Dario Franchitti

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dario Franchitti 2018

George Dario Marino Franchitti (*19.5.1973 Bathgate, Länsi-Lothian, Skotlanti) on kilpailemisen lopettanut skotlantilainen kuljettaja. Franchittin molemmat vanhemmat ovat myös syntyjään skotlantilaisia, mutta suvun juuret ovat Italiassa.

Franchitti ajoi IndyCar-sarjassa vuosina 2002–2013 ja voitti mestaruuden vuosina 2007, 2009, 2010 ja 2011. Vuosina 2007, 2010 ja 2012 hän voitti Indy 500:n. Vuosina 2008–2013 hän kilpaili Chip Ganassi Racing -tallin kuljettajana. Darion lähisuvussa on muitakin nimekkäitä kilpa-ajajia, veli Marino Franchitti ja serkku Paul di Resta.

Urahistoria[muokkaa]

Alkutaival (1984–1994)[muokkaa]

Franchitti aloitti uransa, kuten useimmat moottoriurheilijat, kartingissa, jossa hän oli aktiivinen vuosina 1984–1990. Hän voitti Skotlannin juniorikarting-mestaruuden vuonna 1984, Britannian juniorikarting-mestaruuden vuosina 1985 ja 1986 ja Skotlannin karting-mestaruuden vuonna 1988. Hänen formula-debyyttinsä oli vuonna 1991 brittiläisessä, Formula Vauxhall Junior -sarjassa, jonka mestaruuden hän otti nimiinsä samana vuonna. Vuonna 1992 hän aloitti Paul Stewart Racing -tallin kuljettajana brittiläisessä Formula Vauxhall Lotus -sarjassa ja sijoittui lopputuloksissa neljänneksi. Samana vuonna hän sai nuorille lupaaville kuljettajille myönnettävän McLaren Autosport BRDC -palkinnon. Vuonna 1993 hän voitti Britannian Formula Vauxhall Lotus -mestaruuden, edelleen Paul Stewart Racingin kuljettajana.[1]

Vuonna 1994 Franchitti nousi Paul Stewart Racingin kuljettajana ajamaan Britannian Formula 3 -mestaruussarjaa, jossa yhden osakilpailuvoittonsa myötä sijoittui loppupisteissä neljänneksi.

DTM / ITC (1995–1996)[muokkaa]

Vuonna 1995 Franchitti siirtyi vakioautoluokkaan, ajokkinaan tehdastallin AMG-Mercedes C DTM. Hän osallistui sekä Deutsche Tourenwagen-Meisterschaft (DTM)-, että siihen liittyvään International Touring Car Championship (ITC) -srjaan. Vaikka hän päätti DTM-kauden viidentenä, hän sijoittui voitolla kolmanneksi ITC:ssä. Vuonna 1996 hän ajoi ITC:ssä, joka sittemmin sulautettiin DTM:ään, ja sijoittui mestaruuskilpailussa neljänneksi, kilpailuvoitolla Suzukassa.

CART-sarja (1997–2002)[muokkaa]

Vuonna 1997 Franchitti vaihtoi CART-sarjaan Pohjois-Amerikassa ja ajoi debyyttikauden Hogan Racingillä. Kauden lopussa hän sijoittui 20. sijalle. Vuonna 1998 hän sai paikan Team Greenissä ja hänestä tuli kanadalaisen Paul Tracyn tallitoveri. Franchitti voitti kolme kilpailua ja sijoittui sarjassa kolmanneksi, selkeällä johdolla joukkuetoveriinsa Tracyyn. Vuonna 1999 Franchitti ajoi kolmannen kauden CART-sarjassa. Hän voitti kolme kilpailua Team Greenille ja kauden lopussa oli kärjessä tasapisteillä Juan Pablo Montoyan kanssa. Koska Montoyalla oli takanaan enemmän voittoja, Franchitti jäi hopealle.

