Peugeot 104

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Peugeot 104
Peugeot 104
Valmistaja ja valmistusmaa PSA Group,
Flag of France.svg.png Ranska, Mulhouse
Tunisia, La Marsa
Valmistusaika 19721988
Luokka A-segmentti
Kori 4-ovinen sedan 1972–1976
3-ovinen hatchback 1974–1988
5-ovinen hatchback 1976–1988
Suunnittelija Paolo Martin
Pohjalevy
Moottori R4
Iskutilavuus 954–1360 cm3
Teho 33–68 kW
Voimanvälitys Etuveto
Kiihtyvyys 16–39,6 s (0–100 km/h)
Huippunopeus 128–145 km/h
Kulutus 6,5–8 l/100 km (yhd.)
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka 15.200–16.900 € (1982)
Edeltäjä
Seuraaja Peugeot 205
Saman luokan autoja Fiat 127
Ford Fiesta mk1
Mazda 323
Renault 5
VW Polo

Peugeot 104 on pieni automalli, jota valmistettiin vuosina 19721988, mallin pohjalta rakennettiin myös Citroën LN ja Talbot Samba. Auto on hyvin taloudellinen ja sen ajettavuus on erinomainen.

104 on yksi onnistuneimmista 70-luvun eurooppalaisista pikkuautoista, mutta 80-luvulle mentäessä se alkoi olla jo vanhentunut kilpailijoihinsa verrattuna. Vuonna 1983 kun Peugeot 205 tuli myyntiin, 104 poistui monilta markkinoilta, mutta Ranskassa auto pysyi halpamallina myynnissä aina vuoteen 1988 asti. Autoa valmistettiin 16 vuoden aikana jopa 1 624 992 kappaletta.

Kori[muokkaa]

Sisätilat ovat suhteellisen isot sekä edessä että takana. Istuimet ovat yksinkertaiset ja mukavat. Pääntukia ei kuitenkaan ole. Ajoasento on hyvä. Etuistuimet ovat kiinteät, niiden selkänojaa ei voi säätää. Neliovisen auton takaistuimelle on helppo mennä.

Ohjauspyörä on iso, 39 cm. Vilkkukatkaisin on oikealla. Mittaristosta puuttuu lämpömittari, sen sijaan on öljynpaineen ja jäähdytysveden lämmön yhdistetty varoitusvalo. Varoitusvalot eivät näy kunnolla päivänvalossa.

104 ei ole monikäyttöinen Takana ei ole isoa luukkua, vaan pieni tavaratilan kansi. Tavaratila on pieni. (1976 esiteltiin hatchback-malli, jossa oli iso takaluukku).

Varustelutaso on niukka. Hansikaslokeroa ei ole, sen sijaan on hylly. Tuulilasinpyyhkijöissä on vain yksi nopeus, joka on liian tiuha. Takalasinpyyhintä ei ole.

Ajo-ominaisuudet[muokkaa]

Peugeot 104 on ketterä. Näkyvyys on hyvä. Jousitus on mukava, mutta se ei kanna kunnolla täyttä kuormaa. Auto kallistelee kaarteissa.

Tekniset tiedot[muokkaa]

Nelisylinterisen 954 cm³ rivimoottorin suurin teho on 34 kW /6000 (DIN, 46 hv) ja suurin vääntömomentti 67,5 Nm /3000 (DIN, 6,88 kpm). Sylinterin mitat ovat 70 × 62 mm. Epätarkka ja liioitteleva SAE-bruttoteho on 50 hv ja SAE-bruttovääntömomentti 7,43 kpm. Moottori on poikittain ja kallistettu taaksepäin 72° eli miltei makaavaan asentoon. Varapyörä on moottorin päällä eli moottoritila on hyvin ahdas.

Peugeot 104 on etuvetoinen. Vaihteita on neljä, jotka kaikki on synkronoitu. Vaihteensiirrosta aiheutuu lonksuvaa ääntä.

Mittaukset[muokkaa]

Tekniikan Maailma 10/1975 mittasi Peugeot 104:n (34 kW, 780 kg) kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 5,3 sekuntia, 0–80 km/h 12,4 sekuntia, 0–100 km/h 20,4 sekuntia ja 0–120 km/h 41,5 sekuntia. Huippunopeus on 136,5 km/h, valmistajan mukaan 135 km/h. Kulutus on noin 7–10,5 l/100 km.

