Austin A40 Farina

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Austin A40 Farina
Austin A40 (Farina) Mk I reg ca 1960.JPG
Valmistaja ja valmistusmaa British Motor Corporation,
Flag of the United Kingdom.svg.png Iso-Britannia
Flag of Australia.svg.png Australia
Flag of Mexico.svg.png Meksiko
Flag of South Africa.svg.png Etelä-Afrikka
Flag of the Netherlands.svg.png Alankomaat
Valmistusaika 1958–1967
342 162 kpl
Luokka
Kori 2-ovinen saloon
3-ovinen hatchback
3-ovinen van
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori R4
Iskutilavuus 948–1098 cm³
Teho
Voimanvälitys Takaveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä Austin A35
Seuraaja Austin 1100
Saman luokan autoja

Katso sivulta Austin A40 muut Austinin samalla nimellä valmistamat mallit.

Austin A40 Farina (ADO8) oli British Motor Corporationin vuonna 1958 esittelemä alemman keskiluokan malli.

"Countryman-versio on hyvä esimerkki hatchback-korisesta autosta, jossa samaan koriin on yhdistetty saloon- ja estate-mallien ominaisuudet. Takapenkin pääntila on korin kulmikkaan muodon ansiosta suurempi, verrattuna kaarevalinjaisiin saloon-malleihin ja kaksipaikkaiseksi muutettuna se tarjoaa erinomaiset tilat matkatavaroille. Saloon mallin takaluukku kääntyy alas, takaikkunan pysyessä kiinteästi paikallaan. Takaistuimen selkänojan ja ikkunan välisessä aukossa on peite, joka voidaan poistaa ja myös saloonin takaistuimen selkänoja voidaan taittaa alas, jolloin saadaan lisätilaa tavaroille. Auton korin yli kolme vuotta kestänyt kehitys- ja suunnittelutyö on tehty yhteistyössä italialaisen korimuotoilija ja autokorien valmistaja Pininfarinan kanssa." Lainaus, mukaillen suomennettuna: The Times, Torstai, 23. päivä lokakuuta 1958.

Malli oli hyvin pitkälle Pininfarinan toimiston käsialaa ja poikkeus design-studion muista töistä. Yleisesti Pininfarinan kaltaisia suunnittelijoita palkattiin vain silloin, kun haluttiin saada aikaan valtavirrasta poikkeava malli, mutta loistavan suunnittelijan kyvyt mahdollistivat myös arkisen mallin kehityksen. A40 Farina oli ensimmäinen Pininfarinan BMC:lle suunnittelema malli, jatkoa oli tulossa isompien mallien myötä.

A40 oli ollut mallinimenä käytössä jo aiemmin, loppuliite "Farina" lisättiin nyt mallinimen perään, jotta uusi malli erottuisi selvästi edellisistä. Sama loppuliite lisättiin myös BMC:n isompien mallien loppuliitteeksi.

Suomeen A40 Farina-mallia tuotiin sekä henkilöautona että verovapaana piilofarmarina. Piilofarmariversio oli täysin varusteltu, mutta takasivuikkunoiden tilalla oli umpinaiset peitelevyt. Valmistajan luettelossa tämä umpikylkinen malli kulkee nimellä van, mutta vain Suomen ja Portugalin vientiversiot oli varustettu myös takapenkillä [1]

Mk I[muokkaa]

Austin A40 Farina Mk I
Austin A40 Farina MkI front.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa [[]],
Valmistusaika 1958–1961
169 612 kpl
Luokka
Kori
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori 948 cm3 A-sarja
Iskutilavuus
Teho
Voimanvälitys
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja
Saman luokan autoja

Uusi A40 Farina sai ensiesittelynsä lokakuussa 1958 Lontoon Autonäyttelyssä. Se oli modernisti muotoiltu ja tilava ja valoisa saloon, joka oli tarkoitettu A35:n seuraajaksi. Ensimmäinen malliversio oli saloon vaikka autossa ei ollutkaan tunnusomaista porrasperää. Alaskääntyvä takaluukku oli kiinteästi asennetun takalasin alapuolella, joten mallia ei voi lukea vielä hatchback-malliksi.

