Chrysler New Yorker

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Chrysler New Yorker
Valmistaja ja valmistusmaa Chrysler Corporation,
Flag of the United States.svg.png Yhdysvallat
Flag of Canada.svg.png Kanada
Flag of Mexico.svg.png Meksiko
Valmistusaika 19401942
19461996
Luokka Full-size:
1940–1981, 1988–1996
Mid-size:
1983–1988
Kori 2- ja 4-ovinen sedan
2-ovinen coupé
2- ja 4-ovinen hardtop
2-ovinen avoauto
4-ovinen station wagon
4-ovinen hardtop stw
Moottori R4, R8, V6, V8
Iskutilavuus 2200–7200 cm3
Teho
Voimanvälitys Takaveto:
1940–1982
Etuveto:
1983–1996
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Hintaluokka n. 84800 € (1970),
n. 87200 € (1971),
n. 94300 € (1973),
71.500 € (1996)
Edeltäjä
Seuraaja Chrysler LHS
Saman luokan autoja Buick Electra
Ford LTD
Mercury Marquis
Oldsmobile 98

Chrysler New Yorker on vuosien 1938–1997 välisenä aikana valmistettu henkilöauto. New Yorker oli aluksi edullisempi vaihtoehto Chrysler Imperialille ja kun Imperialista vuosimallin -55 myötä tuli oma merkkinsä, New Yorker nousi Chrysler-merkin lippulaivaksi usean vuosikymmenen ajaksi. "New York Special" -niminen varustetaso ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1938 ja "New Yorker" -nimi debytoi vuonna 1939. New Yorker oli hinnoiteltu ja varustettu kilpailemaan Buickin, Oldsmobilen ja Mercuryn ylemmän tason malleja vastaan.

Myös tekniikan puolella New Yorker tarjosi parasta mitä konserni valmisti. Alkuun malli jakoi hiljaisen ja värinättömän, 298-kuutiotuumaisen (4,9 l) sivuventtiili-rivikahdeksikkonsa Imperialin kanssa ja kun 331-kuutiotuumainen (5,4 l) FirePower V8 tuli markkinoille, New Yorker ja Imperial jakoivat myös tämän voimanlähteen. Ajan kuluessa ja ostajien mieltymysten muuttuessa New Yorker kasvoi kokoa alaspäin ja muuttui etuvetoiseksi. Malli oli kuitenkin loppuun saakka korkeatasoisesti, liki ylellisesti varustettu ja edusti konsernin malliston ylintä kärkeä.

New Yorker oli 1950-luvulta 1970-luvun puoliväliin suosittu suomalaisen suurteollisuuden edustusautona. Maahantuojana toimi Auto-Berner 1950-luvun alusta vuoteen 1977, ja Aro-Yhtymä Oy vuosina 1977–1996.

1. sukupolvi (1938–1942)[muokkaa]

Chrysler New Yorker

Pääartikkeli: Chrysler New Yorker 1. sukupolvi

Malli tuli markkinoille vuonna 1938, nimellä Chrysler New York Special. Kyseessä oli enemmänkin varuste- kuin malliversio.[1] Se valmistettiin samalle, akseliväliltään 125 tuuman alustalle, kuin Chrysler Imperial ja mallin voimanlähteenä toimi Imperialin 8-sylinterinen, 298-kuutiotuumainen Gold Seal -sivuventtiili-rivimoottori, jonka teho oli 110 hv (SAE). Korimalleja oli kaksi: Touring sedan ja Business coupé, joista jälkimmäisenä mainittua ei kuitenkaan valmistettu kuin ilmeisesti yksi kappale.[2] Mallivuodelle 1940 versio sai nimekseen New Yorker ja siitä tuli oma mallisarjansa. Ensimmäinen New Yorker tehtiin edelleen Imperialin 125 tuuman akseliväliselle alustalle, kuten myös samana vuonna ensiesitelty Saratoga ja ne tunnettiin nyt mallisarjan C-23 autoina. New Yorkerin sisutus oli verhoiltu kaksivärisellä, sävy sävyyn soinnutetulla kankaalla, ja autojen sisustus oli mainosten mukaan "elegantti kuin olohuone."