Vertailu 1977[muokkaa]

Peugeot 104 GL sijoittui Tekniikan Maailman 16/1977 kuuden pikkuauton vertailussa neljänneksi (4./6). Hinta 35 500 markkaa, vertailun selvästi kallein auto. 104 oli vertailun ainoa neliovinen.

Peugeot 104 on luokassaan melko tilava. Jousitus on mukava. Etuistuimet ovat kangasta, mutta niiden reunoilla on muovia. Etuistuimet ovat mukavat, mutta selkänojaa ei voi säätää. Edessä on pääntuet. Hansikaslokeroa ei ole. Melutaso on melko alhainen, 100 km/h 73 dB, vertailun hiljaisin. Tuuletus on tehokas. Näkyvyys on hyvä. Tavaratila on helppo kuormata, nostokorkeus on vain 54 cm maasta.

Suuntavakavuus on hyvä. Ohjaus toimii hyvin. Kaarreajossa Pösö kallistelee. Jousitus on pehmeä, mutta se kantaa hyvin kuorman. Iskunvaimennus on hyvä.

Nelisylinterisen 954 cm³ rivimoottorin sylinterin mitat ovat 70 × 62 mm. Suurin teho on 33 kW /6000 (44,5 hv) ja suurin vääntömomentti 62 Nm /3000. Vaihteita on neljä.

Jarrutusmatka 100-0 km/h vie 49,5 metriä. Jarrut ovat vaivattomat, mutta melko raskaskäyttöiset.

Tekniikan Maailma 16/1977 mittasi Peugeot 104 GL:n (33 kW, 800 kg) kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 6,0 sekuntia, 0–80 km/h 13,6 sekuntia ja 0–100 km/h 22,6 sekuntia. Huippunopeus on 133 km/h. Kulutus on noin 7 l/100 km.

Kehitys[muokkaa]

Malli sai kasvojenkohotuksen vuonna 1976, jolloin myös hatchback-malli tuli markkinoille. 1972-76 autossa ei ollut isoa takaluukkua. Vuonna 1977 954 cm³ moottorin tehoa alennettiin 32,7 kW:iin (44,5 hv) aiemman 34 kW:n (46 hv) sijasta, jolloin sille kävi 92-oktaaninen bensiini. 104 GL painaa 795 kiloa ja se maksoi 32 950 mk (TM 13/1977). Läpivirtaustuuletus puuttuu. Etuistuinten selkänojaa ei voi säätää.

Peugeot 104:n ilmanvastuskerroin on 0,43 ja poikkipinta-ala 1,73 m² [1].

Suomessa[muokkaa]

Peugeot 104:stä käytettiin koeajossa lempinimeä Peso tai Pesonen. Auto esiteltiin 1972, mutta Suomessa sen myynti alkoi vasta 1975. Peugeot 104 maksoi Suomessa vuonna 1975 25 250 markkaa. Vuonna 1977 Peugeot 104 GL maksoi 32 950 markkaa.

Rekisteröinti[muokkaa]

104 -mallia rekisteröitiin Suomessa seuraavasti:

Vuosi 1979 1980 1981 1982 1983
Määrä (kpl) 159 183 74 34 12

Moottorit[muokkaa]

Douvrin moottori on kehitetty yhteistyössä Renaultin kanssa.

Malli Moottori Iskutilavuus Teho Vääntö Mallivuodet
1.0 R4 XV 954 cm3 32,7 kW (44,5 hv) @ 6000 r/min 69 Nm @ 3000 r/min 1977–
1.0 R4 XV 954 cm3 34 kW (46 hv) @ 6000 r/min 67,5 Nm @ 3000 r/min 1972–1977
1.1 R4 XW 1124 cm3 36 kW (49 hv) @ 5500 r/min 83 Nm @ 2500 r/min
1.2 R4 XZ 1219 cm3 41 kW (56 hv) @ 5500 r/min 90 Nm @ 2750 r/min
1.4 R4 XY 1360 cm3 68 kW (93 hv) @ 5800 r/min 122 Nm @ 4500 r/min

Mitat[muokkaa]

  • Pituus: 3580 mm (ZS2 3310 mm)
  • Leveys: 1520 mm (ZS2 1540 mm)
  • Korkeus: 1390 mm (ZS2 1350 mm)
  • Akseliväli: 2420 mm
  • Raideleveys (e/t): 1290/1240 mm
  • Maavara: 128 mm
  • Omamassa: 760–800 kg
  • Polttoainesäiliö: 40 l

Lähteet[muokkaa]

  • Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Peugeot_104-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
  • Tekniikan Maailma 10/1975
  1. Tekniikan Maailma 13/1983, s. 34