Grand Prix -autourheilu

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Grand Prix on ranskaa ja tarkoittaa "Suurta Palkintoa". Autourheilussa Formula 1 -luokan vuosittainen maailmanmestaruussarja koostuu vuoden aikana eri puolilla maailmaa ajettavista Grand Prix -kilpailuista.

Heinäkuun 22. päivänä vuonna 1894 ajettu Pariisi–Rouen-kilpailu (Concours du 'Petit Journal' Les Voitures sans Chevaux) oli maailman ensimmäinen, virallisen organisaattorin järjestämä, moottoroiduille ajoneuvoille tarkoitettu kilpailu. Alkuun kaupungista toiseen, yleisillä maanteillä ajetut kilpailut, alkoivat kaluston kehittyessä ja huippunopeuksien kohotessa muodostua vaarallisiksi niin kilpailijoille kuin yleisöllekin, joten ne siirrettiin ajettavaksi suljetuilla radoilla.

Ensimmäiset organisoidut kilpailut[muokkaa]

Henri Béconnais, Gordon Bennett Cup 1901

Katso myös artikkeli: Autourheilu

1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa Ranska oli autoteollisuuden suurvalta. Jo moottoroitujen ajoneuvojen alkuajoista lähtien valmistajat olivat ymmärtäneet kilpailutoiminnan merkityksen myyntiä edistävänä tekijänä, mutta myös autojen teknistä kehitystä eteenpäin vievänä voimana.

Vuonna 1900 ajettiin ensimmäinen Gordon Bennett Cup -autokilpailu, joka oli yksi kolmesta, amerikkalaisen miljonääri James Gordon Bennett Jr:n perustamasta tapahtumasta. Cupiin osallistuttiin kansallisina joukkueina. Jokaisen joukkueen ilmoittajana toimi ao. valtion autoilun katto-organisaatio, autojen tuli olla valmistettu kyseisessä maassa ja kukin joukkue sai tuoda kilpailuun kolme autoa. Jotta yleisön olisi helpompi tunnistaa eri joukkueiden autot, jokaiselle osallistuneelle maalle annettiin oma kisaväri. Vuoden 1903 Gordon Bennett Cup ajettiin traagisen Pariisi-Madrid -autokilpailun jälkeen ja se oli ensimmäinen kilpailu, joka ajettiin muulta liikenteeltä suljetulla reitillä. Kilpailu ei myöskään ollut aiempien vuosien tapaan etappiajo kaupungista kaupunkiin, vaan se koostui kahdesta silmukasta, jotka kierrettiin useampaan kertaan.

Amerikkalaiseen varakkaaseen sukuun kuulunut William Kissam Vanderbilt II perusti kansainväliseksi tarkoitetun kilpailun, joka ajettiin ensimmäisen kerran lokakuun kahdeksantena päivänä vuonna 1904. Kilpailun reitti kulki pitkin New Yorkin osavaltion Long Islandin Nassaun piirikunnan maanteitä.[1]

Ensimmäiset Grand Prixit autoille[muokkaa]

Victor Hémery, Benz 120 HP, Ranskan Grand Prix 1908
Felice Nazzaro, Fiat 804, Ranskan Grand Prix 1922

Circuit du Sud-Ouest 1900–1901[muokkaa]

Termi "Grand Prix" oli Ranskassa ollut jo pitkään käytössä hevosurheilun ja polkupyöräilyn arvokisojen yhteydessä. Vuonna 1901 se otettiin ensimmäisen kerran käyttöön autourheiluun liittyen. Termillä ei tuolloin vielä tarkoitettu itse tapahtumaa, vaan sillä kuvattiin sananmukaisesti "Suurta Palkintoa".

Vuonna 1900 Automobile-club du Béarn järjesti reitillä Pau–Tarbes–Bayonne–Pau ajetun Circuit du sud-ouest -autokilpailun. Kilpailulla ja kierretyllä reitillä oli sama nimi. [2]

Vuonna 1901 kilpailussa ajettiin eri luokissa ja jokaisessa oli oma palkintonsa:

  • Grand Prix de Pau (autot 650 kg tai yli)
  • Grand Prix du Palais d'Hiver (kevyet autot, 400–650 kg)
  • 2ème Grand Prix du Palais d'Hiver (Voiturettet, 400 kg)
  • Prix du Béarn (kolmipyörät)

Vuodesta 1933 lähtien Paun Grand Prix on ajettu vuosittain, joitain poikkeuksia lukuunottamatta.

