Chevrolet Caprice 3. sukupolvi

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Caprice 3. sukupolvi
Chevrolet-Caprice-Classic-coupe.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa General Motors
Flag of the United States.svg.png Yhdysvallat
Fairfax, Kansas
Arlington, Texas
Oshawa, Ontario, Kanada
South Gate, Kalifornia
Clark Avenue, Detroit, Michigan
Flint, Michigan
Janesville, Wisconsin
Lakewood, Georgia
Wilmington, Delaware
Caracas, Venezuela
Valmistusaika 1976 – 1990
Kori 4-ovinen sedan
4-ovinen station wagon
2-ovinen coupe
Saman luokan autoja Buick LeSabre
Buick Estate
Oldsmobile Custom Cruiser
Oldsmobile 88
Pontiac Bonneville
Pontiac Parisienne
Pontiac Catalina
Pontiac Laurentian
Pontiac Safari

Pääartikkeli: Chevrolet Caprice

1977 – 1979[muokkaa]

Vuodelle 1977 esitelty, uudella korilla ollut Caprice Classic oli radikaalisti pienempikokoinen kuin edeltäjänsä. Amerikanenglantilaisessa automaailmassa tätä kutsuttiin termillä downsizing. Capricen paino oli pudonnut ja ulkomitat pienentyneet, silti sisätiloissa pääntila, takapenkin jalkatila ja tavaratilan koko olivat kasvaneet, vuosimalliin 1976 verrattuna. GM oli nimennyt downsizing-ohjelmansa Projekti 77:ksi ja investoinut siihen 600 miljoonaa senaikaista US-dollaria (1,85 miljardia USD nykyrahassa), luodakseen täysin uuden ja ajantasalla olevan full-size Chevroletin.

Kokoerojen vertailu numeroina:

1976 Caprice 1977 Caprice
Akseliväli 121,5" (3086 mm) 116,0" (2946 mm)
Pituus 222,9" (5662 mm) 212,1" (5387 mm)
Leveys 79,5" (2019 mm) 75,5" (1918 mm)
Korkeus 53,7" (1364 mm) 55,3" (1405 mm)
Pääntila edessä 38,9" (988 mm) 39,0" (991 mm)
Jalkatila edessä 42,5" (1080 mm) 42,2" (1072 mm)
Lantiotila edessä 59,3" (1506 mm) 55,0" (1397 mm)
Olkatila edessä 63,8" (1621 mm) 61,1" (1552 mm)
Pääntila takana 38,0" (965 mm) 38,2" (970 mm)
Jalkatila takana 38,8" (986 mm) 39,5" (1003 mm)
Lantiotila takana 59,7" (1516 mm) 55,7" (1415 mm)
Olkatila takana 63,8" (1621 mm) 61,1" (1552 mm)
Tavaratilan vetoisuus 18,9 cu ft (535 l) 20,9 cu ft (592 l)

Vaikka vuoden 1977 "kutistettu" Chevrolet oli nykyaikaisten mitta-asteikkojen mukaan suurikokoinen auto, sen ulkomitat olivat lähellä oman aikansa amerikkalaisen intermediate- eli keskiluokan autojen mittoja. Itseasiassa 1977 Caprice jakoi saman 116 tuuman (2900 mm) akselivälin keskiluokan Chevrolet Chevellen kanssa. Vuosi 1977 oli ensimmäinen ja myös viimeinen mallivuosi Chevroletin historiassa, kun keskiluokan Chevrolet Monte Carlo oli kooltaan suurempi kuin full-size kokoluokan auto. Full-size -kokoluokan auton pienentäminen tällaisiin mittoihin sisältää valmistajan kannalta melkoisen riskin. Kuluttajien reaktioita uuteen autoon pyrittiinkin kartoittamaan etukäteen mahdollisimman kattavasti mm. kyselyillä. Nähtävästi amerikkalainen keskivertokuluttaja oli valmis ajamaan pienempikokoisella autolla, koska ennakkotutkimus antoi hyvin positiivisen tuloksen.

