Dual-Ghia

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dual-Ghia
Dual-Ghia
Valmistaja ja valmistusmaa Dual Motors,
Flag of the United States.svg.png Yhdysvallat
Valmistusaika 19561963
Luokka E-segmentti
Kori 2-ovinen avoauto
2-ovinen coupe
Suunnittelija Virgil Exner
Pohjalevy
Moottori V8
Iskutilavuus 5160 cm³
Teho 171,5–212,5 kW SAE brutto
Voimanvälitys Takaveto
Kiihtyvyys 8,2 s (0–96 km/h)
Huippunopeus 199 km/t
Kulutus ? l/100 km
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja
Saman luokan autoja BMW 503

Dual-Ghia oli vuosina 19561958 valmistettu harvinainen ja ylellinen loistoauto, joka oli erityisesti Hollywoodin tähtinäyttelijöiden suosikkiauto. Auton valmistaja oli Dual Motors Detroitissa.

Avainhenkilöt[muokkaa]

Dual-Ghia oli autojen kuljetusalalla vaurastuneen Eugene Casaroll -nimisen yrittäjän hanke. Dual-Ghian korin muodot perustuivat Chryslerin vuoden 1954 Dodge Firebomb -prototyyppiin. Chrysler harkitsi vakavasti sen tuotantoon ottamista, mutta kustannuslaskenta osoitti hankeen kannattamattomaksi. Eugene Casaroll ihastui autoon ja osti sen oikeudet. Dodge lupasi myydä autoon tarvittavan tekniikan. Casaroll palkkasi Chryslerin ja Ghian yhdyshenkilönä jo aiemmin toimineen amerikanitalialaisen insinöörin, Paul Faragon, joka toimi valvojana ja tuotantoinsinöörinä Italian Torinossa Ghian koripajalla, muokaten Firebomb -prototyypistä tuotantovalmiin. Sittemmin Paul Farago toimi myös Dual-Ghian toimitusjohtajana ja Ghian edustajana New Yorkissa, ennen siirtymistään takaisin Chryslerille tuotantoinsinööriksi 1960-luvun alkupuolella.

Nimen tausta[muokkaa]

Dual-Ghian nimen ensimmäinen osa tulee Eugene Casarollin toisen maailmansodan aikana perustaman yrityksen nimestä. Casaroll vaurastui ennen sotaa kuljettamalla autoja Chryslerin tehtaalta dealereiden pihaan. Silloin yrityksen nimi oli Auto Shippers Inc. Sodan aikana amerikkalaiset autotehtaat muutettiin valmistamaan lentokoneita ja panssarivaunuja. Nekin piti kuljettaa määränpäähän, mutta Casaroll oli huomannut, että kuljetusautojen teho ei riittänyt panssarivaunuja kuljettamiseen, joten hän asennutti kuljetuslavettiin toisenkin moottorin. Dual-Motors oli syntynyt. Kun sitten tuli aikaa alkaa valmistaa Casarollin unelma-autoa, nimen ensimmäinen osa oli valmis. Nimen toinen osa saatiin yhteistyökumppanilta, joka oli maineikas italialainen koritehdas Ghia.

Kori[muokkaa]

Dodge D-500 -mallin lyhennetyt alustat vietiin Torinoon Italiaan, jossa Ghia valmisti autoon korit ja sisustuksen. Kori tehtiin käsityönä, puista muottia vasten naputtelemalla, noin 25x25cm kokoisista pellin paloista hitsaamalla ja lyijytäytettä käyttäen. Auton kojelauta on kokoelma Chrysler-yhtymän eri autojen osia. Ghia on valmistanut Dodge D-500 mallin nopeusmittarin pariksi saman kokoisen kierroslukumittarin, ja lisännyt taustaksi koneistetun RST-levyn. Ohjauspylväs ja ratti ovat Chryslerin vakiomallia ja kojelaudan nappulat Plymouthista. Auton etu- ja takapuskuri ovat Dodge D-500 vakiomallia. Tekniikkaa vaille valmiit autot laivattiin takaisin Dual-Motorsille Yhdysvaltoihin Detroitiin, jossa niihin asennettiin moottori ja muu tekniikka.

