Fiat 126
| Fiat 126 | |
|---|---|
| |
| Valmistaja ja valmistusmaa | Fiat,  Italia, Cassino / Termini Imerese Puola, Tychy (Polski Fiat) Jugoslavia, (Zastava) Itävalta, Steyr (Steyr-Puch)
|
| Valmistusaika | 1972–1980 Fiat 1973–1992 FSM 1972–2000 Fiat Auto Poland |
| Luokka | A-segmentti |
| Kori | 2-ovinen sedan 3-ovinen hatchback |
| Suunnittelija | Sergio Sartorelli |
| Pohjalevy | |
| Moottori | R2 |
| Iskutilavuus | 594–704 cm3 |
| Teho | 17–19 kW |
| Voimanvälitys | Takamoottori |
| Kiihtyvyys | 43,0 s (0–100 km/h) |
| Huippunopeus | 105–116 km/h |
| Kulutus | 6–8 l/100 km |
| CO2-päästöt | g/km |
| Hintaluokka | 11 300 euroa (1973, v. 2016 kerroin) |
| Edeltäjä | Fiat 500 Fiat 600 |
| Seuraaja | Fiat Panda Fiat Cinquecento |
| Saman luokan autoja | Citroën Ami 8 DAF 33 Mini Mk III Renault 4 Volkswagen Kupla |
Fiat 126 (1971–1980/2000) oli Fiatin seuraaja huippusuositulle takamoottoriselle pikkuautolle, mallille 500. Fiat 126 oli vuonna 1976 Suomen halvin henkilöauto, 12.960 markkaa (9182 €, v. 2013 kerroin 0,7085).
Sisällysluettelo
Yleistä[muokkaa]
Suomessa malli ei saavuttanut samanlaista suosiota kuin 600.
Fiat 126:tta valmistettiin Puolassa vuoteen 2000: siinä oli tuuletusikkunat eli tuuletusruudut, jotka katosivat vasta 1994, syyskuun 1994 puolivälissä esitellyssä mallissa niitä ei enää ollut. Samalla lähes kaikki pellit uusittiin ja muotoja pyöristettiin. Peilit ja ohjauspyörä olivat samaa mallia kuin Fiat Cinquecentossa. [1]
Kehitys[muokkaa]
Vuonna 1976 saataville tuli myös malli 126 Personal, joka sisälsi pieniä ulkonäkömuutoksia, jotka tähtäsivät parempaan kestävyyteen pikkukolhuissa. Pian tämän jälkeen tuli saataville uusi isompi (0,65-litrainen) moottori. 126:a oli tarjolla kahdella korimallilla: toisessa takaluukku oli lähes koko takaosan kokoinen, toisessa vain pieni luukku takaikkunan alla.
Vuonna 1987 auto sai vesijäähdytteisen moottorin, joka oli sijoitettu poikittain, mikä lisäsi tavaratilaa.
Autoa valmistettiin Italiassa vuoteen 1980, mutta Puolassa valmistus jatkui vuoteen 2000. Puolassa autoa teki FSM-tehdas Tychyssä ja auton hinta oli loppuaikoina runsaat 3000 euroa. Laatu oli kuitenkin heikko ja 126 on ruosteelle erittäin altis.
Kori[muokkaa]
Sisätilat ovat hyvin ahtaat. Kangasistuimet (100 mk) ja etuistuinten säädettävät selkänojat (120 mk) ovat lisävarusteita (1973). Kiinteä istuin (ilman säädettävää selkänojaa) pakottaa isokokoisen kuljettajan pään kattoon, jolloin ajoasento on liian pysty. Pääntukia ei ole. 2-ovinen auto rekisteröitiin vain neljälle. Etupyörän kotelo vie jalkatilaa ja polkimille on vain vähän tilaa. Kuljettajan liian leveät kengät voivat hankaloittaa poljinten käyttöä.
Tavaratila on edessä ja hyvin pieni, sinne mahtuu vain muutamia nyyttejä. Melutaso on korkea, jo 50 km/h nopeudessa 80 dB edessä ja 100 km/h nopeudessa melua on jo 95 dB edessä (takana 93 dB). Myös lämmityslaite on äänekäs ja alkeellinen.