Caprice Estate 1977
Caprice 1978 mallisto

Uusi 1977 mallisto piti sisällään kaksiovisen coupen, neliovisen sedanin sekä kuuden tai kahdeksan hengen station wagonin. Hardtop- ja convertible-mallit olivat taakse jäänyttä elämää. Kaksiovisen coupen takaikkunan muotoilu oli vuosimalleissa 1997 – 79 uniikki. Lasi antoi korin silhuetille kevyen fastback muodon ja se oli lisäksi kolmetahoinen, terävällä, sivulle kääntyvällä kulmalla. Kaksiovinen Caprice oli saatavilla joko "Sport Coupe-" tai "Landau Coupe" -mallina. Landau Coupen varusteisiin kuului osavinyylikatto.

Caprice 1979 valinnaisella kaksivärimaalauksella

Station wagon sai uuden korin myötä myös täysin uudenlaisen, sivulle tai alas kääntyvän takaluukun. Kolmella istuimella varustetun, kahdeksan hengen version takimmaisen kahden hengen istuimen matkustajat istuivat nyt rintamasuunta auton takaosaan päin. Edeltävään korimalliin verrattuna tavaratilan vetoisuus oli laskenut ja se oli nyt, taemmat istuimet kaadettuna, 2500 litraa. Vaikka tavaratilan pohjalle mahtui edelleen, hyvänä arkielämän mittarina pidettävä, 4 x 8 ft (1200 mm × 2400 mm) rakennuslevy, se pystyttiin nyt kuljettamaan ainoastaan takaluukku makuuasentoon laskettuna. Station wagon oli nyt myös saanut kierrejouset taka-akselilleen.

Ensimmäistä kertaa, sitten vuonna 1965 tapahtuneen esittelyn, V8 ei ollut enää Capricen vakiomoottori. Caprice coupen ja sedanin vakiomoottorina oli nyt Chevroletin pitkäikäinen, 110 hevosvoiman, 250 kuutiotuuman rivikuutonen. Viimeksi se oli ollut tarjolla full-size Chevyyn vuonna 1973, edullisimman Bel Air -mallisarjan perusmoottorina. Station wagonin vakio- ja muiden korimallien optimoottori oli 145 hevosvoimainen, kaksikurkkuisella kaasuttimella varustettu, Chevroletin 305 pikkulohko V8. Tämä oli ensimmäinen mallivuosi kun 305 oli full-size Chevroletin voimanlähteenä. Se oli alunperin esitelty kompaktien ja keskikokoisten mallien moottoriksi vuonna 1976. Toisena optiomoottorina oli 170 hevosvoimainen 350 V8, nelikurkkuisella kaasuttimella.

Vuoden 1977 full-size Chevyt olivat kyseisenä vuonna Yhdysvaltain eniten myytyjä autoja. Edeltävänä vuonna full-size Chevyt olivat olleet sijalla kolme. Vuonna 1977 valmistettiin yli 660 000 full-size Chevroletiä, myydyimpänä mallina oli neliovinen Caprice Classic sedan, 212 840 valmistuneella yksilöllä. Moottoritoimittajat yhtyivät ostavan yleisön suitsutukseen. Amerikkalainen autoilun aikakauslehti Motor Trend valitsi vuonna 1977 Chevrolet Capricen "Vuoden Autoksi".

Vuoden 1978 mallit saivat kevyitä muutoksia keulan ja takosan ilmeeseen. Moottorilinja pysyi ennallaan, mutta nyt tarjolle tuli harvempia perävälityksiä, joiden avulla pyrittiin laskemaan polttoaineenkulutusta. 305- ja 350-moottoreiden vuoden 1977 vakiovälityksenä ollut 2.56:1 (stw 2.73:1) muuttui vuonna 1978 lukemiin 2.41:1 (stw 2.56:1). 350-moottorilla varustettuihin versioihin oli tarjolla myös tiheämpi 3.08:1 perävälitys. 305 V8 -moottori sai alumiinisen imusarjan, joka pienensi koneen massaa 15 kiloa. Korin korroosionkestävyyttä oli parannettu sinkkikäsitteelyllä ja galvanoidun pellin käyttämisellä takasisälokasuojien ja tavaratilan pohjan materiaalina. Uusina lisävarusteina tarjolle tuli mm. sähköisesti, napin painalluksella toimiva, liukuva kattoluukku sekä AM/FM-radion yhteyteen integroitu 40-kanavainen LA-puhelin.

