Statesman

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli kertoo australialaisen GM-Holdenin vuosina 1971–1984 valmistamasta automerkistä. Vuodesta 1990 eteenpäin valmistetuista Holden Statesman / Caprice -malleista kertoo artikkeli Holden Caprice. Amerikkalaisen Nash Motorsin vuosina 1949–1956 valmistamasta mallista kertoo artikkeli Nash Statesman.

Statesman
1980-1983 WB Statesman Caprice 01.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa GM-Holden, Australia
Muut nimet Chevrolet Constantia
Chevrolet de Ville
Chevrolet Caprice Classic
Chevrolet 350
Isuzu Statesman de Ville
Valmistusaika 19711984
Kokoluokka Suuri auto, F-segmentti
Kori 4-ovinen sedan
Moottorit 202 cid (3,3) Rivi-6
253 cid (4,1) V8
308 cid (5,0) V8
350 cid Chevrolet V8
Edeltäjä Holden Brougham
Seuraaja Holden Statesman / Caprice

Statesman oli General Motorsin australialaisen tytäryhtiön, General Motors Holdenin (GM-H) vuonna 1971 esittelemä automerkki. Statesmaneja myytiin Holdenin verkoston kautta ja ne perustuivat yhtiön volyymimalli Holden HQ station wagonin pohjalevylle, tarjoten täten enemmän tilaa ja ylellisiä ominaisuuksia kuin Holden-merkillä myydyt sisarmallinsa. Merkin tuotanto päättyi vuonna 1984, viimeiseksi jääneeseen WB-sarjaan.

GM-Holden toi vuonna 1990 uudelleen markkinoille kaksi pitkäakselivälistä sedan-mallia. Näitä ei kuitenkaan enää myyty Statesman-merkkisinä vaan Holden Statesman- ja Holden Caprice-malleina. Vuoden 2010 syyskuussa, kun päivitetty Caprice WM Series II tuli myyntiin, pitkään palvellut Statesman-nimi jätettiin historiaan. Holdenin pitkäakseliväliset mallit ovat nyt nimeltään Holden Caprice ja Holden Caprice-V.

HQ[muokkaa]

1971–1974 Statesman HQ de Ville

Alkuperäinen pitkäakselivälinen HQ-sarjan Statesman esiteltiin 22. päivänä heinäkuuta vuonna 1971, HG-sarjan Holden Broughamin seuraajaksi. Tosin suunnitelmat lyhytakselivälisen HQ Broughamin valmistamiseksi olivat olleet olemassa ja ensimmäiset Statesmanit perustuivatkin lyhytakselivälisen Holden HQ:n muunnoksiin. Statesman oli tarjolla kahdella eri varustetasolla, huippumalli Statesman de Villenä ja perusmalli Statesman Customina. Mootorivaihtoehtoina olivat 202 kuutiotuumainen (3,3 l) Holden Red -rivikuutonen, 253- ja 308-kuutiotuumaiset (4,1 ja 5,0 l) Holdenin V8-moottorit sekä Chevroletin 350 pikkulohko V8. Korkeamman varustetason de Villen vakiomoottori oli kuitenkin 308. Lyhytakselivälisiin Holden HQ-malleihin verrattuna Statesmanin akseliväli oli 3 tuumaa (76 mm) pidempi ja akselivälin mitta oli 114 tuumaa (2900 mm) eli sama kuin HQ-sarjan station wagoneissa. Lisämitta oli käytetty pääasiassa takaosan jalkatilojen suurentamiseen.

Statesman oli suunniteltu kilpailemaan markkinoista Ford Australian menestyksekästä Fairlanea vastaan. Se oli tehnyt debyyttinsä, australialaisten suunnittelemana ZA-sarjana, jo maaliskuussa 1967. Fairlane oli luonut uuden ja eksklusiivisen australialaisvalmisteisten luksusautojen luokan. Malli pohjautui pidennetyllä akselivälillä varustettuun Falconiin, jossa oli lisäksi alkuperämallista poikkeavat keula ja takaosa, jotka loivat sille oman ilmeen. Tuohon aikaan tämän kategorian autojen valmistaminen oli tehtaille hyvin tuottavaa. Luksusmalleista voitiin ottaa kovempi myyntihinta, mutta valmistuskustannusten nousu, perussarjan autoihin verrattuna, oli hyvin vähäistä. GM-H halusi luoda Statesmanista itselleen huippubrändin ja merkkiä ei mainittu Holdenin markkinointimateriaalin yhteydessä laisinkaan. Holden-alkuperä pyrittiin peittämään niin tarkoin, että valmistajan nimenä käytettiin termiä "General Motors", General Motors-Holdenin sijaan. Mainoskampanjat lehdissä ja muussa mediassa noudattivat samaa formaattia.

