Moskvitš 2141
| Moskvitš Aleko Moskvitš 2141 Lada Aleko | |
|---|---|
| |
| Valmistaja ja valmistusmaa | Moskvich,  Venäjä, Moskova [1] Bulgaria, Lovech [2]
|
| Valmistusaika | 1986 – 2002 [1] |
| Luokka | Ylempi keskiluokka |
| Kori | 5-ovinen liftback |
| Suunnittelija | |
| Pohjalevy | |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 1478-1570 cm3 |
| Teho | 53–57 kW |
| Voimanvälitys | etuveto |
| Kiihtyvyys | 16,7-17,8 s (0–100 km/h) |
| Huippunopeus | 145–153 km/h |
| Kulutus | |
| CO2-päästöt | g/km |
| Hintaluokka | |
| Edeltäjä | Moskvich 2140 |
| Seuraaja | Moskvich 2142 |
| Saman luokan autoja | Lada Samara |
Moskvitš Aleko on keskikokoinen perheauto, joka esiteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1985. Se oli suuri edistysaskel verrattuna aiempiin Moskvitšin malleihin, jotka olivat vanhanaikaisia takavetoisia sedaneita ja farmareita. Alekossa ei ole juurikaan samoja osia aikaisempien mallien kanssa. [1]
Sisällysluettelo
Yleistä
Aleko on etuvetoinen ja se on monikäyttömallinen. Auto on edeltäjäänsä verrattuna paljon tilavampi, parempi matkustusmukavuudeltaan ja turvallisempi. Ensimmäistä kertaa venäläisen autoteollisuuden historiassa myös aerodynamiikkaan oli panostettu suunnittelussa. Muotoja suunnitellessa apuna oli käytetty venäläisiä ja ranskalaisia lentokone- ja avaruusalusinsinöörejä.[1]
Auton suunnittelu aloitettiin ostamalla useita erimerkkisiä saman kokoluokan autoja. Erityisesti oltiin kiinnostuneita ranskalaisista ja ruotsalaisista autoista niiden monikäyttöisyyden ja luotettavuuden takia. Lopulta päädyttiin Simca 1307 -malliin, joka todettiin parhaaksi vaihtoehdoksi Venäjän markkinoita varten, Moskvitšin moottori muunnettiin etuvetoautoon sopivaksi ja 1307:n koriin ostettiin lisenssioikeudet A-pilarista lähtien.[1]
Ranskalaisesta muotoilusta huolimatta Aleko oli venäläisen autoteollisuuden läpimurto. Vaikka sitä pääosin myytiin vain Venäjän markkinoilla, vietiin jonkin verran autoja ulkomaillekin Lada Aleko -nimellä.[1]
Tekniikka
Etujousitus on toteutettu MacPherson-joustintuin ja takana on vääntösauvajousitus. Auton moottori on useista muista etuvetoautoista poiketen asetettu pitkittäin Audi 80/Audi 100 -tyylisesti.[1]
Mitat
- Pituus: 4350 mm
- Leveys: 1690 mm
- Korkeus: 1400 mm
- Akseliväli: 2580 mm
- Raideleveys (e / t): 1440 mm / 1420 mm
- Ilmanvastuskerroin: 0.39
- Omamassa: 990 kg
Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 1,5 1,6 Moskvitch Aleko (2141) - Москвич" - новейшая история – Alekohistory, Viitattu: 29. tammikuu 2025.
- ↑ Българското автомобилостроене – Greatwall, Viitattu: 29. tammikuu 2025.
 Moskvitsh-mallit (Sis. myös MZMA-tehtaan kokoonpanemat autot ja myös muiden kuin MZMA-tehtaan valmistamat Moskvitshit)
| |
|---|---|
| Ennen II maailmansotaa | |
| I sukupolvi |
400 (422) | 401 |
| II sukupolvi |
402 (410, 423) | 407 (410N, 411, 423N, 430) | 403 (424, 432) |
| III sukupolvi |
408 (426, 433) | 412 (427, 434) | 2138 (2136, 2733, 2315) | 2140 (2137, 2734, 2140SL) |
| IV sukupolvi |
2141 | 2335 | 2142 | 2142R5 | "Ivan Kalita" |
| Prototyypit, koemallit |
3-5-sarja | C-sarja | 2143 | 2144 | 444 | 415 | 2150 | 2139 | A9 | 3733 |
| Autourheilu- ja erikoismallit |
407 coupe | 412 Rally | 404 Sport | F1-405 | F2-407 | F3 | F4 | F5 | |