Station wagon 1979

Vuodelle 1979 jatkettiin jälleen vähäisin, vain keulaa ja perää koskevin kevyin ulkonäkömuutoksin. 250 kuutonen sai tehoa lisää viisi hevosvoimaa, kun taas 305 V8 menetti 15. 305:n tehonlaskuun oli suurin vaikutus kaasuttimen vaihtumisesta suuremmasta Rochester 2GC:stä pienempään Rochester Dualjet -kaasuttimeen. 350 V8 -moottori säilyi ennallaan.

Moottorit 1977 – 1979[muokkaa]

Vuosimalli Moottori Teho Vääntö Polttoainejärjestelmä Pakoputkisto Huomautus
1977 – 1979 250 cid Chevrolet rivi-6 110 hv (82 kW) 195 lb·ft (264 Nm) kaasutin, 1-kurkkuinen yksiosainen
1977 – 1978 305 cid Chevrolet pikkulohko V8 145 hv (108 kW) 245 lb·ft (332 Nm) kaasutin, 2-kurkkuinen yksiosainen
1977 – 1979 350 cid Chevrolet pikkulohko V8 170 hv (127 kW) 270 lb·ft (366 Nm) kaasutin, 4-kurkkuinen yksiosainen
1979 305 cid Chevrolet pikkulohko V8 130 hv (97 kW) 245 lb·ft (332 Nm) kaasutin, 2-kurkkuinen yksiosainen

1980 – 1985[muokkaa]

Caprice Classic Landau Coupe 1980
Muut vuoden 1980 Caprice mallit

Caprice Classic koki ensimmäiset suuret muutoksensa, sitten vuonna 1977 tapahtuneen ensiesittelyn. Polttoaineen kulutuksen pienentämiseksi suunnittelussa oli panostettu painon keventämiseen ja aerodynamiikan parantamiseen. Vaikka uusi malli ei näyttänyt poikkeavan suurestikaan edeltävän vuoden mallista, olivat Capricen kaikki koripellit täysin uudistettu. Aerodynamiikan parantamiseksi konepellin etureuna laski viistosti alaspäin ja koko tavaratilan alue oli keulan linjaa korkeammalla. Maski oli uusittu ja nelikulmion malllisia takavaloja oli perinteiseen tapaan kolme per puoli. Ovet ja niiden sisällä olevat komponentit oli uudelleensuunniteltu painonsäästön nimissä. Esim. ikkunanaukaisumekanismi oli muuttunut mekaanisesta hammasratastyyppisestä nauhakäyttöiseksi. Alumiinin käyttöä oli lisätty, mm. puskurin sisävahvikkeissa ja sedan- / coupe-mallien jäähdyttimen kennoissa. Vuoden 1980 mallit olivat noin 45 kg kevyempiä kuin vuoden 1979 mallit.

Uusi muotoilu kasvatti sedan- ja coupe-mallien tavaratilan vetoisuutta lähes 60 litraa. Tilankäytön tehokkuutta paransi myös tilaa ja painoa säästävä 16" varapyörä, joka oli nyt vakiovarusteena. Uudenmallinen tunkki nosti auton nyt runkopalkista, aiemman puskurista nostamisen sijaan. Sedan- ja coupe-mallit saivat vakiovarusteeksi suuremman, 95 litran polttoainesäiliön. Muita vuosimallin 1980 uudistuksia olivat kevyemmin rullaavat vyörenkaat, parannettu korroosiosuoja, pienempikitkaiset pallonivelet ja suuremmat etupyörien tuennan puslat. Uusia valinnaisia lisävarusteita olivat mm. etunurkkien kulmavalot ja kulutuspinnan naulanpiston itsestään tiivistävät renkaat.

