Mika Häkkinen

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mika Häkkinen
Mika Häkkinen (2006)
Formula 1 -ura
Kansalaisuus Suomi
Aktiivivuodet 1991 - 2001
Talli(t) Team Lotus, McLaren
Kilpailuja 165 (161 starttia)
Maailmanmestaruuksia 2 (1998, 1999)
Voittoja 20
Palkintosijoja 51
Paalupaikkoja 26
Nopeimpia kierroksia 25
Ensimmäinen kilpailu Yhdysvaltain GP 1991
Ensimmäinen voitto Euroopan GP 1997
Viimeinen voitto Yhdysvaltain GP 2001
Viimeinen kilpailu Japanin GP 2001

Mika Pauli Häkkinen (s. 28. syyskuuta 1968, Martinlaaksossa, Helsingin maalaiskunnassa (nyk. Vantaa) on Suomen kaikkien aikojen menestynein Formula 1 -kuljettaja ja lajin kaksinkertainen maailmanmestari.

Mika Häkkinen oli naimisissa Erja Häkkisen (os. Honkanen)(s. 28. lokakuuta 1961) kanssa 19982008. Heillä on kaksi lasta, Hugo Häkkinen (s. 11. joulukuuta 2000) ja Aina Häkkinen (s. 12. toukokuuta 2005). Häkkisen nykyinen aviopuoliso on tšekkiläinen Marketa Remesova. Heillä on kolme yhteistä lasta, vuonna 2010 syntynyt tytär ja vuonna 2014 syntyneet kaksoset, tyttö ja poika. Mika ja Marketa menivät naimisiin 14.1.2017 Rovaniemen kirkossa.

Häkkinen asui lapsena Vantaan Martinlaaksossa, jossa hän kävi Raiviosuon päiväkodissa, Laajavuoren koulussa ja Myllymäen koulussa.

Mika Häkkinen asuu Monacossa. Hänestä on käytetty lempinimeä "Jäämies" (Iceman) (joka juontaa juurensa Häkkisen kylmähermoisuuteen), nykyisin nimi yhdistetään kuitenkin useammin Kimi Räikköseen, joka seurasi Häkkistä McLarenilla.

Vuonna 2006 Häkkinen sai suomenkielisen ääniroolin Pixarin animaatioelokuvasta Autot.

Häkkisen tärkeimmät ulkomaiset sponsorit uransa varrella olivat Mercedes-Benz, joka valmisti moottorit McLarenin F1-autoihin 19952015 ja jonka DTM-tallissa hän ajoi Formula-uransa jälkeen, öljy-yhtiö Mobil, joka toimitti McLarenille öljyt 1995 alkaen sekä tupakkayhtiö Marlboro, joka tuki Mikaa jo 1988 Formula Opel Euroseries-sarjassa kellovalmistaja TAG Heuerin tavoin, jonka mestaruuden Häkkinen voittikin tuona vuonna.

Formula Opel Euroseries[muokkaa]

Formula Opel Euroseries oli kilpa-autosarja, jossa Mika herätti englantilaisten formulatallien huomion voittamalla sen mestaruuden 1988.

F3-ura[muokkaa]

Autourheilua seuraavien tietoisuuteen Häkkinen nousi vuonna 1990 hallitessaan Mika Salon kanssa Englannin Formula 3-sarjaa ylivoimaisesti (puhuttiin jopa MikaMika-sarjasta). Kyseisenä vuonna Häkkinen vei lopulta sarjan mestaruuden niukasti.

F1-ura[muokkaa]

Lotus-vuodet 1991–1992[muokkaa]

Häkkisen esitykset F3-sarjassa vakuuttivat Lotus-tallin tallipäällikön, Peter Collinsin, joka otti Häkkisen talliinsa kaudelle 1991, ja Häkkinen teki tuohon aikaan epätavallisen loikan F3:sta suoraan F1:een. Hän onnistui debyyttikaudellaan kilpailukyvyttömällä autolla hyvin, parhaina suorituksina ensimmäisten aika-ajojen 13. sija ja ensimmäiset MM-pisteet San Marinon GP:stä viidennellä sijallaan.

Kaudella 1992 Häkkinen teki varsinaisen läpimurtonsa: Lotus sai tehtyä autostaan huomattavasti kilpailukykyisemmän, ja Häkkinen ajoi pisteille kuudessa kilpailussa ja saavutti Ranskan ja Unkarin kilpailuissa neljännen sijan. Hän saavutti yhteensä 11 MM-pistettä ja MM-sarjan kahdeksannen sijan, mikä vakuutti myös huipputallit mukaan lukien tuon ajan ykköstallin, Williamsin. Sopimus Williamsin kanssa kuitenkin kariutui, kun talli jätti ilmoittautumatta ajoissa kauden 1993 MM-sarjaan, jolloin sen oli sarjaan päästäkseen saatava muiden tallien yksimielinen tuki: Lotus-tallin tallipäällikkö Collins halusi pitää Häkkisen tallissaan, ja sopimus jäi allekirjoittamatta.

