Ford Transit I

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ford Transit
Ford Transit mk1
Valmistaja ja valmistusmaa Ford,
Flag of the United Kingdom.svg.png Iso-Britannia, Langley/ Southampton
Flag of Belgium.svg.png Belgia, Genk
Flag of the Netherlands.svg.png Alankomaat, Amsterdam
Flag of Turkey.svg.png Turkki, Istanbul
Flag of New Zealand.svg.png Uusi-Seelanti, Seaview
Flag of Australia.svg.png Australia, Homebush
Flag of South Africa.svg.png Etelä-Afrikka, Port Elizabeth
Valmistusaika 19651986
Luokka Pakettiauto
Kori Pakettiauto, Avolava, Minibussi, Asuntoauto (Westfalia)
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori V4, R4, V6, R6
Iskutilavuus 1288–2360 cm3
Teho 45–86 hv
Voimanvälitys Takaveto, neliveto
Kiihtyvyys 41,0 s (0–100 km/h)
Huippunopeus 100–116 km/h
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka 1.700–1.950 € (1968)
Edeltäjä Ford Taunus Transit
Ford Thames 400E
Seuraaja Ford Transit mk2
Saman luokan autoja Alfa Romeo F12
Bedford CF
Citroën H
Fiat 238
Hanomag / Hanomag-Hencshel F (kevyet)
Hanomag K 2500
Leyland Sherpa‎‎
Mercedes-Benz L
Morris J4
Renault Estafette
Toyota Hiace
VW Transporter T2


Ford Transit mk1 syntyi kun Fordin johto Detroitissa päätti, ettei Euroopan markkinoilla ole mitään järkeä pitää myynnissä kahta eri pakettiautomallia (Englannin ja Saksan Fordeilla). Näin ollen käynnistettiin Project Redcap -yhteiskehitysprojekti eurooppalaista pakettiautoa varten. Projektin tuloksena syntynyt auto korvasikin sekä Saksan että Englannin Fordien edelliset pakettiautot.

Transitin dieselversio valmistettiin ulkonäöltään hieman erilaiseksi bensiinimoottoriseen nähden, koska bensiinimoottorit olivat vähemmän tilaa vieviä V4-moottoreita ja dieselmoottorit puolestaan kooltaan suurempia rivimoottoreita. Näin ollen Transitin dieselversion erottaa pidemmästä keulasta ja maskissa olevasta ulkonemasta. Dieselmoottorilla varustettu Transit tuli markkinoille vuonna 1971 ja se oli varustettu Perkinsin 1,6-litraisella moottorilla. Moottori vaihdettiin ajanmukaisempaan ja tehokkaampaan 1,8-litraiseen jo heti seuraavana vuonna. Vuodesta 1974 alkaen Transitissa käytettiin Fordin itsensä valmistamaa 2,4-litraista dieselmoottoria. Fordin dieselmoottorit valmistettiin Yorkissa, mistä johtuen moottoritkin saivat lempinimekseen York-diesel. Samainen York-diesel oli käytössä myös vuonna 1978 markkinoille tulleessa facelift-mallissa aina vuoteen 1985 saakka, jolloin koko Transit-mallisto koki suuremman muutoksen.

Ford Transit 850 vm 1968[muokkaa]

Ford Transit Mk 1 pikkubussi

Ford Transit 850 rekisteröitiin Suomessa henkilöautoksi vuonna 1968. Autoon mahtuu 9 henkeä kolmelle penkkiriville. Oikealla on sivuovi, ei vasemmalla. Takana ovat pariovet. Tehdas valmisti myös 12–15 hengen Transiteja, joissa istuttiin neljällä tai viidellä penkkirivillä – näissä malleissa oli takana paripyörät. Suomessa 9 hengen Transitia sai ajaa henkilöauton ajokortilla, 10 hengen kuljetuskyky vaati jo linja-autokortin.

Ford Transit 850:ssä on tilaa runsaasti 9:lle ja heidän tavaroilleen. Myös kantavuus on riittävä. Istuimet ovat lyhyet (pääntukia ei ole) ja muovilla päällystetyt. Suuntavakavuutta heikentää sivutuuliherkkyys sekä myös erilaiset raiteet. Ohjaus on hidas ja epätarkka. Kovassa jarrutuksessa taka-akseli tärisee.

Nelisylinterisen 1663 cm3 V4-moottorin suurin teho on 53,7 kW (73 hv), teho mitattu epätarkan ja liioittelevan SAE-bruttonormin mukaan - nettoteho (DIN) ei tiedossa. Vaihteita on neljä, jotka kaikki ovat synkronoituja. Ford Transit 850 painaa 1420 kiloa.

Tekniikan Maailma 6/1968 mittasi Ford Transit 850:n kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 7,0 sekuntia, 0–80 km/h 18,3 sekuntia ja 0–100 km/h 41,0 sekuntia. Huippunopeus on vain 116 km/h. Kulutus vaihtelee välillä 10,0–13,5 litraa /100 km. Polttoainesäiliö on melko pieni.

