Mini

Kohteesta AutoWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mini
Mini.bristol.750pix.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa BMC,
BMH
BLMC
British Leyland
BL Cars Ltd
Austin Rover Group
Rover Group
Flag of the United Kingdom.svg.png UK, Englanti [1]
Flag of Australia.svg.png Australia [2]
Flag of Belgium.svg.png Belgia [3]
Flag of Chile.svg.png Chile [4]
Flag of New Zealand.svg.png Uusi-Seelanti [5]
Flag of South Africa 1928-1994.svg.png Etelä-Afrikka [6]
Flag of Portugal.svg.png Portugali [7]
Flag of Spain.svg.png Espanja [8]
Flag of the Kingdom of Yugoslavia.svg.png Jugoslavia [9]
Flag of Malaysia.svg.png Malesia [10]
Valmistusaika 19592000
Luokka Kaupunkiauto
Kori 2-ovinen sedan
2-ovinen farmari
3-ovinen pakettiauto
2-ovinen lava-auto
Suunnittelija Alec Issigonis
Pohjalevy
Moottori R4
Iskutilavuus 850–1275 cm3
Teho 33–76 hv (bhp)
Voimanvälitys Etuveto
Kiihtyvyys 18,7–33 s (0–100 km/h)
Huippunopeus 112–170 km/h
Kulutus 5,5–10 l/100 km
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka 11.700–16.700 € (1962)
Edeltäjä
Seuraaja
Saman luokan autoja Sunbeam 900
Honda N600
Autobianchi A112
Fiat 127
Citroën 2CV
Škoda S100/110
Fiat 600

Tämä artikkeli käsittelee vuodesta 1959 vuoteen 2000 valmistettua Miniä. BMW:n vuonna 2001 esittelemä malli, ks. MINI (BMW).

Mini on mallinimi pienelle autolle, jota valmistettiin vuodesta 1959 vuoteen 2000. Miniä on markkinoitu javalmistettu monella eri merkillä: Austin, Morris, Innocenti, BMC ja MG Rover. Alkuun auton nimenä oli Austin Seven ja Morris 850, varsinainen Mini-nimi tuli käyttöön vasta vuodesta 1961 alkaen.

Yleistä[muokkaa]

Mini oli vallankumouksellinen ja erikoinen pieni auto, jonka suunnitteli British Motor Corporation:ssa (BMC) työskentelevä Sir Alec Issigonis (1906–1988).

Mini Mk I
(ADO15)
1963 MkI Mini.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa British Motor Corporation,
Flag of the United Kingdom.svg.png UK, Englanti, Longbridge [1]
Flag of Australia.svg.png Australia, Zetland [2]
Valmistusaika 19591967
Luokka Kaupunkiauto
Kori 2-ovinen sedan
3-ovinen farmari
3-ovinen pakettiauto
2-ovinen lava-auto
Suunnittelija Alec Issigonis
Pohjalevy
Moottori R4
Iskutilavuus 850–1275cm3
Teho 33–76 hv (bhp)
Voimanvälitys Etuveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus 112–??? km/h
Kulutus 5,5–10 l/100 km
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja Mini Mk II
Saman luokan autoja


Mk I (1959–1967)[muokkaa]

Mini suunniteltiin projektiksi ADO15 (Austin Design Office). Ensimmäiset mallit markkinoitiin nimellä Austin Seven (usein kirjoitettu SE7EN) ja Englannissa Morris Mini-Minor:na. Kunnes 1962 ne ilmestyivät nimillä Austin 850 ja Morris 850 Pohjois-Amerikassa ja Ranskassa.

Issigonissin ystävä John Cooper (Cooper Car Company:n omistaja ja Formula 1 mestari vuosilta 1959 ja 1960) näki pienen auton potentiaalin, ja muutaman kokeilun ja testin jälkeen, miehet valmistivat yhteistyönä ketterän, taloudellisen ja halvan auton. Austin Mini Cooper ja Morris Mini Cooper julkistettiin vuonna 1962.

