Lancia Delta (831)
| Lancia Delta (Tipo 831) | |
|---|---|
| Valmistaja ja valmistusmaa | Lancia, (Fiat S.p.A.) Chivasso, Italia [1] |
| Valmistusaika | 1979–1994 |
| Luokka | Alempi keskiluokka |
| Kori | 5-ovinen hatchback |
| Suunnittelija | Giorgetto Giugiaro [2] |
| Pohjalevy | |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 1100–2000 cm3 |
| Teho | 47–158 kW |
| Voimanvälitys | Etuveto, neliveto |
| Kiihtyvyys | 5,7–14,3 s (0–100 km/h) |
| Huippunopeus | 160–220 km/h |
| Kulutus | 9,6 l/100 km (yhd.) |
| CO2-päästöt | g/km |
| Hintaluokka | 19.300–68.000 € (1990) |
| Edeltäjä | |
| Seuraaja | Lancia Delta (836) |
| Saman luokan autoja | Fiat Tipo Opel Kadett E Toyota Corolla xE9x |
Pääartikkeli: Lancia Delta
Ensimmäisen sukupolven Delta (Tipo 831) esiteltiin vuonna 1979 Frankfurtin autonäyttelyssä. Vuosien 1980 ja 1982 välisenä aikana Saab-Scania myi mallia Skandinavian markkinoilla nimellä Saab-Lancia 600. Vuonna 1980 Delta voitti European Car of the Year -äänestyksen.
Delta HF ja HF Integrale olivat nelivetoisia turboahdettuja performance-versioita, jotka kisakäyttöön modifioituna dominoivat Rallin maailmanmestaruussarjaa vuosien 1987–1992 välisenä aikana. Delta HF Integralella ajettiin WRC-sarjan osakilpailuvoittoon 46 kertaa ja voitettiin valmistajien mestaruus kuutena peräkkäisenä vuotena. Juha Kankkunen voitti sillä kuljettajien mestaruuden vuosina 1987 ja 1991 ja Massimo Biasion vuosina 1988 ja 1989.
Kausina 1985 ja 1986 rallin MM-sarjan B-ryhmässä kilpaillut Lancia Delta S4 oli nimestään ja korinsa samankaltaisista muodoista huolimatta täysin eri sukujuurta kuin massatuotettu Delta ja sen HF-kisaversiot.
Sisällysluettelo
Historia
Mallin kehitystyö käynnistyi vuonna 1974. Deltan perustana toimi samaan aikaan kehitetyn Fiat Ritmon pohjalevy ja peruskori, jota Lancian insinöörit jäykistivät lisäämällä pistehisikohtien määrää. Deltan SOHC-moottorit tulivat Fiatilta, mutta Lancian insinöörit modifioivat ne tehokkaammiksi elektronisella sytytyksellä ja parantamalla niiden hengitystä 2-kurkkuisilla Weber-kaasuttimilla sekä omilla imu- ja pakosarjoilla. Delta sai samantyyppisen takapyörien ripustuksen kuin oli luokkaa suuremassa Betassa. Pesäeroa Ritmoon tehtiin myös kasvattamalla Deltan akseliväliä pidemmäksi.
Deltan kokoonpano ja viimeistely oli korkeatasoista, mikä oli tyypillistä Lancialle ja vastasi merkin laatustandardeja. Esimerkiksi etu- ja takapuskurit oli valmistettu lasikuituvahvisteisesta polyesteristä yksinkertaisen thermoplastisen sijaan, kuten Ritmossa. Deltan vakiovarustus oli oman aikansa mittapuulla erittäin laaja, siihen kuului mm. takalasinpyyhin, sisältä säädettävät taustapeilit, kolminopeuksinen tuulilasinpyyhin ja säädettävä ohjauspyörä. Koriin integroidut ja maalatut puskurit olivat Deltan esittelyn aikaan uusinta designia.
Alun perin Delta valmistettiin Fiatin Lingotto-päätehtaalla, koska siellä oli tuolloin vapaata kapasiteettia ja Lancian tehdas Chivassossa oli täystyöllistetty Beta-tuotannon kanssa. Jotkut historioitsijat näkevät tämän merkittävänä syynä laatuongelmiin, joista Deltan varhaiset versiot kärsivät. Kun Lancia lopetti Beta Berlinan tuotannon vuoden 1981 lopussa, Deltan tuotanto siirrettiin Lancian Chivasson tehtaalle. Tämän seurauksena tuotannon laatu kasvoi merkittävästi.
