Karrier

AutoWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Karrier oli englantilainen kuorma-automerkki, jonka valmistus aloitettiin vuonna 1904 ja se päättyi 1970-luvulla, Chrysler Europen konkurssin myötä.

Alku[muokkaa]

Karrier-merkin juuret juontuvat vuoteem 1904, jolloin länsi-Yorkshiren Huddersfieldin kaupungissa sijainnut Clayton and Co. -yhtiö aloitti hyötyajoneuvojen alustojen valmistuksen Karrier-nimisinä. Vuonna 1910 yhtiö valmisti nimen alla sekä henkilöiden- että tavaroiden kuljettamiseen tarkoitettuja ajoneuvoja ja vuonna 1911 yhtiö esitteli ensimmäisen kaksikerroksisen linja-autonsa. Voimanlähteenä Karriereissa käytettiin lontoolaisen J.Tylor and Sons -yhtiön valmistamia Tylor-moottoreita.

Ennen I maailmansotaa ja sen aikana, Clayton and Co. valmisti Britannian sotavoimille kuljetuskalustoa. Vuonna 1920 yhtiön nimeksi Muutettiin Karrier Motors Ltd.. Sodan jälkeisestä lamasta huolimatta yhtiön tuotanto kasvoi hyvää vauhtia ja vuonna 1924 sillä oli tarjolla 17 erilaista kuorma-automallia. Karrier-alustoja varustettiin myös erilaisilla työkoneilla.

Colt, Cob ja Bantam[muokkaa]

Vuonna 1929 Karrier suunnitteli katujen puhtaanapitoon suunnitellun kolmipyöräisen Colt-lakaisinkoneen. Tämä oli lähtölaukaus pakettirahdin tehokkaammalle käsittelylle; yhtiö suunnitteli yhteistyössä London, Midland and Scottish Railway -rautatieyhtiön (LMS) kanssa koseptin, jossa hyödynnettiin Karrierin kolmipyöräistä ajoneuvoa. Coltista esiteltiin vuonna 1930 vetokäyttöön suunniteltu versio Cob, joka voitiin kytkeä hevosvetoisten vaunujen eteen, eräänlaisena rekkaveturina. Samaa konseptia hyödynnettiin hieman myöhemmin esitellyssä Scammell Mechanical Horse -veturissa. Moottorikäyttöisen veturin avulla rahdin nouto ja jakelu nopeutui huomattavasti, lisäksi LMS pystyi vähentämään hevosten ja niihin sidotun työvoiman määrää.

Voimanlähteenä Cobissa oli Jowett Cars Ltd:n valmistama 7 hv:n flat-twin. Kolmipyöräinen veturi pysyi tuotannossa vuoteen 1938 saakka. Kolmipyöräisestä veturista tehtiin myös lavalla varustettu kolmipyöräinen rahtiversio, joka myös käytti nimeä Colt. Colt oli varustettu tehokkaammalla, 14 hv:n 4-sylinterisellä bokserimoottorilla ja modernilla 12 V:n sähköjärjestelmällä. 1930-luvun puolivälin tienoilla pakettirahdin kuljetukseen esiteltiin suurempi, nelipyöräinen Bantam. Bantam-mallisto pysyi tuotannossa, aika-ajoin päivitettynä, yhtiön loppuun 1970-luvulla saakka.

Mielenkiintoinen, mutta lyhytikäiseksi jäänyt konsepti, oli Karrierin ja LMS-rautatieyhtiön yhteistyönä kehittämä Road-Rail -ajoneuvo, eli linja-auto, jolla voitiin ajaa maantiellä ja kiskoilla.

Fuusioiden tielle[muokkaa]

Rootes Group[muokkaa]