Ensimmäinen Grand Prix[muokkaa]

Historian ensimmäinen virallinen Grand Prix -kilpailu oli Automobile Club de Francen (ACF) vuonna 1906 järjestämä Grand Prix de l’ACF, joka ajettiin Circuit de la Sarthen maantieradalla. Kilpailun lähtö- ja maalialue sekä varikko sijaitsivat Le Mansin kaupungin tuntumassa. Vaikka kilpailu ajettiin edelleen kaupungin kaduilla ja yleisellä maantieverkolla, se poikkesi aiemmista siten, että muun liikenteen pääsy radalle kilpailun aikana oli estetty ja katsojat oli eristetty radan vierestä hieman kauemmas ja aitojen taakse. Syynä tähän oli vuoden 1903 katastrofaalinen Pariisi-Madrid -autokilpailu, jossa lukuisat onnettomuudet aiheuttivat kilpailijoiden ja katsojien loukkaantumisia ja jopa hengen menetyksiä. Kilpailu keskeytettiin Bordeaux'hon ja autokilpailujen järjestäminen avoimella tieverkolla kiellettiin.

1900-luvun alussa Euroopan eri valtioiden autourheilun kansalliset kattojärjestöt organisoivat omia Grand Prix -kilpailujaan, eikä niillä ollut tekemistä toistensa kanssa esim. yhteisen mestaruussarjan kautta. Säännöt vaihtelivat maittain ja jopa eri kilpailujen välillä. Pääpaino oli useimmiten pyrkimys rajoittaa auton suurin sallittu paino tiettyyn rajaan. Tällä pyrittiin epäsuorasti rajoittamaan autojen moottoreiden iskutilavuutta ja sitä kautta voimaa. 1900-luvun alun tyypillinen, raskaan luokan kilpa-auton moottori oli nelisylinterinen ja iskutilavuudeltaan 10–15 litraa. Aikakauden moottoriteknologia oli primitiivistä ja voiman lisäystä haettiin kasvattamalla vääntömomenttia suurella iskutilavuudella. Kilpa-auton matkassa oli mekaanikko, joka huolehti rutiinitehtävistä kuten esim. öljypumpun käyttö, kuljettajan keskittyessä ajosuoritukseensa. Ongelmien kohdatessa mekaanikolla oli oikeus auttaa kuljettajaa, autossa olevia työkaluja käyttäen. Kaikki ulkopuolinen apu oli kielletty.

Ennen I maailmansotaa[muokkaa]

Vuonna 1904 Automobile Club de France perusti kuuden muun kansallisen autourheilun kattojärjestön kanssa organisaation nimeltä Association Internationale des Automobiles Clubs Reconnus (AIACR), joka oli nykyisen autourheilun kansainvälisen kattojärjestö Fédération Internationale de l'Automobilen (FIA) edeltäjä. Uusia kansallisia Grand Prix -kilpailuja ennen I maailmansotaa olivat American Grand Prize 1908[3] sekä Гран-при России (Gran-Pri Rossii) 1913.[4]

Ensimmäiset päällystetyt moottoriradat olivat Brooklands (1907) ja Indianapolis Motor Speedway (1909). Vuonna 1903 käyttöön otettu Milwaukee Mile on maailman vanhin, edelleen käytössä oleva kilparata, mutta se oli maarata vuoteen 1957 saakka.

1920- ja 30-luvut[muokkaa]

1932 Alfa Romeo P3

Ensimmäinen Gran Premio d’Italia ajettiin vuonna 1921. Tätä seurasivat Espanjan Grand Prix 1923, Belgian Grand Prix 1925 ja Britannian Grand Prix 1926. Mitään yhtenäistä mestaruussarjaa ei kuljettajille ollut, mutta vuosina 1925–27 ajettiin valmistajien mestaruussarja.[5] Joulukuussa 1922 AIACR perusti itselleen alajärjestön nimeltä Commission Sportive Internationale (CSI), jonka erityisenä vastuualueena oli kilpailujen organisointi. Kilpakalustolle luotiin 1920-luvun alussa "formula", joka koski autojen jakoa eri luokkiin moottorin iskutilavuuden ja auton painon perusteella. Vuonna 1928 tästäkin säännöstöstä luovuttiin ja alkoi toisen maailmansodan alkuun kestänyt Formula Libre -autojen kausi, jolloin toisiaan vastaan kamppailivat autot, joiden tehoa, painoa tai moottorin iskutilavuutta ei säädelty millään tavoin.[6]