Yhtä lukuunottamatta kaikki 1956-58 valmistetut Dual-Ghia:t ovat avoautoja. Niitä valmistettiin kaikkiaan 102 kappaletta. Coupe-mallia valmistettiin vain yksi auto aivan sarjan lopuksi. Tämä auto on esiintynyt valokuvissa kahden värisenä, mikä on aiheuttanut väärinkäsityksen, että niitä olisi ollut kaksi. Lisäksi tehtiin 13 kappaletta esisarjan autoja tuotannon harjoittelemiseksi.

Useimmissa autoissa on korin takaosassa pienet siivet, jotka lisättiin autoon tuotantovaiheen alussa, kun Amerikasta oli tullut Italiaan tieto, että sellaiset piti uusissa autoissa olla jos ne halusi saada kaupaksi. Paul Farago ei ollut siipiin erityisen mieltynyt, ja muutama auto on tehty ilman niitä; esimerkiksi #191, joka on tuotantolinjan loppupäästä.

Tuotannon loppu[muokkaa]

Dual-Ghian tuotanto päättyi vuonna 1958, kun Dodgen vuosimallin 1956 alustat ja muut tarvittavat komponentit loppuivat Chrysler-yhtymän varastosta. Vuosimallin 1957 Dodgessa oli uusi ja erilainen, vääntösauvajousitettu alusta, joka oli liian erilainen soveltuakseen mallin alustaksi ilman suuria muutoksia.

Farago ja Casaroll kyllä suunnittelivat Dual-Ghialle seuraajaa. Ghia teki oman ehdotuksensa, vuoden 1957 Chrysler 375 -avomallin, mutta se hylättiin liian konservatiivisena. Tämä auto on säilynyt ja entisöity näyttelykuntoon. Sitten Casaroll osti Ghian ja Chryslerin yhteistyönä valmistaman prototyypin, joka oli kiertänyt amerikan autonäyttelyissä nimellä Chrysler 400. Se oli vuoden 1957 Chrysler 300:sen alustalle tehty matala ja futuristinen auto, jonka korimuoto oli hiottu tuulitunnelissa, mutta sekin hylättiin, ehkä liiankin futuristisena. Auto oli esillä vuoden 1958 keväällä New Yorkin kansainvälisessä autonäyttelyssä Dual Ghian logoilla varustettuna. Tämäkin auto on säilynyt.

Lopulta Casaroll päätti erota projektista terveydellisiin syihin vedoten. Tuotanto oli kannattamatonta. Kerrottiin, että Casaroll hävisi noin 2000 dollaria jokaista valmistettua autoakohti. Asiaa ei helpottanut Amerikan vuoden 1958 lama, jonka vuoksi autotehtaiden kuljetustarpeet vähenivät dramaattisesti, jolloin myös Casarollin autonvalmistusharrastusta rahoittanut ulkopuolinen rahoituskanava kuihtui. Paul Farago ja Ghia jatkoivat seuraajan kehittelyä omin päin. Casaroll möi oikeudet Ghialle ja hoitaisi auton myynnin USA:ssa Dual-Ghian myyntiverkoston kautta.

Uusi malli esiteltiin Pariisin autonäyttelyssä lokakuussa 1960. Ghia L6.4 valmistettiin kokonaan Italiassa, Torinossa Ghian pajalla.

Ajo-ominaisuudet[muokkaa]

Pitkä akseliväli, matala painopiste ja tasainen painonjakauma tekevät ajamisesta vakaata. Lisävarusteena oli saatavana ohjaustehostin, ilman sitä ohjaus on hidas vaikkakin kevyt. Jousitus ja iskunvaimennus toimivat tanakasti ja alusta on eurooppalaisesti viritetty.

Jarrut ovat 12" rumpujarrut edessä ja takana.