Aluksi saatavilla oli vain kaksi moottoria: 1300 cm3, teholtaan 55 kW (75 hv) ja 1500 cm3, teholtaan 63 kW (86 hv). Deltan esittelyn aikana ei vielä ajateltu mallin urheilullista käyttöä. Lancia esitteli kuitenkin syksyllä 1982 Torinon autonäyttelyssä Delta-prototyypin, jossa oli neliveto ja 1,6 litran turbomoottori, joka tuotti tehoa 96 kW (131 hv). Jakovaihteisto ohjasi puolet moottorin voimasta taemmalle, perälukolla varustetulle tasauspyörästölle. Syksyllä 1982 ilmestyi korkeatasoisempi Delta LX -variantti, jonka vakiovarusteita olivat mm. sähköikkunat, alumiinivanteet, sävylasit ja kahdessa osassa alas kaatuva takaistuimen selkänoja.
Marraskuusta 1982 alkaen saataville tuli Delta-pohjainen porrasperämalli Prisma (tipo 831AB). Siitä lähtien molemmat mallit valmistettiin Lancian tehtaalla Chivassossa, joka oli tuolloin yksi maailman moderneimmista tuotantotiloista. Prismaa tarjottiin myöhemmin Deltaa vastaavana nelivetoversiona Prisma 4WD, mutta vain 2,0 litran vapaastihengittävällä moottorilla, Delta HF 4WD:ssä tai Integralessa oli tämä moottori turboahtimella.
Vuosina 1982, -86 ja -91 Delta sai kevyet kasvojenkohotukset. Toisen sukupolven Delta oli valmiina markkinoille mallivuodelle 1993, ja ensimmäisen sukupolven etuvetoisen Deltan tuotanto päättyi vuoden 1992 lopussa, 13 vuoden ja yli 478 000 valmistuneen auton jälkeen. HF Integralen valmistus jatkui tästä vielä kaksi vuotta eteenpäin.
Delta Tekniikan Maailmassa
Koeajo 1980
Lancia Delta oli TM:n koeajossa (5/1980) nimellä Saab-Lancia 600 GLS, jota nimeä ei myöhemmin käytetty. Mallinimen 600 nimeämisperuste jäi hämäräksi.
Auto on monikäyttöinen. Takatilat ovat pääntilan osalta ahtaat. Polkimet ovat liian korkealla. Ajoasento edellyttää jalkojen olevan koukussa tai käsien liian suorina.
Kojelaudalla on 7 samanlaista nuppia rinnakkain sähkövarusteille eikä niitä erota kunnolla toisistaan. Mittaristo on runsas, tavanomaisten mittarien lisäksi on kierroslukumittari, volttimittari ja öljynpainemittari. Pikkumittarit eivät kuitenkaan näy kovin hyvin varsinkaan pimeällä ja öljynpainemittari jää lähes kokonaan ohjauspyörän taakse.
Ajettavuus on hyvä. Jousitus on jäykkä ja Lancia ei paljon kallistele kaarteissa. Ohjaus on tunnokas.
R4-moottorin iskutilavuus on 1498 cm³. Sylinterin mitat ovat 86,4 × 63,9 mm. Teho 62,5 kW (DIN, 85 hv) /5800 ja vääntömomentti 123 Nm / 3500. Moottori on joustava. Autossa on viisi vaihdetta, jotka kaikki on synkronoitu.
Tekniikan Maailma 5/1980 mittasi Lancia Deltan (62,5 kW, 1020 kg) kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 3,8 sekuntia, 0–80 km/h 8,1 sekuntia, 0–100 km/h 13,3 sekuntia ja 0–120 km/h 19,9 sekuntia. Huippunopeus on valmistajan mukaan 165 km/h. Kulutus on noin 7–9,5 litraa bensiiniä /100 km. Hinta ei ollut tiedossa 1980.
Koeajo 1989
Lancia Delta 1.3 maksoi 1989 87 900 markkaa. Mittaristossa on tavanomaisten mittarien lisäksi on kulutusmittari ja jännitemittari, mutta kierroslukumittari puuttuu. Takana pääntila on niukka, koska takaistuin sijaitsee turhan korkealla. Melutaso on melko korkea, 100 km/h 70/71 dB.
