Škoda 105/120

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Škoda 105 / 120 / 125
Škoda 130 / 135 / 136
Škoda 742
Škoda Estelle
Skoda-120-Madrid.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa Škoda,
Flag of the Czech Republic.svg.png Tsekkoslovakia
Valmistusaika 19761990
Luokka B-segmentti
Kori 4-ovinen sedan
Moottori R4
Iskutilavuus 1046–1289 cm3
Teho 33–46 kW
Voimanvälitys Takamoottori
Kiihtyvyys 16,8–24,5 s (0–100 km/h)
Huippunopeus 130–150 km/h
Hintaluokka 10 600–12 700 euroa (1977–1978, v. 2016 kerroin)
Edeltäjä Škoda S100/110
Seuraaja Škoda Favorit
Saman luokan autoja FSO Polonez
Lada
Zastava 1100

Škoda 105/120 on neliovinen pienehkö porrasperä, jota valmistettiin vuosina 19761990. Vuoteen 1983 saakka mallistossa olivat vain 105- ja 120-mallit, vanhalla keulalla. Mallistoa uudistettiin 1984 ja uudella keulalla muotoiltuja Škoda 125/130/135/136-malleja valmistettiin vuosina 19841990. Vanhan 120-mallin valmistus jatkui loppuun saakka, vuodesta 1984 uudella facelift-keulalla. Pienimoottorisen 105:n valmistus loppui 1989. Koko mallisarjan nimi on Škoda 742.

Yleistä[muokkaa]

Škoda 105S

Kokonaisvalmistusmäärä on 2 020 250 yksilöä, joista suurin osa alkuperäisiä 105/120-malleja: 120: 1 068 189 kappaletta ja 105: 839 811. Uusia malleja 125/130/135/136 valmistettiin kaikkiaan vain vähän yli 100 000 kappaletta.

Škoda 105:ssä on yhdet valot, Škoda 120:ssä kaksoisvalonheittimet eli neljä lamppua maskissa. Moottorin koot ovat 105 1046 cm3, 120 ja 125 1174 cm3. Uusissa 130/135/136-malleissa on hieman isompi 1289 cm3 moottori, mutta sen teho on vain 43 kW, 136:ssa 46 kW. Näidenkin mallien suorituskyky on vaatimaton, esimerkiksi Škoda 130 kiihtyy 0–100 km/h 17 sekunnissa, huippunopeus 150 km/h.

Varustelu[muokkaa]

Škoda 120 GLS (facelift)
Škoda 120 GLS
Škoda 120 takaa
Škoda 120 GLS takaa (facelift)

Škodan mallisarjan halvimmat mallit olivat varustelultaan vaatimattomia, esimerkiksi takaovien ikkunat eivät olleet avattavia. Eniten myytiin 120L-mallia, joka oli varustelultaan perustasoa. Parhaiten varustellussa 120LS:ssä oli myös kierroslukumittari ja vuonna 1982 sen yläpuolelle tuli 120GLS, jolloin LS:ää ei enää tuotu Suomeen. GLS-mallissa oli paremmat etuistuimet ja tuulilasinpyyhkimien tihkukytkin.

Alla olevat tiedot koskevat erityisesti Škoda 105S, 120L ja 120LS-malleja ennen 1984 ulkonäön muutosta, osin myös 130 LX-mallia (1986). 130 LX:n varustelu on määrällisesti hyvä, mm. kierroslukumittari ja takapuskurin alle vasemmalle sijoitettu takasumuvalo. Varusteiden laatu voisi olla parempikin.

Kori[muokkaa]

Sisätilat ovat suhteellisen isot. 105S-mallissa ei ole pääntukia vuonna 1978, myöhemmin ne olivat edessä vakiovaruste kaikissa malleissa. Škodan melutaso on varsin korkea ja moottorin ääni kuuluu sisälle. 100 km/h nopeudessa melua on 75/76 dB (105S, TM 18/1978).