Ennen kauden 2000 alkua, Franchittille tapahtui koeajojen aikana vakava onnettomuus. Vaikka hän aloitti kauden tavalliseen tapaan, hän ei enää saavuttanut edellisen vuoden tasoa ja saavutti yleiskilpailussa 13. sijan, parhaimpana osakilpailusaavutuksenaan toinen sija. Vuonna 2001 hän paransi suoritustaan ja sijoittui mestaruuskamppailussa seitsemänneksi, yhdellä osakilpailuvoitolla. Vuonna 2002 hän sai taas kolme voittoa. Vancouverissa hän omisti kilpailuvoittonsa edesmenneelle ystävälleen ja kolleegalleen Greg Moorelle, joka kuoli vuonna 1999.[1]

IndyCar-sarja (2002–2007)[muokkaa]

Vuonna 2007 Franchitti voitti Indy 500:n ja sarjan mestaruuden.

Franchittin IndyCar-debyytti oli vuoden 2002 Indianapolis 500, joka jäi sinä vuonna hänen ainoaksi kilpailukseen tässä sarjassa. Kaudelle 2003 Andretti Green Motorsport siirtyi CART-sarjasta kilpailevaan Indy-sarjaan ja Franchitti myös tallinsa mukana. Hän ajoi tällä kaudella ainoastaan kolme 16:sta kilpailusta, koska moottoripyöräonnettomuudessa saadut vammat pakottivat hänet sairaslomalle. Vuonna 2004 Franchitti palasi ohjaamoonsa ja sijoittui loppupisteissä kuudenneksi, kahdella voitolla. Vuotta myöhemmin hän voitti vielä kaksi kilpailua ja nousi neljänneksi. Molempina vuosina yksi hänen joukkuetovereistaan, Tony Kanaan tai Dan Wheldon, voitti IndyCar-sarjan mestaruuden.

Kaudella 2006 Franchitti oli edelleen Andretti Green Motorsportin kuljettaja. Tällä kaudella hän jäi ilman yhtään voittoa, ensimmäistä kertaa kahden kauden jälkeen, ja sijoittui kahdeksanneksi. Kaudella 2007 hän voitti ensimmäisen kerran Indianapolis 500:n. Hän voitti vielä kolme kilpailua ja varmisti kauden finaalissa IndyCar-sarjan mestaruuden, 13 pisteen erolla toiseksi tulleeseen Scott Dixoniin edessä. Tähän kauteen mahtui myös kaksi vakavan oloista onnettomuutta, joista molemmisa Franchitti selvisi kuinn ihmeen kaupalla lähes naarmuita. Voitettuaan mestaruuden Franchitti päätti jättää IndyCar-sarjan. Hän oli jo kauden 2007 aikana osallistunut kilpailuihin NASCAR Busch-, NASCAR Craftsman Truck-, ARCA RE/MAX- sekä American Le Mans -sarjoissa.

NASCAR Sprint Cup (2008)[muokkaa]

Dario Franchitti, Sprint Cup 2008

Kauden 2008 Franchitti aloitti ajamalla Chip Ganassi Racingin Dodgella NASCAR Sprint Cup -sarjassa. Hän oli ensimmäinen eurooppalainen NASCARin historiassa, joka ajaa kokopäiväisesti sarjassa. Franchitti oli hetken aikaa sivussa loukkaantumisen vuoksi ja taloudellisten vaikeuksien vuoksi Ganassi veti autonsa pois Sprint Cup-sarjasta kesken kauden. Franchitti jatkoi loppukauden Ganassin tallissa NASCAR Nationwide -sarjassa ja aloitti jälleen ALMS- ja ARCA Racing -sarjoissa. Rolex-urheiluautosarjassa hän voitti Daytonan 24 tunnin kilpailun yhdessä joukkuetovereidensa Juan Pablo Montoyan, Scott Pruettin ja Memo Rojasin kanssa. Vuoden lopussa hän osallistui mestaruussarjan ulkopuoliseen kilpailuun IndyCar-sarjassa, jossa hän kilpaili ensimmäistä kertaa Chip Ganassi Racingin kanssa.

