Marmon Motor Car Company

AutoWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Marmon Motor Car Company
Marmon Motor Car Company -logo
Yrityksen perustuspaikka Indianapolis, Indiana, Yhdysvallat
Toiminnassa 19021933
Yhtiön kohtalo Fuusioitu ja uudelleennimetty
Kokonais valmistusmäärä n. 250 000 autoa
Suosituin malli
Seuraaja Marmon-Herrington Company, Inc.


Marmon oli amerikkalainen, teollisuusmies Howard Marmonin vuonna 1902 perustama automerkki, jota valmistaneen yhtiön omisti indianapolislainen, viljamyllyjen koneistojen valmistukseen erikoistunut Nordyke Marmon & Company. Yhtiö fuusioitui vuonna 1933 ja sai samalla uuden nimen Marmon-Herrington. Vuonna 1963 Marmon-Herrington pilkottiin osiin; teksasilainen Marmon Motor Company jatkoi automerkin elämää rekkavetureiden valmistuksessa, Marmon-Herringtonin akselistojen ja voimansiirtolaitteistojen valmistustoiminnot jatkoivat elämäänsä osana chicagolaista Marmon Group -konsernia.

Historia[muokkaa]

Vuosi 1905
Vuosi 1930

Marmonin emoyhtiö perustettiin vuonna 1851, viljan jauhamisessa tarvittavien koneiden valmistusta varten ja 1800-luvun lopulla yhtiö laajensi toimintaansa myös muuhun konepajatoimintaan. Autojen valmistuksen yhtiö aloitti vuonna 1902, valmistamalla pienen ja rajoitetun koe-erän ilmajäähdytteisellä V-twin -moottorilla varustettuja malleja. Seuraavana vuonna tätä seurasi ilmajäähdytteinen V4-moottori sekä kokeiluluonteisesti seuraavina vuosina valmistetut V6- ja V8-moottorit, ennenkuin yhtiö siirtyi rivikahdeksikon käyttöön. 1900-luvun alun Marmonin omintakeisiin ominaisuuksiin kuului umpinaisesta alumiinitangosta valmistettu Double Three-Point Suspension ts. kaksiosainen toisiinsa nivelöity runko, jonka ylemmän kehdon varassa oli auton kori ja alemman kehdon varassa koko voimalinja. Rakenne mahdollisti voimansiirron toteuttamisen ilman kardaanin ristiniveliä ja auton jousitukselle pyörien erillisripustusta muistuttavat ominaisuudet. Lisäksi tienpinnasta välittyvien iskujen voimaa saatiin vähennettyä huomattavasti.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Marmon valmisti Hall-Scott Motor Co -yhtiön insinöörien Jesse Vincentin ja E. J. Hallin suunnittelemaa Liberty L-12 -lentokonemoottoria. Samaista moottoria valmisti Britanniassa panssarivaunukäyttöön II maailmansodan aikana William Morrisin omistama Nuffield Mechanizations and Aero -yhtiö, nimellä Nuffield Liberty.

Vuodelle 1924 esiteltiin uusia malleja, mm. korvaamaan jo pitkäikäinen Model 34, mutta talous alkoi muodostua yhtiön ongelmaksi.

Vuonna 1926 yhtiö järjesteltiin uudelleen ja sen nimeksi muutettiin Marmon Motor Car Co.

Vuonna 1929 Marmon toi markkinoille edullisen, rivikahdeksikolla varustetun Roosevelt-automerkin, mutta samaan aikaan Wall Sreetin pörssistä liikkeelle lähtenyt lama pahensi jo ennestään heikossa jamassa olleen yhtiön taloustilaa. Howard Marmon oli aloittanut V16-moottorin kehittämisen jo vuonna 1927, mutta Sixteen-malli saatiin tuotantoon vasta vuonna 1931. Tuolloin Cadillac oli jo esitellyt oman V-16-mallinsa, jonka oli suunnitellut ex-Marmon -insinööri Owen Nacker. Myös Peerless kehitti omaa V16-malliaan ja myös heillä oli apuna entinen Marmonin suunnittelija, James Bohannon.

Marmon Sixteen -malli oli tuotannossa ainoastaan kolmen vuoden ajan ja niitä valmistui 400 kappaletta. Moottorin iskutilavuus oli 491 in3 (8,0 l) ja se tuotti tehoa 200 hp. Moottori oli täysalumiininen, teräksisillä sylinteriputkilla ja sylinteriryhmien 45° kulmalla.

Marmon lopetti autojen valmistuksen vuonna 1933, yhtiön perintö autoilulle oli taustapeilin keksiminen ja alumiinirakenteiden käyttäminen alusta- ja moottorirakenteissa. Myös V16-moottorin kehittämisessä yhtiö oli edelläkävijän roolissa.

Vuosina 19031933 Marmon Motor Cars valmisti noin 250 000 autoa.

Mallit[muokkaa]

Vuosimallin 1909 Model 32:sta muokattiin valmistajan toimesta kilpaversio Wasp, jota kuljetti Marmonin palveluksessa ollut insinööri ja entinen kilpa-ajaja Ray Harroun. Harroun otti Marmon Waspilla voiton kaikkien aikojen ensimmäisessä, vuonna 1911 järjestetyssä Indianapolis 500 -autokilpailussa. Ajoneuvohistorioitsijat ovat yksimielisiä siitä, että kyseinen auto oli ensimmäinen, joka oli varustettu taustapeilillä.