2. sukupolvi (1946–1948)[muokkaa]

Chrysler New Yorker 4-door sedan 1948.jpg

Pääartikkeli: Chrysler New Yorker 2. sukupolvi

Toisen sukupolven New Yorker tuli markkinoille mallivuodelle 1946 ja se jatkoi siitä, johon vuoden 1942 mallissa oli tultu. Muotoilu perustui sotaa edeltäneeseen aikaan, mutta sitä oli päivitetty esim. keulan osalta suusiksi. Myös sisusta ja kojelauta, mittaristo ja ohjauspyörä oli uudistettu. Crown Imperialin, New Yorkerin ja Saratogan alustana oli 127,5 tuuman akselivälin versio ja kaikkien näiden moottorina jatkoi 323,5-kuutiotuumainen (5,3 l), 135-hevosvoimainen "Spitfire"-sivuventtiili-rivikahdeksikko. New Yorker -sarjan korimalleja olivat 2-ovinen, kuusipaikkainen avomalli Convertible Coupé, 2-ovinen, kuusipaikkainen Club Coupé, 2-ovinen, kuusipaikkainen Luxury Brougham, kolmipaikkainen 3-passenger Coupé sekä 4-ovinen, kuusipaikkainen Sedan. Tämän kolmen vuoden ajanjakson aikana New Yorkereiden ulkonäköön tai tekniikkaan ei tehty mainittavia muutoksia.[3]

3. sukupolvi (1949–1954)[muokkaa]

Chrysler New Yorker Four-Door Sedan (C46 Series) 1950.jpg

Pääartikkeli: Chrysler New Yorker 3. sukupolvi

Mallivuodelle 1949 Chrysler-konsernin kaikki merkit saivat uuden ja ajanmukaisen ponttoonikorin. Chrysler New Yorkerin ja Saratogan voimanlähteenä jatkoi 323,5-kuutiotuumainen sv-rivikahdeksikko, jonka jatkeena oli Fluid Drive -nestekytkin ja neliportainen Prestomatic-puoliautomaattivaihteisto. Korimalleina New Yorkeriin oli tarjolla 4-ovinen sedan, 2-ovinen, kuuden hengen porrasperäinen "Club Coupé" sekä 2-ovinen kuuden hengen avoauto "Convertible Coupe". New Yorker sai myös uuden alustan, jonka myötä mallin akseliväli kasvoi 127.5 tuumasta (3239 mm) 131.5 tuumaan (3340 mm). Chryslerin tehtaisiin kohdistui toukokuun puolivälistä lokakuun puoliväliin 1948 kestänyt lakko, jonka johdosta uudet C46-koodin mallit saatiin markkinoille vasta kesken mallivuoden -49. Chryslerilla oli paneuduttu myös ergonomiaan ja auton passiiviseen turvallisuuteen. Kaikkien Chryslereiden kojetaulun katkaisimet ja säätimet oli koottu lähelle kuljettajaa, ilmailusta inspiraationsa hakeneen "Cockpit Styling" -teeman mukaisesti. Mittarit oli koottu kuljettajan eteen sijoitettuun "Safety Eye" -yksikköön. Kojelaudan yläreuna oli pehmustettu nahkaverhoilulla vaahtokumilla, joka suojasi etumatkustajia äkkipysäyksissä vammoilta ainakin pienissä nopeuksissa.[4]

4. sukupolvi (1955–1956)[muokkaa]

Chrysler New Yorker 1955.jpg

Pääartikkeli: Chrysler New Yorker 4. sukupolvi

Mallivuodelle 1955 Chrysler-konsernin kaikki merkit ja mallit uudistuivat Virgil Exnerin johdolla muotoiltuun "The New 100-Million-Dollar Look" -kuosiin. Mallivuodelle -54 New Yorkerin rinnalle oli tullut korkeamman varustetason "De Luxe", josta vuonna 1955 tuli sarjan kaikkien autojen tunnus. New Yorker De Luxe -sarjan korimalleina olivat 4-ovinen sedan, 2-ovinen hardtop "Newport", samalla korilla mutta korkeamalla varustetasolla ollut "St. Regis", 2-ovinen avomalli sekä vuonna 1954 sarjaan liitetty Town & Country stw. New Yorker valmistettiin edellistä sukupolvea pienemmälle, 126 tuuman akselivälin alustalle (3200 mm). Voimanlähteenä oli vuonna 1955 331-kuutiotuumainen (5,4 l) "Firepower" V8, jonka iskutilavuus kasvoi seuraavana vuonna 354 kuutiotuumaan. Vaihteistona vuonna 1955 oli 2-portainen PowerFlite-automaatti, vuonna 1956 3-portainen TorqueFlite. [5][6]

5. sukupolvi (1957–1959)[muokkaa]

Chrysler New Yorker 1957.jpg

Pääartikkeli: Chrysler New Yorker 5. sukupolvi

Mallivuodeksi 1957 Chrysler esitteli uudet, muotoilija Virgil Exner sr. (1909-1973) suunnittelemat korimallit. Uutta ilmettä markkinoitiin USA:ssa termillä 'Forward Look'. Vuoden 1957 New Yorkerissa oli 392 kuutiotuuman (6.4 L) "Firepower" Hemi-moottori, jonka tehoksi ilmoitettiin 325 hv (SAE brutto). Akseliväli oli 126 tuumaa (3200mm).