Vuonna 1934, taloudellisissa vaikeuksissa olleen Karrier Motors Ltd:n uudeksi omistajaksi tuli Rootes Group. Rootes halusi keskittää toimintansa maantieteellisesti lähelle toisiaan ja niinpä Karrierin Huddersfieldin tehdas suljettiin ja toiminnot siirrettin etelämmäs, Lutonin kaupunkiin, jonne Karrierille valmistettiin uusi tuotantolaitos. Vuosien 1931-32 aikana Rootes Groupiin oli liitetty coventrylainen autovalmistaja Humber Ltd, joka taasen oli vuonna 1926 hankkinut omistukseensa lutonilaisen, Commer-merkkisiä hyötyajoneuvoja valmistaneen Commercial Cars Ltd:n. Saman emoyhtiön alaisuudessa nyt olleiden kahden eri hyötyajoneuvomerkin keskinäistä kilpailua haluttiin välttää, joten molempien mallivalikoimaa rationalisoitiin ja samalla etsittiin etuja, mm. mahdollisimman suurella yhteisten komponenttien käytöllä. Karrierin osa oli keskittyä kolmipyöräisten Coltien, jakeluauto Bantamin sekä raskaampien CK3- ja CK6 -kuorma-autojen tuotantoon.

Fuusion myötä Bantamin 9 hevosvoimainen voimanlähde vaihtui Humberin valmistamaan 18 hevosvoimaiseen moottoriin.

Karrier oli erilaisten päällirakenteiden valmistajien suosiossa ja autoja valjastettiin lakaisukoneiden, jätepakkaajien, nostureiden ja jätekaivojen imutyhjentäjien alustaksi. Vuoteen 1939 saavuttaessa Karriereita oli Britanniassa käytössä yli 600:ssa kunnassa. Rootes Groupin sisällä yhteistyö tarkoitti myös badge-engineeringiä, Karrier-merkillä myydyt ambulanssit perustuivat Commer van -alustalle.

II maailmansodan aikana Karrier valmisti Britannian sotavoimille 4- ja 6-vetoisia kuorma-autoja, joiden tuotantomäärä kipusi yli 10 000:n yksilön.

Kun vuonna 1935 osaksi Rootes Groupia oli liitetty STD Motors (Sunbeam - Talbot - Darracq), Sunbeamin ja Karrierin johdinauto eli trolleybussituotanto yhdistettiin. Vuonna 1946 Rootes Group myi johdinautojen valmistuksen konepajayhtiö J. Brockhouse and Co:lle, joka myi sen edelleen linja-autovalmistaja Guy Motorsille.

Vuonna 1948 Bantam palasi tuotantoon 30 cwt- ja 2-tonnin versioina, samoin CK3, 3 - 4 -tonnisten luokassa. Vuonna 1950 esiteltiin Gamecock -mallisto, joka oli varustettu korkeammalle sijoitetulla ohjaamolla. Mallit olivat ulkonäöltään identtisiä Commerin kanssa. 1950- ja 1960-luvulla Karrier käytti joidenkin malliensa voimanlähteenä kaksitahtista Rootes TS3 -vastamäntä-dieselmoottoria. Muita Karrierin tuolla aikaudella käyttämiä voimanlähteitä olivat Humber Hawkin 4-sylinteriset (L-head ja OHC) ja Humber Super Snipe 6-sylinteriset (L-head ja OHV) -bensiinimoottorit sekä Perkins-dieselmoottorit.

Karrier / Commer FC[muokkaa]

Pääartikkeli: Commer FC

Karrier / Commer -merkkien yksi parhaista myyntimenestyksistä oli vuonna 1960 esitelty FC -pakettiauto, josta tuli myöhemmin malli PA, sitten PB ja viimein Spacevan. Mallia valmistettiin myös Fargo- ja Dodge-nimillä ja se eli aina vuoteen 1983 saakka. Auto oli varhaisesta vaiheesta asti saatavana myös Perkins-dieselmoottorilla, vuonna 1962 valikoimaan lisättiin 1-tonnin kantavuudella ollut versio ja vuonna 1965 tarjolle tuli automaattivaihteisto. Vuonna 1978 Spacevan sai osakseen suuremman päivityksen.

Dodge / Chrysler Europe[muokkaa]

Dodge Brothers oli toiminut Englannissa jo vuodesta 1922 lähtien, jolloin Lontoon esikaupungissa, Park Royalissa, oli aloitettu Dodgen autojen kokoonpano, Yhdysvalloista tuoduista knock-down kiteistä. Chryslerin ostettua Dodgen, sen autojen valmistus siirrettiin Lontoon esikaupunki Kewiin ja siellä valmistetut hyötyajoneuvot tunnetaan yleisesti nimellä Kew Dodge.