IndyCar-sarja (2009–2013)[muokkaa]

Kaudella 2009 Franchitti palasi IndyCar-sarjaan, edelleen Chip Ganassi Racingin kuljettajana. Jännittävä kausi huipentui finaaliin Homesteadissa, jossa sekä Franchittilla, että hänen joukkuetovereillaan Dixonilla ja Ryan Briscoella, oli mahdollisuus voittaa mestaruus. Kilpailusta muodostui kolmen kuljettajan mittelö, jossa neljäntenä ajanut kilpailija oli jo kierroksella ohitettu. Ensimmäistä kertaa IndyCar-sarjan historiassa kilpailu oli mahdollista ajaa ilman tankkaustaukoa. Franchittin taktiikkana oli polttoainetehokas ajotapa, jolla hän vältti ylimääräisen tankkauksen, toisin kuin Briscoe ja Dixon, jotka jotuivat pysähtymään muutama kierros ennen loppua. Näin Franchitti voitti uransa toisen IndyCar-mestaruuden. Hän osallistui myös Rolex-urheiluautosarjan ja ALMS-sarjan kilpailuihin.

Franchitti voitettuaan Indianapolis 500:n.

Kaudella 2010 Franchittin tallina oli edelleen Chip Ganassi Racing. Indianapolis 500:lla hän sai kauden ensimmäisen voittonsa, joka oli samalla toinen voitto Indianapolisissa. Franchitti johti myös kilpailua suurimman osan kierroksista. Seuraavat voitot tulivat Lexingtonissa ja Joliet'ssa. Franchitti johti mestaruussarjaa kauden aikana vain yhden kilpailun jälkeen, muuten sarjan ykköstilaa piti hallussaan Will Power. Nämä kaksi kuljettajaa taistelivat tittelistä viimeiseen kilpailuun asti. Homesteadin kauden finaalissa Franchitti johti kilpailua suurimman osan kierroksista. Sen jälkeen kun Power oli joutunut keskeyttämään itse aiheuttamansa onnettomuuden seurauksena, Franchittille riitti mestaruden saavuttamiseen sijoitus kymmenen parhaan joukossa. Hän sijoittui lopulta kahdeksanneksi ja voitti IndyCar-sarjan kolmannen kerran. Taistelu tittelistä määräytyi kahden kilpa-auton kuljettajan erilaisen suorituskyvyn perusteella. Vaikka Power ajoi erinomaisella tavalla mutkaradoilla, hän ei enimmäkseen kyennyt pysymään kärjen vauhdissa ovaaleilla. Franchitti sen sijaan oli tasaisen varma kaikentyyppisillä radoilla. Hän sijoittui 13:ssa 17:stä kilpailusta viiden parhaan kuljettajan joukkoon. Franchitti voitti taistelun pistein 602-597. Hän voitti myös A.J.Foyt -pokaalin, joka myönnettiin ensimmäistä kertaa ja jonka sai paras kuljettaja ovaaliradalla. Lisäksi Franchitti osallistui jälleen Daytonan 24 tunnin kilpailuun.

