Toyota M -moottori

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Toyotan M -moottoriperheen moottorit olivat pitkittäin asennettuja rivi-6 moottoreita. Niitä käytettiin 1960 -luvulta 1990 -luvulle saakka. Kaikki M-perheen moottorit olivat suunniteltu SOHC tyyppiseksi. Kun M-perhe oli syntyessään yhdellä ketjuvetoisella nokka-akselilla, se kehittyi vuoden 1980 jälkeen hihnavetoiseksi DOHC -tyyppiseksi moottoriksi. Kaikki M-perheen moottorit käyttivät valurautaista lohkoa alumiinisella sylinterikannella. Vain Japanin markkinoille tarkoitettu M-E oli ensimmäinen polttoaineen ruiskutuksella oleva Toyotan moottori (samaan aikaan kuin 4-sylinterinen 18R-E moottori). 4M-E oli ensimmäinen Toyotan Japanin markkinoiden ulkopuolelle valmistama moottori polttoaineen ruiskutuksella. M-perhe oli Toyotan kaikkein arvostetuin moottori (lukuun ottamatta melko harvinaista V -perheen V8 moottoria) 30 vuoden ajan. Niitä normaalisti löytyy suurista Toyota Crown, Cressida, Celica Supra ja Supra malleista.

M[muokkaa]

Ensimmäinen M oli 2.0 Litrainen (1988 cc) versio jota tuotettiin vuodesta 1965 vuoteen 1988. Se oli SOHC moottori jossa oli 2 venttiiliä per sylinteri. Sylinterihalkaisija oli sama kuin iskunpituus, 75 mm. Tehoa se tuotti 110 hv (82 kW) @ 5600 rpm sekä 157 Nm @ 3800 rpm.

Nestekaasuversiota, M-LPG nimistä, tuotettiin vuodesta 1966 vuoteen 1988.

Tuplasivuimukaasuttimilla M-B sekä M-D moottorit tuottivat 129 hv.

Pienempipäästöiset versiot M-U, M-U LPG sekä M-EU korvasivat M, M-LPG sekä M-E moottorit Japanin markkinoilla vuonna 1976.

Autot joissa käytetty:

M-E[muokkaa]

M-E esiintyi vuosien 1972-1976 Corona Mk II Japanissa myydyissä LG sedan sekä hardtop versioissa. Sitä ei myyty Japanin ulkopuolelle.

M-E nimettiin uudelleen Japanin markkinoille M-EU:ksi Joulukuussa 1976 kun se sai katalysaattorin päästölakien vuoksi.

Autot joissa käytetty:

M-TEU[muokkaa]

Turboahdettu M-TEU esiintyi vuonna 1980. Alunperin moottorissa oli 145 hv (108 kW) @ 5600 rpm sekä 211 Nm @ 3000 rpm. Se käytti Garrettin T-03 turboa. Vuonna 1983, Toyota lisäsi ilma/vesi välijäähdyttimen M-TEU -moottoriin. Tällöin moottori tuotti 160 hv (119 kW) @ 5600 rpm sekä 230 Nm @ 3000 rpm.

Autot joissa käytetty:

2M[muokkaa]

SOHC (2-venttiiliä per sylinteri) 2M moottorin iskunpituutta pidennettiin 85 millimetriin, jolloin iskutilavuudeksi tuli 2.3 Litraa (2253 cc). Sitä tuotettiin vuodesta 1966 vuoteen 1972. Moottori tuotti 109-115 hv (81-86 kW) @ 5200 rpm sekä 158-166 Nm @ 3600 rpm.

Autot joissa käytetty:

3M[muokkaa]

2.0 Litrainen (1988 cc) rivi-6 moottori, DOHC (2-venttiiliä per sylinteri) 3M, tuotettiin vuodesta 1966 vuoteen 1971. Tämä erityismoottori käytti alkuperäistä M-moottorilohkoa mutta alumiinisella öljypohjalla, erityisellä Yamahan suunnittelemalla alumiinisella sylinterikannella leveillä puolipallon muotoisilla 79° venttiileillä. Sitä käytettiin Yamaha/Toyota 2000GT:ssä, jonka 'Import Tuner' -lehti on kuvaillut "ensimmäisenä todellisena alkuperäisenä Japanilaisena superautona". Moottori tuotti 150 hv (112 kW) @ 6600 rpm sekä 177 Nm @ 5000 rpm.

Autot joissa käytetty:

4M[muokkaa]

SOHC (2 venttiiliä per sylinteri) 4M moottorin sylinterihalkaisijaa suurennettiin 80 millimetriin, jolloin moottorin iskutilavuudeksi tuli 2.6 Litraa (2563 cc). Tuotettu vuodesta 1972 vuoteen 1980, se tuotti 108-123 hv (81-91 kW) @ 5600 rpm sekä 181-191 Nm @ 3600 rpm.