Countryman-hatchback esiteltiin täsmälleen vuosi alkuperäisen mallin ensiesittelyn jälkeen, lokakuussa 1959. Se erosi saloon mallista niin että nyt takalsi oli ylöspäin aukeava ja se tuettiin auki-asentoon tukitangolla. Alaspäin aukeava takaluukku oli auettuaan samassa tasossa tavaratilan lattian kanssa ja luukun saranoita oli vahvistettu. Malli oli käytännössä pieni estate-malli kaksiosaisella takaluukulla. Samaan aikaan mallien vakiovarusteeksi tuli automaattisesti palautuva suuntavilkun katkaisin sekä keskelle kattoa asennettu sisävalaisin. Alkukesästä vuonna 1960 tavaratilan syvennyksessä sijaitsevan varapyörän päälle tuli suojalevy ja näin lattiasta saatiin tasainen.

A40 Farina-mallissa oli sama 948 cm3:n BMC:n A-sarjan nelisylinterinen rivimoottori kuin edeltävässä A35-mallissa. Etupää oli erillistuettu kierrejousin, jäykkä taka-akseli oli jousitettu auton pituussuuntaisilla puolielliptisillä lehtijousilla.[1] Jarrut olivat hydromekaaniset; etujarrut toimivat hydraulisesti mutta takajarrut olivat vaijerikäyttöiset. Etujarrurumpujen halkaisija oli 8 tuumaa (200 mm), takajarrujen 7 tuumaa (180 mm). Ohjaus oli kierukka-rulla-tyyppinen (cam and peg).[3]

Edessä oli erilliset istuimet, takana oli sohvamallinen penkki, jonka selkänoja oli taitettavissa alas, lisäten näin tavaratilan kokoa. Verhoilumateriaali oli vinyylivahvisteista tekstiilikuitua. Lisävarusteina oli saatavissa lämmityslaite, tuulilasin pesulaite ( nämä olivat Suomen versioissa vakiovarusteita ), radio ja valkosivurenkaat. Vaihteenvalitsin oli sijoitettu lattialle, samoin kuin käsijarru, joka oli etuistuimien välissä. Ovien sivuikkunat eivät olleet veivattavaa mallia, vaan ne liukuivat ylös ja alas, sormilla nupista kiinni pitämällä. Ikkunoiden lukitus oli yhdistetty oven aukaisukahvaan.

Brittiläinen autoilun aikakauslehti The Motor koeajoi A40 Farina de-luxe-version vuonna 1958 ja sai seuraavanlaiset suoritusarvot: Huippunopeus: 66,8 mph (107,5 km/h), kiihtyvyys 0–50 mph (80 km/h) 19,5 sekuntia, polttoaineenkulutus: 38 mpg (7,4 l/100 km).

Austin A40 Farina Mk I
Austin A40 Farina Mk I saloon

Mk II[muokkaa]

Austin A40 Farina Mk II
Austin A40 MkII front.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa [[]],
Valmistusaika 1961–1967
172 550 kpl
Luokka
Kori
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori 948 cm3 A-sarja
(1961–1962)
1098 cm3A-sarja
(1962–1967)
Iskutilavuus
Teho
Voimanvälitys 4-portainen manuaalivaihteisto, kolme suurinta vaihdetta synkronoitu
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja
Saman luokan autoja

A40 Farina Mk II esiteltiin vuonna 1961. Akseliväliä oli kasvatettu 4 tuumaa (102 mm), tämä käytettiin takamatkustajien hyväksi, kasvaneena polvitilana. Etumaski ja kojetaulu oli muotoiltu uudelleen. Mk II-mallin moottorin teho oli hivenen suurempi edeltäjäänsä verrattuna, ollen nyt 37 hv / 28 kW. Moottori oli mekaanisilta osiltaan edeltäjänsä kaltainen, mutta Zenith-kaasuttimen tilalla oli nyt SU. Etupyörien tuentaa oli paranettu kallistuksenvakaimella. Vaihdelaatikko sai myös osakseen parantelua. 948 cm3 moottori korvattiin syksyllä 1962 suuremmalla 1098 cm3:n versiolla, joka antoi tehoa 48 hv. A40 Farinassa oli nyt sama moottori kuin hiljattain esitellyssä uutuusmalli Morris 1100:ssa, kuitenkin niin että A40-malli oli rakennettu "perinteisellä" tavalla, ts. moottori oli auton keulalla pituussuuntaisesti.