Tekniikka[muokkaa]

Autoon oli saatavissa kaksi moottoria. Vakiomoottori oli Dodgen 315 -kuutiotuumainen V8-moottori. Sen iskutilavuus on 5160 cm³. Sylinterin mitat olivat 92 mm × 96,5 mm eli moottori on pitkäiskuinen. Lisähintaan autoon sai Dodgen 315 -kuutiotuumaisen Red Ram -Hemi V8-moottorin. Moottorista on kolme tehoversiota, 171,5 kW (230 hp), 194 kW (260 hp) ja 212,5 kW (285 hp). Tehonormi on SAE brutto.

Vaihteisto on kaksivaihteinen PowerFlite-automaattivaihteisto.

Hinta[muokkaa]

Dual-Ghia oli uutena kallis auto. Sen perushinta Yhdysvalloissa vuonna 1956 oli $7.750 dollaria. Se teki Dual-Ghiasta kalliimman kuin Cadillac Eldorado Biarritz Convertible, joka maksoi $7.400 dollaria vuonna 1957. Mutta se ei ollut kallein Yhdysvalloissa valmistettu auto: vuosina 1956-57 valmistettu Continental Mark II maksoi vuonna 1956 $10.400 dollaria, ja vuonna 1957 markkinoille tullut Cadillac Eldorado Biarritz $13.074 dollaria. Kerrotaan, että Eugene Casaroll hävisi 2000 dollaria jokaista valmistettua autoa kohti.

Mitat[muokkaa]

Pituus 5169 mm
Leveys 1875 mm
Korkeus 1321 mm
Akseliväli 2921 mm
Raideleveys (edessä / takana) ? mm / ? mm
Omapaino 1650 kg

Kuuluisia omistajia[muokkaa]

Eugene Casaroll oli valikoiva myyjä. Autoa ei voinut ostaa kuka tahansa. Frank Sinatra osti yhden, kuten myös hänen muusikkotoverinsa Peter Lawford ja Eddie Fischer. Komedienne Lucille Ballin tuottaja-aviomies Gary Morton omisti yhden, samoin Glenn Ford. Sammy Davis Junior ja Dean Martin yrittivät ostaa Dual-Ghiaa, mutta Eugene Casaroll ei heille myynyt. Time-aikakauslehti raportoi aikoinaan, että eräs Brooklynistä ollut ostajakandidaatti torjuttiin, koska Dual Motors oli jo toimittanut kaksi autoa Brooklyniin, eikä Connecticutiin muuttaminenkaan olisi auttanut asiaa, sillä myös siellä oli jo yksi Dual-Ghia. Kolumnisti Dorothy Kilgallen lohkoi, että "...Rolls-Royce on Hollywoodin statussymboli heille, jotka eivät pysty ostamaan Dual-Ghiaa".

Lähteet[muokkaa]

Kirjat

  • Flammang, James R, Langworth, Richard M. ja Poole, Chris: Amerikan autovaliot 60s, suomenkielinen teksti Esko Mauno. Teekkarien autopalvelu, 1994.
  • Georgano, G.N.(ed.):The Complete Encyclopedia of Motorcars, 1885 to the Present, Georg Rainbird Ltd, London, 2nd Edition, 1973.

Lehtiartikkelit

  • Enqvist, Jan: “Koeajossa Dual-Ghia 1957”, Mobilisti 4/2003, ss. 4-7
  • Katz, John: “Unknown Celebrities: 1956-63 Dual-Ghia ja Ghia L6.4”, Collectible Automobile Vol. 10, No.4, ss.50-63
  • Katz, John: Sweet Dreams - ‘54 Dodge Firearrow vs. ‘58 Dual-Ghia 400, Special Interest Autos #154, July/August 1996, ss.14-21 ja s.54.
  • Matras, John and Sable, Paul: “Eugene Casaroll and the Dual-Ghia”, Automobile Quarterly Vol.35 No.3 (July 1996), ss. 82-97
  • Koistinen, Kimmo: “Dual-Ghia, sattuman lapsi - Exner ja hänen tulinuolensa”, Mobilisti 4/2003, ss. 8-11
  • Wennerstom, Bruce: "The Dual Ghia - Grandest of the Grand Turismos", Road & Track -lehti, July 1963, ss. 23-28


  • Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Dual-Ghia-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.