Michelin

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Compagnie Générale des Établissements Michelin SCA
Michelin-logo.png
Yhtiön kotipaikka Flag of France.svg.png Ranska,
Clermont-Ferrand
Perustamisvuosi 1889
Yhtiömuoto Pörssiyhtiö
Pääomistaja Institutionaalisia sijoittajia [1]
Yhtiön web-sivu michelin.com

Michelin on yksi maailman suurimpia rengasvalmistajia. Yhtiö omistaa amerikkalaisen Uniroyal-Goodrich Tire Companyn ja valmistaa oman tuotemerkkinsä ohella renkaita myös Uniroyal- ja Kleber -merkeillä. Vuonna 2018 Michelin hankki omistukseensa kanadalaisen Camson, jonka tuotteisiin kuuluvat kumiset telamatot moottorikelkkoihin ja muihin off-road-ajoneuvoihin.

Michelin on tunnettu myös matkaoppaistaan, ravintoloille annettavista Michelin-tähdistä sekä yhtiön tunnuksesta, Bibendumista, joka Suomessa tuntee nimen "Michelin-ukko". [2]

Michelin on tehnyt vuosikymmenten aikana lukuisia renkaisiin liittyviä keksintöjä, kuten irrotettava polkupyörän sisärengas, itsensä paikkaava autonrengas sekä vyörengas.

Historia[muokkaa]

Mainos vuoden 1900-tienoilta

Yhtiön perustivat veljekset Édouard ja André Michelin vuonna 1889 [3]. Sen päämaja on alusta alkaen ollut Clermont-Ferrandissa, Auvergnessa.

1800-luvun loppu[muokkaa]

Vuonna 1891 tehtaalle saapui polkupyöräilijä, jonka sisärenkaat olivat paikkauksen tarpeessa. Sen aikaisen teknologian mukaisesti sisärengas oli liimattu vanteen kehälle ja sen irrottaminen, korjaaminen ja uudelleen liimaaminen oli tunteja vaativa työrupeama. Édouard Michelin sai tästä idean sisärenkaasta, joka olisi vanteen ja renkaan välissä vapaasti, ilman liimausta, ja siten nopeammin poistettavissa ja asennettavissa takaisin paikalleen. Hän patentoi vielä samana vuonna ideansa kehitystyön tuloksena syntyneen sisärengastyypin, joka oli perusta sekä yhtiön kasvulle että edelleen yleisesti käytössä olevalle sisärenkaalle.[4]

Samaisena vuonna 1891 ammattikilpapyöräilijä Charles Terront voitti Pariisi-Brest-Pariisi-kilpailun Michelin-renkailla. Michelinin veljesten rakennuttama L’Eclair (suom. salama) oli maailman ensimmäinen ilmakumipyörillä varustettu, kilvanajoon osallistunut auto. André Michelinin ohjastama auto ei sijoittunut tuloslistoille vuonna 1895 ajetussa Pariisi-Bordeaux-Pariisi-kilpailussa, koska se saapui maaliin aikarajan umpeuduttua.[5][6]

Bibendum[muokkaa]

"Nunc est bibendum. Se tarkoittaa: "Terveydeksi". Michelin-rengas juo esteet." Michelin-ukon lasissa on karkeita kappaleita, jotka rikkovat renkaita ja vieressä kyhjöttää kaksi kilpailevia merkkejä symboloivaa figuuria surkeana.

Vuoden 1894 Lyonin maailmannäyttelyssä veljekset André ja Edouard Michelin näkivät suuren rengaspinon maailmannäyttelyssä ja Édouard sai idean, että jos rengaskasalla olisi käsivarret se näyttäisi mieheltä. Muutamaa vuotta myöhemmin André oli jutuissa ranskalaisen piirtäjän Marius Rossillonin (taiteilijanimeltään O'Galop) kanssa ja tämä esitteli työn jonka oli tehnyt saksalaiselle panimolle, mutta sitä ei ollut kelpuutettu. Kuvassa oli tukeva, realistisen oloinen mieshahmo, joka kohottaa oluttuoppiaan ja lausuu runoilija Horatiuksen fraasin "Nunc est bibendum" (suom: "On aika juoda"). André ehdotti ihmisen korvaamista pinoituista renkaista tehdyllä ihmisfiguurilla. O'Galop teki pyydetyn muutoksen ja Bibendum oli syntynyt. Nykyisin Bibendum kuuluu maailman tunnetuimpien tavaramerkkien joukkoon.[7]

