Ford Bronco
| Ford Bronco | |
|---|---|
| Valmistaja ja valmistusmaa | Ford Motor Company,  Yhdysvallat Australia Venezuela
|
| Valmistusaika | 1965–1996 2021– |
| Luokka | Compact SUV (1965–1977) Full-size SUV (1977–1996) Mid-size SUV (2021–) |
| Kori | 2-, 3- ja 4-ovinen SUV |
| Moottori | R6, V8, R4, V6 |
| Iskutilavuus | 2800–6600 cm3 |
| Teho | |
| Voimanvälitys | Neliveto |
| Kiihtyvyys | |
| Huippunopeus | |
| Hintaluokka | |
| Edeltäjä | |
| Seuraaja | Ford Expedition |
| Saman luokan autoja | |
Vuosina 1984–1990 valmistetusta kompaktiluokan SUV-mallista kertoo artikkeli Ford Bronco II.
Mallivuodelle 2021 lanseeratusta crossover-mallista kertoo artikkeli Ford Bronco Sport.
Bronco on Yhdysvaltojen Fordin maasturimalli jota on valmistettu kahdessa eri kokoluokassa vuosina 1965–1996.
Ford Bronco suuniteltiin alusta pitäen maastoautoksi, jolla on sille yksinomainen alusta ja sen tärkeimmät kilpailijat olivat Jeep CJ-5 ja International Harvester Scout.[1] Mallivuodelle 1978 Broncon mittoja kasvatettiin reilusti ja sen valmistuksessa siirryttiin käyttämään F-sarjan alustaa. Full-size-Bronco kamppaili markkinoilla Chevrolet K5 Blazeria ja Dodge Ramchargeria vastaan.
Kaksiovisten SUV:ien myynnin hiipuessa, Ford poisti Broncon mallivuoden 1996 päätyttyä ja sen tilalle tuli pidemmällä akselivälillä valmistettu 4-ovinen Ford Expedition. 25 vuoden tauon jälkeen Bronco palasi Fordin mallistoon, nyt mid-size-luokan autona ja ensimmäistä kertaa Bronco on saatavana myös 4-ovisena versiona. Mallivuodelle 2021 esitelty Bronco on palannut siinä mielessä juurilleen, että kyseessä on enemmänkin maastoauto kuin katumaasturi ja se kilpailee markkinoilla ostajista samassa kategoriassa kuin Jeep Wrangler.
Kunnia Broncon luomisesta annetaan Donald N. Freylle ja Lee Iacoccalle, miehille jotka vaikuttivat merkittävällä tavalla myös Ford Mustangin syntyyn. Sana Bronco tarkoittaa Yhdysvaltain läntisissä osissa kouluttamatonta (vikuria) hevosta tai ponia. Fordin johtokunta hyväksyi Broncon tuotannon aloittamisen helmikuussa 1964.
Sisällysluettelo
1. sukupolvi (1966–1977)[muokkaa]
Pääartikkeli: Ford Bronco 1. sukupolvi
Ensimmäisen sukupolven Bronco tuli markkinoille elokuussa 1965. Korimallit olivat Roadster ilman ovia ja kattoa, Sports Utility teräspeltisillä ovilla ja -katolla sekä Wagon teräspeltiovilla ja täyspitkällä lasikuitukatteella. Vakiona auto toimitettiin kolmen hengen sohvapenkillä, vaihtoehtoisesti sen sai joko yhdellä tai kahdella erillisistuimella, joiden yhteyteen sai halutessaan myös kahden hengen sohvaistuimen taakse. Mikäli auto oli ilman takaistuinta, etupenkkien takana oli matala väliseinä.
Auton erillisrunko oli kokonaisuudessaan boxattu. Edessä ja takana jäykät akselit, edessä kierre-, takana lehtijousilla. Vaihteistona täyssynkronoitu 3-portainen manuaali sekä jakovaihteisto jossa mekaanisesti kytkettävä 2-alueinen neliveto. Vakiomoottorina 170 kuutiotuuman (2,8 l) R6, valinnaisena vaihtoehtona V8, jonka iskutilavuus vaihteli mallin valmistushistorian aikana.[2][3]
2. sukupolvi (1978–1979)[muokkaa]
Pääartikkeli: Ford Bronco 2. sukupolvi
Toisen sukupolven Bronco tuli myyntiin mallivuodelle 1978. Edeltäjäänsä huomattavasti kookkaampi malli valmistettiin nyt F-100 4x4:n lyhennetylle alustalle. Uusi Bronco oli ollut tarkoitus lanseerata markkinoille jo mallivuodelle 1974, mutta vuoden 1973 öljykriisin johdosta sitä lykättiin niin, että tämän sukupolven elinkaari jäi todella lyhyeksi. Broncon valmistuksessa oli siirrytty kustannustehokkaalle linjalle. Sen lisäksi että auto perustui F-sarjan pick-upien vakiokomponentteihin, korimalleja oli ainoastaan yksi. Vakioversiona Broncossa oli kaksi matalaselkänojaista erillisistuinta, lisäkorvausta vastaan eteen sai kolmen hengen sohvapenkin ja auton kasvaneiden mittojen myötä nyt myös taakse. R6 oli pudotettu pois moottorivalikoimasta ja manuaalivaihteisto oli nyt 4-portainen. Käyttö- ja ajomukavuutta lisääviä uusia valinnaisvarusteita olivat mm. 3-portainen automaattivaihteisto ja ilmastointilaite.[4]
3. sukupolvi (1980–1986)[muokkaa]
Pääartikkeli: Ford Bronco 3. sukupolvi
