Buick Roadmaster (1949–1953)

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Buick Roadmaster
1949 Buick Roadmaster Riviera Coupé - Flickr - exfordy.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa General Motors, South Gate, Kalifornia, Flag of the United States.svg.png USA
Wilmington, Delaware, USA
Atlanta, Georgia, USA
Kansas City, Kansas, USA
Framingham, Massachusetts, USA
Flint, Michigan, USA
Linden, New Jersey, USA
Valmistusaika 19491953
Luokka
Kori 4-ovinen sedan
4-ovinen Riviera sedan
2-ovinen Sedanet coupe
2-ovinen Riviera hardtop
2-ovinen convertible
4-ovinen Estate wagon
2-ovinen Skylark convertible
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori 320 cid (5,2 l) Fireball OHV R8
322 cid (5,3 l) Nailhead V8
Iskutilavuus
Teho
Voimanvälitys 2-portainen Dynaflow automaatti
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä Buick Roadmaster (1942–1948)
Seuraaja Buick Roadmaster (1954–1956)
Saman luokan autoja Cadillac Series 62
Cadillac Series 61
Buick Super
Oldsmobile 98
1951 Buick Roadmaster Model 76R 2-ovinen Riviera Hardtop Coupe
1953 Buick Model 76X Skylark Convertible Coupe

Roadmaster-mallisto sai osakseen ensimmäiset merkittävät, II-maailmansodan jälkeiset muutokset, mallivuodelle 1949. Akseliväli ja auton kokonaispituus olivat pienemmät kuin edellisen sukupolven malleissa, mutta paino oli ennallaan. Auton kokonaismassa oli siis tosiasiassa hivenen kasvanut. Uuden sukupolven Roadmastereiden tuulilasin koko oli kasvanut huomattavasti. Vuosimallin 1949 Buickeissa esiteltiin "VentiPort-koristeet." Roadmaster-malleissa niitä oli etulokasuojissa neljä kappaletta puolellansa, muissa malleissa kolme. Kyseisen vuoden myyntiesite kertoo, että aukot parantavat moottorin jäähdytystä, ja näin varmaan on ajateltu olevankin. Kuitenkin jäähdytysaukot muuttuivat umpinaisiksi jo ensimmäisen mallivuoden aikana. Ajatus ja ensimmäinen VentiPort-koristeiden toteutus on lähtöisin Buickin suunniteluosaston tyyli- ja ulkonäköasioiden tiimin pomolta Ned Nicklesiltä, joka oli asennuttanut vastaavanlaiset koristeet omaan vuoden 1948 Roadmasteriinsa. Auton etuosan molemmilla sivuilla oli neljä aukkoa, joissa oli oranssillä linssillä varustetut valaisimet. Nämä valot oli kytketty moottorin sytytysjohtimiin, niin että joka kerran kun sytytystulppa löi kipinän, myös valo välähti. Tämä imitoi hävittäjäkoneen pakoaukkojen välähdyksiä. Vuoden 1949 myyntiesite tosin kertoo niiden antavan autoille merellisen henkäyksen.[[1]] Tämä yhdistettynä konepellin tähtäinkoristeeseen, sai kuljettajan lentämään kuvitteellisella hävittäjäkoneella. Kun Buickin silloinen pääjohtaja Harlow Curtice näki tämän totetuksen hän tykästyi ideaan niin paljon, että halusi vuoden 1949 malleihin samanlaiset, tosin ilman valoja. Koristeiden lukumäärän tulisi vastata rivikahdeksikon iskutilavuutta, suuremmalla moottorilla varustetut mallit saivat neljä koristetta ja pienemmällä moottorilla varustetut kolme.