Sedan- ja coupe-mallien uudeksi vakiomoottoriksi tuli uusi, Chevroletin 3,8 litrainen 90° V6-moottori, joka korvasi uskollisesti palvelleen 250-rivikuutosen. Tämän moottorin iskunpituus ja poraus olivat samat kuin 305 V8 -moottorissa. Kalifornian tiukempien päästörajoitusten vuoksi siellä myytyjen autojen voimanlähteenä oli Buickin 3,8 litran V6 -moottori. Chevroletin 3,8 antoi tehoa 115 hv, kun Buickin vastaava versio antoi 110 hevosvoimaa. Vaikka 3,8 V6:n teholukema oli sama kuin vuoden 1979 250-rivikuutosen, 250:n vääntömomentti oli ollut 271 Nm, eli 34 Nm suurempi kuin 3,8-litraisen 237 Nm. 3,8 V6 kuitenkin paransi Chevrolet Capricen polttoaineenkulutuksen lukemiin 12 l/100 km kaupungissa ja 8,1 l/100 km maantiellä. Tämä tulos oli siihen asti kaikkein paras full-size Chevyille mitattu.

Vuonna 1980 valikoimaan tuli uusi V8-moottori, Rochester Dualjet -kaasuttimella varustettu, 115 hevosvoimainen, 4,4 litran (267 cid) V8, joka oli station wagonien vakiovoimanlähde, Kaliforniaa lukuunottamatta. 305 V8:n kaksikurkkuinen kaasutin oli korvattu nelikurkkuisella ja tämä nosti moottorin teholukeman 155 hevosvoimaan. Tämä versio oli myös Kalifornian station wagoneiden vakioversio ja kaikkein tehokkain tarjolla olleista optiomoottoreista, koska 350 kuutiotuumainen oli pudotettu pois valikoimasta. Se oli saatavilla ainoastaan viranomaiskäyttöön tilattuihin autoihin. Station wagoneiden optiomoottoriksi lisättiin Oldsmobilen valmistama 350 cid Diesel V8. Teholukemaksi moottorille ilmoitettiin 105 hv (78 kW) ja sen vääntömomentti oli 278 Nm. Polttoainetalouden parantamiseksi automaattivaihteisto oli varustettu sähköisesti ohjatulla turbiinilukolla.

Caprice Classic Sedan 1981
1981 Caprice Classic Station Wagon, Estate-lisävarustepaketilla
Caprice Classic Landau Coupe 1981

Vuosi 1981 ei tuonut malleihin suuria ulkonäöllisiä muutoksia. Käyttöä ja huollettavuutta oli paranettu mm. etupään uusilla, pienemmän vierintävastuksen omaavilla levyjarruilla ja jarrupalojen akustisella kulumisenvaroittimella. Jarrunesstesäiliö muutettiin läpinäkyväksi, jolloin nestepinnan tarkistus oli helpompaa. Valinnaisena lisävarusteena olevaan vakionopeussätimeen lisättiin resume-toiminto, jonka avulla kuljettaja pystyi yhden sormen liikkeellä palauttamaan aiemmin valitun nopeuden, jos vakionopeussäätimen toiminta oli esim. jarrutuksen vuoksi jouduttu katkaisemaan. Vain Capriceen valinnaisvarusteina saatavilla olleet, pinnavanteita imitoivat koristekapselit varustettiin turvalukituksella, jonka sai avattua vain omalla erikoistyökalulla. Kaikki valinnaiset audiolaitteet oli nyt varustettu etuosan kaksoiskaiuttimin ja stereo-laitteistot myös takaosan kaksoiskaiuttimin. Tehdasasenteiset radiot oli varustettu tuulilasiin integroidulla antenilla, lukuunottamatta AM/FM-LA -radiota, joka oli varustettu moottoroidulla antenilla.