Ajettavuus on hyvä. Jousitus on jämäkkä ja kantaa hyvin kuorman. Delta ei ole herkkä urille eikä tuulelle. Ohjaus on kuitenkin taajamissa turhan hidas ja raskas. Kääntöympyrä on iso. Jarrut ovat tehokkaat (100-0 km/h 41,0 metriä), joskin raskaskäyttöiset.
R4-moottorin iskutilavuus on 1301 cm³. Sylinterin mitat ovat 86,4 × 55,5 mm. Teho 55 kW (DIN, 75 hv) /5800 ja vääntömomentti 100 Nm. Autossa on viisi vaihdetta, jotka kaikki on synkronoitu. Välitykset ovat melko lyhyet, 5-v 1000 r/min nopeus 31,8 km/h. Moottori käyttää lyijytöntä bensiiniä, sitä varten tehoa on alennettu 57 kW:sta (78 hv) 55 kW:iin.
Tekniikan Maailma 3/1989 mittasi Lancia Delta 1.3:n (55 kW, 980 kg) kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 4,2 sekuntia, 0–80 km/h 8,6 sekuntia, 0–100 km/h 13,6 sekuntia ja 0–120 km/h 21,1 sekuntia. Huippunopeus on valmistajan mukaan 163 km/h. Kulutus on suhteellisen korkea, noin 6,5–9 litraa bensiiniä /100 km.
Erikoismallit
GT (1982–1993)
Marraskuussa 1982 markkinoille tuli ensimmäinen urheilullisempi versio, GT, jossa oli 1,6-litrainen moottori, teholtaan 77 kW (105 hv). Keväällä 1986 tehtyjen uudistusten myötä tämä korvattiin GT i.e:llä, jonka teho oli 79 kW:lla (108 hv; katalysaattorilla 66 kW/90 hv). GT-mallien voimanlähde perustui Aurelio Lampredin suunnittelemaan menestyksekkääseen DOHC-moottoriin. Tämä moottori löytyi mm. Fiat 124 Spiderin, Lancia Betan ja joidenkin muiden Fiat-konsernin mallien keulalta. Delta 1.6 GT:n DOHC-moottori oli varustettu venttiilien kupppipainimilla, Weberin kaksoisrekisterikaasuttimella ja Marelli-Digiplex-sytytysjärjestelmällä.
I.e.-versiossa käytettiin Weber-Marelli-IAW-monipisteruiskutusjärjestelmää ajoneuvoissa, joissa ei ollut katalysaattoria. Katalysaattorilla varustetuissa ajoneuvoissa oli polttoainetta säästävä, mutta myös suorituskykyä vähentävä ja vääntömomenttia rajoittava yksipisteruiskutusjärjestelmä. Samaa moottoria käyttivät Supermirafiori 1600 TC ja Ritmo 105 TC. Vaihteisto oli viisiportainen. Takana oli pieni diffuuseri, joka oli aerodynaaminen parannus. Viimeisen malliuudistuksen myötä ovien kahvat ja sivuikkunoiden kehykset vaihtuivat mustiin. Säleikkö kantoi kirjaimia GT tai GT i.e.
Vakiovarusteisiin kuuluivat säädettävä mittarivalaistus, muotitalo Zegnan istuinverhoilu, sisävalaistus oviautomatiikalla ja tavaratilan valaistus sekä ovipaneelien ja kojelaudan pehmeä vaahtomuovitoppaus. Kattoverhoilua kehysti ovipaneelien värinen pehmeä, noin kahdeksan senttimetrin levyinen nauha, johon taittuvat ja jousitetut tartuntakahvat upotettiin. Tämä väistyi ensimmäisen kasvojenkohotuksen yhteydessä ja kahvat korvattiin kiinteillä. Valinnaisvarusteena saatavilla oli metalliväri, kattoluukku, sähköikkunat, keskuslukitus, ajotietokone, alumiinivanteet ja myöhemmin myös ohjaustehostin.
Auto motor und sport 20/1983 mittasi Lancia Delta GT:n (77 kW, 997 kg) kiihtyvyydeksi 0–60 km/h 4,7 sekuntia, 0–80 km/h 7,3 sekuntia, 0–100 km/h 11,0 sekuntia ja 0–120 km/h 15,9 sekuntia. Huippunopeus on 182 km/h. Kulutus oli AMS:n ajossa 11,3 l/100 km.
