Chevrolet Caprice 2. sukupolvi

Caprice 2. sukupolvi

Valmistaja ja valmistusmaa	General Motors, Arlington, Texas Oshawa, Ontario, Kanada South Gate, Kalifornia Tarrytown, New York Caracas, Venezuela
Valmistusaika	1970 – 1976
Kori	2-ovinen hardtop 2-ovinen coupe 4-ovinen hardtop 4-ovinen sedan 4-ovinen station wagon 2-ovinen convertible
Saman luokan autoja	Buick LeSabre Chevrolet Impala Oldsmobile 88 Pontiac Bonneville

Pääartikkeli: Chevrolet Caprice

1971

Mallivuodelle 1971 Caprice oli suunniteltu täydellisesti uudelleen. Akseliväli oli kasvanut 121,5 tuumaan (3090 mm) ja korin muotoilu oli ns. "fuselage"-tyylinen. Ovien kahvat oli upotettu peltipinnan kanssa samaan tasaan ja ne olivat nyt "pull"-tyyppiset, eli oven aukaisu tapahtuu kahvaa vetämällä. Kattorakenne oli kaksinkertaista peltiä, jossa sisempi pelti oli muotoiltu ääniä ja resonansseja absorboivaksi. Nämä molemmat ominaisuudet oli esitelty aiemmin 1970½ Camaron ja Pontiac Firebirdin yhteydessä. Uutta designia korostettiin muodoiltaan Cadillacin vastaavaa muistuttavalla maskilla, jonka keskellä oli Capricen Fleur-de-lis -emblemmi ja takavaloja ympäröivällä, harjakiillotettua alumiinia olevalla koristelistalla. Korin helma- ja jäykistepeltien tuuletusta oli parannettu, kehtorungon jäykkyyttä oli paranettu pidemmän akselivälin takia, äänieristystä lisätty ja edessä sekä takana pyöränripustus ja jousitus olivat saaneet parannuksia, jotka vähensivät melua ja paransivat auton ajettavuutta.

Näkyvyyttä ulos oli parannettu tuomalla aiempaa ohuemmat A-pilarit taemmas. Täysin pehmustettu kojelauta oli muutoin muotoiltu uudestaan, mutta hallintalaitteiden katkaisijat löytyivät tutuilta paikoiltaan. Nopeusmittari oli vaakasuorakaiteen muotoinen ja viisarinäytöllä, kaksipuolaisen ohjauspyörän keskiosa oli pehmustettu. Sisustusmateriaalien osalta Capricet jatkoivat ylellisemmällä linjalla kuin sisarmalli Impalan versiot. Istuimet oli verhoiltu korkealuokkaisella tekstiili-vinyyli -yhdistelmällä, kojelaudan lisäksi ovissa ja ohjauspyörän keskiössä oli jalopuukoristeet ja ovipaneelien alaosassa oli nukkamattoverhoilu. Sedan-mallin etuistuin oli varustettu keskiosan alastaittuvalla kyynärnojalla.

Tehostetut levyjarrut edessä olivat vakiovaruste, vakiomoottorina oli nyt 400 kuutiotuuman Turbo-Fire V8-moottori, joka antoi tehoa uuden SAE netto -luokituksen mukaisesti mitattuna 170 hevosvoimaa, vanhalla SAE brutto -mittaustavalla 255 hevosvoimaa. Vakio- ja optiomoottorit oli suunniteltu käyttämään alimillaan RON 91 -oktaanista, matalalyijyistä tai lyijytöntä bensiiniä. Tähän oli päästy mm. laskemalla moottorien puristussuhde 8,5:1:een. General Motors oli "kolmesta suuresta" ensimmäinen, joka otti kaikissa moottoreissaan käyttöön lyijyttömän, matalaoktaanisen bensiinin, ennakoiden näin tulevien vuosien kiristyviä päästörajoituksia.

Optiomoottorina ollutta 300 brutto-, 206 nettohevosvoimaista, 400 kuutiotuumaista Turbo Jet V8-moottoria ei tule sekoittaa vanhempaan 400 cid pikkulohkomoottoriin, uuden 400-moottorin iskutilavuus on itse asiassa 402 kuutiotuumaa. Nelisatanen oli tilattavissa kaksoispakoputkistolla, jolloin teholukemaksi saatiin 260 hv SAE netto. Toisena optiomoottorina ollut 365 SAE brutto-, 285 SAE nettohevosvoimainen 454 Turbo-Fire oli varustettu vakiona tuplaputkistolla. Kun mallivuoden 1971 autot esiteltiin syksyllä 1970, kolmevaihteinen manuaalivaihteisto oli vakiovaruste, mutta Turbo-Hydramatic automaattivaihteisto muuttui vakiovarusteeksi kesken mallivuoden kaikissa Capriceissa, samoin kuin muuttuvavälityksinen ohjaustehostin. Tämä muutos koski myös edullisempien mallisarjojen V8-moottoreilla varustettuja versioita.

Chevrolet ilmoitti teknisissä arvoissaan moottoreiden teholukeman sekä "gross" että "net" -hevosvoimina jo vuonna 1971, autoteollisuuden standardiksi SAE netto tuli seuraavana vuonna. SAE netto (SAE net horsepower) -mittaustavassa moottorissa oli kiinni kaikki lisälaitteet kuten myös imu -ja pakosarjat. Vuodesta 1972 yhdysvaltalaiset ilmoittivat tehon ainostaan merkinnällä "SAE net hp". Tämä vastaa lähinnä DIN-normin mukaista mittausta.

"SAE netto" mittaukset ovat tarkempia kuin "SAE brutto", mutta silti ne ilmoittavat moottorin tehon vauhtipyörästä mitattuna. Koska "SAE brutto" arvoja ilmoiteltiin melko vapaasti ei ole olemassa tarkkaa kaavaa jolla voisi muuntaa nämä kaksi vastaamaan toisiaan.