1985 Caprice Classic Wagon, Estate-varustuksella.

Moottorit pysyivät ennallaan vuonna 1981, lukuunottamatta Chevroletin 3,8 litran (229 cid) V6 -moottoria, joka antoi nyt tehoa 110 hv (82 kW), aiemman 115 hv:n sijaan, sekä 5 litran (305 cid) V8 -moottoria, jonka teholukema oli laskenut 150 hevosvoimaan (116 kw). Kaikkien moottorien toiminta oli ohjattu nyt Computer Command Control (CCC) -järjestelmällä, joka mitta-arvojen perusteella ohjasi sähköisesti kaasuttimen toimintaa. Tämä järjestelmä otettiin käyttöön Kalifornian versioissa jo vuonna 1980, mutta esim. Kanadan versioissa vasta 1987. Pohjois-Amerikan ulkopuolelle vietyjen mallien varustus saattoi vaihdella runsaastikin, markkina-alueesta riippuen. Uutena vaihteistona markkinoille tuli lukkoturbiinilla ja ylivaihteella varustettu THM200-4R automaatti. Se oli 305 V8:n yksinomainen optiovaruste, tälle moottorille ei ollut tarjolla muita automaattivaihteistoja. Muiden moottorien yhteyteen sitä ei ollut mahdollista saada.

Mallivuodelle 1982 ulkonäköön tehtiin jälleen pieniä muutoksia. Mallivalikoima supistui yhdellä, kun Caprice Classic Landau Coupe pudotettiin pois mallistosta. Jäljelle jäivät sedan, sport coupe sekä kuusi- ja kahdeksanpaikkaiset station wagonit.

Moottorit, niiden teho- ja vääntömomenttiarvot pysyivät ennallaan. 350 cid Diesel V8 -moottori tuli saataville nyt kaikkien korimallien kanssa. Ylivaihdeautomaatti oli saatavilla nyt myös 267 V8:n jatkeeksi, enää se ei ollut vain 305:n yksinomainen optio. 305 oli saanut nyt vakiovarusteeksi kolmeportaisen THM200-automaattivaihteiston, Kaliforniaa lukuunottamatta.

Mallivuodelle 1983 Caprice tuli suppeimalla mallitarjonnallaan koskaan. Kaksiovista mallia ei ollut, ainoastaan neliovinen sedan sekä kahdeksanpaikkainen station wagon, koska myös kuuden hengen versio oli pudotettu pois valikoimasta. 4,4 litran (267 cid) V8 oli pudotettu pois valikoimasta, muu moottoritarjonta oli ennallaan. 305 ja ylivaihdeautomaatti muodostivat nyt station wagonin vakiovoimalinjan. 350 dieselin jatkeeksi ylivaihdeautomaatin sai lisämaksusta kun taas 305 V8:n perään se oli ainoa tarjolla oleva vaihteisto. Amerikkalainen autoilun aikakauslehti Car and Driver valitsi vuoden 1983 Chevrolet Caprice Classicin, vuoden aikana koeajamiensa autojen TOP-10 -listalle.

Moottorit 1980 – 1985[muokkaa]

Vuosimalli Moottori Teho Vääntö Polttoainejärjestelmä Pakoputkisto Huomautus
1980 – 1984 229 cid Chevrolet V6 110 hv (82 kW) 170 lb·ft (230 Nm) 2-kurkkuinen yksiosainen ei saatavilla Kaliforniassa
1980 – 1984 231 cid Buick V6 110 hv (82 kW) 190 lb·ft (258 Nm) 2-kurkkuinen yksiosainen vain Kalifornia
1980 – 1982 267 cid pikkulohko V8 115 hv (86 kW) 200 lb·ft (271 Nm) 2-kurkkuinen yksiosainen ei saatavilla Kaliforniassa
1980 305 cid LG4 pikkulohko V8 155 hv (116 kW) 240 lb·ft (325 Nm) 4-kurkkuinen yksiosainen
1980 – 1985 350 cid LF9 Oldsmobile Diesel V8 105 hv (78 kW) 205 lb·ft (278 Nm) FI yksiosainen
1980 &ndash 1988 350 cid LM1 pikkulohko V8 4-kurkkuinen yksiosainen Poliisiversio
1981 – 1984 305 cid LG4 pikkulohko V8 150 hv (112 kW) 240 lb·ft (325 Nm) 4-kurkkuinen yksiosainen
1985 262 cid Chevrolet V6 130 hv (97 kW) 210 lb·ft (285 Nm) TBI yksiosainen
1985 – 1986 305 cid LG4 pikkulohko V8 165 hv (123 kW) 245 lb·ft (332 Nm) 4-kurkkuinen yksiosainen