Vuoden 1957 Chryslereissä oli erillinen runko ja 126 tuuman (3200mm) akseliväli. Uutuutena esiteltiin vääntösauvajousitus edessä. - Jousituksesta tuli kaikkien Chrysler-yhtymän isojen autojen vakioratkaisu, joka oli käytössä vuoteen 1978. Takana oli puolielliptiset lehtijouset. New Yorkerin moottori oli aina V8 ja vaihteisto 3-vaihteinen Torqueflite A727-automaatti kojelaudassa, ohjauspyörän vasemmalla puolella sijaitsevin nappivalitsimin. New Yorkerin perusmoottori oli 392 kuutiotuumainen V8, joka oli tuolloin markkinoilla olleista moottoreista suurin. Vakiomoottorissa oli 375hv/5200 kierr.min SAE brutto. Lisähintaan sai 390-hevosvoimaisen version.

Vuoden 1957 mallit olivat myyntimenestys, jonka turvin Chrysler syrjäytti Cadillacin myyntitilastojen 10. sijalta. Autoissa ilmeni kuitenkin pian laatuongelmia. Alun perin '57-mallien piti tulla markkinoille vasta vuotta myöhemmin. Kiire tuotannon aloituksessa ja suunnittelussa aiheutti monia tyyppivikoja. Esimerkiksi vääntösauvat katkeilivat. Vika johtui korroosiosta vääntösauvan takaistukassa, ja korjattiin seuraavaan mallivuoteen mennessä lisäämällä istukkaan vaseliinikylpy. Vahinko auton maineelle oli jo tapahtunut.

Vuonna 1957 New Yorkeria sai viittä korimallia: 4-ovinen sedan, 4-ovinen hardtop, 2-ovinen hardtop, 6-paikkainen farmarimalli sekä 2-ovinen avomalli. Valmistusluvut olivat 12 369 4-ovista sedania, 10 948 4-ovista hardtopia, 8 863 2-ovista hardtopia, 1 391 farmarimallia ja 1 049 avomallia.

Vuosien 1958–1959 New Yorker oli perustekniikaltaan pääosin sama auto. Erot olivat koripeltien yksityiskohdissa ja koristelussa. Suurin muutos vuonna 1959 oli uusi 413 kuutiotuuman moottori, jonka teho oli 350 hv/4600 kierr.min SAE brutto.

Vuodeksi 1960 korin muotoilua muutettiin hiukan enemmän, mutta edelleen oli perustaltaan kyse vuonna 1957 esitellystä tekniikasta. Vuodeksi 1961 koripeltejä muutettiin jälleen, muta teknisesti auto oli sama.

6. sukupolvi (1960–1964)[muokkaa]

Chrysler New Yorker 2 door Hardtop 1960.jpg

Pääartikkeli: Chrysler New Yorker 6. sukupolvi

Muotoilija Virgil Exner suunnitteli mallivuodeksi 1963 uuden korimallin. "Siipiautojen" aika oli näin ohitse myös Chryslerillä. Ostajat kritisoivat New Yorkerin uutta korimallia aluksi ja myynti oli hidasta verrattuna edullisempaan sisarmalliin Newportiin. Chrysler tehosti myyntiä vuonna 1963 tarjoamalla voimansiirto-osille (moottori, vaihteisto, kardaani, taka-akselisto) tuohon aikaan ennen kuulumattoman 5 vuoden / 50 000 mailin takuun, joka osaltaan vaikutti siihen, että New Yorkerista tuli lyhyeksi aikaa Chryslerin suosituin malli.

Vuoden 1963 New Yorkeissa oli uutuutena tuulilasin etureunaan saakka ulottuva itsekantava kori, sekä tähän liittyvä erillinen apurunko (engl. Stub Frame) edessä. Kaikki Chrysler-mallit rakennettiin nyt samalle 122 tuuman (3050mm) akseliväliselle alustalle. Autoissa oli vääntösauvajousitus edessä ja puolielliptiset lehtijouset takana. Pyöräkoko oli 14" ja rengaskoko 8.50x14. Jarrut olivat tehostetut, itsesäätyvät rumpujarrut kaikissa pyörissä. New Yorkerin perusmoottori oli edelleen jo mallivuodeksi 1959 esitelty, 413 kuutiotuumainen (6770 cm3) ja 340 SAE-hevosvoimaa kehittänyt Firepower 340 V8, tyyppimerkinnältään 413 RB. Vaihteisto oli aina 3-vaihteinen Torqueflite A727-automaatti kojelaudassa, ohjauspyörän vasemmalla puolella sijainnein painonappiohjauksin. 1963–1964 -mallin Chryslereiden tunnusmerkillinen piirre oli hiukan nelikulmainen ohjauspyörä ja "eurooppalaistyylinen", pyörein mittarein varustettu kojetaulu.