Alkuperäinen 848 cm3 kone kasvatettiin Morris Mini-Minor:ssa 997 cm3:een, joka nosti hevosvoimat 34 hv:sta 55 hv:aan (25:stä 41 kW:iin). Autossa oli racing-henkinen moottori, tupla SU kaasuttimet ja levyjarrut. 997 cm3 kone korvattiin myöhemmin lyhyempi-iskuisella 998 cm3 koneella vuonna 1964. Kun Cooper-mallin valmistus lopetettiin vuonna 1967, oli näitä pikkuautoja myyty 12,274 kpl kansalle. Tehokkaampi malli Mini Cooper, kirjaimella "S", julkaistiin vuonna 1963. Koneena 1071 cm3 moottori, suuremmat levyjarrut. 4,030 Cooper S:ää valmistettiin mallin päivitykseen elokuuhun 1964 mennessä. Cooper valmisti myös kaksi mallia erityisesti rata-ajoon: 970- ja 1275-kuutioiset.

Päivitetyt 998 cm3 ja 1275 cm3 mallit kehitettiin Mk. II korityypin julkaisun jälkeen vuonna 1967. 998 cm3 mallin valmistus lopetettiin vuonna 1969, yli 55000 myydyn auton jälkeen.

Kaikissa aikaisemmissa Mineissä oli perinteinen nelisylinterinen vesijäähdytetty moottori, mutta se erosi aikaisemmista automalleista poikittaisella moottorilla ja moottoriöljyllä voidellulla vaihdelaatikolla. Kaikki tämä oli etuvetoiselle autolle elegantti tekniikan keksintö, joka aikaansa edellä. Tämä kompakti kone mahdollisti sisätilojen laajenemisen eteenpäin luoden yllättävän tilavan sisustan autolle joka oli muuten niin pieni. Melkein kaikki pienet etuvetoiset autot vuodesta 1970 eteenpäin ovat ottaneet mallia Ministä. Pitääkseen kustannukset pieninä korin saumat hitsattiin ulkopuolelle. Ensimmäisissä Mineissä oli epätavallinen jousitus joka käytti kumisia kartioita perinteisten jousien sijaan, tästä johtui kova ja töyssyinen kyyti. Tämä jäykkyys ja 10-tuumaiset renkaat joka nurkassa, antoivat Minille sen kuuluisan mikroautotyyppisen ohjauksen. Jousitus korvattiin myöhemmissä malleissa kaasujousilla vuonna 1964. Uusi jousitus tuotti pehmeämmän kyydin, mutta myös lisäsi painoa ja valmistuskustannuksia, myöhemmin alkuperäinen kumijousitus tuli takaisin.

Koeajo 1959[muokkaa]

Mini maksoi Suomessa vuonna 1959 540 000 markkaa.

Nelisylinterisen 848 cm³ rivimoottorin suurin teho on 25 kW, 5500 r/min (DIN, 34 hv, epätarkka SAE-teho on 37 hv). Suurin vääntömomentti 60 Nm, 2900 r/min (epätarkka SAE-luku, 6,1 kpm). Edessä ja takana on rumpujarrut. Ohjauspyörä on iso, 40 cm. Sen kierroksia on 2,3.

Tekniikan Maailma 10/1959 mittasi Minin kiihtyvyydeksi 0-50 km/t 8,1 sekuntia ja 0-80 km/t 19,5 sekuntia. Huippunopeus on TM:n mukaan 115,1 km/h, valmistajan ilmoittama huippunopeus on 117 km/h.

Koeajo 1965[muokkaa]

Minin kaarreajo-ominaisuudet ovat hyvät ja jousitus toimii mainiosti. Tilankäyttö on erinomaista auton ulkomittoihin nähden. Varustelu on kuitenkin niukka, viimeistelyssä on puutteita ja ohjauspyörän asento saisi olla pystympi.

