Chevrolet Caprice 2. sukupolvi

Caprice 2. sukupolvi

Valmistaja ja valmistusmaa	General Motors, Arlington, Texas Oshawa, Ontario, Kanada South Gate, Kalifornia Tarrytown, New York Caracas, Venezuela
Valmistusaika	1970 – 1976
Kori	2-ovinen hardtop 2-ovinen coupe 4-ovinen hardtop 4-ovinen sedan 4-ovinen station wagon 2-ovinen convertible
Saman luokan autoja	Buick LeSabre Chevrolet Impala Oldsmobile 88 Pontiac Bonneville

Pääartikkeli: Chevrolet Caprice

Sisällysluettelo

1 1971
- 1.1 Moottorit 1971
2 1972
- 2.1 Moottorit 1972
3 1973
- 3.1 Moottorit 1973
4 1974
- 4.1 Moottorit 1974
5 Aiheesta muualla
- 5.1 1971
- 5.2 1972
- 5.3 1973
- 5.4 1974

1971

Mallivuodelle 1971 Caprice oli suunniteltu täydellisesti uudelleen. Akseliväli oli kasvanut 121,5 tuumaan (3090 mm) ja korin muotoilu oli ns. "fuselage"-tyylinen. Ovien kahvat oli upotettu peltipinnan kanssa samaan tasaan ja ne olivat nyt "pull"-tyyppiset, eli oven aukaisu tapahtuu kahvaa vetämällä. Kattorakenne oli kaksinkertaista peltiä, jossa sisempi pelti oli muotoiltu ääniä ja resonansseja absorboivaksi. Nämä molemmat ominaisuudet oli esitelty aiemmin 1970½ Camaron ja Pontiac Firebirdin yhteydessä. Uutta designia korostettiin muodoiltaan Cadillacin vastaavaa muistuttavalla maskilla, jonka keskellä oli Capricen Fleur-de-lis -emblemmi ja takavaloja ympäröivällä, harjakiillotettua alumiinia olevalla koristelistalla. Korin helma- ja jäykistepeltien tuuletusta oli parannettu, kehtorungon jäykkyyttä oli paranettu pidemmän akselivälin takia, äänieristystä lisätty ja edessä sekä takana pyöränripustus ja jousitus olivat saaneet parannuksia, jotka vähensivät melua ja paransivat auton ajettavuutta.

Näkyvyyttä ulos oli parannettu tuomalla aiempaa ohuemmat A-pilarit taemmas. Täysin pehmustettu kojelauta oli muutoin muotoiltu uudestaan, mutta hallintalaitteiden katkaisijat löytyivät tutuilta paikoiltaan. Nopeusmittari oli vaakasuorakaiteen muotoinen ja viisarinäytöllä, kaksipuolaisen ohjauspyörän keskiosa oli pehmustettu. Sisustusmateriaalien osalta Capricet jatkoivat ylellisemmällä linjalla kuin sisarmalli Impalan versiot. Istuimet oli verhoiltu korkealuokkaisella tekstiili-vinyyli -yhdistelmällä, kojelaudan lisäksi ovissa ja ohjauspyörän keskiössä oli jalopuukoristeet ja ovipaneelien alaosassa oli nukkamattoverhoilu. Sedan-mallin etuistuin oli varustettu keskiosan alastaittuvalla kyynärnojalla.

Tehostetut levyjarrut edessä olivat vakiovaruste, vakiomoottorina oli nyt 400 kuutiotuuman Turbo-Fire V8-moottori, joka antoi tehoa uuden SAE netto -luokituksen mukaisesti mitattuna 170 hevosvoimaa, vanhalla SAE brutto -mittaustavalla 255 hevosvoimaa. Vakio- ja optiomoottorit oli suunniteltu käyttämään alimillaan RON 91 -oktaanista, matalalyijyistä tai lyijytöntä bensiiniä. Tähän oli päästy mm. laskemalla moottorien puristussuhde 8,5:1:een. General Motors oli "kolmesta suuresta" ensimmäinen, joka otti kaikissa moottoreissaan käyttöön lyijyttömän, matalaoktaanisen bensiinin, ennakoiden näin tulevien vuosien kiristyviä päästörajoituksia.