Vuonna 1922 valmistui maailman kolmas, puhtaasti kilpakäyttöön tarkoitettu rata, Autodromo Nazionale di Monza. Vuoden 1922 Ranskan Grand Prix oli ensimmäinen, jossa lähtö tapahtui yhteislähtönä. Kausi 1925 oli ensimmänen, jolloin auton mukana ei ollut enää mekaanikkoa. Vuoden 1926 Solituderennen oli ensimmäinen kilpailu, jossa varikkotiimi viestitti kuljettajalle väliaikatietoja lippujen ja taulujen avulla. Menetelmän oli kehittänyt Mercedes-Benzin silloinen kilpailutoiminnan johtaja Alfred Neubauer.

Mekaanikon jäätyä pois kyydistä vuonna 1925, kilpa-autoissa tuli silti olla kaksi istuinpaikkaa, ja tämä sääntö jäi elämään myöhemmissäkin urheiluautokilpailuissa. Formula Libren myötä GP-autot muuttuivat yksipaikkaisiksi. Grand Prix -kilpailujen määrä kasvoi voimakkaasti. Vuonna 1927 kisoja oli viisi, vuonna 1927 yhdeksän ja vuonna 1934 peräti kahdeksantoista, joka jäikin ennätysluvuksi. Monacon Grand Prix 1933 oli ensimmäinen, jossa lähtöjärjestys määrätyi aika-ajon nopeimman kierrosajan perusteella, aiemman arpomisen sijaan.

1930-luvun lopulla saksalaiset dominoivat Grand Prix -kilpailuja autoilla, joiden mekaanisesti ahdetut 8- tai 16-sylinteriset moottorit tuottivat tehoa alkoholikäyttöisenä jopa 600 hevosvoimaa.

II maailmansodan jälkeen[muokkaa]

Sodan päättymisen jälkeen ensimmäiset Grand Prix't ajettiin vuonna 1946, jolloin pidettiin neljä kilpailua. Grand Prix -maailmanmestaruussarjan säännöt oli saatu valmiiksi jo ennen II maailmansotaa, mutta niiden voimaantulo venyi AIACR:n uudelleenorganisoinnin johdosta. Uusi moottoriurheilun eurooppalainen kattojärjestö Fédération Internationale de l'Automobile (FIA) ilmoitti perustamisensa jälkeen, että uudet Formula A (vuodesta 1949 lähtien Formula 1) säännöt astuisivat voimaan kaudelle 1947. Kauden 1949 lopussa FIA ilmoitti että seuraavalla kaudella tietyt kansalliset Formula 1 GP-kilpailut liitettäisiin osaksi kuljettajien maailmanmestaruussarjaa, joka käynnistyisi vuonna 1950.

Tilanne Formula 1:n puolella oli kuitenkin se, että valtaosa talleista ajoi Formula 2 -luokan GP-kilpailuissa, koska se oli kustannuksiltaan huomattavasti edullisempaa. Tästä johtuen kausien 1952 ja -53 maailmanmestaruussarjat ajettiin Formula 2 -luokan autoilla. Kaikkien aikojen ensimmäinen Formula 1 MM-sarjan osakilpailu ajettiin Silverstonessa toukokuun 13. päivänä vuonna 1950.

Lähteet[muokkaa]

  1. 1904 Vanderbilt Cup race
  2. Grands Prix, un livre d'Histoire et d'histoires – France Racing, 26. syyskuu 2018. Viitattu: 21. syyskuu 2020.
  3. Dennis David: History of Formula 1 - The American Grand Prize - 1908-1916 – Grand Prix History, Viitattu: 25. syyskuu 2020.
  4. Ryan Smart: 1913 - THE FIRST RUSSIAN GRAND PRIX – 1913 - DriveTribe, Viitattu: 25. syyskuu 2020.
  5. Hans Etzrodt: The 1925 Automobile World Championship – Leif Snellman, 14. syyskuu 2019. Viitattu: 25. syyskuu 2020.
  6. Grand Prix Racing History: The origins of Formula One – Red Bull, 24. huhtikuu 2016. Viitattu: 25. syyskuu 2020.