Dynaflow-automaattivaihteisto oli nyt vakiovaruste ja moottorin teholukema oli noussut 150:aan hevosvoimaan, korkeamman puristussuhteen ansiosta. Kesken mallivuoden -49 mallistoon lisättiin 2-ovinen, hardtop-korinen Riviera. Malli myi ensimmäisenä, vajaaksi jääneenä tuotantovuotenaan 4314 kappaletta. Buick Roadmaster Riviera, yhdessä Cadillac Series 62 Coupe de Villen ja Oldsmobile 98 Holidayn kanssa olivat ensimmäisiä sarjavalmistettuja hardtop coupe-korisia autoja. Mallin vakiovarustukseen kuului mm. sähkötoimiset ikkunat. Roadmaster Rivierassa esiteltiin suosituksi valinnaisvarusteeksi noussut "Sweepspear"-kylkilistoitus, josta muodosui yksi Buickin tavaramerkeistä. Sweepspear tarkoittaa keskiaikaista jalkaväen asetta hilparia, joka on keihään ja taistelukirveen yhdistelmä. Koristelista lähti keulasta, etupyörän päältä ja loivasti alaspäin kaartuen tavoitti helmapellin juuri takapyörän etupuolella. Tästä kromikoriste kaartoi neljänneskierroksen ja päättyi takavaloihin. Tietolaatikon kuvassa on nähtävillä vuoden 1949 Buick Roadmaster Riviera Coupé. "Riviera trim", kuten listoitusta alunperin kutsuttiin, tuli valinnaisvarusteena saataville myös Roadmaster avomalliin, vuoden 1949 lopulla. Roadmaster-mallien myyntilukema, 88 130 myytyä autoa, on mallisarjan kaikkien aikojen suurin ja se oli 27 prosenttia Buickin kokonaismyynnistä. Tämä on merkittävä saavutus, koska Roadmasterit sijoittuivat hintaluokassaan vain hivenen Cadillac Series 61:n alapuolelle.

Vuoden 1950 keulan ilme, tietä ahmivine hampaineen, oli todella radikaali.[[2]] Tuulilasi muuttui yksiosaiseksi. Valinnainen Sweepspear-listoitus oli noussut esittelyvuonnaan niin suosituksi että se tuli vakiovarusteeksi valtaosassa malleja alkuvuodesta 1950 ja Estate-mallissa sekä uudessa, pidemmän akselivälin alustalle valmistetussa Model 72 Roadmaster 130 Tourback Sedanissa, mallivuoden puolivälissä. Mallimerkintänsä mukaisesti uuden neliovisen sedan-mallin akseliväli oli 130 tuumaa, kun lyhyempi Model 71 Tourback Sedan käytti muiden Roadmaster-mallisarjan autojen tavoin 126 tuuman akselivälin alustaa. Rivieran, avomallin ja pitkäalustaisen sedanin vakiovarustukseen kuului sähkötoimiset ikkunat ja etuistuimet. Mallivuonna 1950 Roadmastereiden myynti laski 75 034:een myytyyn autoon, tämä oli kuitenkin vain 12 prosentin osuus Buickin kokonaismyynnistä. Roadmastereiden laskenut osuus johtui pitkälti Special-mallisarjan kasvaneesta suosiosta.

Vuonna 1951 luiskaperäinen Sedanet ja lyhyemmällä akselivälillä ollut sedan poistuivat Roadmaster-mallistosta. Jäljelle jäänyt, 130 tuuman akselivälin neliovinen sedan, sai myös lisänimen Riviera.[[3]]

Vusimallien 1951 ja 1952 ulkonäölliset erot ovat pieniä.[[4]][[5]] Ohjaustehostin tuli vuonna 1952 valinnaiseksi varusteeksi ja moottorin teho nousi uuden nelikurkkuisen kaasuttimen avulla 170:aan hevosvoimaan.[[6]][[7]] Roadmastereiden myynti jatkoi laskuaan ja oli vuonna 1951 66 000 autoa ja vuonna 1952 51 000 autoa.