Nelisylinterisen nelitahtisen 848 cm3 rivimoottorin suurin teho on 25 kW, 5500 r/min (DIN, 34 hv, epätarkka SAE-teho on 37 hv). Suurin vääntömomentti 60 Nm, 2900 r/min (epätarkka SAE-luku, 6,1 kpm). Vaihteita on neljä, joista 2-4 synkronoitu. Edessä ja takana on rumpujarrut.

Tekniikan Maailma 5/1965 mittasi kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 7,4 sekuntia, 0–80 km/h 17,9 sekuntia ja 0–100 km/h 33,0 sekuntia. Huippunopeus 115 km/h (TM), valmistajan mukaan 113 km/h.

Kulutus oli koeajossa keskimäärin 7,3 litraa superbensiiniä /100 km. BMC Mini maksoi Suomessa vuonna 1965 5960 markkaa eli 10642 euroa (v. 2013, kerroin 1,7855).

Koeajossa viitattiin lyhyesti Minin varustellumpaan rinnakkaismerkkiin Riley Elf.

Koeajo 1968[muokkaa]

Austin Mini 1000 Mk II:n istuimet ovat hiostavaa muovia, niiden sivutuki on heikko ja istuinosa on liian lyhyt. Nopeusmittari on kojelaudan keskellä ja lämpömittaria ei ole. Ohjauspyörä on iso, 40 cm, kierroksia on 2,75.

Sisätilat ovat pienet, mutta luokassaan suhteellisen isot. Austin Mini rekisteröitiin vain neljälle. Takaistuimelle on hankala päästä, mutta sinne mahtuu kaksi aikuista. Takalasi on vm 1968 isompi kuin aiemmissa malleissa.

Säilytystiloja on runsaasti, mutta tavaratila on turhan pieni. Viimeistelytaso heikko. Melutaso on korkea, 94,7 km/h nopeudessa (mittarissa "100 km/h") 77 dB edessä ja 77 dB takana. Ovien lukot ovat alkeellisia. Moottoritila on ahdas.

Suomeen myytyjen mallien varustelutasoa on riisuttu autoverosta johtuen, mm. häikäisysuojia on vain yksi.

Kaarreajo-ominaisuudet ovat hyvät. Mini on ketterä.

R4-moottorin iskutilavuus on 998 cm³. Sylinterin mitat ovat 64,59 × 76,2 mm. Suurin teho on 28 kW /5250 r/min (DIN, 38 hv), ja suurin vääntömomentti 71,6 Nm /2700 r/min (DIN, 7,3 kpm). Vaihteita on neljä, joista 2-4 synkronoitu. Vaihteensiirto toimii jäykästi ja synkronoimatonta ykköstä on hankala käyttää.

Tekniikan Maailma 8/1968 mittasi Austin Mini 1000 Mk II:n (28 kW, 630 kg) kiihtyvyydeksi 0-50 km/h 5,9 sekuntia, 0-80 km/h 14,9 sekuntia ja 0-100 km/h 29,0 sekuntia. Huippunopeus on TM:n mukaan 119,4 km/h, valmistaja ei ilmoittanut huippunopeutta.

Kulutus vaihtelee 6,5-8 litran välillä /100 km 100-oktaanista bensiiniä.

Austin Mini 1000 Mk II maksoi Suomessa vuonna 1968 5470 markkaa.

Vertailu 1970[muokkaa]

Mini 850 sijoittui Tekniikan Maailman 15/1970 6 halvan auton vertailussa neljänneksi (4./6). Teho 25,5 kW (34,5 hv, DIN), 848 cm³, paino 620 kiloa. Hinta 7990 markkaa.

Tekniikan Maailma 15/1970 mittasi Mini 850:n kiihtyvyydeksi 0-100 km/h 30,0 sekuntia ja huippunopeudeksi 113,2 km/h.

Suuntavakavuus on hyvä ja kaarreajo sujuu hyvin. Jousitus on mukava. Näkyvyys autosta on erinomainen. Sisätilat ovat suhteellisen isot, mutta tavaratila on hyvin pieni.

