Toyota JZ -moottori

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Toyota JZ -moottoriperhe on sarja rivi-6 moottoreita. Korvaaja Toyotan M-sarjan rivi-6 moottoreille. JZ-moottorit olivat 24-venttiilisiä DOHC moottoreita ja niitä tarjottiin 2,5- sekä 3-litraisina versioina.

1JZ[muokkaa]

1JZ oli 2,5-litrainen (2492 cm3) 24-venttiilinen DOHC moottori kahdella hihnakäyttöisellä nokka-akselilla ja sitä valmistettiin vuodesta 1990 vuoteen 2007 (viimeisimpänä myyty Mark II BLIT Farmarissa). Sylinterin halkaisija on 86 mm ja iskunpituus on 71,5 mm.

1JZ-GE[muokkaa]

Pääartikkeli: Toyota 1JZ-GE -moottori

Vapaastihengittävä 1JZ-GE tuotti 147 kW (200 hv) @ 6000 r/min sekä 250 Nm @ 4000 r/min.

Kuten kaikki JZ-sarjan moottorit, varhainen 1JZ-GE on suunniteltu pitkittäisesti asennettavaksi takavetoiseen autoon. Nämä mallit tulivat 4-vaihteisella automaattivaihteistolla vakiona, manuaalista vaihdelaatikkoa ei ollut saatavilla ollenkaan.

1JZ-GTE[muokkaa]

Pääartikkeli: Toyota 1JZ-GTE -moottori

1JZ-GTE käyttää kahta CT12A turboahdinta rinnakkain järjestettynä ja ne ahtavat välijäähdyttimen läpi. 8.5:1 puristussuhteella, tehtaan ilmoittama teho sekä vääntö ovat 210 kW (280 hv) @ 6200 r/min ja 363 Newtonmetriä @ 4800 r/min. Moottorin sylinterihalkaisija on 86,0 mm sekä iskunpituus 71,5 mm. Yamaha on voinut olla mukana moottorin suunnittelussa tai tuotannossa (mahdollisesti sylinterikannen suunnittelussa), koska joissain moottorinosissa on Yamahan merkki, kuten nokkapyörän suojassa. Vuonna 1991 1JZ-GTE asennettiin uuteen Soarer GT -autoon.

Varhaisen sukupolven 1JZ-GTE moottorit yhdistää luonnollisen rivi-6 moottorin tasaisuuden sekä kierrosherkkyyden johtuen sen lyhyestä iskunpituudesta ja sen aikaisesta tehontuotosta johtuen keraamisista turbon turbiinipyöristä. Keraamiset turbiinipyörät ovat alttiita hajoamiselle korkeilla turboahtimen kierrosluvuilla sekä korkeissa lämpötiloissa. Ensimmäisen sukupolven 1JZ moottorit olivat vieläkin alttiimpia tälle turbovialle. Toisen sukupolven moottoreissa tämä ongelma oli korjattu ja Japanissa oli itseasiassa takaisinkutsunta korjaukseen ensimmäisen sukupolven moottoreista, vaikkakaan tämä ei koske muihin maihin tuotuja 1JZ moottoreita.

Kolmanen sukupolven 1JZ-moottorit esiteltiin vuonna 1996, edelleen 2,5-litraisena turbomoottorina. Tämä sisälsi uudelleen suunnitellun sylinterikannen, uudelleen kehitetyn jatkuvasti muuttuvan venttiilienajoituksen (VVT-i), parannetun sylinterien jäähdytyksen sekä uudelleen kehitetyt välilevyt titaaninitridi pinnalla pienemmän nokka-akselien kitkan saavuttamiseksi. Tuplaturbot (CT12x2) vaihtuivat yhteen turboon (CT 15B). VVT-i sekä parannettu jäähdytys sallivat puristussuhteen noston 8,5:1 -> 9,0:1. Vaikkakin viralliset teholukemat pysyivät samana, 210 kW (280 hv) @ 6200 r/min, vääntö nousi 20 Newtonmetrillä 379 Newtonmetriin @ 2400 r/min. Nämä parannukset johtivat nousseeseen moottorin hyötysuhteeseen ja pudotti polttoaineen kulutusta 10 prosentilla. Paremman hyötysuhteen omaavan turboahtimen käyttö kahden turboahtimen sijasta sekä erilaisen pakosarjan ja pakoaukkojen käyttö johtivat noin 50% väännön nousuun alhaisilla kierroksilla. Tätä moottoria käytettiin lähinnä Toyotan X alustan autoissa (Chaser, Mark II, Cresta, Verossa), Crown Athlete V:n (JZS170), myöhemmän JZZ30 Soarerin, kuten JZA70 Supran valmistus oli lopetettu tähän mennessä.

Käytetty seuraavissa malleissa:

2JZ[muokkaa]

3-litraista (2997 cm3) 2JZ moottoria on tuotettu vuodesta 1991 lähtien (ensimmäisenä vuoden 1991 Toyota Aristossa). Sylinterihalkaisija oli 86 mm sekä iskunpituus 86 mm. VVT-i (muuttuva venttiilienajoitus) lisättiin myöhemmin vuonna 1997.

2JZ-GE[muokkaa]

Pääartikkeli: Toyota 2JZ-GE -moottori

2JZ-GE on yleinen versio. Se tuottaa 220 hv (158-169 kW) @ 5800–6000 r/min sekä 283-298 Nm vääntöä @ 3800–4800 r/min.