Statesman HQ-malleja markkinoitiin Etelä-Afrikassa nimillä Chevrolet Constantia ja Chevrolet de Ville. Moniin vasemmanpuoleisen liikenteen maihin sitä vietiin lisäksi nimellä Chevrolet 350. Vuosina 1973 – 1976 HQ- ja HJ-malleja vietiin Japaniin nimellä Isuzu Statesman De Ville. Isuzu myi näinä vuosina kaikkiaan 246 De Villeä.

HJ[muokkaa]

Statesman HJ Caprice

General Motors–Holden muokkasi lippulaivamallistoaan vuodelle 1974, uuden HJ-sarjan myötä. Perusversio Statesman Custom pudotettiin pois valikoimasta, de Ville jäi nyt edullisemmaksi malliksi ja sen paikan paremmin varustettuna mallina otti uusi Statesman Caprice. Caprice oli ylellisin auto, joka GM-Holdenilla oli siihen mennessä ollut tarjolla, mallin vakiovarusteisiin kuului mm. ilmastointi, nahkaverhoillut istuimet, sähkötoimiset ovien lukitukset ja ikkunannostimet. Sisätilojen valaistuksesta huolehti 13 eri kohteisiin sijoitettua valaisinta. Voimanlähteenä oli Holdenin 308 (5,0) V8 -moottori.

Capricen ulkonäköön oli haettu vaikutteita saman aikakauden Cadillaceista, mm. maski ja etupuskurin pystysuojien sijoitus muistuttavat hyvin paljon valtamerentakaisen luksusauton vastaavia. Etuvalojen kehys sekä emblemmit edessä ja takana taas muistuttavat pitkälti amerikkalaisen serkun, Chevrolet Capricen tyyliä. Varustukseen kuuluivat luonnollisesti valkosivurenkaat ja tyylikkäät koristekapselit.

Caprice oli General Motors−Holdenin vastaus Fordin uudelle mallille. Vuonna 1973 Ford Australia oli nostanut panoksia australialaisten premium-autojen sarjassa, esittelemällä uuden LTD-mallinsa. Kyseessä oli Australian Fairlanesta jalostettu versio, jonka akseliväli oli kasvatettu 121 tuumaan (3100 mm). Tämä teki LTD:stä ainoan australialaisen henkilöauton, joka täytti amerikkalaisen full size -luokan mitat. LTD oli Fordille kaikinpuolinen menestys, sekä rahallisesti että myynnillisesti ja vahvisti Fordin mainetta autonvalmistajana.

Maaliskuusta 1976 alkaen, HJ-sarjan Capriceihin tuli tarjolle valinnaisena varusteena taka-akselin lukkiutumattomat jarrut. Tämä Delco-Morainen sähkömekaaninen järjestelmä oli tarjolla myös seuranneessa Statesman HX-mallistossa, mutta kun Statesman HZ-sarjan myötä taka-akselilla siirryttin rumpujarrujen sijasta levyjarrujen käyttöön, ei ABS-järjestelmää ollut tarjolla missään Statesman- tai Holden-mallissa ennen kuin vuonna 1991, Holden Calibra coupen ja Holden VQ Capricen varusteena. Tuolloin esitelty uudempi ABS-järjestelmä oli Boschin täysin sähköisesti ohjattu, nelipyörälevyjarruille tarkoitettu systeemi.

HJ Statesman de Villejä sekä HJ Statesman Capriceja myytiin Etelä-Afrikan markkinoilla nimillä AJ-sarjan Chevrolet Constantia ja Chevrolet Caprice Classic.

HX[muokkaa]

Statesman HX de Ville
Statesman HX Caprice

HX Statesman de Ville ja Caprice -mallit esiteltiin heinäkuussa 1976. Uudet päästörajoitukset olivat astuneet voimaan ja tämä laski HX-sarjan moottoritehoja. 307 V8:n lukemiksi ilmoitettiin 161 kW (216 hv) (SAE gross) / 4800 rpm, vääntömomentin ollessa 400 Nm (295 lb-ft) / 3100 rpm. Australian Fordin ja Chryslerin uudet kilpailevat mallit olivat tehokkaampia ja tämä vaikutti myyntilukemiin, Fordin syrjäyttäessä Holdenin hetkellisesti vuonna 1977.

HX-mallin näkyvimpiä muutoksia edelliseen versioon verrattuna olivat uusi, pystyrivoilla varustettu maski, uudet koristekapselit ja sisätiloissa mm. rattiakseliin sijoitettu monitoimiviiksi.

HZ[muokkaa]

Statesman HZ de Ville

Vuonna 1977 General Motors-Holden esitteli HZ Statesman -mallin, joka oli saanut osakseen kevyitä kosmeettisia muutoksia edeltäneeseen malliin verrattuna. Tärkein muutos oli Holdenin Radial Tuned Suspension -järjestelmän esittely myös Statesmanissa. RTS-järjestelmä sisälsi vyörenkaiden lisäksi täysin uudelleen suunnitellun pyöränripustuksen sekä alustan ja ohjauksen virityksen ja sillä parannettiin auton ajokäytöstä huomattavasti.