Ajoasento on epämiellyttävä ja istuimen säätövara on riittämätön. Vaihteensiirto toimii hankalasti. Istuinten muoviverhoilu on ikävän hiostava. Tuulilasi on karkaistu.

Vertailu 1978[muokkaa]

Mini 1000 SDL voitti Tekniikan Maailman 17/1978 3 halvan auton vertailun.

Mittaristo on yhä kojelaudan keskellä. Jotkut kytkimet ovat melko kaukana kuljettajasta. Ovet ovat leveät. Kojetaulun päissä on tuuletussuuttimet, joita aiemmissa Mineissä ei ollut.

Pääntukia ei ole (ei muissakaan, 2CV ja Renault 4). Minin istuimet ovat "melko siedettävät" aiempien kovien sijasta. Ajoasento on melko pysty. Ohjauspyörän asento on melko kallistettu ja ohjauspyörä on ohutkehäinen. Kojelaudan alla on pakettihylly. Työn laatu on kohtalaista.

R4-moottorin iskutilavuus on 998 cm³. Suurin teho 29 kW /5250 r/min (39 hv) ja suurin vääntömomentti 70 Nm / 2000 r/min. Paino 615 kiloa. Edessä ja takana on rumpujarrut.

Tekniikan Maailma 17/1978 mittasi Mini 1000 SDL:n kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 5,9 sekuntia, 0–80 km/h 13,6 sekuntia ja 0–100 km/h 26,6 sekuntia. Kulutus on pieni, vertailussa vain 6,5-6,7 l/100 km.

Hinta 21 700 markkaa Suomessa vuonna 1978 eli 12 840 euroa (v. 2016, kerroin 0,5917).

1970–2000[muokkaa]

1970-luvun alussa, British Leyland -yhtiön omistuksessa, Minille tehtiin face-lift. Uudelleen muotoiltu, hieman neliskanttisempi ja modernimpi versio sai nimen Mini Clubman. Uusi malli nimeltään 1275 GT oli tarkoitettu vanhan Mini Cooper S:n tilalle. Uudet mallit eivät kuitenkaan myyneet erityisen hyvin, joten British Leyland jatkoi 60-luvun klassikkomallien valmistusta.

Vuonna 1971, Mini Cooperin mallia valmisti Italiassa Innocenti ja Espanjassa Authi (Automoviles de Turismo Hispano-Ingleses), jotka alkoivat valmistamaan malleja Innocenti Mini Cooper 1300 ja Authi Mini Cooper 1300.

70-luvun lopussa Innocenti esitteli Innocenti 90 ja 120 mallit, Bertone-suunnitellut hatchbackit pohjautuivat Miniin. Bertone loi myös lähes Mini Cooper S:ää tehoiltaan vastaavan mallin kastettuna nimellä Innocenti de Tomaso, jossa oli 1275 moottori.

Huhuja Minin valmistuksen lopettamisesta tuli esille 80-luvulla, kun uusi malli Austin Metro julkaistiin. Mini rupesi menettämään suosiotaan ulkomailla. Etelä-Afrikan, Australian ja Uuden-Seelannin valmistus lopetettiin näihin aikoihin.

Läpi 80-luvun brittimarkkinoilla oli monia Minin "erikoismalleja", mikä muutti auton massamarkkinoilta muoti-ikoniksi. Auto oli vieläkin suositumpi Japanissa, missä siitä luotiin retro-makee ikoni, ja auto inspiroikin monia imitaattoreita Japanin automarkkinoilla.

Uusi Mini Cooper uudelleenjulkaistiin vuosina 1990-1991, hieman tehottomampina kuin 60-luvun Cooperit. Se osoittautui niin suosituksi että uuden Cooper valmistus meni tuotantoon 1991 vuoden lopussa. Vuodesta 1992, Cooperit oli varustettu 1275 cm3 ruisku-moottorilla, ja 1997 monipiste ruiskumoottori esiteltiin, mukana myös keulassa oleva jäähdytin ja muutamia turvallisuusparannuksia.