Škodassa on kolme avainta, virtalukkoon, oviin ja tankin korkkiin. Vuoden 1977 mallissa takaovia ei pysty lukitsemaan ulkoa, sillä lukitusnuppi ei painu alas oven ollessa auki. Takaovet täytyy lukita ovien ollessa kiinni.

Edessä olevan tavaratilan kansi avautuu sivulle, se on saranoitu vasemmalta. Kansi pitää lukita vielä sisältä, muuten se pyrkii aukeamaan sillä tuulihaka ei pidä sitä kunnolla.

Istuinverhoilu on (liukasta) kangasta. Häikäisysuojat ovat kehnot: ne eivät käänny sivulle eivätkä kunnolla ylös, mutta eivät pysy paikallaan ala-asennossakaan (120L, 1977).

Takaistuimen takana on pieni tavaratila, jonne pääsee laskemalla selkänojan eteen. Škoda on äänekäs ja moottoritilaa ei ole kunnolla äänieristetty. Viimeistelytasossa on runsaasti huomautettavaa. Esimerkki huonosta viimeistelystä on 105S-yksilön ainoan ulkopeilin putoaminen kuljettajan oven pellin varaan, koska peilin jousi oli liian löysä (TM 18/1978).

Malleissa on yleensä takana 2-nivelinen heiluriakseli, 130 LX:ssä kuitenkin 4-nivelinen.

130 LX:n istuimet on muotoiltu Suomessa uudelleen ja istuimet ovat hyvät. Istuinverhoilu on miellyttävä. Äänieristystä on tehostettu, mutta auto on yhä meluisa: 100 km/h nopeudessa melua on 73/72 dB (1986).

135 GLi:n pääntuet ovat reiälliset, muoviset ja ikävän kovat (1989). Auto on yhä meluisa.

Ajo-ominaisuudet[muokkaa]

Škodan keula (etujousitus) pompottaa helposti ja perä heijaa, mutta kuorma helpottaa ajamista. Etupää käyttäytyy selvästi rauhallisemmin kuin vanha malli. Kaarreajossa takamoottorinen Škoda 120L irtoaa helposti luistoon, joka on kuitenkin helposti hallittavissa. Yliohjautuva kaarreajo on johdonmukaista.

Škodan ajo-ominaisuuksia parannettiin vuosimalliin 1979 pienentämällä rengaskokoa 14:stä 13 tuumaan, leventämällä renkaita sekä jäykentämällä jousia. Muutos tapahtui Iso-Britannian liikenneministeriön vaatimuksesta, jonka mielestä Škodan ajo-ominaisuudet olivat v. 1978 10 vuotta ajastaan jäljessä. Škodaa vietiin suhteellisen paljon eri Euroopan maihin, myös Iso-Britanniaan. Muita vientimaita olivat mm. Ranska, Norja, Tanska, Länsi-Saksa ja Kanada.

Suuntavakavuus on huono kaikissa malleissa, myös myöhemmässä 130 LX:ssä.

Ohjaus on entistä korimallia selvästi raskaampi ja keskialueella tunnoton, mikä heikentää suuntavakavuutta. Ohjaus on tahmea ja tunnoton sekä kaupunkiajossa raskas. Jarrut ovat rauhattomat ja tehostamattomina raskaskäyttöiset (120L). 120 LS:ssä on jarrutehostin, mutta sen jarrut ovat oikukkaat (jarrutettaessa koeajoauton vasemman puolen jarrut lukkiutuivat, minkä seurauksena auto kääntyi vasemmalle). Myös 130 LX:n jarrut lukkiutuvat satunnaisesti, vaikeuttaen jarrutusta.

Tekniikka[muokkaa]

120L:n moottori on 4-sylinterinen 1174 cm3 nestejäähdytteinen rivimoottori. Sylinterin mitat ovat 72 × 72 mm. Suurin teho 38 kilowattia /5000 r/min (DIN, 52 hv) ja suurin vääntömomentti 85 newtonmetriä /3000 r/min. 120LS:n moottori on samankokoinen, mutta tehoa on 42,7 kW (58 hv) ja vääntömomentti 90 Nm. Moottori on sijoitettu kokonaan taakse. Jäähdytin on edessä, minkä ansiosta lämmityslaite on parempi ja moottoritilassa on runsaasti tilaa.

