinoille.

• 

  Martini 5

• 

  Club Italia

• 

  Verde York

• 

  Martini 6

• 

  Giallo Ginestra

Vertailu 1988

Lancia Delta HF Integrale sijoittui Tuulilasin 8/1988 4 urheiluauton vertailussa toiseksi (2./4). Vertailun muut autot olivat 1. Ford Sierra 2.0 RS Cosworth, 3. Nissan 300ZX Turbo ja 4. Toyota Supra 3.0i. Lancia Delta HF Integrale maksoi Suomessa vuonna 1988 233 000 markkaa.

Nelivetoinen Lancia on erinomainen väistökokeessa ja rata-ajossa. Soratiellä Lancia kulkee ryhmän parhaiten. Vakiovarusteita ovat kierroslukumittari, ahtopainemittari, öljynpainemittari, öljynlämpömittari ja volttimittari. Kattoluukkua tai ilmastointilaitetta ei ole.

R4-turbomoottorin iskutilavuus on 1995 cm³. Suurin teho on 136 kW /5300 r/min ja suurin vääntömomentti 304 Nm /2500-2750 DIN. Neliveto. Vaihteita on viisi.

Tuulilasi 8/1988 mittasi Lancia Delta HF Integralen (136 kW, 1270 kg) kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 2,6 sekuntia, 0–80 km/h 5,3 sekuntia, 0–100 km/h 8,0 sekuntia, 0–120 km/h 10,8 sekuntia, 0–150 km/h 17,2 sekuntia ja 0–180 km/h 27,9 sekuntia. Huippunopeus on 215 km/h.

Suorituskyky

Tekniikan Maailma 18/1989 mittasi Lancia Delta HF Integralen (147 kW) kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 2,0 sekuntia, 0–80 km/h 4,0 sekuntia, 0–100 km/h 5,8 sekuntia, 0–120 km/h 8,3 sekuntia, 0–140 km/h 11,4 sekuntia, 0–160 km/h 15,7 sekuntia ja 0–180 km/h 22,7 sekuntia.

Huippunopeus on valmistajan mukaan 220 km/h.

Tekniikka

Alusta

• (e / t) joustintukijousitus, kaasunesteiskunvaimentimet, jäähdytetyt levyjarrut, pyöräkoko 15 / 16 tuumaa.

Voimansiirto

• 5-vaihteinen täyssynkronoitu manuaalivaihteisto, lattiavalitsin
• Neliveto
  • Avoin etutasauspyörästö
  • Ferguson-viskotyyppinen keskitasauspyörästö, voimanjakosuhde etu / taka; 4WD ja 8V: 56 % / 44 %, 16V sekä Evot: 47 % / 53 %
  • Torsen-tyyppinen takatasauspyörästö

Moottorit

Malli	Moottori		Iskutilavuus	Teho	Vääntö	Mallivuodet
HF Integrale	R4 DOHC 8V Turbo	831C5.000	1995 cm3	136 kW (185 hv) @ 5300 r/min	304 Nm @ 3500 r/min	10.1987–02.1989
HF Integrale 16V	R4 DOHC 16V Turbo	831D5.000	1995 cm3	147 kW (200 hv) @ 5500 r/min	298 Nm @ 3000 r/min	03.1989–09.1991
HF Integrale 16V	R4 DOHC 16V Turbo	831E5.000	1995 cm3	152 kW (205 hv) @ 5500 r/min	298 Nm @ 3000 r/min	01.1992–12.1994
HF Integrale 16V	R4 DOHC 16V Turbo	831E5.046	1995 cm3	157 kW (211 hv) @ 5500 r/min	298 Nm @ 3000 r/min	06.1993–01.1994
HF Integrale Evoluzione	R4 DOHC 16V Turbo	831.000	1995 cm3	156 kW (210 hv) @ 5750 r/min	304 Nm @ 3500 r/min	1991–1992
HF Integrale Evoluzione II	R4 DOHC 16V Turbo	831.000	1995 cm3	160 kW (215 hv) @ 5750 r/min	308 Nm @ 2500 r/min	1993–1994

Suorituskyky

Malli	Huippunopeus (km/h)	Kiihtyvyys 0–100 km/h (s)	Kiihtyvyys 0–400 m (s)
HF 4WD	208	7,8
HF Integrale	215	6,6	13,2 (loppunopeus 165 km/h)
HF Integrale 16V	220	5,7
HF Integrale Evoluzione	220	5,7
HF Integrale Evoluzione II	220	5,7	14,1

Mitat

Malli	Pituus	Leveys	Korkeus	Akseliväli	Raideväli (e / t)	Omamassa
HF 4WD	3900 mm	1620 mm	1380 mm	2480 mm	1426 mm / 1406 mm	1120 kg
HF Integrale	3900 mm	1700 mm	1380 mm	2480 mm
HF Integrale 16V	3900 mm			2480 mm		1250 kg
HF Integrale Evoluzione	3900 mm	1770 mm	1360 mm	2480 mm	1500 mm / 1500 mm
HF Integrale Evoluzione II	3900 mm	1770 mm	1360 mm	2480 mm	1500 mm / 1500 mm	1300 kg

Rekisteröinti

Lancia Delta Integrale-mallia rekisteröitiin Suomessa seuraavasti:

Vuosi	1988	1989
Määrä (kpl)	55	22