Optiomoottorina ollutta 300 brutto-, 206 nettohevosvoimaista, 400 kuutiotuumaista Turbo Jet V8-moottoria ei tule sekoittaa vanhempaan 400 cid pikkulohkomoottoriin, uuden 400-moottorin iskutilavuus on itse asiassa 402 kuutiotuumaa. Nelisatanen oli tilattavissa kaksoispakoputkistolla, jolloin teholukemaksi saatiin 260 hv SAE netto. Toisena optiomoottorina ollut 365 SAE brutto-, 285 SAE nettohevosvoimainen 454 Turbo-Fire oli varustettu vakiona tuplaputkistolla. Kun mallivuoden 1971 autot esiteltiin syksyllä 1970, kolmevaihteinen manuaalivaihteisto oli vakiovaruste, mutta Turbo-Hydramatic automaattivaihteisto muuttui vakiovarusteeksi kesken mallivuoden kaikissa Capriceissa, samoin kuin muuttuvavälityksinen ohjaustehostin. Tämä muutos koski myös edullisempien mallisarjojen V8-moottoreilla varustettuja versioita.

Chevrolet ilmoitti teknisissä arvoissaan moottoreiden teholukeman sekä "gross" että "net" -hevosvoimina jo vuonna 1971, autoteollisuuden standardiksi SAE netto tuli seuraavana vuonna. SAE netto (SAE net horsepower) -mittaustavassa moottorissa oli kiinni kaikki lisälaitteet kuten myös imu -ja pakosarjat. Vuodesta 1972 yhdysvaltalaiset ilmoittivat tehon ainostaan merkinnällä "SAE net hp". Tämä vastaa lähinnä DIN-normin mukaista mittausta.

"SAE netto" mittaukset ovat tarkempia kuin "SAE brutto", mutta silti ne ilmoittavat moottorin tehon vauhtipyörästä mitattuna. Koska "SAE brutto" arvoja ilmoiteltiin melko vapaasti ei ole olemassa tarkkaa kaavaa jolla voisi muuntaa nämä kaksi vastaamaan toisiaan.

Moottorit 1971

Vakiomoottori	Teho SAE brutto	Teho SAE netto
Turbo-Fire 400 V8	255	170
	Valinnaiset moottorit lisämaksusta
Turbo-Jet 400 V8	300	206 ¤¤
Turbo-Jet 454 V8	365	285

¤¤ Kaksoispakoputkistolla 260

1972

Mallivuodelle 1972 Caprice tuli varsin vähäisin muutoksin. Keulan ilme oli muuttunut matalemman maskin ansiosta. Takana puskuri oli kasvanut ja suorakaiteenmuotoiset, kolmekammioiset takavalot oli muotoiltu sen sisään. Puskurit olivat rakenteeltaan uudenlaiset, törmäysvoimaa itseensä imevät, vuotta ennen kuin ne tulivat liittovaltion määräyksellä pakolliseksi turvavarusteeksi. Uutta turvallisuusajattelua edustivat myös helppokäytttöisemmiksi suunnitellut turvavyöt ja etuäärivalot, jotka toimivat myös sivuvilkkuina. Vakiovarusteinen Astro Ventilation oli uudistettu siten, että puhallinmoottori pyöri aina, kun sytytysvirta oli kytketty. Läpivirtaustuuletuksen ulosvientikanavat oli siirretty tavaratilan kannesta ovipieliin, näin järjestelmän melutasoa oli saatu laskettua ja likaa ja vettä keräävät takaluukun ritilät voitiin hylätä. Voimalinja oli edellisvuoden kaltainen, nyt moottoritehot ilmoitettiin ainoastaan SAE nettohevosvoimina. Moottorien teholukemissa oli lieviä muutoksia. Kolmeportainen Turbo Hydra-Matic -automaattivaihteisto oli vakiovaruste. Caprice-malliston uusi tulokas vuonna 1972 oli neliovinen sedan.