Vuoteen 1953 saavuttaessa Roadmasterin 16-vuotias rivikahdeksikko alkoi jo olla vanhanaikainen. Kaikki Roadmastereiden tärkeimmät kilpailijat olivat vaihtaneet lyhytiskuisiin V8-moottoreihin, ja mikäli Buick aikoi jatkaa mallien kehitystä linjalla pidempi-leveämpi-mmatalampi, se tarvitsi oman V8:n. Uusi moottori saatiin valmiiksi parahiksi juuri vuodelle 1953, joka oli Buickin 50-vuotis juhlavuosi. Buickin uusi 322 kuutio- tuuman "Nailhead"-V8, kuten moottoria yleisesti kutsutaan, oli iskutilavuudeltaan liki saman kokoinen 320 Fireball-moottorin kanssa, mutta se oli 13,5 tuumaa (340 mm) lyhyempi, neljä tuumaa (102 mm) matalampi ja 180 paunaa (81,5 kg)kevyempi. Se oli myös 11 prosenttia tehokkaampi ja antoi tehoa 188 hevosvoimaa. Uuden moottorin puristussuhde oli 8,50:1, aiemman 7,50:1 sijaan. Vääntöä uusi V8 antoi 300 pound-feet-yksikköä (410 Nm), kun rivikahdeksikon arvo oli ollut 280 pound-feet-yksikköä. Uuden moottorinsa ansiosta vuoden 1953 Roadmaster oli ensimmäinen II-maailmansodan jälkeen valmistettu Buick, jonka huippunopeus ylitti lukeman 100 mailia tunnissa (160 km/h).[[8]]

V8-moottorin kompaktit mitat mahdollistivat Roadmaster-mallien akselivälin lyhentämisen 4,75 tuumaa (121 mm), ilman että sillä oli vaikutusta sisämittoihin. Buick esitteli uuden V8-moottorin pariksi uuden sukupolven "Twin-Turbine" Dynaflow automaattivaihteiston. Uuden vaihteiston tehohäviö oli pienempi ja takapyörille saatiin välitettyä 10 prosenttia suurempi vääntömomentti. Vaihteen vaihtuminen tapahtui myös napakammin. Ohjaustehostin ja jarrutehostin tulivat vakiovarusteiksi. Uutena lisävarusteena tarjolle tuli ilmastointilaite.[[9]] Sähköjärjestelmän jännite nostettiin 12 volttiseksi.

Uutena versiona vuonna 1953 esiteltiin Model 76X Skylark convertible, joka ei siis kantanut Roadmaster-nimeä, vaikka sijoittuikin 70-sarjaan. Buick Skylark oli yksi General Motorsin vuonna 1953 esittelemistä, erikoiskorisista avomalleista, muut olivat Oldsmobile 98 Fiesta ja Cadillac Series 62 Eldorado. Muista Buickeista poiketen Skylarkin takapyöränaukot olivat täysin avoimet ja korin vyötärölinja oli huomattavati alempana. Tuulilasi oli neljä tuumaa vakiomallin Roadmasterin lasia matalampi, vakiovarusteisiin kuului sävylasit, kun Roadmasterissa ne olivat valinnainen varuste. Skylark piti sisällään vakiona kaikki muutkin Roadmastereihin optiolistalta valittavissa olleet varusteet, ilmastointia lukuunottamatta. Keulaosan ja kyljen design oli kliinimpää kuin Roadmastereissa, koska keulan "VentiPort" -koristeet oli riisuttu ja kyljen "Sweepspear"-lista oli yksinkertaisen kaunis kaari. Varustukseen kuului kromatut Kelsey-Hayes pinna- vanteet.[[10]] Auto oli huomattavan kallis ja vain 1690 yksilöä löysi itselleen omistajan. Vuosi 1953 oli Roadmaster Estate-mallin viimeinen ja se oli myös viimeinen vuosi kun Yhdysvalloissa valmistettiin sarjavalmisteinen, puisella korikehikolla varustettu Woodie. Estate-mallin korituksesta oli vastannut Ionia Manufacturing, joka valmisti kaikki Buickin station wagon-mallit vuosina 1946 - 1964. Estate oli vuonna 1953 varsinaisen Roadmaster sarjan kallein malli, sijoittuen hinnastossa Skylarkista seuraavaksi ja kyseisenä vuonna sitä myytiin 670 yksilöä. Kaikkiaan Roadmaster-mallien myynti kasvoi ja vuonna 1953 myytiin 79 137 autoa.

