Giannini Automobiles S.p.A.

Giannini Automobiles S.p.A.
Yrityksen perustusmaa ja paikka	Italia, {{{perustuspaikka}}}
Tuotannon aloitus	1963
Autokonserni	Società Meccanica Industriale Giannini Automobili S.p.A.
Vuotuinen valmistusmäärä
Sijainti Suomen rekisteröintitilastossa
Suomen maahantuoja
Suosituin malli	Fiat Giannini 128 Rally 1600

Giannini Automobiles S.p.A. on Italialainen viritys yritys, kuin myös ennen omien autojen tekijä. Yritys on keskittynyt pääasiallisesti Fiat autoihin. Se perustettiin alunperin vuonna 1920 veljesten Attilio ja Domenico Gianninin toimesta. Yrityksen pääkonttori on Roomassa, Italiassa.

Historia

Alku

Perustettiin alunperin vuonna 1920 korjaamoksi. Vuonna 1922 Gianninista tuli osa Italan huoltoverkostoa. Tämän yhteistyön ja vaadittavien taitojen ansiosta Giannini pystyi osallistumaan ja voittamaan luokkansa Itala Tipo 61:llä ensimmäisessä Mille Miglia -kilpailussa vuonna 1927 Marquis Pellegrinin toimeksiannosta.

1930-luku

Giannini laajensi skaalaansa 1930-luvun aikana aloittamalla työskentelyn pienten autojen, kuten tosi suositun Fiat 500 "Topolinon" kanssa. Moottorien muutoksien lisäksi myös jarruja parannettiiin. Vuonna 1938 Giannini rikkoi maailmanennätyksen yhden istuttavalla kilpa-autolla, jossa oli yksi heidän 499 cm³ moottorinsa varustettuna Siatan kannella.

1940-luku

Toisen maailmansodan jälkeen Gianninin veljekset aloittivat valmistaa omia moottoreitaan. Vuonna 1947 he valmistivat kuorma-autoon kolme sylinterisen suorasuihkutteisen dieselmoottorin, jota kutsuttiin nimellä 3A. Se tuotti 29 kW (40 hv) 3000 kierroksella. Moottori ei ollut kauhea menestys ja sitä myytiin vain muutamia satoja.

Vuonna 1948 Gianninin veljekset hylkäsivät kuljetusalan keskittyen johonkin lähempänä heidän sydäntään: kilpailemiseen. Reilun vuosikymmenen Topolinon moottoreiden rakentamisen kokemuksella ja nuoren insinöörin Carlo Gianinin, joka isännöitsi CNA Rondine moottoripyöräprojektia, avustuksella 750 cm³ G1-moottori kehitettiin. G1 menestyi kohtalaisesti vuoden 1949 Mille Migliassa. Sitten Giannini kehitti kahdella nokka-akselilla varustetun G2-moottorin, jota käytettiin Giaurissa, akronyymi Gianninista ja Uraniasta. Giaur-projekti kehitettiin Berardo Taraschin kanssa. Gianninin moottoreita käytettiin myös muunmuassa Gilco ja Stanga. G2-moottorilla varustettu Gianninin osallistuminen vuoden 1950 Mille Migliassa johti luokkansa voittoon Maggiorellin ja Magiorin käsissä.

1950-luku

50-luvulla Giannini avasi useita uusia liiketoimia ympäri Italiaa, kuten Fiat myyntipisteitä ja korjaamoja.

Jakautuminen

Erinäisten syiden ja hyvän myynnin vähyyden takia yritys joutui vakaviin talousongelmiin, jotka johtivat yrityksen lopettamiseen vuonna 1961. Kaksi veljestä sekä heidän lapsensa olivat eri mieltä mihin suuntaan pitäisi mennä, joten he perustivat kaksi eri yritystä: Attilio's Costruzioni Meccaniche Giannini S.p.A. (Attilio) ja Domenicon Giannini Automobili S.p.A..

Costruzioni Meccaniche Giannini S.p.A.

Costruzioni Meccaniche Giannini S.p.A. keskittyi konseptien tekoon, suunnitteluun ja prototyyppien sekä moottorien valmistukseen hylkäen kokonaan huollot ja korjaukset. Tämä valinta, paljosta hyvästä työstä huolimatta, osottautui kohtalokkaaksi yritykselle. Attilio's Costruzioni Meccaniche Giannini suljettiin lopullisesti vuonna 1971.

Giannini Automobili S.p.A.

Giannini 500

Giannini Automobili S.p.A. säilytti Gianninin huoltoverkoston ja useamman korjaamon. Kustomointityö oli nyt dramaattisesti pienentynyt, nyt keskittyen lähinnä vain pieniin toimenpiteisiin. Vuonna 1963 Domenico aloitti muokkaamaan valmiita autoja ja tekemään niihin muutossarjoja: samana vuonna esiteltiin myös 500 TV, Gianninin tuunattu versio pienestä Fiat 500:sta. Abarthin suositumpi 595 ilmestyi samana vuonna. Myös muita malleja tehtiin 1960-luvulla, melkein kaikkien ollessa Fiat-pohjaisia. 60-luku oli hyvää aikaa yritykselle, molempien sekä kustomointityön että kilpailemisen suhteen, kärsien hiukan Domenico Gianninin sydäniskusta ja kuolemasta 16.3.1967.