Dario Franchitti, Dallara IR-05, Indy Japan: The Final, 2011

Kaudella 2011 Franchitti jatkoi hallitsevana mestarina Chip Ganassi Racingillä.[2] Hän aloitti voittamalla kauden avauskilpailun St Petersburgin katuradalla Floridassa ja seuraavissa kilpailuissa kahdella kolmannella sijalla. Fort Worthissa, joka oli järjestyksessä kauden toinen ovaaliratakilpailu, hän voitti kahdesta ajetusta lähdöstä ensimmäisen. Toisessa lähdössä, joka ajettiin käännetyllä lähtöruudukolla, Franchittin lähtöpaikka oli joukon hännillä, 28. ruudssa kolmestakymmenestä. Sieltä hän raivasi tiensä seitsemänneksi.[3] Seuraavassa kilpailussa, joka ajettiin West Allisin ovaaliradalla, Franchitti otti kauden kolmannen voitonsa. Huolimatta siitä, että hän kisan aikana kolaroi pahimman kilpailijansa Will Powerin kanssa, Franchitti voitti kilpailun Toronton katuradalla.[4] Ennen viimeistä kilpailua Franchittilla oli 573 pistttä ja Powerilla 555. Kauden viimeinen kilpailu Las Vegasissa peruutettiin massaonnettomuuden takia eikä sitä laskettu. Franchittin neljättä mestaruusvoittoa varjosti hänen entisen joukkuetoverinsa ja pitkäaikaisen ystävänsä Dan Wheldonin kuolema. Tämän kauden Daytonan 24 tunnin ajossa Franchitti sijoittui toiseksi joukkuetoverinsa Scott Dixonin, Juan Pablo Montoyan ja Jamie McMurrayn kanssa.

Kaudella 2012 Franchitti ajoi IndyCar-sarjaa Chip Ganassi Racingillä. Neljän ensimmäisen kilpailun aikana hän sijoittui kymmenen parhaan joukkoon. Viidennessä, Indianapolis 500:ssa, hän ajoi 16:sta lähtöruudusta voittoon. Kyseessä oli hänen kolmas voittonsa tässä kilpailussa. Detroitissa hän sijoittui toiseksi, joukkuetoverinsa Dixonin ajaessa voittoon. West Allisin ja Newtonin ovaaliradoilla Franchitti ajoi itselleen paalupaikan, mutta Newtonissa hän kärsi moottorivaurioista jo lämmittelykierroksen aikana.[5] Kolmen viimeisen kilpailun aikana hän saavutti vielä kaksi palkintosijaa, kolmannen sijan Sonomassa ja toisen Fontanassa. Hän päätti kauden seitsemännellä sijalla ja hävisi Ganassi-joukkuetoverilleen Dixonille ensimmäistä kertaa. IndyCar-sarjan lisäksi Franchitti osallistui jälleen Daytonan 24 tunnin kilpailuun ja ajoi yhden kilpailun veljensä Marinon kanssa American Le Mans -sarjassa.

Kaudella 2012 Franchitti ajoi IndyCar-sarjaa Chip Ganassi Racingillä. Saavuttuaan maaliin kymmenen parhaan joukossa kymmenen ensimmäisen kilpailun aikana, hän sijoittui seuranneista viidestä kilpailusta neljässä lähdössä kolmanneksi ja kerran neljänneksi. Paalupaikalta hän starttasi viisi kertaa tällä kaudella. Kauden toiseksi viimeisessä kisassa Houstonissa Franchitti joutui vakavaan onnettomuuteen. Hänen osuttuaan ohitustilanteessa Takuma Saton auton takarenkaaseen, hänen oma autonsa nousi lentoon ja vasten turva-aitaa, joka kuitenkin kesti törmäyksen. Franchittin auto kimposi takaisin radalle oikein päin ja pysähtyi. Hän kärsi onnettomuudessa syntyneistä aivotärähdyksestä, kahdesta nikamamurtumasta ja oikean nilkan murtumasta. Nikamamurtumia ei tarvinnut operoida, nilkkamurtuma leikattiin kilpailupäivänä.[6] Franchitti päätti kuljettajien mestaruuskauden kymmenennellä sijalla. Toisin kuin joukkuetoverinsa Dixon ja Kimball, hän pysyi ilman voittoa. Dixon voitti mestaruuden tällä kaudella.

Kauden jälkeen Franchitti ilmoitti kilpauransa päättyvän. Vaikka hänellä oli vielä sopimus Chip Ganassi Racingin kanssa kaudelle 2014 ja loukkaantumisten hoito onnistui, hän päätti lääkäreidensä suosituksesta olla palaamatta kilpa-auton ohjaamoon.[7]

Tulostaulukot[muokkaa]

Vakioautoluokat[muokkaa]

Deutsche Tourenwagen Meisterschaft[muokkaa]

(värikoodiavain) (Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta.)