1963–1964 New Yorkeria sai kolmena eri korimallina: 4-ovinen Sedan, 4-ovinen Hardtop ja 4-ovinen farmari joko 6- tai 9-paikkaisena versiona. Kaksiovinen hardtop-malli oli saatavissa vasta aivan mallivuoden 1964 lopulla, eikä sitä käytännössä mainostettu lainkaan. - Neljäntenä malliversiona voidaan pitää molempina mallivuosina tarjolla ollutta varustepakettia New Yorker Salon, joka oli varustettu kaikilla ajateltavissa olevilla luksusvarusteilla. Tehdas mainosti sitä sanoin "The worlds most completely equipped automobile", eli maailman täydellisimmin varusteltu auto. Sävy sävyyn toonatun nahka-korukangasverhoilun lisäksi autossa oli vakiovarusteena muun muassa ilmastointilaite, AM/FM-radio, vakionopeudensäädin, sähkötoimiset ikkunat ja ovien lukot, kuuteen suuntaan sähköisesti säätyvät etuistuimet, takalasin puhallin, etuistuimen kyynärnojaan piilotettu pientavaralokero, tummennetut ikkunat ja takaistuimen lukuvalot sekä 390-hevosvoimainen tehoversio 413 kuutiotuuman Firepower-moottorista. Lisähintaan oli saatavana vain täysnahkaverhoilu. - Vuonna 1963 Salon-mallia varten erityisesti julkaistussa myyntiesitteessä mainittiin "44 luksus-varustetta, joita sinun ei tarvitse erikseen ostaa". Ulkoapäin Salon-mallin tunnisti tuulilasin yläreunasta C-pilariin ulottuvasta vinyylikatosta sekä siitä, että etupyörän takapuolelta puuttuivat New Yorker-mallin tunnusomaiset kuusi pystyä kromilistaa. Värivaihtoehtoja oli mustan ja valkoisen lisäksi alabasteri, kulta (oikeammin vaalea hiekan ruskea) ja kolme eri sinisen sävyä. Sisutusväri oli ulkoväristä riippuen aina joko sininen tai "kulta".

Tehtaan erikoismalliin kohdistamasta huomiosta todistaa se, että mainoskuvaajaksi palkattiin maailmankuulu englantilainen valokuvaaja ja lavastaja Cecil Beaton, joka oli juuri tuolloin niittänyt mainetta myös Broadway-lavastuksellaan My Fair Lady-näytelmään.

Erikoismallin myyntihinta Yhdysvalloissa vuonna 1963 oli $ 5.860, kun edullisimman vakioversion (4-ovinen sedan) hinta oli alkaen $3.981, ja Imperialin edullisin malli Imperial Southampton oli saatavilla hintaan $ 5.058. Korkea myyntihinta selittänee sen, miksi malli jäi pois valikoimista jo vuoden 1965 malliuudistuksessa.


Vuonna 1963 New Yorkeria valmistui seuraavasti:

  • 4-ovinen sedan, 14.884 kpl
  • 4-ovinen hardtop, 10.882 kpl
  • 6-istuiminen farmari, 950 kpl
  • 9-istuiminen farmari, 1.244 kpl (yhteensä 2.194 farmarimallia)

Vuonna 1964 valmistusluvut olivat seuraavat:

  • 4-ovinen sedan, 15.443 kpl
  • 4-ovinen hardtop, 12.508 kpl
  • 6-istuiminen farmari, 1.190 kpl
  • 9-istuiminen farmari, 1.603 kpl (yhteensä 2.853 farmarimallia)

New Yorker Salon-mallin valmistusmääriä ei ole tilastoitu, koska malli oli tehtaan näkökulmasta "varustepaketti".

7. sukupolvi (1965–1968)[muokkaa]

Chrysler New Yorker

Pääartikkeli: Chrysler New Yorker 7. sukupolvi

Fordilta Chryslerille Virgil Exnerin tilalle houkuteltu, vuoden 1961 Lincon Continentalin muotoilija Elwood Engel suunnitteli uuden korimallin mallivuodeksi 1965. Vuoden 1965 mallista tuli myyntimenestys, joka jatkui vielä 1966, jolloin Chrysler-malleja valmistettiin yhteensä 255.487 kappaletta ja merkki sijoittui myyntitilastossa 10. sijalle syrjäyttäen Cadillacin ja Lincolnin. Seuraavana vuonna myynti hiukan putosi, ollen vuonna 1967 240.712, mutta ennätyksellisen korkealla taas vuonna 1968: 263.266 kappaletta.

Vuonna 1965 valmistettiin 46 806 New Yorkeria, sekä 3 065 Town & Country-farmarimallia, jota tuolloin markkinoitiin nimellä New Yorker Town & Country.

