Alfa Romeo Tipo B
| Alfa Romeo Tipo B ("P3") | |
|---|---|
| |
| Kategoria | Formula Libre |
| Valmistaja | Vittorio Jano |
| Edeltäjä | Alfa Romeo P2 |
| Tekninen erittely | |
| Moottori | R8 (kaksi R4-moottoria), 2 Roots-ahdinta |
| Polttoaine | |
| Voiteluaine | |
| Renkaat | Dunlop (1932) Englebert (1933–35) |
| Kisahistoria | |
| Ensimmäinen kilpailu | Italian Grand Prix 1932 |
| Tunnetuimmat tallit | Alfa Corse Scuderia Ferrari |
| Tunnetuimmat kuljettajat | Tazio Nuvolari Rudolf Caracciola Louis Chiron |
Alfa Romeo Tipo B oli Alfa Romeon vuosien 1932 ja 1936 välisenä aikana valmistama ja kilpailuttama Grand Prix -kilpa-auto. Vittorio Janon suunnitteleman auton perustana toimivat Alfa Romeo 8C -mallit.[1] Tipo B oli Alfa Romeon järjestyksessä toinen monoposto, ensimmäinen oli vuoden 1931 Tipo A.[2] Koska Tipo B:ssä on joiltain osin käytetty Alfa Romeo P2:sta periytyvää tekniikkaa, malli on saanut epävirallisen tunnuksen "P3". Lukuisten Grand Prix -voittojensa ansiosta Alfa Romeo Tipo B on eräs oman aikansa menestyksekkäimmistä GP-autoista.[3]
Sisällysluettelo
Tekniikka ja kehitys[muokkaa]
Vittorio Janon ja hänen tiiminsä haasteena oli luoda kilpailukykyinen auto, joka olisi kevyempi kuin 8C 2300 "Monza" ja jonka tekniset ratkaisut olisivat yksinkertaisempia kuin rinnakkaismoottorisessa Tipo A:ssa. Tipo B:llä oli valmistushistoriansa aikana kaksi kehitysporrasta.
1932[muokkaa]
Tipo A:lta periytynyttä teräksistä, c-profiilista tikapuurunkoa modifioitiin niin, että sen päälle pystyi asentamaan uudenlaisen voimalinjan.
2654 cm3:n iskutilavuus (poraus × isku: 65 × 100 mm) oli suurempi kuin 8C 2300 "Monzan" mekaanisesti ahdetussa rivikahdeksikossa. Kahteen 4-sylinteriseen kevytmetallilohkoon jaettu moottori edusti omalla linjallaan aikansa suunnittelun kärkeä. Jakamalla lohko ja kannet kahteen yksikköön Jano pyrki vähentämään kampiakselin ja nokka-akselien torsionaalista värähtelyä. Kaikki voima kampiakselilta muiden komponenttien käyttöön otettiin sen keskeltä, näitä olivat nokka-akselit, ahtimet sekä pakopuolelle sijoitetut öljy- ja vesipumput. Kampikammio oli yksiosainen. Moottorissa oli kuivasumppuvoitelu, kaksi Roots-ahdinta, kaksi Weber-kaasutinta ja kaksi magneettosytytyslaitteistoa. Moottorin suurin teho oli 215 hv / 5600 r/min.
Neliportainen vaihteisto ja monilevykytkin olivat kiinni moottorissa.
Edesssä ja takana on jäykät akselit puolielliptisillä lehtijousilla ja kitkavaimentimilla, takana jousilehtiä ja vaimentimia tuplaten. Mekaaniset rumpujarrut. Tipo B:n erikoisuutena oli tasauspyörästön sijoittaminen vaihteiston taakse. Täältä voima siirrettiin takapyörille kahdella rinnakkaisella kardaaniakselilla. Tällä ratkaisulla pyrittiin vähentämään jousittamatonta massaa. Samalla massa taka-akselilla väheni ja se vähensi vastaavasti taipumusta yliohjautuvuuteen.
Näillä eväillä 700 kg:n painoinen, virtaviivainen monoposto saavutti 225 km/h:n huippunopeuden.