Deutsche Tourenwagen Meisterschaft, tulokset
Kausi Talli Auto 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 Sija Pisteet
1995 D2 Privat-Team AMG Mercedes Mercedes C (W202) V6 HOC
1

3
HOC
2

DNS
AVU
1

Ret
AVU
2

Ret
NOR
1

6
NOR
2

2
DIE
1

2
DIE
2

4
NÜR
1

Ret
NÜR
2

Ret
ALE
1

2
ALE
2

10
HOC
1

Ret
HOC
2

DNS
5. 74

International Touring Car Championship[muokkaa]

(värikoodiavain) (Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta.)

International Touring Car Championship, tulokset
Kausi Talli Auto 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 Sija Pisteet
1995 D2 Privat-Team AMG Mercedes Mercedes C (W202) V6 MUG
1

4
MUG
2

1
HEL
1

12†
HEL
2

DNS
DON
1

2
DON
2

2
EST
1

5
EST
2

3
MAG
1

Ret
MAG
2

DNS
3. 80
1996 D2 Privat-Team AMG Mercedes Mercedes C (W202) V6 HOC
1

3
HOC
2

4
NÜR
1

2
NÜR
2

8
EST
1

9
EST
2

10
HEL
1

17†
HEL
2

DNS
NOR
1

5
NOR
2

Ret
DIE
1

2
DIE
2

2
SIL
1

21†
SIL
2

14
NÜR
1

3
NÜR
2

3
MAG
1

6
MAG
2

4
MUG
1

4
MUG
2

2
HOC
1

Ret
HOC
2

7
INT
1

13
INT
2

10
SUZ
1

1
SUZ
2

Ret
4. 171
  • † – Keskeytti, mutta koska ajettuna oli 90% voittajan suoritteesta, sijoitus kirjataan.

International V8 Supercar[muokkaa]

(värikoodiavain) (Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta.)

V8 Supercar, tulokset
Kausi Talli Auto 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 Sija Pisteet
2010 Dick Johnson Racing Ford FG Falcon YMC
R1
YMC
R2
BHR
R3
BHR
R4
ADE
R5
ADE
R6
HAM
R7
HAM
R8
QLD
R9
QLD
R10
WIN
R11
WIN
R12
HDV
R13
HDV
R14
TOW
R15
TOW
R16
PHI
Q
PHI
R17
BAT
R18
SUR
R19

16
SUR
R20

Ret
SYM
R21
SYM
R22
SAN
R23
SAN
R24
SYD
R25
SYD
R26
NC 0

Amerikkalaiset avopyöräisten luokat[muokkaa]

CART[muokkaa]

(värikoodiavain) (Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta.)