Kolmannen sukupolven Bronco laajensi mallin reviiriä maastosta valtateille ja kaupunkien lähiöihin. Jäykkä etuakseli vaihtui Twin-Traction Beam -erillistuentaan ja etuvedon navat saivat automaattilukot. Molemmat näistä tekivät auton miellyttävämmksi käyttää päivittäisessä ajossa myös päällystetyillä pinnoilla ja jälkimmäisenä mainittu paransi myös sen polttoainetaloutta. Broncon varustetarjonta kasvoi uusiin mittoihin; perustason ohella varustetasoina olivat XLT ja XLT Lariat. Ulkonäköön ja sisätiloihin vaikuttavia paketteja olivat, jo edellisen sukupolven yhteydessä esitelty Free-Wheelin Package ja uusina XLS Package ja Eddie Bauer Package. Tarjolla oli lisäksi lukuisa määrä erillisiä lisävarusteita ulkoilmaelämään ja maantielle, sekä erilaisilla istuimilla tehtyjä kokoonpanoja.[5]
4. sukupolvi (1987–1991)[muokkaa]
Pääartikkeli: Ford Bronco 4. sukupolvi
Neljännnen sukupolven Bronco uudistettiin päältä ja sisältä. Auton keula sai uudet, pehmeälinjaiset muodot, joidenka myötä sen aerodynaamiset ominaisuudet paranivat. Sisätiloissa muotoilu oli samankaltaista, pehmeitä kaarevia linjoja suosivaa. Tekniikkapuolen uudistuksina Bronco sai neljännen sukupolvensa aikana polttoaineen monipistesuihkutuksen, 5-portaisen manuaalivaihteiston, valinnaisvarusteena nelivedon sähkötoimisen kytkennän. Uusi käyttö- ja ajoturvallisuutta lisännyt vakiovaruste oli takapyörien lukkiintumaton jarrujärjestelmä, joka oli aktiivinen kun autolla ajettiin 2WD-tilassa.[6]
5. sukupolvi (1992–1996)[muokkaa]
Pääartikkeli: Ford Bronco 5. sukupolvi
Broncon sukupolvenvaihdos kulki keulan muotojen osalta edelleen samaa tahtia F-sarjan pick-upien malliuudistuksen kanssa. Bronco-entusiastit ovat antaneet tälle sukupolvelle lempinimen "OBS" (Original Body Style) ja se tulisi olemaan viimeinen Bronco-sukupolvi neljännesvuosisataan. Keulan muotoja oli hiottu aiemmasta kevyellä kädellä ja aerodynamiikkaa oli pyritty parantamaan. Sisätiloissa Bronco sai mm. digitaalisen matkamittarin, uuden mittariston ja kattavan tasokohotuksen. Käyttö- ja ajoturvallisuutta parantavina vakiovarusteina 3-pistevyöt tulivat takaistuimelle vuonna 1992 ja neljän pyörän ABS-jarrut valinnaisvarusteeksi 1993. Kuljettajan turvatyyny lisättiin vuonna 1994.[7]
6. sukupolvi, U725 (2021–)[muokkaa]
Pääartikkeli: Ford Bronco 6. sukupolvi
Kuudennen sukupolvensa myötä Bronco teki vahvan paluun juurilleen. Mallille yksinomainen alusta perustuu Fordin T-6-arkkitehtuurille ja on kehitetty hyvän maastokelpoisuuden ehdoilla. Muotoilussa on inspiraatioita ensimmäisen sukupolven Broncosta. Tarjolla on kaksi korimallia, kaksi- ja neliovinen. Kaksiovisen mallin purettava katto koostuu kolmesta kovasta kappaleesta, neliovisen korin vakiokatto on pehmeä ja rullattavissa pois. Vaihtoehtoisesti neliovinen kori voidaan varustaa neljästä kovasta palasta koostuvalla katolla. Molemmissa malleissa on kehyksettömät ovet, jotka voi halutessaan poistaa ja pakata mukaan matkaan niille tarkoitetuissa suojapusseissa. Erilaisten malliversioiden ja pakettien lisäksi valmistaja tarjoaa Broncoon yli 200 erilaista lisävarustetta.[8]
Lähteet[muokkaa]
- Mobilisti 6/2019
- ↑ Jaime Luis Aldecoa: Ford Bronco VS International Harvester Scout: Which Was The Best Off-Roader? – hotcars.com, 21. joulukuu 2020. Viitattu: 14. lokakuu 2021.
- ↑ 1966-1977 Ford Bronco – Auto Editors of Consumer Guide, HowStuffWorks, Viitattu: 15. lokakuu 2021.
- ↑ Generation 1: The Original Ford “All-Purpose Vehicle” – Ford Motor Company, Ford Bronco: A Wild History, Viitattu: 15. lokakuu 2021.
- ↑ Generation 2: Bronco Goes Bigger – Ford Motor Company, Ford Bronco: A Wild History, Viitattu: 15. lokakuu 2021.
- ↑ Generation 3: Comfort Upgrade – Ford Motor Company, Ford Bronco: A Wild History, Viitattu: 16. lokakuu 2021.
- ↑ Generation 4: The Aerodynamic Age – Ford Motor Company, Ford Bronco: A Wild History, Viitattu: 17. lokakuu 2021.
- ↑ Generation 5: The “Original Body Style” – Ford Motor Company, Ford Bronco: A Wild History, Viitattu: 18. lokakuu 2021.
- ↑ All-New 2021 Bronco Two- and Four-Door Models: Built Wild SUVs with Thrilling 4x4 Capability, Ready for Fun – Ford Motor Company, Lehdistötiedote, 13. heinäkuu 2020. Viitattu: 18. lokakuu 2021.