GM-H Engineering -suunnitteluosaston aiempi johtaja George Roberts, joka oli ennen GM-H -pestiään ollut GM:n Cadillac-divisioonan suunnitteluosaston pääinsinööri, oli halunnut että Statesmanin matkustusmukavuus olisi korkeinta mahdollista tasoa, olkoonkin että se tapahtui hyvän ajotuntuman kustannuksella. Statesmanin amerikkalaistyylinen, ylitehostettu ohjaus, reilu aliohjautuvuus ja tietuntuman puute eivät miellyttäneet kaikkia potentiaalisia Statesmanin ostajia, mutta uuden HZ-mallin myötä siihen tuli muutos.

Vuonna 1979 Statesman de Ville ja Caprice -mallien väliin tuli uusi SL/E. Mallia valmistettiin vain rajoitetun ajan, ja sen pääasiallinen tarkoitus oli siivota varastoista pois kaikki viimeisen H-sarjan Statesmanien ja Holdenien optiotarpeet ja toimia sillanrakentajana, Holdenin HZ -malliston jäädessä pois tuotannosta uuden Holden VB Commodoren tieltä.

WB[muokkaa]

Statesman WB Caprice

Viimeinen Statesman-merkin alla myyty sarja oli WB Statesman vuodelta 1980. WB:n korimalli oli ns. six-light body, jossa takaovien jälkeen, C-pilarissa, on vielä yhdet ikkunat. Aiempaan verrattuna kattolinja oli pidempi ja teräväkulmaisempi. Mallin päädesignerina oli GM-H:n päästylisti Leo Pruneau. WB Statesman tyyli oli kompromissi, jossa uutta ilmettä haettiin mahdollisimman edullisin suunnittelu- ja valmistuskustannuksin, mm. käyttämällä joitain korinosia jo lakkautetusta Holden HZ-mallistosta.

Kevyesti uudistettu Series II ehti markkinoille vuonna 1983, ennen mallin tuotannon lopettamista vuonna 1984. Tuolloin GM-H ilmoitti luopuvansa luksusautojen valmistuksesta ja keskittyvänsä kehittämään useampia variaatioita kevyemmästä ja pienempikokoisesta Holden Commodoresta. Statesmanin valmistuksen lopettaminen aiheutti ilmiön, jossa hyvin pidetyt viimeisen sarjan yksilöt vaihtoivat omistajaa alkuperäistä vähittäismyyntihintaa kalliimmalla.

Tehtaalla oli ollut suunnitelmat täyden tarjonnan Holden WB-mallistosta, mukaanlukien pitkäakseliväliset sedanit sekä Kingswood ja Premier -station wagonit. Kuitenkin vain Statesman ja hyötymallit, avolavainen ute, umpikorinen panel van ja hytti-alusta -konfiguraationa myyty "One Tonner", tulivat tuotantoon. Koko pienempi WB-mallisto oli muuten eräänlaista viimeisten isokoristen mallien tekohengitystä. Sedan ja station wagon -mallit jakoivat saman keulan WB panel vanin kanssa. Sedanissa käytettiin HZ Statesmanin pitkäakselivälistä koria, erilaisilla takavaloilla. Station wagonissa käytettiin samoja takavaloja kuin utessa ja panel vanissa.

Aiheesta muualla[muokkaa]

http://www.uniquecarsandparts.com.au/classic_car_commercials_holden_33.htm HQ Statesman, australialainen TV-mainos
http://www.uniquecarsandparts.com.au/classic_car_commercials_holden_37.htm HX Statesman, australialainen TV-mainos
http://www.uniquecarsandparts.com.au/brochures_holden_hz_statesman.htm HZ Statesman myyntiesite
http://www.oldcarbrochures.org/Australia-2/1980-Holden-Statesman WB Statesman myyntiesite

Lähteet[muokkaa]

http://www.automobile-catalog.com/model/chevrolet_south_africa/constantia_serie_1.html
http://www.automobile-catalog.com/model/chevrolet_south_africa/constantia_de_ville_serie_2.html
http://www.thetruthaboutcars.com/2012/02/possibly-the-greatest-badge-engineering-feat-in-history-isuzu-statesman-deville/?ModPagespeed=noscript
http://www.automobile-catalog.com/model/holden/statesman_1gen.html
http://www.youtube.com/watch?v=IT08BiLDMko Radial Tuned Suspension -esittelyfilmi