Moottorit 1972

Vakiomoottori	Teho SAE netto
Turbo-Fire 400 V8	170
	Valinnaiset moottorit lisämaksusta
Turbo-Jet 400 V8	210 ¤¤
Turbo-Jet 454 V8	270 ¤¤

¤¤ Ei saatavilla Kalifornian osavaltiossa

1973

Mallivuodelle 1973 Caprice-mallisto kasvoi suurimmilleen. Vuodesta 1969 station wagoneiden top-of-the-line -mallina ollut Kingswood Estate oli pudotettu pois ja Caprice Estate oli tehnyt paluun. Toinen uutuus oli Caprice convertible. Avomalli oli noussut luokkaa ylemmäs, edukkaammasta Impala-mallistosta, jossa ei nyt enää ollut tarjolla avoversiota. Muista full-size Chevroleteista poikkeavia, vain Capriceen asennettuja varusteita olivat: Muista poikkeava, kiiltävillä pystyrivoilla varustettu maski, keulan Caprice-vaakuna, rattiakselin muoviverhous ja uusi ohjauspyörä, jotka oli sävytetty täsmäämään muun verhoilun värien kanssa, sedan-malleissa sisävalaistuksen katkaisijat myös takaovissa, coupe- ja sedan-mallien etuovien kiinivetämiseen tarkoitetut remmimäiset kahvat, kaksinuottinen äänimerkki, takapyöränaukkojen lisähelmat, leveät, kiiltävät helmalistat myös takapyörän jälkeen ja etupyöränaukkojen listat, kyljen koristelista mustalla, muovisella keskiosalla. Full-size Chevyt olivat kierrejousin varustettuja, mutta Estaten taka-akseli oli tuettu lehtijousilla. Estate oli varustettu vakiona sähköisellä takalasinnostimella ja piiloon liukuvalla takaluukulla. Estaten istuinten verhoilu oli täysvinyyliä, samoin kuin convertiblen, muissa malleissa istuinten verhous oli tekstiilin ja vinyylin erilaisia yhdistelmiä. Estate oli saatavilla kahdella tai kolmella istuimella. Uutena vaihtoehtona henkilömalleissa oli 50/50-jaettu etuistuin, jossa oikea puolisko oli käännettävissä lepoasentoon. Estaten puukylkiteippaus oli läpikuultava, jolloin auton korin väri antoi sille mukavan lisäefektin. Tekniikkapuolella kiristyneet päästörajoitukset kuristivat mootoritehoja entisestään ja Chevyjen moottoreihin tuli uusina varusteina mm. pakokaasujen kierrätysjärjestelmä EGR.

Moottorit 1973

Vakiomoottori	Teho SAE netto
Turbo-Fire 400 V8, 2-kurkkuinen kaasutin	150
	Valinnainen moottori lisämaksusta
Turbo-Jet 454 V8, 4-kurkkuinen kaasutin	245

1974

Mallivuodelle 1974 coupe- ja sedan-mallien nimeksi tuli Caprice Classic. Keulan ilmettä muutettiin uudella maskilla. takavalot oli siirretty puskurin yläpuolelle ja puskurit edessä ja takana olivat nyt, määräysten mukaisesti, 5 mailin tuntinopeudella (8 km/h) tapahtuvan törmäyksen kestävät. Kaksiovinen malli ei ollut enää hardtop-coupe. Vaikka ovi oli edelleenkin karmiton, oli korin rakenteissa nyt B-pilari, kiinteät sivuikkunat ja C-pilari. Caprice Estate, convertible ja nelioviset sedan- ja hardtop-mallit jatkoivat vähäisin muutoksin. Moottoripuolella uutuutena oli 400 kuutiotuumaisen moottorin nelikurkkuisella kaasuttimella varustettu versio, joka kaikkien korimallien Kalifornian-versioiden vakiomoottori. Muut moottoriversiot olivat tuttuja edeltäneeltä vuodelta, lukuunottamatta 454 Turbo Jet -moottoria, jonka teho oli laskenut 10 hevosvoimaa. Uutena turvavarusteena esiteltiin turvavöiden "interlock"-lukitusmekanismi, joka esti moottorin käynnistämisen, elleivät turvavyöt olleet kytkettyinä. Kuluttajat kokivat tämän kuitenkin yksilönvapautta rajoittavana tekijänä ja turvavaruste poistettiin tämän vuoden jälkeisistä malleista. Käyttömukavuutta ja turvallisuutta oli mahdollista parantaa myös tälle vuodelle uutena lisävarusteena esitellyllä oikean puolen mekaanisesti kaukosäädettävällä taustapeilillä. Tämän varusteen tilaamisen edellytyksenä oli, että myös vasemman puolen taustapeiliin valittiin kaukosäätöoptio.

Vuonna 1974 Uuteen Seelantiin myytiin erä Caprice Classiceja, jotka pohjoissaaren Coromandelin niemellä sijainnut firma, Mercury Bay Motors, muutti oikeanpuoleisella ohjauksella varustetuiksi.