HF (1983–1992)
Ensimmäinen oikeasti suorituskykyinen versio, Delta HF Turbo, esiteltiin yleisölle syksyllä 1983 pidetyssä Frankfurtin autonäyttelyssä. Kirjainyhdistelmä "HF", joka oli ollut Lancian urheilu- ja kilpa-autojen tunnuksena jo 60-luvun puolivälistä, tulee sanoista "High Fidelity". Mallin voimanlähde perustui Delta GT:n 1600-kuutioiseen moottoriin, varustettuna Garrett TBO-225 -turbolla ja hukkaportilla, ilma-ilma-välijäähdyttimellä, paineistetulla 2-kurkkuisella Weber-kaasuttimella ja Marelli-Microplex sytytysjärjestelmällä, jossa nakutusanturi. Ahtimen aiheuttaman lämpövaikutuksen hallitsemiseksi moottorin öljytilavuutta nostettiin, öljynkiertoon lisättiin jäähdytinkenno ja venttiilit olivat natriumtäytteiset. Vaihteisto oli ZF:n 5-portainen yksikkö. Alustaa viritettiin kasvaneen tehon myötä tiukemmaksi. HF Turbon ulkoinen olemus poikkesi joiltain osin muista versioista: maski kantoi kiiltävää "HF"-tunnusta ja etuspoilerin muoto oli omanlaisensa. Somisteet olivat samalla tavoin mustat kuin GT:ssä, lisättynä mustalla tippalistalla ja mustilla sivuhelmoilla, joissa hopeinen pieni "Turbo"-teksti takapyörien edessä. Kattospoilerin väri vaihtui mustaan vuonna 1982, konepellin raitisilma-aukkojen päällä oli mustat kauhat, ikkunat olivat lämpöä eristävät ja sävytetty pronssiin,vanteet olivat 8-puolaiset alumiiniset. Ohjaamon varusteita olivat nahkaverhoiltu ohjauspyörä ja digitaalinen mittaristo led-nauhanäytöllä. Vakiostuimien verhoiluna oli beige Zegna-kangas, vaihtoehtona samalla materiaalilla verhoillut Recaro-urheiluistuimet.
Moottorit
Bensiinimoottorit
| Malli | Moottori | Iskutilavuus | Teho | Vääntö | Mallivuodet | Huom | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1.1 | R4 | 1116 cm3 | 47 kW (63 hv) @ 5800 r/min | 85 Nm @ 3500 r/min | Kreikka | ||
| 1.3 | R4 OHC 8V | 831A.000 | 1301 cm3 | 55 kW (75 hv) @ 5800 r/min | 122 Nm @ 3200 r/min | 1979–1982 | |
| 1.3 | R4 OHC 8V | 831A2.000 | 1301 cm3 | 55 kW (75 hv) @ 5800 r/min | ? Nm @ ? r/min | 1982–1986 | |
| 1.3 | R4 OHC 8V | 831B | 1301 cm3 | 55 kW (75 hv) @ 5800 r/min | 100 Nm @ ? r/min | 1986–1993 | |
| 1.5 | R4 OHC 8V | 831B1.048 | 1498 cm3 | 55 kW (75 hv) @ 5600 r/min | ? Nm @ ? r/min | 1986–1990 | |
| 1.5 | R4 OHC 8V | 831B1.000 | 1498 cm3 | 59 kW (80 hv) @ 5600 r/min | ? Nm @ ? r/min | 1986–1993 | |
| 1.5 | R4 OHC 8V | 831A1.000 | 1498 cm3 | 63 kW (85 hv) @ 5800 r/min | 123 Nm @ 3500 r/min | 1980–1986 | |
| 1.6 i.e. | R4 OHC 8V TBI | 149C2.000 | 1585 cm3 | 66 kW (90 hv) @ 6250 r/min | ? Nm @ ? r/min | 1987–1990 | |
| 1.6 | R4 OHC 8V | 831B6.000 | 1585 cm3 | 71 kW (96 hv) @ 5800 r/min | 136 Nm @ 3300 r/min | 1986–1989 | |
| 1.6 GT | R4 DOHC 8V | 831A4.000 | 1585 cm3 | 77 kW (105 hv) @ 5800 r/min | 136 Nm @ 3300 r/min | 1982–1986 | |
