Datsun Cherry E10

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Datsun Cherry
Datsun 1000
Datsun 100A
Datsun 120A
Datsun E10
Valmistaja ja valmistusmaa Nissan,
Flag of Japan.svg.png Japani
Valmistusaika 19701977
Luokka C-segmentti
Kori 2-ovinen sedan
4-ovinen sedan
3-ovinen farmari
2-ovinen coupé
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori R4
Iskutilavuus 988–1171 cm3
Teho 38–61 kW
Voimanvälitys Etuveto
Kiihtyvyys 18,8 s (0–100 km/h)
Huippunopeus 138–160 km/h
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka 17.000 € (1976)
Edeltäjä
Seuraaja Datsun Cherry F10
Saman luokan autoja Fiat 127
Opel Kadett B
Peugeot 104
Renault R5

Datsun Cherry E10 on Nissanin ensimmäinen etuvetoinen sarjatuotantomalli. Suomen markkinoille malli tuli vuonna 1971 aluksi nimellä Datsun 1000, myöhemmin nimeksi vaihtui Datsun 100A. Muualla maailmassa käytettiin myös nimiä Datsun Cherry ja Datsun 120A. Suomessa 120A-nimellä meillä Suomessa myytiin ainoastaan 1,2-litraisella koneella varustettua coupé-mallia. Suomessa mallia myytiin vuoteen 1979 asti, vaikka valmistus oli loppunut 1977. Lyhyttä Datsun 100A:ta ei pidä sekoittaa pitempään F10-korin Datsun 100A F II-malliin.

Yleistä[muokkaa]

Datsun 100A sopi suorituskyvyltään etenkin kaupunkiajeluun, mutta ajo-ominaisuudet toimivat jotenkuten myös maantiellä. Ohjaus oli kevyt ja tarkka, mutta jousitus huono ja melutaso korkea. 100A osoittautui myös kestäväksi, ja siitä tuli suosittu ajokki.

Suomeen tuodut autot varusteltiin niukasti, jotta hinta olisi saatu alas autoverosta huolimatta. Valmistuksen loppuessa 1977 maahantuoja Aro-Yhtymä osti varastoon paljon 100A-yksilöitä ja viimeiset niistä myytiin vasta 1979.

Koeajo 1971[muokkaa]

Datsun 1000 oli Tekniikan Maailman 10/1971 koeajossa. Kiitosta tuli ajamisen helppoudesta ja etutiloista. Etuistuimilla on kiinteät pääntuet, mutta istuinten verhoilumateriaali on ikävän hiostavaa muovia. Takatilat ovat hyvin ahtaat. Oviaukon yläkamanaa pitää varoa poistuttaessa.

Tekniikan Maailma 10/1971 kiitti neliovisuutta, mutta suurin osa malleista oli kaksiovisia ja neliovinen Datsun 1000 (Datsun 100A) jäi harvinaiseksi. Myös suorituskykyä kiitettiin, mutta mitattu kiihtyvyys 0–100 km/h 18,8 sekunnissa on nykymittapuun mukaan vaatimaton. Huippunopeus on 137,5 km/h (TM) tai 140 km/h (valmistaja).

Datsun on hyvin meluisa auto, 100 km/h nopeudessa melua on edessä 91 ja takana 90 desibeliä. Takana oleva iso pilari heikentää näkyvyyttä, muuten näkyvyys autosta on tyydyttävä.

Ensiasennusrenkaat ovat huonot ristikudosrenkaat, joiden pitokyky on huono ja ne ovat raideherkät. Ristikudosrenkaiden valitaan vaikutti raskas autovero ja maahantuojan halu laskea hinta houkuttelevaksi. Jarrut ovat melko raskaskäyttöiset.

Kulutus ei ole erityisen pieni, TM:n koeajossa välillä 10,4–12,2 litraa /100 km 100-oktaanista bensiiniä (oktaanivaatimus 96). Datsun kuluttaa tasaisella 100 km/h nopeudella 7,6 l/100 km. Moottori on 988 cm3.

Datsun 1000 maksoi Suomessa vuonna 1971 10 980 markkaa eli 14 849 euroa (v. 2015, kerroin 1,3524).

Rekisteröinti[muokkaa]

E10-mallia rekisteröitiin Suomessa seuraavasti:

Vuosi 1972 1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979
Määrä (kpl) 4412 3084 6240 8313 7290 5934 4071 1373
  • Yhteensä Suomeen tuotiin 40717 autoa. Vielä vuoden 2005 lopulla autoja oli rekisterissä 1152 kpl.

Kehitys[muokkaa]

Vuonna 1971 myyntiin tuli coupé-malli.

