Panhard Dyna X
| Panhard Dyna X | |
|---|---|
| |
| Valmistaja ja valmistusmaa | Panhard,  Ranska
|
| Valmistusaika | 1948–1954 |
| Luokka | C-segmentti |
| Kori | 4-ovinen sedan 3-ovinen farmari 2-ovinen avoauto 3-ovinen pakettiauto |
| Suunnittelija | Jean-Albert Grégoire |
| Pohjalevy | |
| Moottori | B2 |
| Iskutilavuus | 610–851 cm3 |
| Teho | 17,6–29 kW |
| Voimanvälitys | Etuveto |
| Kiihtyvyys | ?,?–?,? s (0–100 km/h) |
| Huippunopeus | 100–130 km/h |
| Kulutus | ?,?–?,? l/100 km |
| CO2-päästöt | g/km |
| Hintaluokka | |
| Edeltäjä | |
| Seuraaja | Panhard Dyna Z |
| Saman luokan autoja | Renault 4CV Volkswagen Kupla |
Panhard Dyna X on vuosina 1948–1954 valmistettu etuvetoinen pikkuauto. Dyna X oli Panhardin ensimmäinen sodan jälkeen suunniteltu henkilöauto, jota valmistettiin yhteensä hieman yli 47 000 kappaletta. Dynan runko oli terästä ja kori kevytmetallia.
Sisällysluettelo
Historia[muokkaa]
Dynan historia alkaa jo 1920-luvulta. Ranskalaiset insinöörit Pierre Fenaille ja Jean-Albert Grégoire kehittivät 1920-luvun lopulla etuvetoisiin autoihin vakionopeusnivelen, joka sai nimen Tracta. Niveltä käyttivät saksalaiset DKW ja Adler jo 1930-luvulla. Vuonna 1932 Tractan lisenssi myytiin amerikkalaiselle Bendixille. Myös nelivetoisissa Jeepeissä ja Land Rovereissa käytettiin Tracta-niveltä.
Panhard osti X-mallin valmistuslisenssin Jean Albert Grégoirelta kesäkuussa 1943 ja muokkasi autoa sen pohjalta. Alkuaan Grégoire oli tarjonnut mallia Renaultille, mutta tehdas ei silloin halunnut valmistaa etuvetoisia autoja. Panhard muutti huomattavasti Grégoiren alkuperäistä mallia, ja esimerkiksi paino nousi 550 kiloon. Panhard X esiteltiin Pariisin autonäyttelyssä lokakuussa 1946. Auton suunnittelijana ei mainittu Grégoirea ja tehdas aluksi kieltäytyi lisenssimaksujen maksamisesta. Oikeudenkäynnin tuloksena Panhard maksoi 0,3 % ensimmäisten 2000 auton myyntihinnasta. Mallin muuttamisesta oli maininta Panhard-tehtaan ja Grégoiren vuoden 1943 sopimuksessa, joten siitä ei tullut eri korvausta. X:n tuotanto alkoi hitaasti keväällä 1947. Vuonna 1948 valmistui 1350 X:ää, seuraavana vuonna 4834 yksilöä.
Dyna nimettiin 1930-luvun Dynamic-mallin mukaan. Esitteissä Dynan mallinimi saattoi olla myös Panhard Dyna 100, jossa 100 tarkoitti huippunopeutta. Myöhemmin tehon noustua mallinimi saattoi olla Dyna 130.
Moottori[muokkaa]
Dyna X:n moottori on vuosimallista riippuen 610, 745 tai 851 cm3 kaksisylinterinen ilmajäähdytteinen bokserimoottori. 610 cm3 moottorin sylinterin mitat ovat 72 × 75 mm. 610-kuutioinen moottori oli vuosina 1946–1949 (teho 17,6 kW = 24 hv @ 4000 r/min, vuosina 1949–50 sama moottori sai enemmän tehoa: 20,5 kW = 28 hv @ 5000 r/min), 745-kuutioinen 1950–1951 (teho 23 kW eli 31 hevosvoimaa) ja 851-kuutioinen 1952–1954 (teho 29 kW = 40 hv).
| Moottori | Iskutilavuus | Teho | Vääntö | Mallivuodet | |
|---|---|---|---|---|---|
| B2 | 610 cm3 | 17,6 kW (24 hv) @ 4000 r/min | ? Nm @ ? r/min | 1946–1949 | |
| B2 | 610 cm3 | 20,5 kW (28 hv) @ 5000 r/min | ? Nm @ ? r/min | 1949–1950 | |
| B2 | 745 cm3 | 23 kW (31 hv) @ ? r/min | ? Nm @ ? r/min | 1950–1951 | |
| B2 | 851 cm3 | 29 kW (40 hv) @ ? r/min | ? Nm @ ? r/min | 1952–1954 | |
Huippunopeus vaihteli moottorista riippuen: 100 km/t, 110 km/t ja 130 km/t. Neljä vaihdetta, joista 3. ja 4. on synkronoitu, ja 1. ja 2. ovat synkronoimattomia. 3. vaihde on suora ja 4. vaihde ylivaihde.
Kori[muokkaa]
Dyna X:n korimalleja olivat kaksi- ja neliovinen malli. Auton pituus on korimallista riippuen 358–382 senttimetriä. Etuovet on saranoitu takaa, eli ne ovat niin sanottuja kaappariovia.
Edessä ja takana on rumpujarrut, jotka ovat edessä nestetoimiset ja takana vaijeritoimiset. Hammastanko-ohjaus. Jousitus: edessä on 2 poikittaista lehtijousta, takana vääntösauvat.
Mitat[muokkaa]
| Malli | 2-ovinen | 4-ovinen |
|---|---|---|
| Pituus | 3580 mm | 3820 mm |
| Leveys | ? mm | 1440 mm |
| Korkeus | ? mm | 1530 mm |
| Akseliväli | ? mm | 2130 mm |
| Raideleveys (e / t) | ? mm / ? mm | ? mm / ? mm |
| Tyhjäpaino | ? kg | 550 kg |
Suomessa[muokkaa]
Sodan jälkeen Panhardeja toi Suomeen Soffco, mutta tuontia haittasi ankara tuontisäännöstely ja lupia myönnettiin 1930-luvun markkinaosuuksien mukaan. Suomessa oli vuoden 1955 lopussa noin 40 Dyna X -autoa noin sadan Panhardin autokannasta. Loput 60 olivat uudempaa Dyna Z -mallia.
Lähteet[muokkaa]
- Mobilisti 8/2015
- Tekniikan Maailma 1/1956, Dyna Z:n koeajo
- Maailman autoklassikot, Karisto, 2010, sivu 214
- Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Panhard_Dyna_X-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