Vuoden 1965 Chryslereissä oli tuulilasin etureunaan saakka ulottuva itsekantava kori, sekä tähän liittyvä erillinen apurunko (engl. Stub Frame) edessä, 124 tuuman (3150mm) akseliväli, vääntösauvajousitus edessä ja puolielliptiset lehtijouset takana. Pyöräkoko oli 14" ja rengaskoko 8.55x14. Jarrut olivat tehostetut, itsesäätyvät rumpujarrut kaikissa pyörissä. New Yorkerin moottori oli aina V8 ja vaihteisto 3-vaihteinen Torqueflite A727-automaatti; sisarmallit Newport ja 300 sai myös mekaanisella vaihteistolla, joka oli joko 3-portainen tai 4-portainen A904 ja lattiavalitsimella varustettu. New Yorkerin perusmoottori oli 413 kuutiotuumainen (6770 cm3), tyyppimerkinnältään 413 RB. New Yorkeria sai kolmea korimallia: 4-ovinen Sedan, josta oli tarjolla vain ns. six-window sedan - sitä markkinoitiin nimellä Town Sedan - sekä 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop. - Edullisempaa sisarmallia Chrysler Newport sai myös tavanomaisena 4-ovisena sedan-mallina.

Vuonna 1965 New Yorkerin 4-ovisen Town Sedan-mallin listahinta oli Suomessa 31 900 markkaa.

Vuosimallien 1965 ja 1966 autojen koripaneelit olivat samat. Erot rajoittuivat jäähdyttäjän maskiin ja takavaloihin. '65-mallisessa New Yorkerissa oli etuvalojen peittona karkaistu lasilevy saman vuosimallin Imperial -mallin tapaan, ja kirkkaasta, värittömästä muovista valmistetut takavalot. '66-mallista nämä erikoisratkaisut oli jätetty pois.

Vuodeksi 1967 koripaneeleja ja sisustusta muutettiin, ja 6-ikkunainen sedan-malli jäi pois tuotannosta. Teknisesti auto perustui edelleen vuoden 1965 malliin niin, että esimerkiksi kaikki alustan osat ovat keskenään vaihdettavissa.

Vuonna 1966 New Yorkerin perusmoottoriksi esiteltiin uusi 440 kuutiotuumainen (7210 cm3) V8, tuolloin 350-SAE brutto hevosvoimaa kehittävänä versiona. Tämä moottori oli käytössä mallivuoden 1978 loppuun saakka.

8. sukupolvi (1969–1973)[muokkaa]

Chrysler New Yorker

Pääartikkeli: Chrysler New Yorker 8. sukupolvi

Vuodeksi 1969 esiteltiin uusi korimalli, jota markkinoitiin englanninkielisellä termillä fuselage-body[1]. Termi viittaa lentokoneen runkoon (fuselage). Tämä korimalli oli vähäisin muutoksin käytössä vuosina 19691971. Newport, 300 ja New Yorker oli kaikki rakennettu saman korimallin ja perustekniikan ympärille. Autoa sai kolmena eri korimallina: 4 ovinen Sedan, 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop. Teknisesti auto perustui edelliseen mallisukupolveen, eli autossa oli tuulilasin etureunaan saakka ulottuva itsekantava kori, sekä tähän liittyvä erillinen apurunko (engl. Stub Frame) edessä, 124 tuuman (3150mm) akseliväli, vääntösauvajousitus edessä ja puolielliptiset lehtijouset takana. Vuosimallissa 1969 etupään apurunko oli suoraan pulteilla kiinni korissa. Vuodesta 1970 lähtien apurungon ja korin väliin lisättiin noin 25mm paksut kumipuslat vaimentamaan vääntösauvajousituksen värinöitä ja sisään kantautuvia alustaääniä. Ratkaisua markkinoitiin Amerikassa nimellä Torsion Quiet Ride, joka oli markkinointislangia, eikä sinällään oikeastaan tarkoita mitään; sana Torsion viittaa vääntösauvajouseen ja Quiet Ride tietysti hiljaiseen matkustamoon. Vuonna 1969 valmistettiin 46 947 New Yorkeria: 12 253 Sedan-mallia, 7 537 2-ovista ja 27 157 4-ovista Hardtop-mallia.

Vuonna 1969 4-ovisen sedanin listahinta Suomessa oli 63 800 markkaa.