| 1.6 GT i.e. | R4 DOHC 8V MFI | 831B7.000 | 1585 cm3 | 80 kW (108 hv) @ 5900 r/min | 137 Nm @ 3500 r/min | 1986–1993 | |
| 1.6 HF Turbo | R4 DOHC 8V Turbo | 831A7.000 | 1585 cm3 | 96 kW (130 hv) @ 5600 r/min | 191 Nm @ 3700 r/min | 1983–1986 | |
| 1.6 Rallye | R4 DOHC 8V MFI Turbo | 831B7.046 | 1585 cm3 | 97 kW (132 hv) @ 5500 r/min | ? Nm @ ? r/min | 1987–1993 | |
| 1.6 HF Turbo i.e. | R4 DOHC 8V MFI Turbo | 831B3.000 | 1585 cm3 | 103 kW (140 hv) @ 5500 r/min | 191 Nm @ 3500 r/min | 1986–1993 | |
| 2.0 HF 4WD | R4 DOHC 8V MFI Turbo | 831B5.000 | 1995 cm3 | 121 kW (163 hv) @ 5500 r/min | 285 Nm @ 2750 r/min | 1986–1988 | |
| 2.0 HF Integrale | R4 DOHC 8V MFI Turbo | 831C5.000 | 1995 cm3 | 136 kW (182 hv) @ 5300 r/min | 304 Nm @ 2500 r/min | 1987–1989 | |
| 2.0 HF Integrale | R4 DOHC 16V MFI Turbo | 831D5.000 | 1995 cm3 | 147 kW (209 hv) @ 5500 r/min | 298 Nm @ 3000 r/min | 1989–1994 | |
| 2.0 HF Integrale Evo 1 | R4 DOHC 16V MFI Turbo | 831.000 | 1995 cm3 | 154 kW (207 hv) @ 5750 r/min | 298 Nm @ 3500 r/min | 1991–1992 | |
| 2.0 HF Integrale Evo 2 | R4 DOHC 16V MFI Turbo | 831.000 | 1995 cm3 | 158 kW (212 hv) @ 5750 r/min | 314 Nm @ 2500 r/min | 1993 | |
Dieselmoottori
| Malli | Moottori | Iskutilavuus | Teho | Vääntö | Mallivuodet | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 1.9 TD | R4 OHC 8V Turbo | 831D1.000 | 1929 cm3 | 59 kW (80 hv) @ 4200 r/min | 172 Nm @ 2400 r/min | 1986–1993 |
Suorituskyky
| Malli | Huippunopeus (km/h) |
Kiihtyvyys 0–100 km/h (s) |
Kulutus kaupunki (l/100 km) |
Kulutus maantie (l/100 km) |
Kulutus yhdistetty (l/100 km) |
|---|---|---|---|---|---|
| 1.3 | 160 | 15,0 | 7,2 | ||
| 1.5 | 161 | 12,5 | 8,9 | ||
| 1.6 GT | 180 | 10,0 | 8,3 | ||
| 1.6 GT i.e. | 185 | 9,8 | 12,5 | ||
| 1.6 HF Turbo | 195 | 11,1 | |||
| 1.6 HF Turbo i.e. | 203 | 8,7 | 12,0 | ||
| 2.0 HF 4WD | 208 | 7,8 | |||
| 2.0 HF Integrale 8V | 215 | 6,6 | |||
| 2.0 HF Integrale 16V | 220 | 5,7 | |||
| 2.0 HF Integrale Evo 1 | 220 | 5,7 | |||
| 2.0 HF Integrale Evo 2 | 220 | 5,7 | |||
| 1.9 TD | 170 | 13,8 |
Lancia Delta S4
Pääartikkeli: Lancia Delta S4
Lancia ja varsinkin Delta muistetaan eritoten kilpailutoiminnasta, ja legendaarisin Deltoista on B-ryhmään kaudeksi 1985 eteenpäin luokiteltu ralliversio Lancia Delta S4. Auto oli kuitenkin täysin eriävä tuotanto-Deltasta, ja ainoa asia joka autoja käytännössä yhdisti, oli Delta-nimen käyttäminen kaupallisista syistä. S4 oli nelivetoinen, putki/profiilirunkoinen, ja keskimoottorinen ralliohjus jonka jo katuversiossa tehoa oli 247 hevosvoimaa. Varsinaiset koriosat olivat kevyttä kevlar- ja hiilikuitua. Moottori oli 1759-kuutioinen Abarth 233 ATR 18S sekä kilpa-autossa että myyntiversiossa. Näitä tavallisia katukäyttöön myytyjä siviiliversioita valmistettiin luokituksen saamiseksi 200 kpl.
