Protos
Protos Automobile GmbH | |
---|---|
Yrityksen perustuspaikka | Saksan keisarikunta, Schöneberg, (Berliini) |
Toiminnassa | 1898 – 1927 |
Yhtiön kohtalo | Yhtiö sulautetaan vuoden 1927 aikana silloiseen emoyhtiöönsä ja markkinanimi "Presto" poistuu käytöstä |
Kokonais valmistusmäärä | |
Suosituin malli | |
Seuraaja |
Protos oli berliiniläinen, vuosina 1898 – 1927 valmistettu henkilö- ja hyötyajoneuvomerkki.
Sisällysluettelo
Yrityshistoria[muokkaa]
Insinöörit Alfred Sternberg ja Oskar Heymann perustivat vuonna 1898 Motorenfabrik Protos -nimisen yhtiön juuri kaupunkioikeudet saaneeseen Schönebergiin, Berliinin liepeille. Vuonna 1906 yritys siirtyi Berliinin luoteispuolelle Reinickendorfiin. Vuonna 1908 Siemens-Schuckert osti Protos-yhtiön kokonaisuudessaan ja siirsi sen toiminnot Nonnendammin alueelle Siemensstadtiin, Berliinin länsipuolelle. Uudelle yhtiölle tuli nimeksi Protos Automobilwerk Nonnendamm GmbH. Vuonna 1911 yhtiön nimeksi muutettiin yksinkertaisempi Protos Automobile GmbH. Polttomoottoristen ajoneuvojen ohella Protos suunnitteli myös sähköautoja, jotka valmistettiin osin Berliinin pohjoispuolella, Wilhelmsruhissa, sijainneen Bergmann Elektrizitätswerken tehtaalla. Vuonna 1926 sähkölaitteita valmistaneen AEG:n ajoneuvoja valmistanut tytär NAG (Nationale Automobil-Gesellschaft) osti Protosin ja fuusioi sen itseensä, mutta uusi NAG-Protos AG ei ehtinyt toimia kuin yhden vuoden. Ensimmäinen tammikuuta 1928 NAG-Protos fuusioi itseensä 300 kilometriä etelämpänä, Chemnitzin kaupungissa sijainneen Presto-yhtiön. Tämän fuusion myötä markkinanimi "Protos" poistui käytöstä.[1][2]
Protos-hyötyajoneuvot[muokkaa]
Vuodesta 1908 lähtien Protos valmisti kunnalliskäyttöön tarkoitettuja sähkökuorma-autoja. Voimanlähteenä niissä oli kaksi taka-akselille sijoitettua napamoottoria. Tavanomaisen ohjauspyörän lisäksi autossa oli lisäohjauslaitteisto sekä oikealla- että vasemmalla ulkosivulla. Näiden avulla kuljettaja pystyi ohjaamaan ajoneuvoa, työskennellessään sen ulkopuolella. Vastaavaa konseptia katujen puhtaanapitokoneissaan käytti mm. nürnbergiläinen Faun. Sähkökäyttöisten kunnallisajoneuvojen lisäksi Protos valmisti tavanomaisia sähkökuorma-autoja neljän tonnin kantavuudella sekä sähkölinja-autoja. Yhtiö lopetti sähkökäyttöisten hyötyajoneuvojen valmistuksen vuoden 1911 paikkeilla. Polttomoottoristen henkilö- ja pakettiautojen ohella Protos tarjosi vuodesta 1913 lähtien pystykeulaisia kuorma- ja linja-autoja 2,5 tonnin kantavuudella ja 30 hevosvoimaisella moottorilla. Ensimmäisen maailmansodan aikana yhtiö valmisti Saksan armeijan ajoneuvokaluston yhtenäistämisohjeiden mukaisia, 40-hevosvoimaisia, 3 tonnin kantavuuden omaavia kuorma-autoja. Sodan päätyttyä Protos lopetti raskaiden hyötyajoneuvojen valmistuksen ja keskittyi henkilö- ja pakettiautomarkkinoille. Mallien valmistusoikeudet, piirrustukset ja työkalut yhtiö myi kölniläiselle Kraftfahrzeug AG:lle (KAG), mutta jo valmistetut autot jäivät sille itselleen ja Protos myi niitä vielä 1920-luvulla.
Henkilöautot 1905 – 1927[muokkaa]
Protos-henkilöautot, ja niihin perustuneet pakettiautot, olivat suhteellisen suosittuja ja yhtiöllä oli maine laadukkaiden autojen valmistajana. Tätä edesauttoi Protos-autolla vuonna 1908 ajettu matka New Yorkista Pariisiin. Kyseinen suoritus tosin tehtiin kevyen kuorma-auton voimin.