Vuoden 1972 maaliskuussa farmarimalli tuli myyntiin, saman vuoden syksyllä 100A sai uuden kojelaudan.

Vuonna 1973 auto sai pienen kasvojenkohotuksen, jossa mm. takavalot muuttuivat kulmikkaammiksi ja suuremmiksi. Neliovisen mallin tuonti lopetettiin ja tekniikkaa parannettiin hieman.

Vuonna 1974 etuvilkut siirtyivät keskemmälle säleikköä, pölykapseleiden muotoilua muutettiin ja vanteita vahvistettiin.

Vuodesta 1977 lähtien alettiin takalasinlämmitintä asentaa vakiovarusteena.

Tekniikka[muokkaa]

Autossa oli erillisjousitus sekä edessä että takana (farmarimallissa ei takana). Vaihteistona toimi nelivaihteinen vaihteisto lattiavaihteella, joka ei ollut vielä tuolloin itsestään selvyys.

Vuonna 1972 tekniikkaa muutettiin hieman niin moottorin, alustan kuin sisustankin osalta. Vanteista tuli leveämmät (4,5J × 12") jolloin raideväli kasvoi 6mm, vetopyörästön välityssuhde muutettiin harvemmaksi, jousitusta kovennettiin ja sisällä etuistuimia parannettiin muotoilemalla ja tehostamalla niiden liikerataa.

Vuosimalliin 1973 vaihteiston välipyöriä sekä etupyörien laakerointia parannettiin, jolloin mm. vetoakselit muuttuivat hieman.

Moottorit[muokkaa]

Moottorit oli asennettu 100A:n keulalle poikittain. Suomessa myynti painottui lähinnä litraiseen vaihtoehtoon, joka kehitti 50 / 59 (SAE) hevosvoimaa teholuokituksesta riippuen. Siinä oli alunperin etupäässään mekaaninen jäähdytyspuhallin ja Minin tapaan ilmanpoisto oli järjestetty etulokasuojan sisälle pyöränkoteloon. A12 moottori kehitti 60 / 69 (SAE) hevosvoimaa teholuokituksesta riippuen.

Vuoden 1972 uudistuksissa, alkaen sarjanumerosta LE10-063007, puhallin muuttui sähkökäyttöiseksi (alkaa toimimaan 92°C ja lopettaa 88°C) ja vaihtovirtalaturi tehokkaammaksi 35A:ksi.

Vuonna 1974 A12-moottoria uudistettiin, siinä säilyi sama sylinterin halkaisija sekä iskun pituus ja suurinpiirtein muutkin tekniset tiedot mitä edellisessä A12 versiossa.

Eurooppa[muokkaa]

Malli Moottori Iskutilavuus Teho Vääntö Mallivuodet
100A R4 OHV 8V A10 988 cm3 38 kW (58 hv) @ 6000 r/min 77 Nm @ 4000 r/min 1971–1976
120A R4 OHV 8V A12 1171 cm3 45 kW (68 hv) @ 6000 r/min 95 Nm @ 4000 r/min 1971–1973
120A R4 OHV 8V A12 1171 cm3 ? kW (? hv) @ ? r/min ? Nm @ ? r/min 1974–1976

Japani[muokkaa]

Malli Moottori Iskutilavuus Teho Vääntö Mallivuodet
X-1 R4 OHV 8V A12T 1171 cm3 61 kW (80 hv) @ 6400 r/min 98 Nm @ 4400 r/min

Mitat[muokkaa]

Malli Sedan Farmari Coupé
Pituus 3610 mm 3690 mm
Leveys 1470 mm
Korkeus 1380 mm 120A 1310 mm
100A 1315 mm
Akseliväli 2335 mm
Raideleveys (e/t) 1270/1235 mm
Maavara 200 mm
Omamassa 610–775 kg 680–800 kg 645–695 kg
Polttoainesäiliö 36 l

Ominaisuuksia[muokkaa]

Tehdas suunnitteli auton huoltoystävälliseksi: kytkimen vaihtoon kuluu aikaa alle puoli tuntia ja myös kärkien vaihto sujuu nopeasti.

Tyyppivikoja[muokkaa]

Ruostuminen oli 100A:n Akilleen kantapää. Varsinkin takapää ruostui monissa yksilöissä niin yleisesti, että Suomessa alettiin valmistaa tarvikeosina bensiinitankkeja ja takatukivarsia.


Tyyppivikalistan perusteella ei voi verrata onko joku automalli tai -merkki toista parempi tai huonompi.
Tyyppivikalistan pituus ei myöskään kerro auton huonoudesta tai hyvyydestä.

Lähteet[muokkaa]