Se käyttää elektronista polttoaineen suihkutusta, siinä on alumiininen sylinterikansi ja 4 venttiiliä per sylinteri sekä jotkin versiot käyttävät VVT-i:tä, valurautaisen sylinterilohkon kera.

Käytetty seuraavissa malleissa:

2JZ-GTE[muokkaa]

Pääartikkeli: Toyota 2JZ-GTE -moottori

2JZ-GTE on rivi-6, hihnakäyttöinen DOHC, välijäähdytetty, tuplaturbo, valurauta-sylinterilohkoinen, alumiini-sylinterikantinen Toyotan suunnittelema sekä valmistama moottori, jota tuotettiin vuodesta 1991 vuoteen 2002 Japanissa. Tämän moottorin kehitys oli vastaus Nissanin uudelle ja menestyneelle RB26DETT -moottorille, joka oli saavuttanut selvän menestyksen FIA:n A- sekä N-ryhmien Touring Car mestaruuskilpailuissa, maailmanlaajuisesti. Viimeisin 2JZ-GTE -moottorin kehitys ulkoistettiin Saksalaiselle insinööritoimistolle Johann A. Krause Maschinenfabrik GmbH:lle.

Kaikille katuautosovelluksille, kaksi vaihdelaatikkoa oli saatavilla tälle moottorille:

2JZ-GTE oli alun perin vuonna 1991 Toyota Aristossa(JZS147) ennen Toyotan lippulaivaksi tulemista suorituskykymoottorina Toyota Suprassa(JZA80). Sen mekaaninen lähtökohta oli jo ennestään olemassa oleva 2JZ-GE, mutta erosi siitä käyttämällä rinnakkain asennettua tuplaturbojärjestelmää sekä välijäähdytintä. 2JZ-GE sekä 2JZ-GTE moottoreiden moottorilohko, kampiakseli ja kiertokanget ovat suurimmalta osin samat, merkittäviä eroja on ainoastaan että 2JZ-GTE:ssä on öljyruiskut mäntien jäähdytystä varten. Toyotan VVT-i muuttuva venttiilienajoitusteknologia lisättiin moottoriin syyskuussa 1997. Näinollen vääntö sekä teho lisääntyivät moottorissa.

Hitachin kanssa yhteistyössä kehtitetty tuplaturbojärjestelmä nosti tehon 227 hevosvoimasta (169 kW) 276 hevosvoimaan (206 kW) @ 5600 r/min. Ensiesiintymisessä, väännöksi mainostettiin 435 Newtonmetriä @ 4000 r/min joka myöhemmin muutettiin 451 Newtonmetriin VVT-i:n kanssa tuotantovuonna 1997. Toyotan ilmoittama moottorin teho Pohjois-Amerikan sekä Euroopan markkinoilla oli 239 kW (321 hv) @ 5600 r/min.

2JZ-GTE moottorin tuontiversio saavutti sen suurimman tehotuoton uudemmilla ruostumattomasta teräksestä tehdyillä turboahtimilla (keraamiset Japanin malleissa), uusilla nokka-akseleilla sekä isommilla suuttimmilla (550 cc/min tuontimalleissa, 440 cc/min Japaninmalleissa).

Käytetty seuraavissa malleissa:

Suoraruisku FSE -moottorit[muokkaa]

Vuoden 2000 paikkeilla, Toyota esitteli FSE suoraruisku moottorit. Nämä FSE 1JZ- sekä 2JZ-moottorit ovat tähdätty saavuttamaan minimaaliset päästöt sekä mahdollisimman pienen polttoaineen kulutuksen vähentämättä moottorin tehoja.

2,5-litraisessa 1JZ-FSE:ssä on sama sylinterilohko kuin tavanomaisessa 1JZ-GE moottorissa, kuitenkin kaikki ylös asti, on uniikkia. ‘D4’ FSE käyttää suhteellisen kapeakulmaista sylinterikantta säätöventtiileillä, joiden avulla voidaan parantaa palamisen tehokkuutta. Tämä on tarpeen ajettaessa erittäin laihalla ilma/polttoaineseoksella (noin 20-40:1) tietyillä moottorin kuormituksella sekä kierrosluvulla. Ei ole yllättävää, että polttoaineenkulutus on pienentynyt noin 20 prosentilla.

Mielenkiintoisesti, normaali lyijytön polttoaine toimii FSE -moottorissa korkeasta 11:1 puristussuhteesta huolimatta.

Suoraruiskuversio 1JZ-moottorista tuottaa 197 hevosvoimaa (147 kW) sekä 250 Nm. Likimain sama kuin tavallinen VVT-i 1JZ-GE. Tämä erittäin suorituskykyinen moottori on asennettu autoihin: vuonna 2000; Mark II, vuonna 2001; Brevis, Progres, Verossa, Crown ja Crown Estate. Kaikissa on automaattivaihteisto.

3-litrainen 2JZ-FSE käyttää samaa suoraruiskuperiaatetta kuin pienempi 1JZ-versio mutta käyttää vieläkin suurempaa 11,3:1 puristussuhdetta. Tämä moottori vastaa tavallista VVT-i 2JZ-GE 217 hevosvoimaista (162 kW) ja 294 Newtonmetristä moottoria. 2JZ-FSE on asennettu tiettyihin vuoden 1999 Crown-malleihin ja vuoden 2001 Brevis- ja Progres-malleihin. Myös nämä käyttävät vain automaattivaihteistoja.

Lähde[muokkaa]

  • Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Toyota_JZ_engine-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.