Chrysler Airflow

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Chrysler Airflow
Chrysler Airflow vm 1934
Valmistaja ja valmistusmaa Chrysler Corporation,
Flag of the United States.svg.png Yhdysvallat, Highland Park, Michigan
Valmistusaika 19341937
Luokka
Kori 4-ovinen sedan
2-ovinen coupé
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori R8, R6
Iskutilavuus 3954–5301 cm3
Teho 100–130 hv
Voimanvälitys Takaveto
Kiihtyvyys 19,5 s (0–100 km/h)
Huippunopeus 145 km/h
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja Chrysler Windsor
Saman luokan autoja Hupmobile 618

Chrysler Airflow on vuonna 1934 esitelty automalli, joka vaikutti suuresti 1930-luvun jälkipuolen autojen muotoiluun. Jokaisella vuosikymmenellä on ollut jokin muotiteema, jota autonvalmistajat käyttävät hyödykseen autojensa korien muotoilussa, jotta ne miellyttäisivät ostajia enemmän. Chrysler Airflowista oli tarkoitus tehdä 1930-luvun muodinluoja, missä se onnistuikin, mutta silti mallia ei myyty kovin paljon. Airflow toi pyöreät korilinjat muotiin, ja Airflowin jälkeen niitä nähtiin runsaasti. Ensimmäisenä tuotantovuonna Chrysler Airflowta myytiin 11 292 kappaletta ja seuraavana vuonna 6 285.

"Muodin muutos"[muokkaa]

1920-luvulla monia suunnittelijoita kiehtoivat lentokoneet. Lentämisestä oli tullut suosittu puheenaihe ja lentäminen oli nykyaikaisuuden ja menestyksen perikuva. USA:ssa ollut talouslama aiheutti sitä että jokainen autonvalmistaja yritti löytää uusia keinoja automallien modernistamiseen, tekemään niistä virtaviivaisempia aivan kuten lentokoneet olivat.

Chrysler uskoi suuresti virtaviivaisuuteen, ja määräsi Carl Breerin suunnittelemaan tulevaisuuden auton. Breer oli innostunut lentokoneista ja niiden muodoista. Hän oli tutkinut mm. lintuja ja niiden virtaviivaisia muotoja.

1930-luvulla oli vielä tavallista että autoissa oli pystyt jäähdytin ja tuulilasi sekä erilliset ajovalot. Niillä ei ollut mitään tekemistä virtaviivaisuuden kanssa, päinvastoin. Saadakseen autoista virtaviivaisia jouduttiin kallistamaan jäähdytintä ja tuulilasia taaksepäin ja ajovalot piti upottaa lokasuojiin.

Teoriassa asiat olivat aivan oikeita ja nerokkaita mutta Airflowin esitellessään tapahtui se mitä autonvalmistaja eniten pelkää, ihmiset eivät halunneet ostaa sellaista autoa.

Chrysler Airflow esiteltiin 1934. Sen moottorina toimi kahdeksansylinterinen rivimoottori teholtaan 115 hevosvoimaa. Valikoimaan kuuluivat myös 6-sylinterinen malli sekä Chryslerin muissa malleissa käytetyt 5,3- ja 6,3-litraiset "kahdeksikot".

Ongelmia myynnissä jo heti[muokkaa]

Airflowin ulkomuoto ei miellyttänyt ostajien silmiä. Lisäksi auto kulki melko keinahtelevasti eikä siitä pidetty. Kun auton maavaraa vielä kasvatettiin, tilanne vain paheni.

Sitäpaitsi Airflowia kohdannut pulma oli se että auto esiteltiin tammikuussa mutta ensimmäiset mallit pystyttiin toimittamaan ostajille vasta heinäkuussa, joten monet ostajat kyllästyivät odottamaan ja peruivat tilauksen. Muut autonvalmistajat vielä levittivät erilaisia kauheita huhuja. Auto oli niin huono ettei Chrysler heti uskaltanut sitä edes alkaa toimittamaan ostajille, siitä viivytys.

Airflow ei ollut kovin odotettu uutuus. Auto oli saanut huonon maineen jo ennenkuin kansa pääsi kokeilemaan sitä. Tämä on ehkäpä kaikkein pahin tilanne mihin autonvalmistaja voi joutua.

Airflow itsessään ei ollut järin huono. Autossa oli laatikkomaisista teräspalkeista koostuva alusta ja runkokehikko ja sen päälle asennettiin koripellit. Moottori sijaitsi hiukan tavanomaista edenpänä etuakselin päällä, sijoitus oli vielä harvinainen mutta se alkoi yleistymään 40-luvulle mentäessä. Sillä tavalla ei moottori ja vaihteisto vieneet tilaa ohjaamosta. Istuimet olivat akseleiden välissä joten taka-akselikaan ei vienyt käytännössä omaa osaansa takatiloista.

Chrysler Airflow takaa

Kaikesta huolimatta se ei auttanut. Myynti alkoi surkeasti. Vuonna 1934 myytiin vain 11 000 kappaletta Airfloweja kun muita Chrysler-malleja myytiin ainakin kaksinkertainen määrä.

Seuraavana vuonna auton muoto muuttui hiukan tavanomaisemmaksi mutta myynti alkoi laskea. Vuonna 1935 myytiin vain noin 7750 kpl autoja, vuonna 1936 enää 5900 ja viimeisenä valmistusvuonna 1937 vain 4400 kappaletta.

Muodin esikuvaksi[muokkaa]

Vaikka Airflow ei menestynyt taloudellisesti, siitä tuli esikuva monille autoille. Esimerkkinä Volvo PV51 36 Carioca jonka kori muistutti erikoisen paljon Airflowin koria, tuskin sattumalta. Vaikutteita Airflowista löytyi myös esimerkiksi Peugeotissa ja Hanomagissa.

Nyt kun Chrysler Airflowin tapausta ajattelee, on ihmeellistä ajatella miten auto, joka oli hyvä ja nerokas mutta hiukan muista aikalaisistaan ulkonäöllisesti poikkeava, menestyi niinkin huonosti.

Yksi syy huonoon menestykseen oli lähinnä se että tuolloin autot olivat lähinnä rikkaiden ihmisten kulkuvälineitä ja he olivat vanhemmanpuoleista väkeä. Eivät he halunneet ajaa muodin huipulta tulevalla autolla tai erottua liikenteestä pyöreämuotoisella ajoneuvollaan. Auton piti olla perinteisen näköinen ja sellainen että ihmiset tunnistivat sen autoksi.

Tekniikka[muokkaa]

Autossa on kolmevaihteinen käsikäyttöinen vaihdelaatikko. Jarrut ovat hydrauliset.

Mitat[muokkaa]

  • Akseliväli: 3119 mm

Muuta[muokkaa]

Chrysler-yhtymä valmisti Airflow-mallia myös DeSoto-merkkisenä: DeSoto Airflow, joka oli teknisesti hyvin samanlainen kuin Chrysler Airflow. (kuva Mobilisti 6/1992, sivu 83)

Lähteet[muokkaa]

  • Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Chrysler_Airflow-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
  • Vuosisatamme Autot, Christer Glenning ja Bengt Ason Holm, ISBN 951-0-22831-1
  • Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian DeSoto_Airflow-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.

Linkit[muokkaa]