1932 Tipo B
Alfa Romeo Gran Premio Tipo B Aerodinamica
1934[muokkaa]
Kaudelle 1934 Grand Prix -säännöt muuttuivat joiltain osin. Auton paino pyörien kera, mutta ilman polttoainetta, voiteluainetta, jäähdytinnestettä ja renkaita, nousi 750 kilogrammaan. Autojen vähimmäisleveydeksi määrättiin 865 mm, jonka johdosta Tipo B:n runkoa oli levitettävä.
Myös moottori ja vaihteisto kokivat muutoksia. Sylinterien poraus kasvatettiin 68 mm:iin, jolloin moottorin uudeksi iskutilavuudeksi tuli 2905 cm3. Kasvaneen iskutilavuuden ja muiden toimien avulla moottorin teho nousi 255 hevosvoimaan 5400:llä minuuttikierroksella. Vaihteistoa modifioitiin jättämällä 1. vaihde pois ja pidentämällä kolmen jäljelle jääneen välitystä. Lentokoneinsinööri Cesare Pallavicinon, Autostrada dei Laghilla suorittamien koeajojen tuloksena, kehitettiin nopeille moottoriradoille sopiva aerodynaaminen korimalli.
Kaudella 1935 Scuderia Ferrari kilpaili Alfa Romeo Tipo B:n viimeisen kehitysasteen autolla. Moottorin iskutilavuutta kasvatettiin ensin 3165 cm3:iin (poraus × isku: 77 × 100 mm) ja tästä vielä 3822 cm3:iin. Teho nostettiin 265 hv:aan 5400:llä minuuttikierroksella, jolloin auton huippunopeudeksi saatiin 275 km/h. Auto sai hydrauliset jarrut, taakse kitkavaimentimien pariksi hydrauliset putkivaimentimet ja neljänneselliptiset jousipakat. Nuvolarin ja Chironin autot saivat lisäksi eteen Dubonnet-tyyppisen vaimennuksen.
Kuljettajan jalkojen välissä on vaihteisto ja tasauspyörästö, josta oma kardaani kummallekin takapyörälle.
Moottorin imupuoli, kaksi Roots-ahdinta ja kaksi kaasutinta
Moottorin pakopuoli
1935 etuakseli, hydrauliset jarrut ja Dubonnet-pyöräntuenta
1935 taka-akseli, kitkavaimennin ja tuennan etupuolella putkivaimennin
Kisahistoria[muokkaa]
1932[muokkaa]
Tipo B:n debyyttikilpailu oli Monzassa 5. kesäkuuta 1932 pidetty 10. Italian Grand Prix, jossa Tazio Nuvolari ajoi voittoon. Kauden aikana Alfa Romeo otti ykköspaikan kuudessa muussa kilpailussa, joista tärkeimpinä Ranskan- ja Saksan Grand Prix't. Nämä kolme kilpailua muodostivat Grand Prix Euroopanmestaruussarjan, jonka tällä kaudella ottivat nimiinsä Alfa Romeo ja Tazio Nuvolari.[4]
1933[muokkaa]
Kausi 1933 alkoi Alfa Corsen kannalta synkissä merkeissä. Emoyhtiön talousongelmien myötä tehdastallin toiminta lopetettiin eikä merkki osallistunut alkukaudesta kilpailuihin laisinkaan. Alfa Romeon kisakalusto siirrettiin Scuderia Ferrarin omistukseen, joka oli täysin luonnollinen toimi, koska Enzo Ferrarin luotsaama talli oli huolehtinut Alfa Romeon kilpailutoiminnoista käytännön tasolla jo vuodesta 1929 lähtien. Tipo B:n ensimmäinen kilpailu tällä kaudella oli 15. elokuuta Italian Pescarassa ajettu IX Coppa Acerbo.[5]
1934[muokkaa]
Alfa Romeo Tipo B:lle kausi 1934 oli todella menestyksekäs. Siihen sisältyivät mm. kaksoisvoitto Monacon GP:ssä, Alessandrian kilpailun neljä kärkipaikkaa, Tripolin GP:n kolmoisvoitto, Aerodinamica-version kaksoisvoitto Berliinin supernopealla AVUS-moottoriradalla sekä Ranskan GP:n kolmoisvoitto.[6]
Heinäkuun ensimmäisenä päivänä ajetun Ranskan Grand Prix'n jälkeen tuuli alkoi kääntyä Tipo B:tä vastaan. Määrätietoisen kehitystyön tuloksena syntyneet Mercedes-Benz W125 ja Auto Union Typ A alkoivat hallita jäljellä olleita merkittäviä Grand Prix -kilpailuja, syrjäyttäen Tipo B:n kolmannelle sijalle. Malli oli toki edelleen voitokas vähempiarvoisissa kilpailuissa ja se ottti kaikkiaan 18 voittoa kauden 35:ssa kilpailussa.