Vuonna 1964 Chrysler Corporation hankki omistukseensa 30 % osuuden Rootes Groupista ja Chrysler International muodosti Dodge Brothers (Britain) -yhtiöstä sekä Rootes Groupin hytyajoneuvoista Commercial Vehicle -divisioonan ja siirsi kevyempien tavara-autojen valmistuksen Dunstbleen, 30 mailia suur-Lontoosta pohjoiseen. Raskaammat Kew Dodget ja Fargot pysyivät vuoteen 1967 saakka Kewissä. Lutonin tehdas tuotti vaihteistoja.

Vuodesta 1965 lähtien Dunstablessa tuotettiin hyötyajoneuvoja Karrier-, Commer-, Fargo- ja Dodge-nimillä. Vuonna 1967 Rootes Group siirtyi täysin Chrysler (UK):n omistukseen ja se muodosti osan Chrysler Europea. 1970-luvun puoliväliin tultaessa Karrier- ja Commer-merkit alkoivat hävitä autojen keulalta ja Dodge oli hallitsevana nimenä.

Dodge 50-sarja[muokkaa]

Pääartikkeli: Dodge 50-sarja

Britannian autoteollisuus kahlasi 1970-luvulla syvissä vaikeuksissa ja maan hallitus pyrki tukemaan teollisuutta mahdollisimman paljon, työllistihän se suoraan ja välillisesti kymmeniätuhansia ihmisiä. 50-sarja kehitettiin Britannian valtion vuosina 1975 - 76 antaman investointituen turvin. Tavoitteena oli kehittää Dodge / Karrier / Commer -merkeille, painoluokissa 3,5 - 7,5 tonnia, uusi malli, jonka valmistus turvaisi myös omalta osaltaan autoteollisuuden työpaikkojen säilymistä. Dodgen nimellä, mutta Karrierin valmistajan laatalla ja sarjanumerolla varustettu malli tuli markkinoille vuonna 1979, hieman sen jälkeen kun Chrysler Europe oli myyty Peugeotille. Tammikuussa 1980 kaikista Commer / Karrier / Dodge -autoista tuli virallisesti Talbot-nimisiä.

Peugeot / Renault[muokkaa]

Peugeotilla ei ollut suurta intoa hyötyajoneuvojen valmistukseen ja yhtiö pyöritti raskaampia malleja valmistavia tehtaita yhteistyössä Renaultin kuorma-autoja valmistavan yksikön, Renault Véhicules Industrielsin kanssa. Renaultin pääintressinä Britanniassa oli löytää valmistuskapasiteettia olemassaoleville, Renault-merkkisille malleilleen. Kuitenkin 50-sarjan valmistusta jatkettiin, yhdessä pienemmän Dodge (aiemmin Commer) Spacevanin ja suurempien, Dodge 100 / Commando 2 -sarjojen 7,5 - 23 -tonnisten mallien kanssa. Siirtyminen Renaultin tunnusten käyttöön sujui tahmeasti, myynnissä saattoi olla autoja, joiden keulalta löytyi Dodge-teksti ja Renaultin timantti-logo.

Renault 50[muokkaa]

Vuonna 1987 50-sarja oli päivitetty tekniikaltaan ajantasaiseksi ja se kantoi nyt Renault 50 Series -nimeä. Renault jatkoi 50-sarjan valmistamista vuoteen 1993 saakka, mutta siitä ei muodostunut koskaan mitään suurta menestystä. Malli joutui kilpailemaan markkinaosuuksista Renaultin "omia" malleja, kuten Masteria vastaan ja vientimarkkinoilla Renaultin organisaatio suosi enemmän yhtiön omia malleja.

Vuonna 1994 Renault, joka halusi saada lisäkapasiteettia omien moottoreidensa ja autojensa tuotantoon, myi 50-sarjan tuotantotyökalut kiinalaiselle ostajalle. 50-sarja ja sen myötä häive Karrierista jatkaa edelleen elämäänsä, tosin eri maanosassa ja eri nimellä valmistettuna. Karrier-nimen oikeudet ovat Peugeot S.A:n omistuksessa.

Aiheesta muualla[muokkaa]

Karrier-kuvia
Karrier-paloauto -video

Lähteet[muokkaa]

Karrier Motors - Grace's Guide
Karrier Motors - English Truck Maker - Allpar
J. Tylor and Sons - Grace's Guide
Karrier / Dodge 50 Kiinassa