Giannini liittyi yhteistyöhön pienen Carrozzeria Francis Lombardin kanssa vuonna 1960 aikomuksenaan valmistaa tuunatun version Lombardin pienestä Grand Prix -coupésta vientimarkkinoille. Yhteistyöstä syntynyt yritys OTAS pysyi pystyssä vain vuoteen 1971 asti, josta seurasi homologaatio ongelmia.

Volfango Polverelli tulee mukaan

Giannini 500 (1970)

Domenico Gianninin kuoleman jälkeen tuli jonkin asteinen ongelmallinen ajanjakso yritykselle. Ongelmat olivat suurimmassa määrin johdollisia ja organisaatiollisia, jotka johtivat yhtiön johtajat kutsumaan ulkopuolisen selvittämään yhtiön asiat, lakimies Volfango Polverellin muodossa. Alunperin vastahakoinen ottamaan työtä vastaan, rakkaus autoja kohtaan sai hänet enemmän sekaantumaan yhtiöön, kunnes loppuen lopuksi hankki kokonaan yhtiön omistukseensa vuonna 1973. Uusi omistaja toi myös muutoksia, Volfango laittoi hänen kolme poikaansa vastuuseen eri osastoista. Uusi insinööri, Armando Palanca, jolla oli kokemusta ilmailu- sekä myös autoiluinsinöörityöstä, loi uuden suunnan Gianninille 1980-luvun alussa. Tuning-sarjoja uusille Fiateille kuten 126, Ritmo ja Panda ilmestyi, ja Giannini osallistui (suoraan ja välillisesti) moniin kilpailuihin. Kaksi sylinterinen moottori, jota käytettiin 126:ssa ja Pandassa ("Panda 750 Sport") suurennettiin 694 cm³:in ja 756 cm³:in, jotta ne olisivat hieman tehokkaampia, mutta silti edullisia omistaa -versioita. 1,7-litraista dieselmoottoria, jota käytettiin Ritmossa ja Regatassa tarjottiin turboahtimella, nostaen tehoa 34%:lla 78 hevosvoimaan. 903 cm³ 45 hv Uno oli myös tarjolla turboahtimella, tarjoten 58 kW (79 hv). Kaikki tuunatut Giannini-mallit oli myös muokattu ulkomuodostaan, kokonaisuudessaan sporttisemmalla ulkonäöllä.

Kuitenkin Italian tuning-yrityksillä oli vaikeat ajat 1980-luvulla. Kokoajan kasvavien kustannusten lisäksi yritykset tekivät omia urheilullisempia malleja perheautoista. Kuin lisätäkseen taloudellisia ongelmia, Volfango Polverelli kuoli hengitysongelmiin 13.7.1984. Selvitäkseen kriisistä Giannini päätti lopettaa korien valmistuksen ja muokkauksen vuonna 1985 vastaisuudessa keskittyen personilosoimaan autoja, kuten Uno, Tipo ja Panda. Tämä "Look"-ohjelma sisälsi pääasiassa ylellisemmän verhoilun, maalauksen ja varusteita, vaikkakin oli olemassa myös muokattuja puskureita ja takaspoilereita.

Giannini nykyään

Nykyään Giannini työskentelee suoraan Fiatin alaisuudessa, ollen vastuussa pääasiassa myynnin jälkeisestä korjaamotyöstä Italian markkinoilla. Gianninilla on myös pitkään jatkunut yhteistyö erikoisajonevojen tekemiseen Guardia di Finanzalle ja Italian Ministero dell'Internolle ja vuodesta 1996 lähtien se on ollut ANFIAn (Associazone Nazionale Filiera Industria Automobilistica, Italian autoteollisuuden järjestö) autokoritehdas konsernin jäsen.

Giannini moottoriurheilussa

Gianninin muokkaamat autot olivat yleisesti mukana Italian moottoriradoilla 60-, 70- ja 80-luvuilla, koska se oli miksi ne oli tehtykin. 1960-luvulla Gianninilla oli jännittävä kilpailu Abarthin kanssa, molemmat osallistuen muokatuilla Fiat 500:lla. Giannini kuitenkin jäi usein toiseksi suositummille "skorpioneille".

Vuosina 1983 ja 1984 Giannini voitti virallisesti kaksi World Endurance Championships -mestaruutta C-Junior -sarjassa. Todellisuudessa tämä oli vain juoni antaa Carman, pieni moottorivalmistaja, kilpailla urheiluautokilpailuissa. Osallistuminen oli varattu vain valmistajille, jotka FIA oli tunnustanut, josta syystä Giannini lainasi nimeään Facettille ja Finottolle, miehille Carman takana. Kun turboahdettu 1,4-litrainen neljä sylinterinen oli merkitty "Giannini"ksi, niin todellisuudessa sillä ei ollut mitään liittymistä Roomalaiseen yhtiöön.

Gianninin päätuotteet

• 750 Sport
• 500 TV Berlina
• 500 GT Berlina
• 750 TV Berlina
• 850 S Berlina
• 124 S Berlina
• 128 NP
• 128 NPS
• 128 NP Rally
• 128 Rally 1600
• 127 NP
• 127 NPS
• 126 NP 650
• 126 NP 700
• 126 NP 800
• 132 2000
• Uno 45 S Turbo
• Regata Turbodiesel

Ulkoiset linkit

• Viralinen Giannini Automobilin sivusto
• Ranskalainen Giannini sivusto

Lähde

• Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Giannini_Automobili-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.