Vuoden 1968 Pontiac GTO:n muotoilusta innoituksensa saanut, koko keulaa kiertävä kromattu ns. silmukkamaski oli vuosien 19691972 malleissa tunnusomainen piirre. Auton kyljet, katto ja sivulasit olivat muhkean kaarevat, ja perän ylitys sekä tavaratila olivat suuremmat kuin koskaan aiemmin. Kori oli itsekantava, kuten jo edellisessä mallisukupolvessa 19651968. New Yorkerissa moottori oli aina 440 kuutiotuuman (7,2 litran) V8, jota oli saatavissa kahdella eri viritysasteella 350 hv (SAE brutto) ja 375 hv (SAE brutto), mikä vastasi noin 220 ja 280 DIN hevosvoimaa. Edullisemmassa sisarmallissa Newport perusmoottori oli 383 tai 400 kuutiotuuman (6.5 tai 6.8 litran) V8. New Yorkerin vaihteisto oli aina automaattinen, 3-portainen Torqueflite A727; edullisemman Newportin perusvaihteisto oli 3-portainen manuaali rattivaihde, joita tosin käytännössä myytiin hyvin vähän.

Vuonna 1970 4-ovisen sedanin listahinta oli Suomessa noin 65 tuhatta markkaa.

Vuoden 1971 malli poikkeaa 1970-mallista ulospäin vain jäähdyttäjän säleikön ja takavalojen listojen osalta. Kojelauta oli vuodelle 1971 uusittu. Vuonna 1972 koripeltejä muutettiin niin, etteivät '69-71 mallien ja '72-73 koripellit tai puskurit ole keskenään vaihdettavissa. Kojelauta oli '72 ja '73 -malleissa sama kuin '71 mallissa. Tuulilasi ja sivulasit olivat vuosina '69-'73 samat. Takalasi on '69-71 ja '72-'73 malleissa omansa.

USA:ssa vuonna 1973 voimaan astuneiden uusien turvallisuusmääräysten takia vuoden 1973 mallin keula poikkesi aiemmista. Silmukkamaskista oli luovuttu ja tilalla oli järeä kromattu puskuri, muuten korimalli oli pienin muutoksin sama kuin edellisinä vuosina. Moottorien teho oli uusien saastemääräysten takia laskenut ja oli New Yorkerissa 335hv (SAE brutto).

9. sukupolvi (1974–1978)[muokkaa]

Chrysler New Yorker

Pääartikkeli: Chrysler New Yorker 9. sukupolvi

Vuodeksi 1974 koria muutettiin konservatiivisempaan suuntaan, ja auto oli myös fyysisesti suurempi ja painavampi kuin koskaan.

Autossa oli edelleen itsekantava, tuulilasin etureunaan saakka ulottuva kori, erillinen apurunko edessä (ns. Stub Frame, pitkittäiset 47" pituiset vääntösauvajouset edessä, puolielliptiset lehtijouset ja jäykkä taka-akseli takana sekä takaveto. Sekä etu- että takajousitukseen oli tehty pieniä muutoksia niin, että osat eivät ole vaihdettavissa edellisten vuosimallin osien kanssa. Moottorivaihtoehto oli aina V8, jota sai 2 eri kokoa (400 ja 440 kuutiotuumaa) sekä useaa eri viritysastetta. Moottorien puristussuhdetta oli saastemääräysten täyttämiseksi laskettu ja se oli nyt 8.2:1. Tehot olivat välillä 185–230 hv SAE netto. Manuaalivaihteisto -vaihtoehto oli pudotettu valikoimista. Vaihteisto oli aina 3-portainen A727 Torqueflite-automaattivaihteisto.

Vuodeksi 1976 korimallia muutettiin vielä kerran. Imperial'n tuotanto lopetettin mallivuoteen 1975, ja New Yorker sekä Newport korotettiin mallihierarkiassa ylöspäin: vuosien 1976-1978 New Yorker oli "luukkulamppuineen" ja "vesiputousmaskeineen" käytännössä sama auto kuin vuoden 1975 Imperial LeBaron. Ulospäin näkyvänä erona oli ainoastaan takaikkuna, joka New Yorkerissa oli täysikokoinen, kun se Imperialissa oli ollut pieni. Imperialissa käytetyt takalevyjarrut oli New Yorkerissa korvattu rumpujarruilla.

10. sukupolvi (1979–1981)[muokkaa]

Chrysler New Yorker 1979.png

Pääartikkeli: Chrysler New Yorker 10. sukupolvi

Mallivuodelle 1979 New Yorker, sekä konsernin muut full-size-mallit, valmistettiin uudelle, mitoiltaan aiempaa pienemmälle R-korille. Ainoa korimalli oli 4-ovinen "pillared hardtop", eli sedan ilman ovien ikkunankehyksiä. New Yorkerin takaoven kolmioruutu oli maskeerattu muistuttamaan limusiinien operetti-ikkunaa ja topatulla puolivinyylikatolla mallin status nostettiin identtistä koria käyttäneiden konsernisisarusten yläpuolelle. Muita ulkoisia eroja Chrysler Newportiin, Dodge St. Regisiin sekä Plymouth Gran Furyyn verrattuna olivat New Yorkerin täysleveä takavalopaneeli sekä luukkulamput. Huippuvarusteltuna versiona tarjolle tuli "Fifth Avenue Edition". Vakiomoottorina oli 360-kuutiotuumainen (5,9 l) V8 2-kurkkuisella kaasuttimella, jonka tilalle saattoi halutessaan veloituksetta vaihtaa 318-kuutiotuumaisen (5,2 l) version. Optiona oli 360 HD 4-kurkkuisella kaasuttimella.[7]