1986 – 1990[muokkaa]

1986 Caprice Classic Brougham
1986 Caprice Classic Sedan
1986 Caprice Sedan
1986 Caprice Classic Wagon

Vuosi 1986 tarkoitti ensimmäistä suurempaa ulkonäön muutosta sitten vuoden 1980. Keula oli muotoiltu uudelleen ja se oli nyt aerodynaamisemman näköinen. Caprice-emblemmi ei ollut enää koristeornamentti keulapellin päällä, vaan se oli nyt siirretty maskin yläpuolella olevan, vaakasuoran peltiosan keskelle. Uusi matalampi ja virtaviivaisempi maski oli muotoiltu pystysuorilla kromitangoilla, vuodesta 1985 käytössä olleen ritilätyylin sijaan. Takavalot oli myös muotoiltu uudelleen, mutta designina oli edelleen tuttu kolme valaisinta per puoli. Vaikka itse koripelteihin ei oltu tehty muutoksia, keulan ja perän uusi muotoilu antoi Capricelle uuden ja ajanmukaisen ilmeen.

Koska Impalan valmistus oli lopetettu, Caprice-malliston alapäähän lisättiin uusi perus-Caprice, joka varustukseltaan vastasi aiempaa Impalaa. Caprice Classic -mallistoon kuuluivat edelleen neliovinen sedan, coupe, johon sai halutessaan Landau-varustepaketin seka kahdeksanpaikkainen Wagon. johon sai Estate-varustepaketin. Uutena tulokkaana malliston yläpäähän oli neliovinen Classic Brougham. Brougham-mallin varusteisiin kuului mm. 55/45 -etuistuin, alaslaskettavala kyynärnojalla ja muita malleja paremmat, velour-verhoillut "pillow design"-istuimet. Broughamin sisävarusteluun kuului runsaammin kojelaudan puukoristeita ja paksummat matot kuin edullisemmissa Classic-malleissa. Korin ulkopuolisessa varustelussa oli runsaammin kiilto-osia, mm. B-pilari oli peitetty kiiltävällä koristepellillä. Kaikkien mallien ergonomiaa oli parannettu siirtämällä sähkötoimisten ikkunoiden katkaisinyksikkö ovipaneelista kyynärnojaan.

4,3-litrainen V6 oli saanut 10 hevosvoiman tehonlisäyksen ja se antoi ulos nyt 140 hevosvoimaa (100 kW). 305 kuutiotuumainen V8 pysyi ennallaan ja se oli station wagoneiden vakiomoottori, vuoden 1985 loka - marraskuun vaihteeseen. Näillä tietämin station wagoneissa alettiin käyttämään Oldsmobilen 307 cid V8 -moottoria ja 305 pudotettiin pois station wagoneiden moottorivalikoimasta. Autonvalmistuksen kustannustehokkuuden parantamiseksi tämä sama moottori otettiin käyttöön kaikissa muissakin GM:n B-korisissa station wagon -merkeissä. 307 oli varustettu nelikurkkuisella kaasuttimella ja se tuotti tehoa 140 hevosvoimaa (104 kW), suurimman vääntömomentin ollessa 346 Nm. 350 diesel-V8 pudotettiin pois valikoimasta.