Pääartikkeli: Škoda 742.12 -moottori Pääartikkeli: Škoda 742.12X -moottori

105S:n moottori on 4-sylinterinen 1046 cm³ nestejäähdytteinen rivimoottori. Suurin teho 34 kilowattia (DIN, 46 hv) ja suurin vääntömomentti 74,5 newtonmetriä.

Pääartikkeli: Škoda 742.10 -moottori

130 LX:n moottori on 4-sylinterinen 1290 cm³ nestejäähdytteinen rivimoottori. Sylinterin mitat ovat 75,5 × 72 mm. Suurin teho 46 kilowattia /5000 r/min (DIN, 62 hv) ja suurin vääntömomentti 97 newtonmetriä /2850 r/min.

Vuoden 1989 135 GLi:ssä on polttoaineen suihkutus ja katalysaattori, joten sille sopii lyijytön 95-oktaaninen bensiini. 4-sylinterinen 1290 cm³ nestejäähdytteinen rivimoottori. Suurin teho 41 kW /5000 r/min (DIN, 56 hv) ja suurin vääntömomentti 92 Nm /3500 r/min. Suihkutusjärjestelmän on suunnitellut amerikkalainen Bendix. Alennetusta tehosta johtuen 135 GLi:n välityksiä on hieman lyhennetty.

Vaihteita on neljä, jotka kaikki on synkronoitu. Viides vaihde tuli vakiovarusteeksi tammikuussa 1986 paremmin varusteltuihin malleihin, mm. 120 GLS:ään. Vuoden 1986 130 LX:ssä vaihteita on viisi. Tuolloin viides vaihde oli saatavana 2000 markan lisähinnasta myös 120L-malliin.

Mittaukset[muokkaa]

Tekniikan Maailma 10/1977 mittasi Škoda 120L:n kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 5,8 sekuntia, 0–80 km/h 13,6 sekuntia, 0–100 km/h 21,6 sekuntia ja 0–120 km/h 41,0 sekuntia. Huippunopeus on 133,8 km/h (TM), tehtaan mukaan 140 km/h.

Tekniikan Maailma 11/1980 mittasi Škoda 120LS:n (43 kW, 910 kg) kiihtyvyydeksi 0–100 km/h 18,5 sekuntia. Huippunopeus on tehtaan mukaan 150 km/h.

Tekniikan Maailma 18/1978 mittasi Škoda 105S:n (34 kW, 900 kg) kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 6,5 sekuntia, 0–80 km/h 15,0 sekuntia, 0–100 km/h 24,5 sekuntia ja 0–120 km/h 51,6 sekuntia. Huippunopeus on 128 km/h (TM), tehtaan mukaan 130 km/h. 105S on käytännön ajossa laiska.

Tekniikan Maailma 11/1986 mittasi Škoda 130 LX:n (46 kW, 940 kg) kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 4,5 sekuntia, 0–80 km/h 10,4 sekuntia, 0–100 km/h 16,8 sekuntia ja 0–120 km/h 28,7 sekuntia. Huippunopeus on tehtaan mukaan 150 km/h.

Tekniikan Maailma 12/1986 mittasi Škoda 120 L:n kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 6,2 sekuntia, 0–80 km/h 15,6 sekuntia ja 0–100 km/h 26,7 sekuntia. Huippunopeus on tehtaan mukaan 140 km/h. Vuoden 1986 Škoda 120 L (38 kW, 83 Nm, 900 kg) on varsin laiska.

Tekniikan Maailma 18/1989 mittasi Škoda 135 GLi:n (41 kW, 940 kg) kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 4,8 sekuntia, 0–80 km/h 11,2 sekuntia, 0–100 km/h 17,8 sekuntia ja 0–120 km/h 29,3 sekuntia.

