Dodge 100 mk2

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dodge 100 (Kuorma-auto)
Valmistaja ja valmistusmaa Chrysler Europe,
Flag of the United Kingdom.svg.png Iso-Britannia
Valmistusaika 19741989
Luokka Kuorma-auto
Kori
Moottori
Iskutilavuus
Teho
Voimanvälitys
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Hintaluokka
Edeltäjä Dodge 500
Seuraaja Renault Midliner
Saman luokan autoja


Dodge 100 , joka tunnetaan lempinimellä "Commando" on kuorma-automallisto, johon kuuluu kuorma-autoja 7,5–28 tonnin kantavuuksilla. Sarjaan suunniteltiin useita versioita. Malli 102 käsitti autot kantavuudeltaan alle 8 tonnia, 103 koostui 9,78–13 tonnin kantavuuksista ja 104 käsitti 15–16 tonnin ajoneuvot. Mallisarjaa alettiin kehittää vuonna 1968 ja tuotantoon se otettiin 1974. Alunperin malliston kehitti Rootes Group ja sen tarkoituksena oli korvata Commer VC- ja Commer VE -mallit. Chrysler Europe kuitenkin osti Commerin omistajan, Rootes Groupin, joten mallisto tehtiinkin Dodge 500 -kuorma-autosarjaa täydentämään. Chrysler kuitenkin vetäytyi euroopan markkinoilta valmistajana 1981 ja Euroopan toiminnot myytiin PSA-yhtymälle. Auton valmistus jatkui PSA-yhtymän alaisuudessa kunnes Renault osti kuorma-autoliiketoiminnan Peugeotilta. Jonkin aikaa autoa kuitenkin myytiin nimellä Renault Commando. Viimeinen Dodge 100 -sarjan perillinen valmistui Dunstablen tehtaalta lokakuussa 1989 ja oli tyypiltään G13. Tilalle tuli Renault Midliner, Ranskalainen malli jota valmistettiin 1993 loppuun saakka. Samalla päättyi kuroma-autojen valmistus Dunstablessa ja tehdas myytiin Kiinaan.

Mallisto oli tuotannossa 15 vuoden ajan ja sitä myytiin ympäri maailman (paitsi Yhdysvalloissa, koska autoihin olisi pitänyt tehdä liikaa muutoksia säännösten täyttämiseksi). Autoa myytiin Dodgen lisäksi myös Commerin, De Soton, Fargon ja Renaultin merkeillä varustettuna.

Tekniikka[muokkaa]

Vaihteistot ovat neljä-, viisi- ja kuusivaihteisia Rootesin valmistamia synkronoituja manuaalivaihteistoja. Taka-akselit ovat joko Rootesin kehittämä yksinopeuksinen akseli tai Eatonin yksi- tai kaksinopeuksinen akseleli.

Moottorit[muokkaa]

Alunperin autoissa oli tarkoituksena käyttää Rootesin kaksitahtisia kuusisylinterisiä TS3-dieselmoottoreita, mutta uusien äänentasomääräysten takia näitä ei voitu käyttää liikaa meteliä pitävinä. Näin ollen kevyemmissä malleissa päädyttiin käyttämään vapaastihengittäviä ja turboahdettuja kuusisylinterisiä Perkinsin Isossa Britanniassa valmistettuja dieselmoottoreita. Raskaammissa malleissa käytettiin Mercedes-Benzin OMO352-moottoreita. Moottorivaihtoehdoksi oli tarjolla myös emoyhtion henkilöautoissakin käyttämä V8 bensiinimoottori tyypiltään LA318. Valtion hankintakeskuksen suomeen ostamiin autoihin asennetiin Valmet Linnavuoren valmistamia DS- ja DSA-moottoreita, joiden iskutilavuus mallista riippuen oli 4,4 tai 6,6 l. Aluksi moottorit asennettiin Loviisassa, myöhemmin tehtaalla Dunstablessa.