CART Championship Series, tulokset
Kausi Talli Auto Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 Sija Pisteet
1997 Hogan Racing Reynard 97i Mercedes-Benz IC108D V8 t MIA
25
SRF
9
LBH
12
NZR
13
RIO
27
STL
17
MIL
16
DET
13
POR
26
CLE
11
TOR
26
MIS
19
MDO
11
ROA
25
VAN
13
LS
13
FON 22. 10
1998 Team Green Reynard 98i Honda HRK V8 t MIA
9
MOT
8
LBH
2
NZR
21
RIO
19
STL
27
MIL
4
DET
4
POR
21
CLE
3
TOR
20
MIS
21
MDO
26
ROA
1
VAN
1
LS
4
HOU
1
SRF
2
FON
22
3. 160
1999 Team Green Reynard 99i Honda HRS V8 t MIA
3
MOT
22
LBH
2
NZR
8
RIO
2
STL
3
MIL
7
POR
3
CLE
25
ROA
18
TOR
1
MIS
5
DET
1
MDO
3
CHI
2
VAN
10
LS
25
HOU
2
SRF
1
FON
10
2.* 212*
2000 Team Green Reynard 2Ki Honda HR-0 V8 t MIA
11
LBH
23
RIO
11
MOT
2
NZR
23
MIL
6
DET
4
POR
9
CLE
13
TOR
25
MIS
3
CHI
20
MDO
22
ROA
12
VAN
2
LS
3
STL
24
HOU
25
SRF
25
FON
23
13. 92
2001 Team Green Reynard 01i Honda HR-1 V8 t MTY
9
LBH
6
TXS
NH
NZR
8
MOT
17
MIL
9
DET
2
POR
6
CLE
1
TOR
24
MIS
2
CHI
15
MDO
16
ROA
19
VAN
9
LAU
25
ROC
9
HOU
2
LS
19
SRF
23
FON
23
7. 105
2002 Team Green Reynard 02i Honda HR-2 V8 t MTY
2
LBH
9
MOT
3
4. 148
Lola B02/00 MIL
12
LS
19
POR
3
CHI
3
TOR
13
CLE
14
VAN
1
MDO
17
ROA
12
MTL
1
DEN
18
ROC
1
MIA
10
SRF
7
FON
10
MXC
5
  • Kauden 1999 lopussa Franchitti ja Juan Pablo Montoya olivat tasapisteissä, mutta koska Montoyalla oli takanaan seitsemän voittoa Franchittin kolmea vastaan, hän voitti kuljettajien mestaruuden.

IndyCar Series[muokkaa]

(värikoodiavain) (Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta.)

IndyCar Series, tulokset
Kausi Talli Auto Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 Sija Pisteet
2002 Team Green Dallara
IR-02
Chevrolet HMS PHX FON NZR INDY
19
TXS PPIR RIR KAN NSH MIS KTY STL CHI TX2 44. 11
2003 Andretti Green Racing Dallara
IR-03
Honda HMS
7
PHX
16
MOT INDY TXS PPIR
4
RIR KAN NSH MIS STL KTY NZR CHI FON TX2 25. 72
2004 HMS
17
PHX
17
MOT
7
INDY
14
TXS
2
RIR
12
KAN
4
NSH
20
MIL
1
MIS
22
KTY
6
PPIR
1
NZR
3
CHI
20
FON
6
TX2
15
6. 409
2005 Dallara
IR-05
HMS
22
PHX
4
STP
3
MOT
17
INDY
6
TXS
8
RIR
2
KAN
4
NSH
1
MIL
2
MIS
8
KTY
18
PPIR
7
SNM
8
CHI
12
WGL
3
FON
1
4. 498
2006 HMS
4
STP
19
MOT
11
INDY
7
WGL
14
TXS
13
RIR
3
KAN
12
NSH
6
MIL
6
MIS
12
KTY
9
SNM
2
CHI 8. 311
2007 HMS
7
STP
5
MOT
3
KAN
2
INDY
1
MIL
2
TXS
4
IOW
1
RIR
1
WGL
3
NSH
2
MDO
2
MIS
13
KTY
8
SNM
3
DET
6
CHI
1
1. 637
2008 Chip Ganassi Racing HMS STP MOT LBH KAN INDY MIL TXS IOW RIR WGL NSH MDO EDM KTY SNM DET CHI SRF
16
NC -
2009 STP
4
LBH
1
KAN
18
INDY
7
MIL
3
TXS
5
IOW
1
RIR
2
WGL
15
TOR
1
EDM
5
KTY
6
MDO
3
SNM
1
CHI
4
MOT
2
HMS
1
1. 616
2010 SAO
7
STP
5
ALA
3
LBH
12
KAN
2
INDY
1
TXS
5
IOW
18
WGL
3
TOR
2
EDM
3
MDO
1
SNM
3
CHI
1
KTY
5
MOT
2
HMS
8
1. 602
2011 STP
1
ALA
3
LBH
3
SAO
4
INDY
12
TXS1
1
TXS2
7
MIL
1
IOW
5
TOR
1
EDM
3
MDO
2
NHM
20
SNM
4
BAL
4
MOT
8
KTY
2
LVS
C
1. 573
2012 Dallara DW12 STP
13
ALA
10
LBH
15
SAO
5
INDY
1
DET
2
TXS
14
MIL
19
IOW
25
TOR
17
EDM
6
MDO
17
SNM
3
BAL
13
FON
2
7. 363
2013 STP
25
ALA
25
LBH
4
SAO
7
INDY
23
DET
6
DET
5
TXS
6
MIL
8
IOW
20
POC
3
TOR
3
TOR
4
MDO
3
SNM
3
BAL
21
HOU
15
HOU
15
FON 10. 418
Kausia Talleja Kisoja Paalulta Voittoja Sijat 2 ja 3 Top 10 -sijat
(muut)
Indianapolis 500
Voitot
Mestaruudet
11 2 147 23 21 37 50 3 (2007, 2010 & 2012) 4 (2007, 2009, 2010 & 2011)