1935[muokkaa]
Tipo B P3 alkoi vääjäämättä osoittaa vanhenemisen merkkejä, vaikka kykenikin kauden 1935 tärkeissä Grand Prix -kilpailuissa sijoittumaan kärkikolmikkoon ja ottamaan ykkössijan 16:ssa kauden 39:sta kilpailusta. Scuderia Ferrarille oli eittämättä kaikkein maukkain Saksan Grand Prix'n voitto, jonka Tazio Nuvolari otti 300 000 katsojan edessä, saksalaismerkkien kotiradalla.[7]
Scuderia Ferrari ilmoitti vuoden 1935 Mille Migliaan edellisen vuoden autojen lisäksi myös yhden Tipo B P3:n, joka täytyi varustaa kisasääntöjen mukaiseksi ja tieliikennekelpoiseksi. Moottoriksi valittiin mallin alkuaikojen 2654 cm3:n versio, jonka suurin teho oli 220 hevosvoimaa. Rungolle valmistettiin kapea, kahden hengen ohjaamo, jossa ohjauspyörä oli keskilinjan oikealla puolella. Autoon asennettiin lokasuojat, akku ja laturi, valasimet sekä varapyörät, jolloin se oli valmis maantiellä tapahtuvaan urheiluautojen kestävyysajoon. Auton kuljettajana toimi Carlo Maria Pintacuda, apukuljettajanaan markiisi Alessandro Dalla Stufa, joka ruumiinrakenteeltaan pienikokoisena pystyi istumaan ahtaassa tilassa kohtuullisen hyvin. Kaksikko ajoi voittoon yli 40 minuutin kaulalla seuraavaan autokuntaan, keskinopeudella 114,72 km/h.
1936[muokkaa]
Edellisen vuoden voittaja-auto osallistui vuoden 1936 Mille Migliaan Clemente Biondettin kuljettamana. Sen sijoitus oli neljäs, kolmen uuden Alfa Romeo 8C 2900:n jälkeen.
Voitot[muokkaa]
Lähteet[muokkaa]
- ↑ Daniel Vaughan: 1934 Alfa Romeo Tipo B P3 – conceptcarz.com, Viitattu: 25. joulukuu 2020.
- ↑ Daniel Vaughan: 1931 Alfa Romeo Tipo A – conceptcarz.com, Viitattu: 25. joulukuu 2020.
- ↑ Leif Snellman: CARS (PART 1) Alfa Romeo – leif.snellman, 12. marraskuu 2018. ”25.12.2020”
- ↑ Leif Snellman, Hans Etzrodt: Grand Prix Season 1932 – The Golden Era of GP Racing, Viitattu: 31. joulukuu 2020.
- ↑ Leif Snellman, Hans Etzrodt: Grand Prix Season 1933 – The Golden Era of GP Racing, Viitattu: 31. joulukuu 2020.
- ↑ Leif Snellman, Hans Etzrodt: Grand Prix Season 1934 – The Golden Era of GP Racing, Viitattu: 2. tammikuu 2021.
- ↑ Leif Snellman, Hans Etzrodt: Grand Prix Season 1935 – The Golden Era of GP Racing, Viitattu: 2. tammikuu 2021.
