Moskvitsh 402
| Moskvitsh 402 / 423 | |
|---|---|
| Valmistaja ja valmistusmaa | MZMA |
| Valmistusaika | 1956 – 1958 1957 – 1958 farmari |
| Luokka | Pieni, luokka I |
| Kori | 4-ovinen sedan 5-ovinen farmari |
| Moottori | 1,2 L MZMA-402 |
| Vaihteisto | 3-portainen manuaali |
| Rakenne | Etumoottori pitkittäin, takaveto / neliveto* * = Moskvitsh 410 |
| Edeltäjä | Moskvitsh 401 |
| Seuraaja | Moskvitsh 407 |
Moskvitsh 402 oli neuvostoliittolainen henkilöauto, joka korvasi vanhan Opel Kadettin piirustuksien pohjalta valmistetun 401-mallin. 402 oli ensimmäinen neuvostoliittolaisten itsensä suunnittelema Moskvitsh. Se esiteltiin vuonna 1956 ja tuotanto päättyi 1958. 402:n nelivetoinen muunnos oli Moskvitsh 410.
Sisällysluettelo
Yleistä
Edeltäneeseen Moskvitsh-401:een verrattuna M-402 oli saanut osakseen paljon uudistuksia. Kori edusti oman aikakautensa ajanmukaista muotoilua. Edessä oli kaksoistukivarsin toteutettu pyörien erillistuenta ja sekä edessä että takana hydrauliset iskunvaimentimet. Renkaat olivat nyt 15-tuumaiset, edeltäneen mallin 16-tuumaisten sijaan. Vaihteistoon oli lisätty häntä, jolloin kardaaniakselia voitiin lyhentää. Tällä saatiin vähennettyä voimansiirron värinöitä.
Sähköjärjestelmä oli muutettu 12-volttiseksi. 402:n vakiovarustukseen kuuluivat radio, savukkeensytytin ja lämmityslaite. 402 oli 200 mm pidempi kuin edeltäjänsä.
Vuonna 1957 tuli myyntiin farmariversio 423, jossa oli käännettävä takaistuin. Mallin kantavuus oli 250 kg.
402-mallia valmistettiin kaikki versiot mukaan luettuna 87 658 kappaletta. Mallin valmistus päättyi toukokuussa 1958, jolloin malli 407 saatiin tuotantoon täysipainoisesti.
Tekniikka
402:n 1220 cm³:n nelisylinterinen sivuventtiilimoottori oli kehitetty edeltäjänsä 1074 cm³:n voimanlähteestä. Moottorin teho on 25,7 kW @ 4200 r/min (35 hv), suurin vääntömomentti 69,5 Nm @ 2400 (7,1 kgm). Auton omapaino on 980 kiloa.
Vaihteisto on kolmivaihteinen ja vaihdevipu on sijoitettu ohjauspylvääseen. Polttoainesäiliön koko on 35 litraa.
Moskvish 410
402-mallista tehtiin myös nelivetoista versiota nimillä 410 (1957–1958) ja 410N (1958–1961). Mallin jakovaihteisto ja akselit olivat peräisin GAZ-69:sta. 410:n numeraaliset arvot olivat hyvät: maavara oli akseleista mitattuna 220 mm ja auton pohjasta 300 mm, nousukulmaksi luvattiin 33°. N:ssä oli isompi 1,4 litran moottori ja muita pikkumuutoksia.
Nelivetoisia 410-sarjalaisia valmistettiin yhteensä 10 375 kpl, suurin osa N-mallia.
Mitat
402
- Pituus: 4055 mm
- Leveys: 1540 mm
- Korkeus: 1560 mm
- Akseliväli: 2370 mm
Aiheesta muualla
TM koeajaa
Moskvitsh 402 oli Tekniikan Maailman 10/1956 koeajossa. Moskvitsh 402 maksoi Suomessa vuonna 1956 456 000 markkaa eli 13 726 euroa (v. 2015 kerroin 0,0301). Kulutus on varsin korkea, noin 7-11,5 litraa /100 km (TM, tehtaan mukaan 7 l/100 km). Työn laatu ja viimeistely ovat heikkoja. Autossa on iso maavara ja työkaluja on paljon. Käynnistyskampi ja radio kuuluvat vakiovarusteisiin.