Tekniset tiedot[muokkaa]

  • Suunnittelija: Harley Earl
  • Alusta: GM C-kori
  • Akseliväli: 1949: 126 tuumaa (3200 mm)
    1950-52 Riviera sedan: 130,3 tuumaa (3310 mm), 1950–52 muut: 126,3 tuumaa (3208 mm)
    1953 Riviera sedan: 125,5 tuumaa (3188 mm), 1953 muut: 121,5 tuumaa (3086 mm)
  • Pituus: 1949: 214,1 tuumaa (5438 mm)
    1950 Riviera sedan: 214,9 tuumaa (5458 mm), 1950 muut: 210,9 tuumaa (5357 mm)
    1951–52 Riviera sedan: 215 tuumaa (5461 mm), 1951-52 muut: 211 tuumaa (5359 mm)
    1953 Riviera sedan: 211,6 tuumaa (5375 mm), 1953 muut: 207,6 tuumaa (5273 mm)
  • Leveys: 79,9 tuumaa (2029 mm)
  • Korkeus: 63 tuumaa (1600 mm)
  • Tyhjäpaino: 4200 – 4700 paunaa (1900 – 2100 kg)

Aiheesta muualla[muokkaa]

http://www.oldcarbrochures.org/index.php/NA/Buick/1949_Buick 1949 Buick myyntiesitteitä
http://www.oldcaradvertising.com/Buick/1949/dirindex.html 1949 Buick lehti-ilmoituksia
https://www.youtube.com/watch?v=zX0nCEttsUo 1949 Buick Roadmaster Sedanet video
http://www.oldcarbrochures.org/index.php/NA/Buick/1950_Buick 1950 Buick myyntiesite
http://www.oldcaradvertising.com/Buick/1950/dirindex.html 1950 Buick lehti-ilmoituksia
https://www.youtube.com/watch?v=t4aIKZZlZ9A 1950 Buick Roadmaster Estate Wagon video
http://www.oldcarbrochures.org/index.php/NA/Buick/1951_Buick 1951 Buick myyntiesitteitä ja Buick Magazine
http://www.oldcaradvertising.com/Buick/1951/dirindex.html 1951 Buick lehti-ilmoituksia
https://www.youtube.com/watch?v=iHKsut8OWks 1951 Buick Roadmaster 4-ovinen sedan video
http://www.oldcarbrochures.org/index.php/NA/Buick/1952_Buick 1952 Buick myyntiesite, kaasutin, ohjaustehostin ja alusta, tekniset esitteet
http://www.oldcaradvertising.com/Buick/1952/dirindex.html 1952 Buick lehti-ilmoitus
https://www.youtube.com/watch?v=_g5ML9cBWvY 1952 Buick Roadmaster convertible video
http://www.oldcarbrochures.org/index.php/NA/Buick/1953_Buick 1953 Buick myyntiesite, ilmastoinnin ja lämmityslaitteen esite, omistajan käsikirja
http://www.oldcaradvertising.com/Buick/1953/dirindex.html 1953 Buick lehti-ilmoituksia
https://www.youtube.com/watch?v=kOxElyb2N0M 1953 Buick Roadmaster Skylark video

Lähteet[muokkaa]

http://auto.howstuffworks.com/buick4.htm

Buick logo new 1.jpg Buick-mallit 1940 - 70 -luvuilla Uudemmat ->
Luokka
(amerikkalainen)
1940-luku 1950-luku 1960-luku 1970-luku
6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9
Subcompact Skyhawk
Compact Special Apollo
Skylark Skylark
Mid-size Special Special Century Century
Skylark Skylark Regal Regal
Full-size Special Special Special Special LeSabre LeSabre LeSabre LeSabre LeSabre
Century Century Invicta Invicta Wildcat Centurion
Super Super Super Super Wildcat
Roadmaster Roadmaster Roadmaster Roadmaster Electra Electra Electra Electra Electra
Station wagon Estate Estate Estate
Personal Skylark Limited Riviera Riviera Riviera Riviera Riviera