Ajo-ominaisuudet[muokkaa]
Ajo-ominaisuudet ovat takamoottorista huolimatta hyvät. Ketterä Fiat 126 sopii hyvin kaupunkiajoon, mutta maantiellä voimaa on liian vähän. Näkyvyys on hyvä.
Synkronoimaton ykkönen haittaa ajamista, sillä sen kytkeminen vaatii tarkkaa välikaasun käyttöä ja ykköstä tarvitaan muutenkin kuin liikkeelle lähdöissä. Heikosta moottorista johtuen kuljettaja joutuu vaihtamaan kovin usein. Nelonen on pitkä.
Fiat 126:n jousitus on pehmeä, mutta ei helposti pohjaa röykkyiselläkään tiellä. Kuopissa peräpää pomppii. Etujousituksena poikittaiset lehtijouset. Kaupunkiajossa auto on ketterä. Maantieajossa auto on yliohjautuva. Ohjaus on kevyt ja nopea, mutta ei kovin tarkka. [2]
Vertailu 1976[muokkaa]
Vuonna 1976 Fiat 126 oli Suomen halvin henkilöauto 12 960 markan hinnallaan. Vertailun muut halvat autot olivat Mini 1000, Škoda S100 L, Fiat 133 ja Wartburg 353W.
Fiat 126 on ryhmän 2. lyhyin auto (3055 mm, Mini on 0,5 cm lyhyempi), joten 126:n sisätilat ovat hyvin pienet ja ryhmän ahtaimmat (5/10). Pääntukia ei ole. Ilmajäähdytteinen 594 cm³ 2-sylinterinen moottori on äänekäs. Ajo-ominaisuudet ovat kaarreajossa melko hyvät. Ketterä Fiat 126 sopii muuten hyvin kaupunkiajoon, mutta synkronoimaton ykkönen haittaa ajamista, sillä sen kytkeminen vaatii tarkkaa välikaasun käyttöä. 5 toimittajasta 1 olisi valinnut Fiat 126:n, "näppärän hilpeä olemus".
Jarrut ovat tehokkaat, mutta raskaskäyttöiset, jarrutusmatka 80–0 km/h 30,1 metriä. Suorituskyky on ryhmän heikoin, Fiat ei kiihtynyt ajoissa 0–100 km/h. Siitä huolimatta Fiat 126 oli pujottelun nopein ylivoimaisen ketteryytensä ansiosta. Tekniikan Maailma 15/1976 mittasi Fiat 126:n (17 kW, 600 kg) kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 8,9 sekuntia ja 0–80 km/h 23,5 sekuntia. Huippunopeus on 110 km/h. Kulutus on ryhmän pienin, noin 5,7–6,0 l/100 km. [3]
Mittaukset[muokkaa]
Tekniikan Maailma 18/1973 mittasi Fiat 126:n (17 kW, 595 kg) kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 7,4 sekuntia ja 0–80 km/h 24,9 sekuntia. Huippunopeus on vain 105,5 km/h (TM), valmistajan mukaan yli 105 km/h.
Auto motor und sport 3/1983 mittasi Fiat 126:n (17 kW) kiihtyvyydeksi 0–100 km/h 53,1 sekuntia. Huippunopeus on 102 km/h. [4]
Tuulilasi 4/1974 mittasi Fiat 126:n (17 kW, 580 kg) huippunopeudeksi 103,5 km/h. [5]
Tehdas ilmoitti Fiat 126 Bisin (19 kW, 620 kg) kiihtyvyydeksi 0–100 km/h 33,0 sekuntia. Huippunopeus on valmistajan mukaan 116 km/h. [6]
Kulutus on noin 6–8 l/100 km. Polttoainesäiliö on pieni, vain 21 litraa.
Tekniikka[muokkaa]
Teknisesti Fiat 126 on läheistä sukua edeltäjälleen, siinä on 500:n kaksisylinterinen ilmajäähdytteinen moottori suurennettuna ja asennettuna moderniin koriin – sijoitettuna taakse pitkittäin. Moottorin rakenne on hyvin yksinkertainen, mm. kaasuttajassa ei ole erillistä kiihdytyspumppua ja moottori käynnistetään edeltäjänsä tavoin ensin kääntämällä virrat päälle avaimesta, jonka jälkeen vedetään käynnistysvivusta etupenkkien välissä.