Gm2.jpg General Motors Corporation
Divisioonat ja tytäryhtiöt
Henkilöautot

Buick | Cadillac | Chevrolet | GMC | Holden | Holden Special Vehicles | Opel | Opel Performance Center | Vauxhall | VXR

Palvelut

ACDelco | GM Certified Service | GM Financial

Tytäryhtiöt

General Motors América do Sul | General Motors Canada | CAMI Automotive | General Motors de Mexico | General Motors do Brasil | General Motors India | Chevrolet Sales India Private Limited | General Motors South Africa | General Motors Japan

Sidosyhteisöt

Ally Financial Inc. (4.0%) | FAW-GM (50%) | GM-AvtoVAZ (50%) | GM Korea (96%) | Chevrolet Europe | GM Vietnam | GM Uzbekistan (25%) | UzDaewooAvto (50%) | HRL Laboratories (50%) | Peugeot S.A. (6%) | SAIC-GM-Wuling (34%) | Shanghai GM (49%) |

Teknologia

Moottorit | Pohjalevyt | Vaihteistot | Ajoneuvot

Aiemmat divisioonat, yhteistyö- ja tytäryhtiöt

Allison Engine Company (1929–1995) | Allison Transmission (1929–2007) | Atlantic Aircraft  | Dayton-Wright Company (1919–1923) | Delco Electronics | Delphi (1994–1999) | Detroit Diesel (1938–1988) | DirecTV (1994–2003) | Electro-Motive Diesel (1930–2004) | Electronic Data Systems (1984–1996) | Euclid Trucks (1953–1968) | Fisher Body | Fleetwood Metal Body | Frigidaire (1919–1980) | General Motors Europe (1986–2010) | General Motors Diesel Division (1938–1987) | General Motors Diesel (1949–1969) | Ghandhara Industries (1953–1963) | GM Defense (1950–2003) | GMAC Real Estate (1998–2008) | GMC Heavy Trucks | Hughes Aircraft (1985–1997) | Hughes Electronics (1985–1997) | Hughes Network Systems (1987–2003) | HughesNet (DirecWay/DirecPC) (1996–2003) | Kettering University | National City Lines | NUMMI (1984–2009) | New Venture Gear (36%, 1990–2002) | Nexteer (2009–2010) | North American Aviation (1933–1948) | Nuvell Financial Services (1997–2008) | PanAmSat (1995–2003) | Remy Electric (1918–1994) | Rochester Products Division | Terex | United Australian Automobile Industries (1989–1996) | Winton Motor Carriage Company | Yellow Coach Manufacturing Company (1925–1943)

Laitokset

GM Renaissance Center (päähallinto, kansainväliset toiminnot) | General Motors Technical Center (teknisen tutkimuksen keskus) | General Motors Proving Grounds (koealueet) | Tehtaat

Tärkeitä henklöitä

William C. Durant | Charles W. Nash | Alfred P. Sloan

Gm2.jpg General Motorsin automerkit
Täysin omat merkit
Elossa olevat

Buick | Cadillac | Chevrolet | GMC | Holden

Lakkautetut

Acadian (1962–1971) | Asüna (1992–1995) | Beaumont (1966–1969) | Bedford (1930–1986) | Cartercar (1905–1915) | Daewoo (1982–2011) | Elmore (1893–1912) | GM Diesel (1938-2000) | Geo (1989–1997) | Hummer (1992–2010) | LaSalle (1927–1940) | Marquette (1929–1930) | McLaughlin (1918–1942) | Oakland (1907–1931) | Oldsmobile (1897–2004) | Passport (1988–1991) | Pontiac (1926–2010) | Ranger (1968–1976) | Saturn (1985–2010) | Scripps-Booth (1913–1923) | Sheridan (1920–1921) | Statesman (1971–1984) | Viking (1929–1931) | Yellow Coach (1925–1943)

Omistuksessa olleet

Lotus (1986–1993) | Opel (1929-2017) | Saab (1989–2010) | Vauxhall

Osaomistukset ja yhteistyökumppanit
Nykyiset

Baojun1 | Wuling1

Aiemmat

Fiat (2000–2005; 20%) | Isuzu (n.1971–2006; 49%) | Subaru (n.1999–2006; 20%) | Suzuki (1985–2008; 15%) |

1SAIC-GM-Wuling-yhtiön merkkejä (GM 34%)

Tämä taulukko kattaa vain brändit, ei tytäryhtiöitä tai tulosyksiköita kuten esim. GM-Korea.

Isuzu logo.png Isuzu-henkilöautojen aikajana, 1950-1979
Luokka 1950-luku 1960-luku 1970-luku
3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9
Alempi keskiluokka Minx
Bellett Bellet Gemini
Keskiluokka Bellel Florian Florian SII
Suuri auto Statesman de Ville
Grand Tourer 117 Coupé
Lava-auto Wasp Isuzu / Bedford / Opel KB
Maastoauto Unicab