Indianapolis 500[muokkaa]

(värikoodiavain)

Vuosi Auto Moottori Ruudusta Sijoitus Talli
2002 Dallara Chevrolet 28 19 Team Green
2003 Dallara Honda DNP Andretti Green
2004 Dallara Honda 3 14 Andretti Green
2005 Dallara Honda 6 6 Andretti Green
2006 Dallara Honda 17 7 Andretti Green
2007 Dallara Honda 3 1 Andretti Green
2009 Dallara Honda 3 7 Chip Ganassi Racing
2010 Dallara Honda 3 1 Chip Ganassi Racing
2011 Dallara Honda 9 12 Chip Ganassi Racing
2012 Dallara Honda 16 1 Chip Ganassi Racing
2013 Dallara Honda 17 23 Chip Ganassi Racing

Urheiluautoluokat[muokkaa]

American Le Mans Series[muokkaa]

(värikoodiavain) (Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta.)

American Le Mans Series, tulokset
Kausi Talli Merkki Luokka 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Pisteet
2007 Andretti Green Racing Acura LMP2 SEB
2 / 1
STP LBH
6 / 6
LS UTH NEG MOH RA MOS DSC PLM MSC 32
2008 Highcroft Racing Acura LMP2 SEB STP LBH UTH NEG MOH RA MOS DSC PLM
Ret
MSC 0
2009 Highcroft Racing Acura LMP1 SEB
Ret
STP LBH UTH NEG MOH RA MOS PLM
6 / 6
MSC 34

Rolex Sports Car Series[muokkaa]

(värikoodiavain) (Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta.)

Rolex Sports Car Series, tulokset
Kausi Talli Merkki Luokka 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 Pisteet
2008 Ganassi Racing Riley DP DAY
1 / 1
HOM MEX VIR LAG LRP WAT MDO DAY2 BAR CGV WAT2 INF NJ MIL 35
2009 Ganassi Racing Riley DP DAY
5 / 5
VIR NJ LAG WAT MDO DAY2 BAR WAT2 CGV MIL HOM 26
2010 Ganassi Racing Riley DP DAY
37/15
HOM BAR VIR LRP LAG WAT1 MDO DAY2 NJ WAT2 CGV MIL 16
2011 Ganassi Racing Riley DP DAY
2/2
HOM BAR VIR LRP LAG WAT1 MDO DAY2 NJ WAT2 CGV MIL 32
2012 Ganassi Racing Riley DP DAY
4 / 4
BAR HMS NJ DET MDO RA WAT1 IMS WAT2 CGV LAG LRP 28
2013 Ganassi Racing Riley DP DAY
37/11
AUS BAR ATL DET MDO S6H IMS RA KAN LAG LRP 20

NASCAR[muokkaa]

(värikoodiavain) (Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi paalupaikkaa))

Sprint Cup Series[muokkaa]