Polttoaineen ruiskutuksella varustettua 4M-E moottoria tuotettiin vuodesta 1978 vuoteen 1980. Tämäkin oli myös SOHC moottori sekä 2 venttiiliä per sylinteri. Moottori tuottaa 110 hv (82 kW) @ 4800 rpm sekä 184 Nm @ 2400 rpm.

Autot joissa käytetty:

5M[muokkaa]

Sylinterihalkaisijaa suurennettiin 83.1 millimetriin 2.8 litraisessa (2759 cc) 5M moottorissa jota tuotettiin vuodesta 1979 vuoteen 1988. Vaikkakin SOHC ja kaasutinversioita valmistettiin, polttoaineen ruiskutuksella varustettu DOHC 5M-GE on yleisin.

SOHC moottori tuotti vain 116 hv (87 kW) @ 4800 rpm sekä 196 Nm @ 3600 rpm.

Australiassa, 5M-E (vuonna 1985) moottorin teho oli 138 hv (103 kW) @ 4800 rpm sekä 226 Nm @ 3600 rpm johtuen silloin käytetystä lyijyllisestä bensiinistä.

Euroopassa 5M-E tuotti 143 hv (107 kW) ja sitä käytetiin MS112 Crownissa sekä MA61 Celica Suprassa.

Autot joissa käytetty:


5M-GE[muokkaa]

12-venttiilinen (2 venttiiliä per sylinteri) DOHC 5M-GE on tuttu 1980 -luvun Toyota Suprasta sekä Toyota Cressidasta. Se oli varsin erilainen kuin aikaisemmat M-perheen moottorit, sillä se oli varustettu Bosch L-Jetronicista johdetulla elektronisella polttoaineen ruiskutusjärjestelmällä (AFM imuilman mittausjärjestelmällä), laajakulmaisilla venttiileillä, kahdella hihnakäyttöisellä nokka-akselilla (DOHC) sekä hydraulisilla venttiilinostimilla. Keinuvipujen käyttö ja hydrauliset venttiilivälyksen säätölaitteet eliminoivat venttiilivälyksen huollon tarpeen. Tämä oli ensimmäinen tälläinen DOHC moottori. Tämä versio teki ensiesiintymisensä Amerikassa vuonna 1982 Celica Suprassa. Vuoden 1982 versiossa oli alipaineella ohjattu virranjakajan ennakonsäätö, kun taas Celica Supran sekä Cressidan vuosimalleissa 1983-1988 oli täysin elektronisesti ohjattu sytytysjärjestelmä ja virranjakaja. Uudempi moottorinohjausjärjestelmä näissä myöhemmissä autoissa nimettiin TCCS:ksi, (Toyota Computer Control System) ja yhdessä erilaisella imusarjalla, huipputeho nousi 5 hevosoimalla elokuusta 1983 lähtien.

Moottorin tuotto vaihteli 145-175 hevosvoiman välillä (108-130 kW), riippuen pakopuolesta, päästöjärjestelmistä, puristussuhteesta, imusarjan muodosta (aikaisemmissa malleissa oli pyöreä imusarja ja myöhemmissä malleissa oli D-muotoiset imusarjat), ja ECUn asetuksista.

5M-GE moottorille oli olemassa jälkiasennus kampiakseli- sekä mäntäsarjoja jotka nostivat iskutilavuuden 2.9 litraan (230 hv/171 kW) sekä 3.1 litraan (250 hv/186 kW). Sarjalla, kuten Kuwahara 3100:lla varustettuna näitä moottoreita usein käytettiin aika onnistuneesti pikavenekilpailuissa 1980 luvulla.

Tekniset tiedot:

  • Nokka-akseli: DOHC
  • Venttiilit: 12 (2 per sylinteri)
  • Vapaastihengittävä
  • Iskutilavuus: 2759 cc
  • Sylinterihalkaisija: 83.0 mm
  • Iskunpituus: 85.0 mm
  • Puristussuhde: 8.1:1 - 9.2:1
  • Teho: 145 - 175 hv (108–130 kW)
  • Vääntö: 190–230 Nm
  • Tuotettu: 1982-1988

Autot joissa käytetty:

US mallien erot eri Celica Supra vuosimalleissa:

  • 1982 Supra 5M-GE alipaineohjattu virranjakaja sekä 9-0 volttia antava AFM.
  • 1982-1983 Supra 5M-GE tupla moniurahihnajärjestelmä, 65 amppeerin laturi, neliöhampainen nokka-akselin hihna, 8.8:1 puristussuhde, matalampi öljypohja sekä pyöreä imusarja.
  • 1983-1985.5 Supra 5M-GE 0-5 volttia antava AFM ja TCCS.
  • 1984-1985.5 Supra 5M-GE 7-urainen lisälaitteiden hihna, 60 amppeerin laturi, pyöreähampainen nokka-akselin hihna, 9.2:1 puristussuhde, nakutusanturi, syvempi öljypohja sekä D-muotoinen imusarja.

