Alfa Romeo (autourheilu)

Kohteesta AutoWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
AlfaRomeo.png

Alfa Romeo on yksi menestyneimmistä merkeistä autourheilussa. Pitkä ja menestyksekäs autourheiluhistoria on antanut merkille urheilullisen imagon.

1910-1940[muokkaa]

Alfa Romeon ensimmäinen kilpa-auto valmistui kolme vuotta yrityksen perustamisesta vuonna 1913; 40-60 HP, jossa oli 6-litrainen nelisylinterinen moottori. Merkki saavutti nopeasti hyvän nimen moottoriurheilussa ja liitti Alfa merkin kiinteästi moottoriurheiluun. Alfa Romeo RL oli Alfan ensimmäisen urheilumalli ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Vuonna 1923 Alfan kilpajoukkueessa neljää RL Targa Florio mallia ajoivat Ugo Sivocci, Ascari, Masetti ja Enzo Ferrari. Sivoccin autoon oli laitettu symboli jossa oli vihreä neliapila (Quadrifoglio verde) valkoisen kolmion päällä, kun Sivocci voitti vuoden 1923 Targa Florion tuli neliapilasta Alfan kilpa-autojen tunnus onnea tuomaan

P2 mallilla Alfa Romeo voitti ensimmäisen Grand Prix maailmanmestaruuden vuonna 1925. Tämä auto oli ensimmäinen Vittorio Janon suunnittelema Alfa Romeo. Sepysyi Grand Prix- kilpailuissa luokkansa huipulla lähes vuosikymmenen ajan. Kaiken kaikkiaan naitä autoja valmistettiin 6 kappaletta. 1930-luvulla P3, 6C ja 8C mallit keräsivät lukemattomia voittoja silloisissa Euroopan kuuluisimmissa autokilpailuissa. Targa Florio voitettiin 6 kertaa peräkkäin 1930-luvulla. Mille Miglia vuodesta 1928 vuoteen 1938, vuotta 1931 lukuunottamatta. Le Mansissa 8C 2300 voitti neljä kertaa peräkkäin. Suosittuja ja tunnettuja kuljettajia olivat Tazio Nuvolari, Rudolf Caracciola, René Dreyfus, Raymond Sommer. Enzo Ferrari toimi myös Alfa Romeolla kilpakuskina ja perusti omaa nimeään kantaneen kilpatallinsa Scuderia Ferrarin, joka ajoi aina toiseen maailmansotaan asti Alfa Romeon autoilla.

1950-1970[muokkaa]

Toisen maailmansodan jälkeen oli Formula 1:sten aika. Merkki voitti kaksi ensimmäistä F1 mestaruutta; 1950 Giuseppe Farina ja 1951 Juan Manuel Fangio. Molemmat mestaruudet ajettiin Alfetta tyypeille 158 ja 159. Autoissa oli moottorina rivikasi ja kuutiotilavuutta 1500 cm3. Alfetta 158/159 on kaikkien aikojen menestynein Grand Prix auto 47 voittoa 54 kilpailusta. Kaudelle 1952 F1:sten säännöt muuttuivat eikä tallilla ollut edellytyksiä valmistaa F2 säännösten mukaista autoa, joten se vetäytyi sarjasta.

1960 luvun alusta keskityttiin enemmän katuautoihin perustuviin kilpa-autoihin (touring cars). Tehdas perusti oman kilpaosaston, Auto-Delta perustettiin 5. maaliskuuta vuonna 1963.Ensimmäinen auto oli Giulia TZ (112 hv, 600 kg), jota valmistettiin vain muutama sata kappaletta. Giulia TZ2 oli kilpailukykyisempi versio aikaisemmin esitellystä TZ mallista. 1600 GTA voitti vuosina 1966, 1967 ja 1968 Euroopan vakioautojen sarjan. Vuosina 1970 ja 1971 tuli taas menestystä kun Alfa Romeo GTAm voitti Euroopan vakioautosarja mestaruuden. Yhteensä GTA voitti seitsemän Euroopan mestaruutta ja saavutti lukemattoman määrän muita voittoja. 1,3 litraisten luokassa GTA Junior dominoi kokoinaisen vuosikymmenen vuodesta 1968 alkaen.

Tipo 33 ilmestyi ensi kertaa vuonna 1967. Kilpakäyttöön kehitetyissä autoissa oli keskimoottori. 33:sesta tehtiin montaa variaatiota 2,0, 2.5 ja 3.0 litraisella V8:lla ja myöhemmin myös 3 litraisella V12 moottorilla. Auto oli kehitetty pääasiassa pitkän matkan kisoihin kuten Targa Florio, Le Mans, 1000km Nuerburgring jne. Huolimatta kovastaa vastuksesta autolla otettiin lukuisia voittoja ja vuosina 1975 ja 1977 voitettiin urheiluautojen maailmanmestaruus. Vuonna 1975 aloitettiin Alfasud Cup, jossa esim. Gerhard Berger saavutti ensi kertaa menestystä.

1980-2000[muokkaa]

Alfa Romeo palasi Formula 1:siin kesken kautta vuonna 1979, toimitettuaan moottoreita ensin vuonna 1971 March ja vuonna 1976 Brabham tallille kunnes lopetti jälleen 1985. Hyvistä kuljettajista huolimatta menestys ei ollu kuitenkaan odotetun kaltaista, vuonna 1978 Brabham-Alfa voitti 2 osakilpailua. Viimeisen kerran Alfan moottoreita käytettiin Formula-1 sarjassa Osella tallin autossa kaudella 1988. 80-luvun lopussa Alfa kehitti myös Ligierille 4-sylinteristä turbomoottoria Formula 1:siin, se ei kuitenkaan tullut käyttöön.

Alfa Romeo toimitti myös moottoreita (esim. Scuderia March, V8 turbo 720 hv) vuosien 1989 ja 1991 välillä CART sarjaan (PPG IndyCar World Series). Alfetta GTV 6 oli hyvin voittoisa 80-luvulla ja voitti neljä touringcar EM-titteliä vuosien 1982-1985 välillä. 155 otti sen paikan ja oli hyvin menestyksekäs, Nicola Larini voitti mm. DTM- sarjan vuonna 1993. Vuodesta 1998 Alfa 156 korvasi 155:sen ja voitti 4 kertaa peräkkäin euroopan vakioautosarjan, kuljettajina olivat Fabrizio Giovanardi ja Gabriele Tarquini.

Katso myös[muokkaa]