NASCAR Sprint Cup Series, tulokset
Kausi Talli Nro Merkki 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 Sija Pisteet
2008 Chip Ganassi Racing 40 Dodge DAY
33
CAL
32
LVS
33
ATL
33
BRI
36
MAR
22
TEX
DNQ
PHO
32
TAL
INQ
RCH DAR CLT DOV POC
41}}
MCH
43
SON
DNQ
NHA
38
DAY CHI IND POC GLN MCH BRI CAL RCH NHA DOV KAN TAL CLT MAR ATL TEX PHO HOM 49. 606
– Ajoi lajittelun, mutta tilalle tuli David Stremme
Daytona 500, tulokset[muokkaa]
Kausi Talli Merkki Sijalta Maalissa
2008 Chip Ganassi Racing Dodge 40 33

Nationwide Series[muokkaa]

NASCAR Nationwide Series, tulokset
Kausi Talli Nro Merkki 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 Sija Pisteet
2007 Chip Ganassi Racing 42 Dodge DAY CAL MXC LVS ATL BRI NSH TEX PHO TAL RCH DAR CLT DOV NSH KEN MLW NHA DAY CHI GTY IRP CGV GLN MCH BRI CAL RCH DOV KAN CLT MEM
32
TEX
25
PHO
29
HOM
39
95. 277
2008 40 DAY
20
CAL
24
LVS
6
ATL
28
BRI
22
NSH TEX
11
PHO
11
MXC TAL
41
RCH DAR CLT DOV
15
NSH KEN MLW NHA
13
DAY CHI
26
GTY IRP CGV GLN
5
MCH
13
BRI
11
CAL RCH DOV KAN CLT MEM TEX PHO HOM 35. 1571

Craftsman Truck Series[muokkaa]

NASCAR Craftsman Truck Series, tulokset
Kausi Talli Nro Merkki 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 Sija Pisteet
2007 Cunningham Motorsports 41 Dodge DAY CAL ATL MAR KAN CLT MFD DOV TEX MCH MLW MEM KEN IRP NSH BRI GTW NHA LVS TAL MAR
33
ATL TEX PHO HOM 107. 64

ARCA Racing Series[muokkaa]

(värikoodiavain) (Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi paalupaikkaa))

ARCA Racing Series, tulokset
Kausi Talli Nro Merkki 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 Sija Pisteet
2007 Chip Ganassi Racing 42 Dodge DAY USA NSH SLM KAN WIN KEN TOL IOW POC MCH BLN KEN POC NSH ISF MIL GTW DSF CHI SLM TAL
17
TOL 135. 145
2008 40 DAY
10
SLM IOW KEN CAR KEN TOL POC MCH CAY KEN BLN POC NSH ISF DSF CHI SLM NJE TAL TOL 102. 180

Lähteet[muokkaa]

  1. 1,0 1,1 Dario Franchitti – Motor Sport Magazine Database, Viitattu: 15. tammikuu 2021.
  2. Andrew Calder: Chip Ganassi To Run Four Cars In 2011 – The Checkered Flag, 19. joulukuu 2010. Viitattu: 26. tammikuu 2021.
  3. Power, Franchitti split IndyCar wins at Fort Worth – The Spokesman-Review, 12. kesäkuu 2011. Viitattu: 26. tammikuu 2021.
  4. Matt Beer: Dario Franchitti takes controversial Toronto win after collision with Will Power – Autosport, 10. heinäkuu 2011. Viitattu: 26. tammikuu 2021.
  5. K.J. Pilcher: IndyCar: Franchitti's night ends early at Iowa Speedway – The Gazette, 23. kesäkuu 2012. Viitattu: 30. tammikuu 2021.
  6. Jeff Olson, Nate Ryan, Curt Cavin: Franchitti breaks back, has surgery after crash that injures fans – USA Today, Viitattu: 30. tammikuu 2021.
  7. Dario Franchitti retires from IndyCar after accident – USA Today, 14. marraskuu 2013. Viitattu: 30. tammikuu 2021.