Kilpakäyttöön Delta S4 tuli korvaamaan menestyneen mutta jo vanhenneen takavetoisen Lancia 037:n joka alkoi jäädä takavetoisena altavastaajaksi kilpailijoiden, kuten Peugeotin ja Audin, esiteltyä nelivedon kilpakäyttöön. S4:n moottori oli jo tuttua perua Lancia 037:sta, jossa kone oli varustettu mekaanisella ahtimella teholukeman ollessa 350 hv, S4 taas oli varustettu sekä mekaanisella- että turboahtimella. Mekaanisella ahtimella saatiin vääntöä kierroslukualueen alapäässä ja turbolla saatiin lopullinen tehokkuus korkeilla- ja huippukierroksilla. Teholukemat olivat virallisesti ilmoitettuna 550 hv, epävirallisesti puhuttiin myös n. 600 hv:n tehoista. Auto painaa 890 kg, joten tehoa suhteessa painoon oli huimasti, eivätkä ajo-ominaisuudet kehittyneet aivan samaa tahtia suorituskyvyn kanssa. Tämä oli tuttu asia myös muille B-ryhmässä kilpaileville talleille. S4 kuitenkin myös menestyi heti lyhyen uransa aikana voittaen heti muun muassa debyyttikisansa RAC-rallin vuonna 1985.
Lancia Delta HF Integrale
Pääartikkeli: Lancia Delta HF Integrale
Ensimmäinen nelivetoinen Lancian prototyyppi esiteltiin vuonna 1981 Italiassa lehdistölle. HF 4WD esiteltiin vuonna 1986. Vuonna 1988 esiteltiin ensimmäinen Integrale-nimeä kantanut malli Delta HF Integrale. Auto käytti takana Torsen-tasauspyörästöä ja Fergusonin viskotyyppistä keskitasauspyörästöä. HF Integralessa oli uusi turbo (Garrett T3) ja isompi välijäähdytin sekä muita muutoksia joilla teho saatiin 185 hevosvoimaan. Vuonna 1989 esiteltiin 16-venttiilinen versio Delta HF Integrale 16V, 147 kW (200 hv) ja vuonna 1991 Evoluzione, jossa oli lähes joka osa-aluetta parannettu ja moottorin teho 156 kW (210 hv). Viimeinen versio Evoluzione II esiteltiin vuonna 1993 160 kW:n (215 hv) moottorilla. Muutoksina autossa oli mm. katalysaattori, vesijäähdytteinen turbo ja parannettu moottorinohjausjärjestelmä. Tuotanto loppui vuonna 1994.
Integrale-mallit
- HF 4WD (1986–1988) 123 kW (165 hv), huippunopeus 208 km/h, kiihtyvyys (0–100 km/h) 7,8 s
- HF Integrale (1987–1989) 136 kW (185 hv), huippunopeus 215 km/h, kiihtyvyys (0–100 km/h) 6,6 s
- HF Integrale 16V (1989–1994) 147–157 kW (200–211 hv), huippunopeus 220 km/h, kiihtyvyys (0–100 km/h) 5,7 s
- HF Integrale Evoluzione (1991–1992) 156 kW (210 hv), huippunopeus 220 km/h, kiihtyvyys (0–100 km/h) 5,7 s
- HF Integrale Evoluzione II (1993–1993) 160 kW (215 hv), huippunopeus 220 km/h, kiihtyvyys (0–100 km/h) 5,7 s
Rekisteröinti
Delta mk1 -mallia rekisteröitiin Suomessa seuraavasti:
| Vuosi | 1989 | 1990 | 1991 | 1992 |
|---|---|---|---|---|
| Määrä (kpl) | 110 | 31 | 2 | 1 |
Mitat
- Pituus: 3885 mm (1979–1982) 3895 mm (1982–1994)
- Leveys: 1620 mm
- Korkeus: 1380 mm
- Akseliväli: 2475 mm
- Raideleveys (e / t): 1426 mm / 1406 mm
- Omamassa: 955–1340 kg
Lähteet
- Tekniikan Maailma 5/1980
- ↑ Marco Cariati: Salone dell'Auto 1979: inizia la storia della Lancia Delta – Storiedirally.it, Viitattu: 26. lokakuu 2021.
- ↑ Marco Cariati: Giorgetto Giugiaro: "Alla Delta, Agnelli preferiva la ... – Storiedirally.it, Viitattu: 26. lokakuu 2021.