Vuonna 1994 Bernd Pischetsrieder, Issigonissin sisaren tyttären poika, työskenteli BMW:n alaisena, joka osti Rover Group -yhtiön, johon kuului Mini, ja asensi turvatyynyn saavuttaakseen European lakisäädökset. Vuoteen 2000 mennessä Rover teki vieläkin pahoja tappioita, ja BMW päätti hajottaa yhtiön: MG ja Rover menivät Phoenix:lle, ja Land Rover meni Ford:lle. BMW piti Mini-brandin ja aloitti uuden, teknisesti täysin vanhasta autosta eroavan Minin valmistuksen.

Alkuperäisen Minin valmistus kesti suurimpien kilpailijoiden uhat, Volkswagen kuplan, Citroën 2CV, ja Metro:n, ainakin Euroopassa. Viimeinen Mini rullasi tehtaan linjalta lokakuussa 2000, kun kokonaiset 5,3 miljoonaa autoa oli valmistettu.

Rekisteröinti[muokkaa]

Miniä rekisteröitiin Suomessa seuraavasti:

Vuosi 1977 1978 1979 1980 1981 1984
Määrä (kpl) 372 345 310 119 0 1

V. 1970 rekisteröitiin Suomessa yli 1000 Miniä.

Kori[muokkaa]

Minin ilmanvastuskerroin Cw on 0,46 [11].

Moottorit[muokkaa]

848 cm3 moottorin sylinterin mitat on 62,9 × 68,3 mm.

Bensiinimoottorit[muokkaa]

Malli Moottori Iskutilavuus Teho Vääntö Mallivuodet Huom
850 R4 OHV 8V 8MB / 8AM / 85H 848 cm3 25 kW (34 hv) @ 5500 r/min 44 Nm @ 2900 r/min 1959–1974 ---
1000 R4 OHV 8V A-sarja 948 cm3 27 kW (37 hv) @ 4750 r/min 68 Nm @ 2500 r/min 1956–1962 ---
Cooper S R4 OHV 8V 9F / 9FD / 9FE 970 cm3 48 kW (65 hv) @ 6500 r/min 75 Nm @ 3500 r/min 1964–1967 ---
Cooper R4 OHV 8V 9F/Sa/H101 997 cm3 41 kW (55 hv) @ 6000 r/min 73 Nm @ 3600 r/min 1961–1964 ---
1000 R4 OHV 8V 99H 998 cm3 29 kW (39 hv) @ 5250 r/min 71 Nm @ 2700 r/min 1962–1974 ---
Cooper R4 OHV 8V 9FA / 9FD / 99 998 cm3 41 kW (55 hv) @ 5800 r/min 77 Nm @ 3000 r/min 1964–1969 ---
Cooper S R4 OHV 8V 9F/Sa/H / 9FD/Sa/H 1071 cm3 52 kW (70 hv) @ 6000 r/min 84 Nm @ 4500 r/min 1963–1964 ---
1100 R4 OHV 8V A-sarja 1098 cm3 35 kW (47 hv) @ 5100 r/min 81 Nm @ 2500 r/min 1962–1971 ---
1300 R4 OHV 8V A-sarja 1275 cm3 42 kW (57 hv) @ 5300 r/min 94 Nm @ 3000 r/min 1967–1973 ---
1300 GT R4 OHV 8V A-sarja 1275 cm3 42 kW (70 hv) @ 6000 r/min 100 Nm @ 3250 r/min 1969–1974 ---
1275 GT R4 OHV 8V A-sarja 1275 cm3 43 kW (59 hv) @ 5300 r/min 88 Nm @ 2550 r/min 1969–1974 ---
1275 GT R4 OHV 8V A-sarja 1275 cm3 40 kW (54 hv) @ 5300 r/min 88 Nm @ 2550 r/min 1974–1980 ---
Cooper S R4 OHV 8V 12FA / 12H 1275 cm3 57 kW (78 hv) @ 5800 r/min 97 Nm @ 3000 r/min 1964–1971 ---

