Panther Solo

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Panther Solo
Panther Solo
Valmistaja ja valmistusmaa Panther,
Flag of the United Kingdom.svg.png Iso-Britannia,
Harlow, Essex [1]
Valmistusaika 19891990
Luokka Urheiluauto
Kori 4-ovinen 2-hengen coupé
2+2 coupé
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori 1,6 L Ford CVH
2,0 L Cosworth
Iskutilavuus n. 1600– 1993 cm3
Teho ?– 152 kW @ 6000 rpm
Voimanvälitys Keskimoottori takana, takaveto, neliveto
Kiihtyvyys ?–? s (0–100 km/h)
Huippunopeus ?–232 km/h
Kulutus ?,?–?,? l/100 km (yhd. EU)
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja SSangyong Solo
Saman luokan autoja Ford RS200


Panther Solo on englantilaisen Panther Car Companyn valmistama keskimoottorinen urheiluauto. Solon alkuperäinen konsepti oli 2-paikkainen coupé, mutta projektin edetessä auto jatkojalostettiin 2+2-paikkaiseksi. Eteläkorealainen SsangYong Motor Company, joka vuosina 19872001 oli Panther Car Companyn ja sen tuotemerkin omistaja, valmisti konseptiauton nimeltä SsangYong Solo 3, joka oli suoraa jatkumoa Solo- ja Solo 2 -autoille [2]. Lisäksi yhtiö valmisti Le Mansin 24 tunnin ajoa varten autosta kilpaversion nimeltä SsangYong Solo Le Mans [3].

Solo 1[muokkaa]

Hanke sai alkunsa, kun Panther Westwinds -yhtiön vuonna 1980 ostanut eteläkorealainen teollisuusmies Young C. Kim halusi yhtiön tuovan sarjatuotantoon modernin ja hinnaltaan edullisen keskimoottorisen urheiluauton. Ajatuksena oli, että autoja valmistettaisiin 1500-2000 kappaleen vuosivauhtia. Kustannusten kurissapitämiseksi yhtiössä turvauduttiin jo olemassa olevaan tekniikkaan. Sellaiseksi valikoitui Fordin 1.6 CVH -moottori ja voimansiirtopaketti, joko Escort XR3i:n 105-hevosvoimainen vapaastihengittävä tai Escort RS Turbon 130-hevosvoimainen yksikkö. Käytännössä Solon voimalinja pyöräntuentoineen siirrettiin suoraan Escortista, josta lainattiin myös ohjauslaitteet ja jarrut. Solon korirakenne oli yhtiön omaa suunnittelua ja valmistetta. Se koostui alustarakenteen muodostaneesta, teräspeltikoteloiden muodostamasta monokokki-kaukalosta ja teräksisestä, hunajakenno-rakenteisesta tukiseinästä, johon moottori ja takapyörien tuennat kiinnittyivät. Korikuori oli kaksiosainen. Vyötärölinjan alapuolinen osa valmistettiin lasikuidusta, koska se kestää hyvin pieniä vaurioita. Vyötärölinjan yläpuoliset paneelit olivat alumiinia.

Protyyppi saatiin valmiiksi vuonna 1984. Samana vuonna Toyota toi markkinoille keskimoottorisen MR2:n, joka peittosi Solon suorituskyvyllään, ajettavuudellaan ja hinnallaan. Lisäksi japanilaisauton laatu oli korkeaa tasoa. Kim pysäytti hankkeen, joka oli viittä vaille valmis tuotantoon ja antoi sille uuden suunnan: välttääkseen kilpailun MR2:n kanssa Solon oli kasvatettava suorituskykyä, jolloin se voisi myös nousta korkeampaan hintaluokkaan. Voimanlähteenä tulisi olemaan Sierra RS Cosworthin 2-litrainen 16V turbo, jonka 204 hevosvoimaa antaisivat autolle n. 240 km/h:n huippunopeuden. 4WD-tekniikka korvaisi takavedon, jolloin auton ajettavuus olisi huippuluokkaa kaikissa olosuhteissa. Auton hinnan laskettiin silti jäävän alle Porschen vastaavalla suorituskyvvyllä olevan mallin hinnan. Tekniikan muutos ja huomattava tehonlisäys vaativat kuitenkin alustan täydellistä uudelleensuunnittelua, joka käynnistettiin puhtaalta pöydältä. Uuden mallin esittely tapahtui loppuvuodesta 1989, kolme vuotta ensmmäisen prototyypin synnystä. Tässä vaiheessa auton alkuperäiseksi kaavailtu myyntihinta oli jo kaksinkertaistunut ja oli samaa tasoa Lotus Esprit Turbon kanssa.[4]

Solo 2[muokkaa]

Solo 2:ssa Sierra RS:n 2-litrainen Cosworth-moottori naitettiin BorgWarner T-5 -automaatin kanssa. Tästä voima johdettiin Sierra XR4x4:stä lainattuun Ferguson-nelivetojärjestelmään, joka oli modifioitu Soloa varten. Jakovaihteistossa ja taemassa tasauspyörästössä oli luistonestoa varten viskokytkin. Akseliväliä oli kasvatettu alkuperäisestä, jolloin autoon saatiin 2+2-istuinjärjestely. March Engineering paneutui auton aerodynamiikkaaan ja sen ilmanvastuskertoimeksi saatiin Cd 0,33. March myös vastasi Solon komposiittirakenteiden valmistuksesta.

Kuten aiemmin keskilattian muodosti teräslevykotelo, mutta kaukalon muu osuus oli valmistettu lasikuituvahvisteisesta alumiini-hunajakennokomposiitista. Kohteissa jotka vaativat erityistä vahvuutta käytettiin vahvistuksena Kevlaria tai hiilikuitua. Kaukalo oli koottu liimaamalla. Alustan rakenteesta tuli niin kiertojäykkä, että autossa ei tarvittu kallistuksenvakaimia.

Solon suorituskyky oli pettymys, sillä auto oli kiihtyvyydeltään hitaampi kuin Sierra RS Cosworth, joka käytti samaa moottoria. Kiihtyvyys 0-60 mph (0-97 km/h) vei 6,8 sekuntia ja 100 mph (160 km/h) nopeuden saavuttaminen 18 sekuntia. Solon huippunopeus CAR Magazinen koeajossa 144 mph (232 km/h). Vastapainona auto tarjosi loistavan ajettavuuden.[4]

Tiedossa ei ole, montako Soloa kaikkiaan valmistui. Arviot liikkuvat noin 20 auton tietämillä.

Lähteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Panther-mallit

J72 | FF | Lazer | De Ville | Rio | Lima | 6 | Kallista | Solo