Tämän jälkeen mallin kokemat mmutokset olivat melko vähäisiä. Huomionarvoisimpina niistä kojelaudan pystypinnan materiaalin vaihtuminen puuviilujäljitelmään vuonna 1964. Tämä versio oli tuotannossa mallin valmistamisen loppuun, vuoteen 1967 asti. Myös jarrujärjetelmä muutettiin täysin hydrauliseksi, edeltävästä korimalli A35:sta perityn, osittain mekaanisen järjestelmän sijaan. Tehdyistä parannuksista huolimatta, vuoden 1962 lopulla tapahtuneen, samaan kokoluokkaan sijoittuvan Morris 1100:n ja sen sisarmalli Austinin vuotta myöhemmin tapahtuneet esittelyt saivat A40 Farinan vaikuttamaan sisätiloiltaan ahtaalta ja ajettavuudeltaan täysin luokattomalta. Mallin myynti lähti laskuun, ja vaikka Mk II:n kokonaisvalmistusmäärä oli suurempi kuin edeltäjänsä, tämän saavuttamiseen kului tuplasti vuosia.

Koeajo 1961[muokkaa]

Tekniikan Maailma 7/1961 koeajoi Austin A40:n. Hinta 676 000 mk eli 2012 rahana 15008 €. Ajo-ominaisuudet ovat hyvät. Takajousituksena on jäykkä akseli ja lehtijouset.

Auto rekisteröitiin neljälle ja takatilat ovat ahtaat (takalokasuojat kaventavat takaistuinta). Istuimet ovat hiostavaa tekonahkaa. Matkatavarasäiliön luukku on liian matala ja takaikkunaa ei voi avata. Takaistuin alaslaskettuna matkatavarasäiliö on iso ja kuljetettavaa voi lastata myös ovien kautta. Etuistuintilat ovat riittävät.

A40:ssä on lukittava hansikaslokero sekä pakettihylly. Etuovissa on liukuikkunat sekä tuuletusruudut. Vasemman oven tuuletusruutu on liian lähellä ohjauspyörää ja sormet voivat jäädä väliin. Ohjauspyörä on iso, 43 cm. Ohjaus on nopea, 2,5 kierrosta. Takaikkunoita voi raottaa muutaman sentin takaosasta, jossa on lukitussalpa.

Sylinterin mitat ovat 62,9 × 76,2 mm, 4-sylinterisen rivimoottorin iskutilavuus 948 cm³. Teho 28 kW (38,5 hv) SAE brutto, vääntö 7,4 kpm eli 72,5 Nm SAE brutto, vastaavat DIN-arvot ovat selvästi pienempiä, mutta niitä ei ilmoitettu. Omapaino 820 kg.

Neliportaisen vaihteiston ykkönen on synkronoimaton, vaihteet 2–4 ovat synkronoituja. Synkronointi toimii hitaasti ja kakkonen on turhan lyhyt. Vaihdevipu värisee ja pitää pärinää 95 km/h mittarinopeudesta alkaen (nelosella), muilla vaihteilla alemmillakin nopeuksilla. Värinä ja ääni loppuvat kun nostaa kaasun.

Tekniikan Maailma 7/1961 mittasi Austin A40:n kiihtyvyydeksi 0–50 km/t 7,8 sekuntia, 0–80 km/t 19,9 sekuntia ja 0–100 km/t 37,7 sekuntia. Huippunopeudeksi lehti mittasi 115,2 km/t, joka oli sama kuin tehtaan ilmoittama. Kulutus oli 7,8 l/ 100 km 95-oktaanista. Melutaso on 100 km/h nopeudessa 91 fonia.

Koeajot 1962[muokkaa]

The Motor koeajoi Mk II-mallin vuonna 1962. Huippunopeudeksi mitattiin 75,2 mailia (121,0 km/h) ja kiihdytys 0–50 mailia (80 km/h) vei nyt 17,4 sekuntia. Polttoaineenkulutus oli myös kasvanut, ollen nyt 36,5 mpg (7,74 l/100 km].