1987 Caprice

Mallivuodelle 1987 ulkonäköön tehtiin vain vähäisiä muutoksia. Erilliset pariajovalot olivat vaihtuneet modernimman näköisiin yksiosaisiin ja Caprice-emblemmi teki paluun keulapellin päälle. Kojelaudan puukoristeet kuuluivat nyt myös edullisempien Caprice-mallien kojelaudan koristeluun. Mallistoa oli muokattu siten että kahdeksan hengen station wagon oli nyt saatavana myös edullisempana perus-Capricena ja malliston huipulle oli tullut uusi neliovinen sedan-malli, Classic Brougham LS. Brougham LS:n varusteisiin kuuluivat kaikki Brougham-version hienoudet, lisäksi siinä oli topattu Landau-puolivinyylikatto, B-pilarin oopperavalot, katon yli kulkeva kiiltävä koristepanta, sävylasit olivat vakiovaruste, samoin taustapeilit auton molemmin puolin. Katon takalinja poikkesi muista sedan-mallisista, sillä Brougham LS:n takalasi oli pystymmässä kulmassa ja upotettu syvälle C-pilareiden väliin. Uutena valinnaisena ylellisyysvarusteena Brougham- ja Brougham LS -malleihin tuli istuinten nahkaverhoilu.

Moottoreihin tuli lieviä muutoksia. 4,3 V6 ja 305 V8 päivitettiin venttiilien rullanostajilla, samalla venttiilikopat vaihtuivat keskeltä pultilla kiinnitettävään malliin. 305 sai viisi hevosvoimaa lisää ja teholukema oli 170 hv (127 kW) ja suurin vääntömomentti 250 lb·ft (339 Nm). Oldsmobilen 307 V8 pysyi ennallaan ja oli ainoa moottorivaihtoehto station wagoneiden voimanlähteeksi. Jotkin Kanadassa valmistetut Caprice sedanit varustettiin mallivuonna 1987 Oldsin 307:lla, Chevyn 305:n sijaan.

Vuodelle 1988 mallitarjontaa rukattiin uusiksi. Vähäisten myyntimäärien johdosta kaksiovinen Sport Coupe pudotettiin pois ja kahdeksan hengen station wagoneita oli taas tarjolla vain yhdellä, Caprice Classic -varustetasolla. Moottorit pysyivät muuttumattomina mutta neliportainen ylivaihdeautomaatti tuli vakioarusteeksi kaikkiin malleihin, kaikkien moottorivaihtoehtojen kanssa. Kaikkien mallien vakiovarusteisiin lisättiin sävylasit, kuljettajan kaukosäätöinen taustapeili, päivävaloautomatiikkaa ja AM/FM stereoäänentoistolaitteet. Poliisi- ja viranomaiskäyttöön valmistettiin station wagon -mallia koodilla 1A2.

Caprice-mallisto 1989

Vuonna 1989 polttoaineenruiskutus tuli ensimmäistä kertaa GM:n henkilöautojen V8-moottorien vakiovarusteeksi. Capricen kilpailija, Ford LTD Crown Victoria, oli varustettu polttoaineen ruiskutuksella jo esittelyvuodestaan 1983 lähtien. 305 V8 sai sähköisesti ohjatun yksipisteruiskun (TBI, throttle body injection, koodi LO3), joka oli otettu käyttöön GM:n pick upeissa ja vaneissa jo vuonna 1987. Tällä järjestelmällä moottori tuotti tehoa 170 hv (127 kW) ja vääntöä 255 lb-ft (346 Nm). Vääntömomentti on vain hivenen suurempi kuin kaasutinversioisten moottorien ja teholukema on sama. Ruiskun avulla parannettiin kuitenkin moottorin kylmäkäynnistyvyyttä ja polttoainetaloutta. Lisäksi, tarkemman polttoaineseoksen säätelyn myötä moottorin päästöt pienenivät ja moottorin käyttäytyminen tietyissä olosuhteissa, mm. suurissa korkeuksissa sekä kylmässä ja kuumassa ilmanalassa, parani. 4,3 V6 ei ollut enää perusmoottori ja se oli saatavilla vain taksi- ja viranomaisversioihin. Nelikurkkuisella kaasuttimella varustettu 307 oli edelleen station wagonin ainoa moottori. Takamatkustajien uloimpien paikkojen olkavyöt ja ilmastointilaite tulivat vakiovarusteeksi kaikissa malleissa.