Vertailu 1970[muokkaa]

Ford Transit oli Tekniikan Maailman 6/1970 9 pakettiauton vertailussa. Ajo-ominaisuudet ovat vajaalla kuormalla muuten johdonmukaiset, mutta kevyt perä heikentää pitokykyä. Täyskuormalla auto "soutaa" voimakkaasti. Ohjaus on tahmea, mikä johtuu liian jäykästä voiteluöljystä, mikä heikentää myös suuntavakavuutta.

Kuljettaja nousee helposti Transitin ohjaamoon. Lämmityslaite on tehokas. Ajoasennossa on parantamisen varaa ja istuimet ovat epämukavia. Sisustus miellyttää ja kojelaudassa on pehmusteita.

4-sylinterisen 1664 cm³ V-moottorin suurin teho on 53,7 kW /4750 SAE (73 hv) ja suurin vääntömomentti 114 Nm /2750 (11,6 kpm). Sylinterin mitat ovat 93,7 × 60,4 mm. Omapaino 1210 kiloa, kantavuus 1140 kiloa. [1]

Vertailu 1976[muokkaa]

Ford Transit 100-LA sijoittui Tekniikan Maailman 13/1976 7 pakettiauton vertailussa toiseksi viimeiseksi (6./7). Vertailun muut autot olivat 1. VW Kombiwagen, 2. Bedford CF, 3. Toyota Hi-Ace, 4-5. Leyland Sherpa, 4-5. Fiat 238 Mira, 6. Ford ja 7. Renault Estafette. Dieselpakettiautoista Transit oli vertailun huonoin. Ford Transit 100-LA maksoi Suomessa vuonna 1976 23 300 markkaa ja sitä myytiin runsaasti.

Kovin hyviä arvosanoja Transit ei saanut mistään. Transit on meluisa, ohjaus raskas (ryhmän raskain) ja moitittavaa on myös jarruissa ja tilankäytössä. Transitin jarrut ovat vertailun heikoimmat eli jarrutusmatka on ryhmän pisin, lisäksi takajarrujen lukkiutuminen vaikeuttaa suunnassa pysymistä. Pujottelukokeessa Transit oli vertailun hitain.

Sisäänkäynti on helppoa. Istuinten tuessa on parannettavaa, pääntukia ei ole. Ohjaamossa on tilaa runsaasti 3:lle. Näkyvyys on hyvä, mutta peilit ovat ryhmän huonoimmat. Vaihteita on neljä, jotka kaikki on synkronoitu, valitsin lattialla.

Kulutus on kaupunkiajossa noin 11,5 l/100 ja maantieajossa noin 10,5 l/100 km dieseliä. 42 litran polttoainesäiliö on turhan pieni.

4-sylinterisen 2360 cm³ dieselrivimoottorin suurin teho on 45,6 kW /3600 DIN (62 hv) ja suurin vääntömomentti 134,4 Nm /2500 (13,7 kpm). Sylinterin mitat ovat 94 × 86 mm. Omapaino 1450 kiloa, kantavuus 1000 kiloa. [2]

Vertailu 1980[muokkaa]

Ford Transit 100 Van D oli Tuulilasin 1/1980 viiden pakettiauton vertailussa (3-5./5, 1000 kilon kuorma ja dieselmoottori). Ford Transit 100 Van D maksoi Suomessa vuonna 1980 40 020 markkaa. Vertailun muut autot olivat 1-2. Mercedes-Benz 207 D/30K, 1-2. Toyota Hi-Ace Delivery Van sekä ilman sijoitusta Bedford Blitz CF 250 DSL ja Leyland Sherpa 250 Van.

Istuimissa on kangasverhoilu. Melutaso on ryhmän hiljaisin, 80 km/h nopeudessa 75 dB. Tavaratilan muoto on hieman hankala. Kantavuus 1050 kg. Etujousituksena ovat pitkittäiset lehtijouset, mikä heikentää suuntavakavuutta (tien kallistelut ohjaavat autoa). Ohjaus on turhan raskas ja ohjaustunto on kehno.

Moottori on 4-sylinterinen 2361 cm³ dieselrivimoottori. Sylinterin mitat ovat 93,7 × 85,6 mm. Suurin teho 46 kW /3600 r/min (DIN, 62 hv) ja suurin vääntömomentti 142 Nm /2500 r/min (DIN, 14,5 kpm). Vaihteistossa on neljä vaihdetta, jotka kaikki on synkronoitu. Takaveto.

Tuulilasi 1/1980 mittasi Ford Transit 100 Van D:n (46 kW, 1460 kg) kiihtyvyydeksi 0–80 km/h 17,7 sekuntia, kuormattuna 27,0 sekuntia. Kulutus on keskitasoa, TL-lehdellä 9,1 l/100 km. [3]

Mitat[muokkaa]

Pituus 453 cm
Leveys 196 cm
Korkeus 199 cm
Akseliväli 269 cm
Raideleveys (e/t) 164 / 154 cm
Omapaino 1450 kg

Kehitys[muokkaa]

Ford Transit
Ford Transit avolava
Facelift-malli (1984)

Vuonna 1971 Transit sai kasvojenkohotuksen, jossa etumaski muuttui huomattavasti leveämmäksi. Kasvojenkohotuksen jälkeisiä malleja valmistettiin 1200000 kappaletta.