McLaren-vuodet 1993–2001[muokkaa]

Häkkinen löysi paikkansa kaudelle 1993 McLaren-tallissa, jossa hän kuitenkin jäi testikuljettajan rooliin, kun tallin ykköskuljettaja Ayrton Senna päätti empimisistään huolimatta ajaa tallin kilpakuljettajana. Häkkinen kuitenkin pääsi kilpakuljettajaksi, kun kaudella flopannut Michael Andretti luovutti paikkansa kauden kolmeen viimeiseen kilpailuun. Hän suoriutui upeasti voittamalla ensimmäisissä McLarenilla ajamissaan aika-ajoissa tuolloin parhaana aika-ajajana pidetyn tallikaveri Sennan. Seuraavassa kilpailussa, Japanin GP:ssä, hän pääsi ensimmäistä kertaa palkintopallille sijoittumalla kolmanneksi.

Kaudella 1994 Häkkinen suoriutui hienosti epäluotettavalla McLaren–Peugeot'lla ajamalla kuudesti palkintopallille ja Belgian GP:ssä toiseksi. Hän sijoittui 26 pisteellään MM-sarjan neljänneksi. Seuraavasta kaudesta 1995, Mercedes-Benzin ensimmäisestä McLarenin moottorinvalmistajana, tuli vaikea, ja Häkkisen huippuhetkiksi jäivät kakkossijat Italian ja Japanin GP:issä. Kauden päättäneen Australian GP:n ensimmäisissä aika-ajoissa Adelaiden katuradalla Häkkinen ajoi rajusti ulos rengasrikon vuoksi. Häkkisen auto lähti rajusti käsistä ja auto päätyi erittäin rajusti rengasvalliin. Häkkinen vajosi koomaan ja oli kuolla. Häkkinen kuitenkin tervehtyi jo seuraavan kauden ensimmäiseen, niin ikään Australiassa, mutta Melbournessa ajettavaan, GP:hen.

Häkkinen osoitti kilpailukykynsä vakavan onnettomuuden jälkeen ajamalla läpi kauden tuoretta tallikaveriaan, David Coulthardia, paremmin sijoittumalla loppukaudesta neljästi kolmanneksi, keräämällä 31 MM-pistettä ja MM-pisteiden viidennen sijan. Kaudella 1997 epäluotettava auto ja erityisesti moottoririkot vaivasivat Häkkistä: hän joutui keskeyttämään moottoririkon vuoksi johtopaikalta niin Britannian, Itävallan kuin Luxemburgin GP:nkin Nürburgringillä, jossa hän myös ajoi uransa ensimmäisen paalupaikan. Häkkinen kuitenkin voitti ensimmäisen kilpailunsa kauden päättäneessä Euroopan GP:ssä Jerezissä, kun ensin tallikaveri Coulthard ja mestaruuteen kurvaileva Williamsin Jacques Villeneuve antoivat hänelle tietä.

Kaudella 1998 Häkkinen kävi ensimmäisen mestaruustaistonsa Ferrari-tallin Michael Schumacheria vastaan. Kausi olikin näiden kuljettajien näytöstä: vain kahdesti kauden aikana voitto meni muulle kuljettajalle. Värikäs mestaruustaisto sai huipentumansa, kun kaksi GP:tä ennen kauden loppua kuljettajat olivat tasapisteissä. Mestaruustaisto kääntyi Häkkisen eduksi, kun hän voitti kaksintaistelun Schumacheria vastaan Luxemburgin GP:ssä, ja kauden päättävässä Japanin GP:ssä Schumacherin auto sammui ykkösruutuun. Viimeiseen ruutuun pudotetun Schumacherin kilpailu päättyi rengasrikkoon, Häkkinen voitti kilpailun ja ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Häkkinen voitti kauden aikana kahdeksan GP:tä ja lähti yhdeksän kertaa paalupaikalta. Suomessa hänet palkittiin vuoden urheilijaksi.

Kausi 1999 oli sen puoliväliin asti jälleen mestaruustaistoa Häkkisen ja Schumacherin välillä. Britannian GP:ssä tilanne kuitenkin muuttui, kun Schumacher loukkaantui ulosajossa, ja Ferrarin kakkoskuljettaja Eddie Irvine aloitti taistelunsa mestaruudesta Häkkisen kanssa. Vaikka Häkkinen hallitsi aika-ajoja suvereenisti starttaamalla paalulta 11:ssä kauden 17:stä osakilpailusta, tuli mestaruustaistosta tiukka Häkkisen keskeytettyä omaan ajovirheeseen molemmissa Italiassa ajetuissa osakilpailuissa, Imolassa ja Monzassa, ja tallin tehdessä virheitä – muun muassa Britannian GP:ssä – kun Häkkisen kilpailu jäi kesken renkaan irrottua. Kauden toiseksi viimeisen kilpailun, Malesian GP:n, jälkeen Häkkinen ehdittiin kuitenkin jo julistaa maailmanmestariksi, kun Ferrari-tallin kaksoisvoitto hylättiin sääntöjenvastaisen ilmanohjaimen vuoksi ja kolmanneksi sijoittunut Häkkinen nostettiin voittajaksi. Tulokset palautettiin kuitenkin ennalleen, joten Irvine johti MM-sarjaa ennen viimeistä kilpailua, ja Häkkiseltä vaadittiin mestaruuteen voitto kauden päättävästä Japanin GP:stä. Sen Häkkinen myös teki ja voitti uransa toisen mestaruuden.