Kulutus vaihtelee noin 7–10 litran välillä /100 km (120L). Kulutus nousee jyrkästi yli 100 km/h nopeuksissa. 120LS:n kulutus on hieman pienempi, n. 6,5–9,5 l/100 km (96-oktaanista). Vuoden 1986 130 LX:n viides vaihde ja tehokkaampi moottori alentavat hieman kulutusta, tasaisen 90/120 km/h ECE-kulutus on 5,8 ja 8,2 l/100 km (TM:llä 6 ja 8,4 l/100 km), kaupunkiajossa 8,9 l/100 km.

Hinta Suomessa[muokkaa]

Škoda 120L maksoi Suomessa vuonna 1977 19 990 markkaa eli 12 722 euroa (v. 2016, kerroin 0,6364). Halvempi ja moottoriltaan heikompi 105-malli (1174 cm3, 34 kW) maksoi tuolloin 18990 mk. Škoda 120 LS maksoi Suomessa vuonna 1980 22 400 markkaa eli 11 072 euroa (v. 2016, kerroin 0,4943).

Škoda 105S maksoi Suomessa vuonna 1978 17 900 markkaa eli 10 591 euroa (v. 2016, kerroin 0,5917). Myydyistä Sokota-autoista (TM 18/1978) noin puolet oli 105S-malleja, 120L:n osuus oli noin 10 % ja 120LS:n noin 40 %. Škoda 105S oli Suomen kolmanneksi halvin auto 1978.

Škoda 120 L maksoi Suomessa vuonna 1986 28 950 markkaa eli 9174 euroa (v. 2016, kerroin 0,3169). Hintaan sisältyi lisävarusteena saatava viides vaihde, ilman sitä hinta oli 2000 markkaa halvempi.

Škoda 130 LX maksoi Suomessa vuonna 1986 36 950 markkaa eli 11 709 euroa (v. 2016, kerroin 0,3169).

Valmistusmäärät[muokkaa]

Eri mallien vuosittainen tuotanto
Vuosi/Malli Škoda 105 Škoda 120 Škoda 125 Škoda 130 Škoda 135 Škoda 136 Yhteensä
1976 19 3 788 3 807
1977 72 926 52 298 125 224
1978 68 243 91 719 159 962
1979 54 203 113 266 167 469
1980 77 586 91 919 169 505
1981 95 917 77 296 173 213
1982 88 394 77 247 165 641
1983 87 737 78 817 166 554
1984 76 479 91 086 1 087 168 652
1985 61 771 97 934 10 929 170 634
1986 61 169 93 327 17 713 172 209
1987 59 974 86 016 15 031 3 59 161 083
1988 35 389 79 087 9 348 4 989 1 545 1 020 131 378
1989 4 34 387 40 617 430 536 75 974
1990 2 76 4 625 4 242 8 945
Yhteensä 839 811 1 068 189 50 041 49 749 6 603 5 857 2 020 250

Muuta[muokkaa]

Škoda 742-mallisarja pysyi takamoottorisena, mutta tehdas valmisti joitakin etuvetoisia prototyyppejä, esimerkiksi Škoda 742 P syksyllä 1978 ja Škoda 742 PP vuonna 1980. Tuotantoon etuvetomallit eivät päässeet ja syyksi arveltu on sosialististen maiden sisäistä työnjakoa, jossa Tsekkoslovakian autoteollisuuden tehtäväksi oli määrätty (vain) takamoottoristen autojen valmistus. Tämän mukaan Neuvostoliitto ei sallinut satelliittivaltionsa tekevän parempia autoja kuin se itse sillä hetkellä tuotti [1]. Škoda suunniteltiin siten, että se olisi suhteellisen pienin muutoksin muutettavissa etuvetoiseksi. Etuvetoinen Škoda olisi kuitenkin ollut liian hyvä kilpailija Ladalle, joten sen tuotantoa ei aloitettu. [2]

Tekniikan Maailmassa 7/1981 (s. 143) esiteltiin lyhyesti etuveto-Skoda, jonka moottori oli edessä poikittain. Uutuuden kori oli 5-ovinen viistoperä. Uusi malli oli nykyaikaisen näköinen, mutta tuotantoon se ei päässyt. TM:ssä 18/1981 (s. 113) esiteltiin vuoden 1982 Skodan mallien uutuuksia, pieniä parannuksia lähinnä ulkonäköön sekä todettiin etuveto-Skoda "ei vielä lähiaikoina tule markkinoille" (myöskään Trabantin 1970-luvun uutuus ei päässyt tuotantoon). Škodan ensimmäisen etuvetoauton Škoda Favoritin tuotanto alkoi vuonna 1987, olojen alkaessa vapautua.