Mitat (TM 1965)[muokkaa]

Pituus 3050 mm
Leveys 1410 mm
Korkeus 1350 mm
Akseliväli 2036 mm
Raideleveys (e / t) 1205 mm / 1164 mm
Omapaino 620 kg

Morris Mini Minor 850 - 1959-1968 MK I[muokkaa]

Mitat[muokkaa]

  • Pituus: 2546 mm
  • Leveys: 1206 mm
  • Korkeus: 1143 mm
  • Maavara: 152 mm
  • Akseliväli: 1727 mm
  • Omamassa: 1415– 626 kg
  • Polttoainesäiliö: 25 l
  • Kääntösäde: 9753 mm

Vaihdelaatikon välitykset (Manuaali, 4-vaihteinen)[muokkaa]

  • 1.: 3.63:1
  • 2.: 2.17:1
  • 3.: 1.41:1
  • 4.: 1.0:1
  • Pakki: 3.63:1
  • 4-vaihteinen, 2,3,4 vaihteet sykronoituja vuoteen 1968 asti.
    Vuoden 1968 jälkeen kaikki eteenpäin vaihteet oli sykronoituja.
    4-vaihteinen automaattilaatikko
    5-vaihteinen manuali (jotkut mallit ainoastaan).|

Nopeudet eri vaihteilla[muokkaa]

  • 1.: 26 mph / 42 km/h
  • 2.: 44 mph / 71 km/h
  • 3.: 67 mph / 108 km/h
  • 4.: 75 mph / 121 km/h

Ulkoiset linkit[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  1. 1,0 1,1 Sally Ledward: End of an era as Mini production is halted – The Independent, 4. lokakuu 2000. Viitattu: 2. joulukuu 2018.
  2. 2,0 2,1 The History of Mini – Mini Automotive Website, Viitattu: 2. joulukuu 2018.
  3. History of the Mini – Somerford Mini, Viitattu: 2. joulukuu 2018.
  4. Keith Adams: Around the World : Chile – AROnline, 1. toukokuu 2016. Viitattu: 3. joulukuu 2018.
  5. Keith Adams: Around the World : New Zealand – AROnline, 1. toukokuu 2016. Viitattu: 3. joulukuu 2018.
  6. Keith Adams: Around the World : South Africa – AROnline, 1. toukokuu 2016. Viitattu: 3. joulukuu 2018.
  7. January 2009 - The Mini Register Home Page – 18. tammikuu 2009. Viitattu: 3. joulukuu 2018.
  8. Keith Adams: Marques: Authi – AROnline, 28. elokuu 2011. Viitattu: 3. joulukuu 2018.
  9. Keith Adams: Around the World : Yugoslavia – AROnline, 1. toukokuu 2016. Viitattu: 3. joulukuu 2018.
  10. Kōnosuke Odaka: The Motor Vehicle Industry in Asia: A Study of Ancillary Firm Development. NUS Press, 1983. ISBN 9789971690571. Teoksen verkkoversio (viitattu 3. joulukuu 2018).
  11. Tekniikan Maailma 1/1966
Morris-Motors-logo-2.jpg Morris-merkillä valmistettujen autojen aikajana 1946–1984
Luokka 1940 1950 1960 1970 1980
8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4
Kaupunkiauto Mini Mk I (ADO15) Mini Mk II
Mini Mk III (ADO20) Mini Mk IV V
Pieni auto Minor MM
Minor Series II Minor 1000 (Series III, Series V (ADO59))
Kompaktiluokka Cowley 1100 (ADO16) Mk I 1100/1300 Mk II
Oxford MO Series II Series III
Traveller all-steel Series IV
Keskiluokka Oxford Series V Oxford Series VI
Six MS Isis Series I Isis Series II Marina (ADO28) Ital
Ylempi keskiluokka 1800 (ADO17) 18-22 (ADO71)