1900-luku[muokkaa]

Vuonna 1900 julkaistiin ensimmäinen Michelin-matkaopas. Siihen oli koottu automatkailijalle tärkeitä tietoja, kuten moottoripolttoaineiden myyntipisteet sekä autokorjaamot ja rengasliikkeet. Opasta jaettiin autoilijoille maksutta vuoteen 1920 asti.[8]

Vuonna 1906 Ferenc Szisz voitti Le Mansissa ajetun Ranskan Grand Prix'n. Yksi voittoa edesauttanut tekijä oli Michelinin uusi innovaatio: purettava pyörä ja valmiiksi vanteelle asennettu rengas. Muiden joukkueiden joutuessa taistelemaan kuumat renkaan jäänteet pois pyörän päältä ja asentaessa uutta, niillä kului minuuttitolkulla enemmän aikaa siihen työhön, joka Szisz'ltä hoitui reilussa kahdessa minuutissa. Michelin on edelleen vahvasti mukana moottoriurheilun eri saroilla.

Vaikka autoilu oli Euroopassa ennen I maailmansotaa suurimmilta osin yhteiskunnan ylimpien luokkien hupia, autojen määärän kasvu oli nopeaa ja se näkyi myös Michelinillä. Vuonna 1906 yhtiö työllisti Ranskassa noin 4000 henkilöä. Samoihin aikoihin se aloitti laajentumisen, ensin Euroopassa ja sitten Amerikoissa, perustamalla tytäryhtiöitä renkaiden maahantuontiin, kauppaan ja myös valmistukseen. Vuonna 1907 Michelin julkaisi ensimmäisen, koko Ranskan kattavan maantiekarttansa ja tämä oli tunnettujen Michelin-tiekarttojen syntyhetki. Ajatusta autoilijoiden palvelusta kehitettiin eteenpäin ja yhtiö alkoi julkaista vuonna 1926 reiittioppaita, jotka opastivat automatkailijalle kauneimmat reitit ja kiintoisat nähtävyydet. Tämä vielä nykyisinkin julkaistava opassarja tunnetaan nimellä Michelin Green Guide.[9]

Ensimmäisen maailmansodan aikana Michelin valmisti lentokoneita, mutta yhtiö palasi sodan päätyttyä renkaiden pariin.

Lähteet[muokkaa]

  1. Compagnie Generale des Etablissements Michelin SCA – CNN Business, Viitattu: 9. tammikuu 2020.
  2. Peterson, Hayley: These Terrifying Photos Of The Original Michelin Man Will Haunt Your Dreams – Business Insider, 11. joulukuu 2013.
  3. Andre Michelin, Inducted 2002 – Automotive Hall of Fame, Honoree,
  4. Building the Brand: The History of Michelin – Cave Social, Viitattu: 10. tammikuu 2020.
  5. https://www.michelin.com/en/michelin-group/about-us/history/ – The Michelin Group, Viitattu: 10. tammikuu 2020.
  6. Michelin L’Eclair (1895) – l'automobile ancienne, 16. tammikuu 2016. Viitattu: 10. tammikuu 2020.
  7. Kaikkien tuntema Michelin-ukko täyttää 120 vuotta – Motouutiset, 4. lokakuu 2018. Viitattu: 12. tammikuu 2020.
  8. History of the Michelin guide – Chef Academy London, Viitattu: 14. tammikuu 2020.
  9. Stephen L.. Harp: Marketing Michelin: Advertising and Cultural Identity in Twentieth-Century France. JHU Press. ISBN 9780801866517. Teoksen verkkoversio (viitattu 14. tammikuu 2020).