Austin A40:stä oli myös pakettiautoversio Austin A40 Van. Pääntilaa on runsaasti, mutta istuimia on vain kahdelle. Takaistuinten poistamisen vuoksi tavaratilaa on runsaasti ja kaikki Tekniikan Maailman (11/1962) matkalaukut mahtuvat mukaan.

Moottorit[muokkaa]

Malli Moottori Iskutilavuus Teho Vääntö Mallivuodet
0.9 R4 A-sarja 948 cm3 25 kW (34 hv) @ 4750 r/min 68 Nm @ 2000 r/min 1958–1961
0.9 R4 A-sarja 948 cm3 28 kW (37 hv) @ 5000 r/min 68 Nm @ 2500 r/min 1961–1962
1.1 R4 A-sarja 1098 cm3 36 kW (48 hv) @ 5100 r/min 81 Nm @ 2500 r/min 1962–1967

Innocenti[muokkaa]

Innocenti A40 Berlina

Italialainen Innocenti valmisti BMC:n lisenssin alla A40 Farina-malleja. Tuotanto aloitettiin CKD-sarjoilla vuonna 1960, mutta pian koko auto valmistettiin alusta alkaen Italiassa. Innocentin A40 Berlina ja Combinata vastaavat brittiläisiä saloon ja Countryman versioita.

Innocentin malleissa siirryttiin myös isompaan 1098 cm3:n moottoriin vuonna 1962, samalla mallinimeksi muuttui A40S. Vuonna 1965 Innocenti suunnitteli Combinata-malliin yksiosaisen takaluukun. Tämä versio yksiosaisella, yläreunasta saranoidulla takaluukulla ja helpolla kuormatilaan pääsyllä oli todellinen hatchback. Tällaista mallia ei ollut muilla markkina-alueilla, ei edes Britannian kotimarkkinoilla. Innocenti valmisti kaikkiaan
67 706 kappaletta A40- ja A40S-malleja.

Australian tuotanto[muokkaa]

A40 Farina-mallia valmistettiin British Motor Corporation (Australia) Pty Ltd:n tehtailla Sydneyssä vuodesta 1959 vuoteen 1962. Näissä Australian-versioissa paikallisten osien ja komponenttien osuus oli hyvin suuri.

A40 Farina ja moottoriurheilu[muokkaa]

Malli oli aikoinaan Britanniassa suosittu myös kilpailukäytössä ja joitain kilpahistorian omaavia yksilöitä on edelleen nähtävillä erilaisissa Historic Race ja Track Day -tapahtumissa.

Vuoden 1959 Monte Carlo-rallissa britannialaispari Pat Moss ja Ann Wisdom, ajokkinaan A40 Farina, voittivat sarjat: Coupe des Dames, Houbigant Cup, RAC Challenge Trophy sekä Souvenir Award, "L'Officiel de la Couture". Kyseisessä kilpailussa he sijoittuivat luokassa "Vakiotuotantoautot, iskutilavuus enintään 1000 cm3" toiseksi ja olivat yleiskilpailussa sijalla kymmenen.[2]

Kesäkuussa samana vuonna parin Moss ja Wisdom osallistuessa Alppiralliin (Coupe des Alpes), he jotuivat keskeyttämään kisan kahden erikoiskokeen jälkeen, ykkösvaihteen katoamisen vuoksi.

Elokuussa 1959 G C Shepherd rikkoi A40 Farinalla silloisen saloon-luokan autojen kierrosennätyksen Brands Hatchin moottoriradalla Englannissa.

Mitat[muokkaa]

Pituus 3690 mm
Leveys 1510 mm
Korkeus 1440 mm
Akseliväli 2120 mm
Raideleveys (edessä / takana) 1196 mm / 1190 mm
Omapaino 820 kg

Mitat koskevat 1961 mallia

Lähteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

[[1]] A40 Farina historiikki ja kuvia, sivun lopussa kuva myös van-versiosta
[[2]] Pat Moss, pieni historiikki
[[3]] selventäviä kuvia ohjausjärjestelmistä, myös kierukka-rulla (cam and peg)
http://www.simoncars.co.uk/ado8/ado8.html A40 Farina kuvia