Kausi 2000 lähti Häkkiseltä vaihtelevasti käytiin: hän keskeytti kauden kaksi ensimmäistä kilpailua, ja Schumacher hallitsi alkukautta. Schumacherin keskeytettyä kauden puolivälissä kolme kilpailua Häkkinen pääsi hänen kantaansa voittamalla kilpailun ja sijoittumalla kahdesti toiseksi ja siirtyi MM-pistejohtoon kahden seuraavan kilpailun loisteliaalla voitollaan. Vielä kolme kilpailua ennen kauden päätöstä Häkkinen johti kahdella pisteellä Schumacheria, mutta Yhdysvaltain GP:n moottoririkko oli takaisku hänen MM-haaveilleen, ja Schumacherin voitettua myös Japanin GP:n hän voitti maailmanmestaruuden, ja Häkkinen jäi MM-pisteissä toiseksi.

Häkkisen viimeinen kilpailukausi 2001 oli vaikea: McLarenin ongelmat tuntuivat kasautuvan Häkkisen päälle ja lehdistö aloitti spekulaationsa Häkkisen lopettamisella. Hän kuitenkin voitti kaksi kilpailua: Britannian GP:n ja kauden toiseksi viimeisen, Yhdysvaltain GP:n. Kauden jälkeen Häkkinen ilmoitti siirtyvänsä vuoden sapattivapaalle F1:stä ja hänen tuuraajakseen palkattiin toinen suomalainen, Kimi Räikkönen. Häkkinen ei kuitenkaan koskaan tehnyt paluuta ykkösiin, vaikka hänen paluustaan kaudelle 2005 huhuttiin vahvasti.

F1-saavutukset[muokkaa]

Kausi Talli Sijoitus Osakilpailut Pisteet Voitot Palkintopallisijat Paalupaikat Nopeimmat kierrokset
1991 Lotus-Judd 17 15 2 0 0 0 0
1992 Lotus-Ford 8 15 11 0 0 0 0
1993 McLaren-Ford 16 3 4 0 1 0 0
1994 McLaren-Peugeot 4 15 26 0 6 0 0
1995 McLaren-Mercedes 7 15 17 0 2 0 0
1996 McLaren-Mercedes 5 16 31 0 4 0 0
1997 McLaren-Mercedes 5 17 27 1 3 1 1
1998 McLaren-Mercedes 1 16 100 8 11 9 6
1999 McLaren-Mercedes 1 16 76 5 10 11 6
2000 McLaren-Mercedes 2 17 89 4 11 5 9
2001 McLaren-Mercedes 5 17 37 2 3 0 3
Yhteensä (11 kautta) 162 420 20 51 26 25

DTM-ura[muokkaa]

Häkkinen ilmoitti marraskuussa 2004 tekevänsä paluun rata-autoilun pariin vuonna 2005 vakioautojen DTM-sarjassa.

Kaudella 2005 Häkkinen ajoi DTM-sarjassa, H.W.A. GmbH -tallissa, jonka autona toimi AMG-Mercedes C-Class. Häkkinen sijoittui sarjan kokonaispisteissä viidenneksi. Kauden kohokohta oli kolmas kilpailu Span radalla, Häkkinen voitti sen paalupaikalta.

Kaudella 2006 Häkkinen jatkoi DTM-sarjassa, samassa tallissa. Hän sijoittui neljänneksi Hockenheimissä ja kolmanneksi Lausitzissa.

Kaudella 2007 Häkkinen voitti Lausitzringin osakilpailun 20. toukokuuta 2007 sekä Mugellon osakilpailun 15. heinäkuuta 2007. Viimeksi mainitun Häkkinen voitti yllättäen lähtemällä ruudusta 15. Saman kauden Barcelonan osakilpailussa Häkkiselle langetettiin DTM-sarjan siihen asti suurin sakkorangaistus; 20 000 euroa kolaroinnista Martin Tomczykin kanssa. Kauden päätyttyä Häkkinen ilmoitti lopettavansa ajamisen ja siirtyvänsä Mercedes-Benzillä muihin tehtäviin.

DTM-saavutukset[muokkaa]

Kausi Talli Sijoitus Osakilpailut Pisteet Voitot Palkintopallisijat Paalupaikat Nopeimmat kierrokset
2005 H.W.A. GmbH 5. 11 30 1 3 1 3
2006 H.W.A. GmbH 5. 10 25 0 3 0 1
2007 H.W.A. GmbH 5. 6 20 2 2 1 0
Yhteensä (3 kautta) 27 75 3 8 2 4

Moottoriurheilu-uran jälkeinen toiminta[muokkaa]

Mika Häkkinen on esiintynyt monissa Mercedes-Benzin mainoksissa. 2015 hän aloitti McLaren F1-tallin kolumnistina.

Linkit[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

Lähde[muokkaa]

  • Artikkeli käyttää sisältöä Wikipedian Mika_Häkkinen-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.