11. sukupolvi (1982)[muokkaa]

Chrysler Fifth Avenue 1984.jpg

Pääartikkeli: Chrysler New Yorker 11. sukupolvi

Mallivuodelle 1982 New Yorker kutistui edelleen ja siirtyi käyttämään M-koria, korvaten ao. kokoluokassa LeBaronin. Vastaavasti, vuodesta 1977 lähtien M-korille valmistettu LeBaron menetti kokoaan ja siirtyi käyttämään Chryslerin etuvetoista K-koria. Aiempaa pienempikokoisemman New Yorkerin voimanlähteenä oli vanha, mutta taloudellinen ja luotettava Slant-6, optiona oli tarjolla 318 V8. Vuosimallin 1982 New Yorker oli tarjolla sekä perus- että Fifth Avenue -versioina. Sivuikkunat olivat saaneet kehykset.

12. sukupolvi (1983–1988)[muokkaa]

Chrysler New Yorker

Pääartikkeli: Chrysler New Yorker 12. sukupolvi

Vuonna 1983 nimi New Yorker oli kahden eri mallin käytössä. M-korinen malli oli nyt "New Yorker Fifth Avenue", josta tuli "Fifth Avenue" mallivuodesta 1984 lähtien. Toinen oli pidennetylle K-pohjalevylle eli E-pohjalevylle ("Extended") valmistettu uusi etuvetoinen New Yorker. Mallin voimanlähteenä oli 2,2-litrainen rivi-4, ensimmäistä kertaa amerikkalaisen Chrysler-merkkisen auton keulalla sitten vuoden 1928 Series 52:n. E-pohjalevyn New Yorker oli lastattu oman aikansa elektroniikan huipputeknologialla, kojelaudan varusteita olivat mm. ajotietokone sekä Electronic Voice Alert -järjestelmä, joka antoi varoitukset puheäänellä ("A door is ajar"; "Please fasten your seat belts"; "Don't forget your keys") ja osasi myös sanoa "Thank you" kun turvavyö kiinnitettiin, ovi suljettiin kunnolla tai avain poistettiin virtalukosta. C-pilarin oopperavaloissa oli elektroluminesenssi-teknologialla toteutettu valaistus. Vaikka moottori oli varustettu kaasuttimella, sen sytytyksen ja päästöjen ohjauksessa käytettiin runsaasti digitaalista elektroniikkaa.

13. sukupolvi (1988–1993)[muokkaa]

Chrysler New Yorker

Pääartikkeli: Chrysler New Yorker 13. sukupolvi

Mallivuodelle 1988 esitelty uudistettu New Yorker valmistettiin nyt C-korille. Malli oli aiempaa suurempi, eikä ulkoisesti jakanut komponentteja edeltäneen E-korin kanssa; monet alustan ja jousituksen osat sen sijaan perityivät edeltäneeltä sukupolvelta. New Yorker jakoi korinsa uutuusmalli Dodge Dynastyn kanssa. New Yorkerin voimanlähteenä oli Mitsubishin 3-litrainen V6, New Yorker Turbo jatkoi 2,2-litraisella rivinelosella. Uutena versiona Fifth Avenuen ja New Yorkerin väliin esiteltiin New Yorker Landau. Ostajia houkuteltiin "Crystal Key Owner Care Program" -asiakasohjelmalla ja voimalinjalle annetulla 7 vuoden / 70 000 mailin rajatulla takuulla.[8]

14. sukupolvi (1994–1996)[muokkaa]