Vuosimallin 1913 vasemmalta ohjattava, alumiinirunkoinen Model 48 oli varustukseltaan todella korkeatasoinen; mallissa oli mm. sähkötoimiset ajovalot ja äänimerkinantolaite sekä sähkötoimiset sisätilan valaisimet kojelaudassa ja ovissa. Voimanlähteenä mallissa oli kahdella sytytystulpalla ja sähköisellä käynnistinmoottorilla varustettu, 9382 cm3:n (114×152 mm) T-head rivikuutonen, teholtaan 48 ja 80 hp. Alustan akseliväli, 3683 mm, oli aikalaisekseen pitkä, eturenkaiden koko oli 36×4½" ja takarenkaiden 37×5", etujousituksena oli täyselliptinen- ja takana ¾-elliptinen lehtijousipakka. Aikakauden tapaan autojen mukana toimitettiin vaihteleva määrä työkaluja, joka Marmonin tapauksessa tarkoitti tunkkia, renkaantäyttöpumppua, renkaanpaikkaussarjaa, korin voitelutyökaluja sekä sähkötoimista käsivalaisinta. "48":aa toimitettiin useina eri koriversioina: kaksi-, neljä-, viisi- ja seitsenpaikkaisena tourerina, seitsenpaikkaisena limousinena, seitsenpaikkaisena landaulettena ja seitsenpaikkaisena Berlin limousinena.

Vuosimallin 1916 Model 34:n voimanlähteenä oli alumiininen rivi-6 ja myös mallin runko ja kori olivat alumiinia, tällä keinolla auton paino oli saatu pidettyä kohtuullisena, 1495 kg:ssa. "34":llä ajettiin New York Citysta San Franciscoon ajassa 5 päivää 18 tuntia ja 30 minuuttia, jolla peitottiin kilpa-ajaja Erwin "Cannonball" Bakerin samana vuonna Cadillac 8 roadsterilla ajama ennätys.

Marmon-Herrington[muokkaa]

Marmon-Herrington - Ford -mainos.jpg

Pääartikkeli: Marmon-Herrington

Marmon Companyn lopettaessa henkilöautojen valmistuksen vuonna 1933, se jatkoi komponenttien valmistamista ja toimittamista muille valmistajille, sekä aloitti kuorma-autojen tuotannon. Lamakauden puristuksessa Marmon aloitti yhteistyön Yhdysvaltain sotavoimien insinööri-eversti Arthur Herringtonin kanssa, hänen erikoisalaansa olivat jokapyörävetoisten ajoneuvojen suunnittelu- ja kehitystoiminta. Marmon Company ja Arthur Herrington perustivat asian tiimoilta yhtiön nimeltä Marmon-Herrington Company, Inc..

Yhtiön toiminta lähti hyvin liikkeelle, erityisesti Arthur Herringtonin armeija-suhteiden ansiosta. Marmon-Herrington valmisti Yhdysvaltain sotilashallinolle 4x4- ja 6x6-vetoisia kuorma-autoja erilaisiin kuljetustehtäviin, lisäksi yhtiö suunnitteli ja valmisti kevyitä telavetoisia panssarivaunuja sekä Etelä-Afrikassa valmistettuja Marmon-Herrington panssariautoja. Näitä vuosina 1940 - 1944 valmistettuja aseistettuja tiedustelukäyttöön tarkoitettuja panssariautoja nähtiin II maailmansodan jälkeen myös monien muiden konfliktien näyttämöillä. Marmon-Herrington valmisti Lähi-idän öljykentille kuorma-autoja, jotka olivat aikansa suurimpia kumipyörillä liikkuneita yksiköitä.

1930-luvun puolivälin tietämillä USA:n Fordille tihkui Euroopasta, Fordin Amsterdamin tehtaalta tietoa, että jokin paikallinen pikkupaja nimeltään Van Doorne teki Fordin truck-kalustoon muutoksia, joilla niistä muokattiin 4x4 ja 6x4 -malleja. Fordilla oivallettiin hyvin nopeasti, että tämän tyyppiselle kalustolle oli tarvetta myös heidän omilla kotimarkkinoillaan.

Fordilla ei tuhlattu resursseja varsin kapean, mutta erikoisosaamista vaativan segmentin kehitystoimintaan, vaan yhtiö solmi vuonna 1936 sopimuksen jokapyörävetoisten mallien tuotannosta Marmon-Herringtonin kanssa. Käytännössä kuvio oli, että asiakas teki tilauksen nelivetomallista paikallisen Ford-dealerinsa luona. Täältä tilaus lähti tehtaalle, joka toimitti halutunlaisen auton Marmon-Herringtonin tehtaille. Siellä auto purettiin ja koottiin tarpeellisella varustuksella uudestaan. Käytännössä tämä järjestely liki kaksinkertaisti auton hinnan, mutta samalla se antoi ostajalle valinnanvapautta, sillä konversio voitiin toteuttaa kevyimmästä henkilöautosta raskaimpaan kuorma-automalliin. Lisäksi tällaista kalustoa tarvitseva ostaja ei ensimmäisenä ajatellut auton hintalappua.

Marmon-Herrington Company valmistaa nelivetokonversiokomponentteja tänäkin päivänä, nykyisin Berkshire Hathaway -sijoitusyhtiön Marmon Highway Technologies -osaan kuuluvana yhtiönä. Suomessa akseleita valmistava Sisu Akselit Oy on joulukuusta 2011 ollut myös osa Berkshire Hathawayn MHT-toimintoja.

Aiheesta muualla[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]