Vuosi 1990 oli vuonna 1977 esitellyn korimallin viimeinen ja sinällään välivuosi, vailla mitään suurempia muutoksia. Vuosimallin 1990 Capricea valmistettiin vain vuoden 1989 loppuun, jonka jälkeen tuotantolinjat suljettiin, valmistauduttaessa täysin uuden, vuosimallin 1991 valmistukseen. Vuoden 1990 uutuuksia olivat liittovaltion, ajoneuvojen passiivista turvallisuutta koskevien määräysten mukaiset, oviin asennetut ohjurit, jotka toivat turvavyön kuljettajan ja matkustajan syliin kun ovi suljettiin, ja siten pakottivat kytkemään sen. 305 V8 -moottorin polttoainelinjasto varustettiin uudenlaisin pikaliittimin ja verhoilumateriaalit saivat suojakseen Scotchgard-käsittelyn. Muutoin mallit ja voimalinjat olivat edeltävän vuoden kaltaiset.

Moottorit 1986 – 1990[muokkaa]

Vuosimalli Moottori Teho Vääntö Polttoainejärjestelmä Pakoputkisto Huomautus
1985 – 1986 305 cid LG4 pikkulohko V8 165 hv (123 kW) 245 lb·ft (332 Nm) 4-kurkkuinen yksiosainen
1986 – 1988 4,3 / 262 Chevrolet V6 140 hv (104 kW) 225 lb·ft (305 Nm) TBI yksiosainen
1986 – 1990 5,0 /307 LV2 Oldsmobile V8 140 hv (104 kW) 255 lb·ft (346 Nm) 4-kurkkuinen yksiosainen
1987 – 1988 5,0 / 305 LG4 pikkulohko V8 170 hv (127 kW) 250 lb·ft (339 Nm) 4-kurkkuinen yksiosainen
1989 – 1990 4,3 / 262 Chevrolet V6 140 hv (104 kW) 225 lb·ft (305 Nm) TBI yksiosainen taksi, virastot
1989 – 1990 5,0 / 305 LO3 pikkulohko V8 170 hv (127 kW) 255 lb·ft (346 Nm) TBI yksiosainen
1989 – 1990 5,7 / 350 LO5 pikkulohko V8 190 hv (142 kW) 285 lb·ft (386 Nm) TBI yksiosainen poliisi

Rekisteröinti[muokkaa]

Chevrolet Caprice'ta rekisteröitiin Suomessa seuraavasti:

Vuosi 1990
Määrä (kpl) 79
Chevrolet logo.png Chevrolet-mallien aikajana, 1950-1979
Luokka 1950-luku 1960-luku 1970-luku
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9
Subcompact Vega
Monza
Chevette
Compact Corvair Corvair
Chevy II / Nova Nova Nova Nova
Mid-size Chevelle / Malibu Chevelle / Malibu Malibu
Monte Carlo Monte Carlo Monte Carlo
Full-size Special Special 150 150 Delray / Yeoman
Deluxe Deluxe 210 / Townsman 210 Biscayne / Brookwood Biscayne / Brookwood Biscayne / Brookwood Biscayne / Brookwood Biscayne / Brookwood Biscayne (CAN)
Bel Air Bel Air / Townsman Bel Air Bel Air Bel Air Bel Air/ Townsman Bel Air/ Townsman
Beauville Impala Impala Impala Impala / Kingswood Impala / Kingswood Impala
Nomad Nomad Caprice / Kingswood Estate Caprice / Kingswood Estate Caprice
Urheiluauto Camaro Camaro
Corvette (C1) Corvette Corvette (C3)
Chevrolet logo.png Chevrolet-mallien aikajana, 1980 – 2009
Luokka 1980 1990 2000
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9
Subcompact Sprint Geo Metro
Chevette Aveo
Spectrum
Monza Nova
Compact Prizm
Cavalier Cavalier Cavalier HHR
Citation Corsica / Beretta Cobalt
Mid-size Malibu Malibu Malibu Malibu
Celebrity Lumina Lumina
Full-size Impala Impala SS Impala Impala
Caprice Caprice Caprice Caprice
Personal luxury Monte Carlo Monte Carlo Monte Carlo Monte Carlo
Sports Camaro Camaro Camaro
Corvette (C3) Corvette (C4) Corvette (C5) Corvette (C6)