Vuonna 1971 ensimmäisen sukupolven Transitin viimeistä valmistusvuotta ennen kasvojenkohotusta juhlittiin Super Transitilla, joka oli Ford GT40 -superauton tekniikka yhdistettynä Transitin koriin. Tässä juhlakappaleessa on 5,0-litrainen V8-moottori ja sen huippunopeus on 240 km/h.

Vuonna 1984 keulan muoto muuttui hieman kulmikkaammamksi sekä ohjaamossa tapahtui pieniä muutoksia uudistetun version myötä. Maski muuttui muoviseksi ja lisäksi autoa oli saatavana 2,5-litraisella suorasuihkutus dieselillä, joka olikin tulevien "vinokeula" transittien voimanlähde vuoteen 1999 asti.

Mallit[muokkaa]

  • FT 600 - 600 kg (1965–1971)
  • FT 900 - 900 kg (1965–1971)
  • FT 1000 - 1 tonni (1956–1971)
  • FT 1750 - 1,75 tonnia (1965–1971)
  • FT 75 - 750 kg (1971–1978)
  • FT 175 - 1,75 tonnia (1971–1978)

Moottorit[muokkaa]

Bensiinimoottorit[muokkaa]

Malli Moottori Iskutilavuus Teho Vääntö Vuosimallit
600 60° V4 OHV 8V Cologne 1288 cm3 33 kW (45 hv) @ ? r/min ? Nm @ ? r/min 1965–1971
1000 60° V4 OHV 8V Cologne 1498 cm3 44 kW (60 hv) @ ? r/min ? Nm @ ? r/min 1965–1971
75 R4 OHV 8V Kent cm3 48 kW (65 hv) @ ? r/min ? Nm @ ? r/min 1972–1979
1.6 R4 OHC 8V Pinto 1593 cm3 48 kW (65 hv) @ 4750 r/min ? Nm @ ? r/min 1979–1986
850 60° V4 OHV 8V Essex 1663 cm3 54 kW (73 hv) @ 4750 r/min 126 Nm @ 3000 r/min 1965–1971
1.7 60° V4 OHV 8V Cologne 1699 cm3 ? kW (? hv) @ ? r/min ? Nm @ ? r/min 1965–1972
2.0 60° V4 OHV 8V Essex 1996 cm3 64 kW (86 hv) @ 4750 r/min 157 Nm @ 2750 r/min 1965–1977
2.0 R4 OHC 8V Pinto 1993 cm3 58 kW (78 hv) @ 4500 r/min ? Nm @ ? r/min 1978–1986
2.8 60° V6 OHV 12V Cologne 2792 cm3 ? kW (? hv) @ ? r/min ? Nm @ ? r/min
3.0 60° V6 OHV 12V Essex 2994 cm3 74 kW (100 hv) @ 4650 r/min ? Nm @ ? r/min
3.3 R6 3277 cm3 ? kW (? hv) @ ? r/min ? Nm @ ? r/min (Australia)
4.1 R6 4100 cm3 ? kW (? hv) @ ? r/min ? Nm @ ? r/min (Australia)

Dieselmoottorit[muokkaa]

Malli Moottori Iskutilavuus Teho Vääntö Vuosimallit
1.6 D R4 OHV 8V Perkins 4.99 1621 cm3 32 kW (43 hv) @ 4000 r/min ? Nm @ ? r/min 1971–1972
1.8 D R4 OHV 8V Perkins 4.108 1760 cm3 38 kW (52 hv) @ 4000 r/min ? Nm @ ? r/min 1972–1974
2.4 D R4 OHV 8V York 2361 cm3 46 kW (62 hv) @ 3600 r/min 134,4 Nm @ 2500 r/min 1976–
2.4 D R4 OHV 8V York 2361 cm3 46 kW (62 hv) @ 3600 r/min 142 Nm @ 2500 r/min 1980–1984
2.5 DI R4 OHV 8V York 4AB 2496 cm3 50 kW (68 hv) @ ? r/min ? Nm @ ? r/min 1984–1986

Suomessa[muokkaa]

Suomeen tuotiin Ford Transitia 1969 loppuun mennessä 5500 kappaletta.

Rekisteröinti[muokkaa]

Ford Transitia rekisteröitiin Suomessa seuraavasti:

Vuosi 1975 [4]
Määrä (kpl) 2 227

1975–1980 Ford Transit oli Suomen myydyin pakettiauto.

Lähteet[muokkaa]

  • Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Ford_Transit-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
  • Tekniikan Maailma 6/1968, koeajo
  1. Tekniikan Maailma 6/1970
  2. Tekniikan Maailma 13/1976
  3. Tuulilasi 1/1980
  4. Tekniikan Maailma 4/1976, s. 110