6M-GE[muokkaa]

Toyota nosti 5M-GE moottorin iskunpituutta 91 millimetriin luodakseen 3.0 litraisen (2954 cc) 6M-GE moottorin. Tämä myöskin sallitsi suurempihalkaisijaisen imusarjan asentamisen (37 vs 35 mm). Tuotettu vain 12-venttiilisenä DOHC versiona polttoaineen ruiskutuksella, se oli saatavilla 6M-GE ja Japan-spec 6M-GEU versioina vuodesta 1984 vuoteen 1987 saakka. 6M moottori käytti samaa kampiakselia, kuin 1986-1989 7M-GE moottorit; tämä fakta on todistettu, sillä "6M" merkintä on painettu aikaisempien 1986-1988 7M moottoreiden kampiakseleiden vastapainoon.

Moottori tuottaa 170-190 hv (127-142 kW) @ 5600 rpm sekä 230-260 Nm @ 4400 rpm. 6M-GEU on yleensä vähempitehoinen versio 6M moottoreista, johtuen rajoittavammasta pakoputkistosta sekä lisääntyneistä päästöjärjestelmälaitteistoista.

Autot joissa käytetty:

7M-GE[muokkaa]

Toyota 7M-GE esiteltiin vuoden 1986 alkupuolella 3.0 litraisena (2954 cc) 24 venttiilisenä (4 venttiiliä per sylinteri) DOHC ruiskumoottorina. Venttiilit ovat sijoitettu 50° kulmaan. Sylinterihalkaisija on 83 mm sekä iskunpituus 91 mm.

7M-GE moottoria tuotettiin vuodesta 1986 vuoteen 1992. Tehoa se tuotti 190-204 hv (142-152 kW) @ 6000 rpm sekä 250-265 Nm vääntöä @ 4800 rpm.

Vastustamatta sen teknistä hienostuneisuutta sekä moottorin voimakasta tuottoa, sitä vaivasi ongelma; sen kannentiivisteet eivät kestäneet johtuen vääristä tehtaan antamista sylinterikannen pulttien kiristysmomenteista. 7M-GTE turboversio kärsi samasta ongelmasta. Pysyvä korjaus tyypillisesti sisälsi metallisen jälkimarkkina kannentiivisteen, korkeammat vääntömomentit (yleensä 95-110 Nm) ja pinnapultteihin päivittäminen pulttien käyttämisen sijaan.

Tekniset tiedot:

  • Iskutilavuus: 2954 cc
  • Sylinterihalkaisija: 83.00 mm
  • Iskunpituus: 91.00 mm
  • Puristussuhde: 9.1:1
  • Paino: 199 kg

Autot joissa käytetty:

7M-GTE[muokkaa]

Turboahdettua 7M-GTE moottoria tuotettiin vuodesta 1986 vuoteen 1992. Se tuotti 232 hv (173 kW) @ 5600 rpm sekä 325 Nm @ 4000 rpm. Se oli Toyotan korkean suorituskyvyn moottori kunnes 2JZ-GTE korvasi sen.

Erityinen 7M-GTEU versio, modifoidulla CT26 suurivirtauksisella turboahtimella sekä suurella välijäähdyttimellä, tuotti 267 hv (199 kW) @ 5600 rpm sekä 358 Nm @ 4400 rpm. Tätä käytettiin vain kisaluokitusta varten Toyota Supra Turbo A katu- ja kisa-autoissa. Turbo A -mallit myös mittasivat imusarjan painetta ilmamäärämittarin käytön sijasta, lisäksi niissä oli suurempi välijäähdytin, suurempi kaasuläppä, optimisoitu CT-26 turbo, ja monia muita eroja. Se oli nopein Japanilainen auto siihen aikaan.

7M-GTE tiedettiin kärsivän rikkoutuneista sylinterikannen tiivisteistä johtuen vääristä pulttien kiristysmomenteista. Huolimatta loputtomista reklamaatioista ja ilmeisestä suunnitteluvirheen todisteista, Toyota ei koskaan ottanut vastuuta tai suorittanut takaisinkutsua. Tämä onglema voidaan helposti ehkäistä irroittamalla venttiilikoppa ja uudelleenkiristämällä sylinterikannen pultit korkeampaan kiristysmomenttiin. On suositeltavaa vaihtaa kannentiiviste ja kiristää pultit 100 Newtoniin.

Tekniset tiedot:

  • Iskutilavuus: 2954 cc
  • Sylinterihalkaisija: 83.0 mm
  • Iskunpituus: 91.0 mm
  • Puristussuhde: 8.4:1
  • Paino: 210 kg

Autot joissa käytetty:


Katso myös[muokkaa]

Lähde[muokkaa]

  • Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Toyota_M_engine-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.