Chrysler New Yorker

Pääartikkeli: Chrysler New Yorker 14. sukupolvi

New Yorkerin viimeinen sukupolvi valmistettiin Chryslerin uuden Chrysler LH -pohjalevyn venytetylle versiolle. Malli esiteltiin vuoden 1992 Detroitin autonäyttelyssä ja se tuli markkinoille toukokuussa 1993, vuoden -94 mallina, yhdessä lähes identtisen Chrysler LHS:n kanssa. "Cab forward" -suunnittelulle oli ominaista pitkä, matala liukuva tuulilasi, eteenpäin työnnetty ohjaamo ja suhteellisen lyhyet ylitykset. Pyörät sijoitettiin tehokkaasti auton kulmiin, mikä loi paljon suuremman matkustamon kuin Chrysler-konsernin kilpailijoilla oli vastaavien kokoluokkien autoissa. Voimanlähteenä New Yorkerissa oli Chryslerin uusi, 3,5-litrainen SOHC V6 (EGE) -moottori, joka tuotti tehoa 160 kW (214 hv). New Yorker edusti runsaamman kromikoristelunsa sekä pehmeämmän jousituksensa ja vaimennuksensa osalta perinteistä amerikkalaista arvoautojen filosofiaa, LHS:n ollessa "eurooppalaisempi" vähäeleisemmällä koristelullaan ja tiukemmaksi viritetyllä alustallaan. Ostajien mieltymykset ja maku olivat muuttumassa ja LHS:n paremmat myyntiluvut johtivat siihen, että New Yorker pudotettiin pois valmistusohjelmasta kesken mallivuoden 1996.

Lähteet[muokkaa]

  • Dammann, George H: "70 Years of Chrysler", Crestline Publishing, Sarasota, USA, 1974 (384s.)
  • Hyde, Charles K: "Riding the Roller Coaster - A History of Chrysler Corporation", Wayne State University Press, Detroit, 2003 (385s.)
  • "Chrysler 1963" (vm. 1963 Chrysler-autojen alkuperäinen myyntiesite)
  • "World-famed Cecil Beaton photographs the Chrysler New Yorker Salon" (vm. 1963 alkuperäinen myyntiesite)
  • "Your Next Car - The Great New Chrysler 1969" (vm. 1969 Chrysler-autojen alkuperäinen myyntiesite)
  • "Your Next Car - The 1970 Chrysler" (vm. 1970 Chrysler-mallien alkuperäinen myyntiesite)
  • "Your Next Car - The 1971 Chrysler" (vm. 1971 Chrysler-mallien alkuperäinen myyntiesite)
  • "Henkilöautojen Mikä Mikin On 1969", "Moottori" -lehti no. 1/1969 (Tekniset tiedot ja hinnat)
  1. 1937-1939 Chrysler Imperial cars: extended-wheelbase, upscale Royals – Allpar, Viitattu: 15. toukokuu 2022.
  2. 1938 Chrysler C-20 New York Special Coupe – Leftcoast Classics, Viitattu: 15. toukokuu 2022.
  3. 1946 Chrysler Brochures – oldcarbrochures.com, Viitattu: 15. toukokuu 2022.
  4. 1949 Chrysler brochure – oldcarbrochures.com, Viitattu: 22. toukokuu 2022.
  5. Gerard Wilson: The Hundred Million Dollar Look: Chrysler for 1955-56 – Allpar.com, 16. marraskuu 2020. Viitattu: 22. toukokuu 2022.
  6. 1955 Chrysler folder – oldcarbrochures.com, Viitattu: 22. toukokuu 2022.
  7. 1979 Chrysler New Yorker Brochure – oldcarbrochures.org, Viitattu: 29. toukokuu 2022.
  8. 1988 Chrysler Full Line Brochure – oldcarbrochures.org, Viitattu: 5. kesäkuu 2022.
Chrysler-logo (2011).png Chrysler-nimellä valmistetut mallit ja mallisarjat
Tuotannossa olevat

300 | Pacifica | Voyager

Henkilöautot 1946–2021

160 | 180 | 2 Litre | 200 | 300 | 300 (2004) | 300 Sport | 300B | 300C | 300D | 300E | 300F | 300G | 300H | 300J | 300K | 300L | 300M | Aspen | Avenger | C-300 | Centura | Cirrus | Concorde | Conquest | Cordoba | Crossfire | Daytona | Dynasty | Delta | E-Class | ES | Executive | Fifth Avenue | Grand Voyager | Hurst 300 | Imperial | Laser | LeBaron | LeBaron GTS | LHS | Neon | Newport | New Yorker | Pacifica | Panel Van | Plainsman | Prowler | PT Cruiser | Royal | Royal (Australien) | Saratoga | Sebring | Sigma | Stratus | TC by Maserati | Town & Country | Valiant | Vision | Wayfarer | Voyager | Windsor | Ypsilon

Henkilöautot 1924–1942

50 | 52 | 60 | 62 | 65 | 66 | 70 | 72 | 75 | 77 | 80 | 80L | Airflow | Airstream | B-70 | CA | CB | CD | CG | CH | CI | CJ | CL | CM | CO | CP | CQ | CT | CU | CV | CW | CX | CZ | E-80 | F-58 | G-70 | Highlander | IMP | IMP L | Imperial | New Yorker | New York Special | Royal | Saratoga | Town & Country | Traveller | Windsor

Tutkielmat ja erikoismallit

Airflow | Atlantic | Aviat | Chronos | Firepower | Imperial Parade Phaeton | ME Four-Twelve | Natrium | Turbine Car