Moottorit[muokkaa]
| Malli | Moottori | Iskutilavuus | Teho | Vääntö |
|---|---|---|---|---|
| 0.6 | R2 | 594 cm3 | 17 kW (23 hv) @ 4800 r/min | 39 Nm @ 3400 r/min |
| 0.65 | R2 | 652 cm3 | 18 kW (24 hv) | |
| 0.7 | R2 | 704 cm3 | 19 kW (26 hv) @ 4500 r/min | 47 Nm @ 2000 r/min |
594 cm³ nelitahtisen R2-rivimoottorin sylinterin mitat ovat 73,5 × 70,0 mm. Kansiventtiilit. Puristussuhde on 7,5. Kiihdytyspumppua ei ole ja kylmäkäynnillä moottori käy huonosti. Nokka-akseli on sylinteriryhmän sivussa.
Vaihteisto[muokkaa]
Vaihteita on neljä, joista 2-4 ovat synkronoituja ja ykkönen on synkronoimaton. Kytkin on äkkinäinen. Kytkinpoljin ja vaihdevipu on yhdistetty vaijerilla vaihteistoon.
Suomessa[muokkaa]
Fiat 126 maksoi Suomessa vuonna 1973 9990 markkaa eli 11 328 euroa (v. 2016 kerroin 1,1339). Lisävarusteita olivat kangasistuimet (100 mk) ja etuistuinten säädettävät selkänojat (120 mk).
Rekisteröinti[muokkaa]
Fiat 126 -mallia rekisteröitiin Suomessa seuraavasti:
| Vuosi | 1978 [7] | 1979 | 1980 [8] |
|---|---|---|---|
| Määrä (kpl) | 40 | 8 | 4 |
Autourheilu[muokkaa]
Suomessa malli ei saavuttanut samanlaista suosiota kuin 600, mutta siitä huolimatta 126:lla ajettiin jopa ratakilpailuja (vuosina 1974–1976 ajettiin Ratapotti-luokkaa 126:lla). Täysin vakiokuntoiset ja virittämättömät 126:t tarjosivat 1970-luvulla edullisen mahdollisuuden rata-autoiluun. Vauhti ei ollut kova, mutta kisat sitäkin tiukempia.
Italiassa pienten 2-sylinteristen Fiatien virittäminen on ollut aina suosittu harrastus. Niin myös 126:sta oli markkinoilla useampiakin viritettyjä versioita. Tiukummasta päästä oli Giannini-tehtaan rakentama 126 GP 800 -malli, jossa sylinteriä poraamalla oli iskutilavuutta kasvatettu 800 kuutioon ja tehoa 27 kW (37 hv), sen huippunopeus oli 140 km/h, joka oli jo melkoista vauhtia pienelle 126:lle.
Myös Abarth-malli tehtiin. Autossa on 903 cm3 2-sylinterinen, alkuperäisestä tehty moottori, Ferrari Dinon nostajat, Weber 40 DCOE-kaasutin, Nimonic 40 ja 36 mm venttiilit ja suurin Giannini-pakoputkisto. Huippunopeus on 170 km/h ja huippuja moottori kiertää 7500 r/min. Tehoksi ilmoitetaan 62 hv 6500 r/min, auto painaa alle 600 kg.
Mitat[muokkaa]
- Pituus: 3054*–3107** mm
- Leveys: 1374–1378 mm, 1377*/** mm
- Korkeus: 1302–1346 mm, 1335* mm, 1345** mm
- Akseliväli: 1840 mm
- Raideleveys (e/t): 1134–1169 mm**
- Omamassa: 580–620** kg
- Polttoainesäiliö: 20,5 l
(* 1973 malli, TM 18/1973), (** Bis TM 20B/1988)
Katso myös[muokkaa]
Lähteet[muokkaa]
- Tekniikan Maailma 18/1973, koeajo
- Tekniikan Maailma 20B/1988, s. 209
- Artikkeli käyttää sisältöä saksankielisen Wikipedian Fiat_126-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
- Artikkeli käyttää sisältöä Wikipedian Fiat_126-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
- Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Fiat_126-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