Vuoden 1982 mallien muutokset: L-malli sai suorakaiteen muotoiset etulamput, 105 GL ja 120 GLS saivat isommat takavalot, 120L sai jarrutehostimen vakiovarusteeksi.

Rekisteröinti[muokkaa]

Škoda 105/120/130-malleja rekisteröitiin Suomessa seuraavasti:

Vuosi 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992
Määrä (kpl) 3233 4015 2879 3638 2863 2731 2174 1755 1864 2318 1327 385 30 1

Omistajien mielipiteet[muokkaa]

Tekniikan Maailma 3/1987 selvitti autonomistajien käsityksiä autoistaan. Škodan omistajien mielipiteet olivat melko yhteneväisiä (s. 42). Nämä kiittivät hintaa, kulutusta ja sisätiloja. Škoda on kätevä kaupunkiauto, istuimet ja mittaristokin sai kehuja. Moitteita saivat ajo-ominaisuudet ja sivutuuliherkkyys, huono suuntavakavuus (pitää ohjata koko ajan, suorallakin), korkea melutaso ja huono suorituskyky. Lämmityslaitteesta tuli moitteiden lisäksi myös kehuja. Škodan omistajat moittivat myös autonsa jälleenmyyntiarvoa sekä epäluotettavuutta.

Käytettynä[muokkaa]

105/120-sarja oli Suomessa suosittu (uutena), mutta vaihtoautohalleissa se oli suhteellisen harvinainen. Heikko viimeistely aiheutti hallintalaitteiden ennenaikaista kulumista.

Pitkä kaasuvaijeri saattaa takerrella vanhana, se kannattaa huoltaa ajoissa. 105-malli kuluttaa bensiiniä enemmän kuin 120, heikomman moottorinsa vuoksi. 105:n moottori on varsin heikko tämänkokoiseen autoon. Škodan moottoreista tulee savua jo muutaman kymmenen tuhannen kilometrin jälkeen. Kytkin saattaa luistaa jo 50 000 kilometrin jälkeen.

LS- ja GLS-malleissa on jarrutehostin ja sen jarrut ovat kevyet, mutta halvemmista malleista jarrutehostin puuttuu ja jarrut ovat raskaskäyttöiset. Jarrut ovat kaikissa malleissa hieman vaikeakäyttöiset. Škoda on meluisa ja sen ajo-ominaisuudet hankalat takapainoisuuden vuoksi. Liukkaalla auto saattoi yllättää kuljettajan, samoin kaarreajossa kokemattoman kuljettajan. (Tekniikan Maailma 19/1980)

Mitat[muokkaa]

Malli 120L, 1977 130 LX, 1986
Pituus 4160 mm 4200 mm
Leveys 1595 mm 1610 mm
Korkeus 1400 mm
Akseliväli 2400 mm
Raideleveys (e/t) 1280/1250 mm 1390/1350 mm
Omamassa 930 kg 940 kg

Aiheesta muualla[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  • Tekniikan Maailma 10/1977
  • Tekniikan Maailma 18/1978
  • Tekniikan Maailma 19/1980
  • Tekniikan Maailma 11/1980
  • Tekniikan Maailma 11/1986
  • Tekniikan Maailma 12/1986
  • Tekniikan Maailma 18/1989
  • Artikkeli käyttää sisältöä Wikipedian Škoda_105_ja_120-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
  • Artikkeli käyttää sisältöä tšekinkielisen Wikipedian %C5%A0koda_742-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
  1. Tuulilasi 12/2008, s. 48-61
  2. Tekniikan Maailma 4/1995, s. 72