Malli | Valmistusaika | Moottori | Iskutilavuus | Teho | Huippunopeus |
---|---|---|---|---|---|
17/35 PS | 1905–1908 | R4 | 4560 cm³ | 35 hv (25,7 kW) | 85 km/h |
Typ E1 (18/42 PS) | 1906–1914 | R4 | 4560 cm³ | 44 hv (32,3 kW) | 90 km/h |
6/10 PS | 1908 | R4 | 1596 cm³ | 11 hv (8,1 kW) | 60 km/h |
Typ G (6/12 PS) | 1908 | R4 | 1502 cm³ | 12 hv (8,8 kW) | 55 km/h |
26/50 PS | 1908–1914 | R6 | 6840 cm³ | 55 hv (40 kW) | 100 km/h |
Typ E2 (27/65 PS) | 1908–1914 | R6 | 6840 cm³ | 65 hv (48 kW) | 115 km/h |
Typ F (18/45 PS) | 1910–1912 | R6 | 4578 cm³ | 48 hv (35,3 kW) | 100 km/h |
Typ G1 (6/18 PS) | 1910–1914 | R4 | 1570 cm³ | 18 hv (13,2 kW) | 60 km/h |
Typ C (10/30 PS) | 1918–1924 | R4 | 2614 cm³ | 30 hv (22 kW) | 75 km/h |
Typ C1 (10/45 PS) | 1924–1927 | R4 | 2614 cm³ | 45 hv (33 kW) | 85 km/h |
Suomessa[muokkaa]
Vuonna 1928 (31.12.1928) Suomen ajoneuvorekisterissä oli 27 Protos henkilöautoa [3].
Kilpa-ajo maailman ympäri[muokkaa]
Helmikuun 12. päivänä vuonna 1908 Yhdysvaltain itärannikolta starttasi kaikkien aikojen ensimmäinen kilvanajo autoilla maailman ympäri. Alunperin 13 ilmoittautuneesta autokunnasta paikalle saapui kuusi, merkkeinä Protos, De Dion-Bouton, Motobloc, Sizaire-Naudin, Züst ja Thomas (USA).
Kilpailun reitti kulki New York Citysta Kanadan, Alaskan, Kiinan, Mongolian ja Venäjän halki eurooppaan, päättyen lopulta Pariisiin. 26. päivänä heinäkuuta 1908 maaliviivan Pariisissa ylitti ensimmäisenä Protos-autolla ajanut saksalainen Hans Koeppen. Kilpailun voittajaksi julistettiin kuitenkin, muutamaa päivää myöhemmin saapunut, Thomasilla ajanut William F. Harrah, koska kävi ilmi että Koeppen oli oikaissut ja jättänyt Alaskan taipaleen väliin.
Kilpailuun osallistunut Protos oli varustettu 40-hevosvoimaisella moottorilla ja sen päällirakenteet olivat berliiniläisen Neuss-koritehtaan erityisesti tätä kilpailua varten valmistamat. Auton omapaino oli noin tonnin luokkaa ja täydessä matkavarustuksessa, johon kuului mm. 800 litran polttoainesäiliö, sen paino oli noin 2,7 tonnia.
Auto on nykyisin nähtävillä Münchenin Deutsches Museumissa.
Lähteet[muokkaa]
- Die Geschichte des deutschen LKW-Baus. Nide 1, s. 148. Weltbild Verlag 1994 ISBN 3-89350-811-2.
- Aller Laster Anfang. s. 55–56. Westermann-Verlag 1985 ISBN 3-07-508991-5.
- Hans Koeppen: Im Auto um die Welt. Ullstein, Berlin 1908. Neubearbeitung. Ullstein, Hamburg 1935.
- Hans-Otto Neubauer: Autos aus Berlin – PROTOS und NAG. edition Auto & Verkehr. Kohlhammer, Stuttgart 1983, ISBN 3-17-008130-6.
- Werner Oswald: Deutsche Autos 1920–1945. 10. painos, Motorbuch Verlag, Stuttgart 1996, ISBN 3-87943-519-7.
- George Schuster, Tom Mahoney, (saksannus: Reinhart Becker): Das längste Autorennen aller Zeiten. New York – Moskau – Paris (1908). Reprint. Motorbuch Verlag, Stuttgart 1997, ISBN 3-613-87162-9.
- Halwart Schrader: Deutsche Autos 1885–1920. 1. painos, nide 1, Motorbuch Verlag, Stuttgart 2002, ISBN 3-613-02211-7.
- ↑ Wolfgang H. Gebhardt: Die Geschichte des deutschen LKW-Baus. Nide 2b, sivut 133–135.
- ↑ The “Protos:” Siemens as an automobile producer
- ↑ Tekniikan Maailma 10/1985, s. 33