Ohjaus on liian hidas, lähes 4 kierrosta, ja myös kääntöympyrä on iso, 12 metriä. Jalkakäynnistys (jalkastartti) on vanhanaikainen ja hankala. Äänimerkki on heikko. Istuimen siirto on hankalaa, sitä varten täytyy poistua autosta ja säätää istuinta tappien ja siipimutterien avulla.
Tuulilasin pyyhkimet toimivat vaijerin varassa, joka on kytketty kampiakseliin. Pyyhkimien nopeus riippuu suoraan kierrosluvusta ja vaijeri on arka rikkoutumaan.
Ilmanvastuksen kohina sekä voimansiirto (kaikilla vaihteilla) ovat häiritsevän äänekkäitä. Jarrut vinkuvat.
Suorituskyky
Tekniikan Maailma 10/1956 mittasi Moskvitsh 402:n kiihtyvyydeksi 0-50 km/t 11,6 sekuntia ja 0-80 km/t 37,6 sekuntia (luvut keskiarvoja, parhaat arvot 0-50 km/t 10,5 sekuntia ja 0-80 km/t 33,5 sekuntia). Kiihtyvyys on 60 km/t jälkeen heikkoa. Huippunopeus on 100 km/t (tehtaan mukaan 105 km/h). Suorituskyky on erittäin heikko 1950-luvunkin mittapuun mukaan.
Tyyppivikoja
Moottori on herkkä huippukierroksille ja korkeiden kierrosten jatkuva käyttö aiheuttaa herkästi venttiilien palamisia. Erityisesti sivuventtiilikone on herkkä kierroksille. Alkuaan moottori on rakennettu Neuvostoliitossa käytettävälle alhaisen oktaaniluvun bensiinille. Suomessa käytettävää korkeaoktaanista bensiiniä hyödyntäen puristussuhdetta on nostettu alkuperäisestä kuudesta, mutta kasvanut kuormitus rasittaa venttiilejä ja venttiilivauriot ovat tavallisia. Sivuventtiilimoottorin venttiilien säätö on hyvin hankalaa.
Puutteellinen viimeistely aiheuttaa vikoja Mossessa. Ruosteongelmat vaivasivat erityisesti 402- ja 407-mallien Mosseja, esimerkiksi lyhtyjen takareunat, lokasuojat ja kynnyskotelot olivat herkkiä ruostumaan.
Suomessa käytetyn Mossen hinta putosi hyvinkin jyrkästi 1950- ja 1960-luvulla, johtuen laatuongelmista ja ruostumisesta. Paraskaan kahden vuoden ikäinen yksilö ei maksanut yli puolta uuden hinnasta. [1]
Lähteet
- Tekniikan Maailma 10/1956, koeajo
- ↑ Jussi Juurikkala, Alpo Autio: Käytetty auto - ostajan opas. Kustantaja Tekniikan Maailma, 1969
| Ennen II maailmansotaa | |
|---|---|
| I sukupolvi |
400 (422) | 401 |
| II sukupolvi |
402 (410, 423) | 407 (410N, 411, 423N, 430) | 403 (424, 432) |
| III sukupolvi |
408 (426, 433) | 412 (427, 434) | 2138 (2136, 2733, 2315) | 2140 (2137, 2734, 2140SL) |
| IV sukupolvi |
2141 | 2335 | 2142 | 2142R5 | "Ivan Kalita" |
| Prototyypit, koemallit |
3-5-sarja | C-sarja | 2143 | 2144 | 444 | 415 | 2150 | 2139 | A9 | 3733 |
| Autourheilu- ja erikoismallit |
407 coupe | 412 Rally | 404 Sport | F1-405 | F2-407 | F3 | F4 | F5 | |