Nissan Violet

Nissan Violet
Valmistaja ja valmistusmaa	Nissan Motor Co., Ltd., Japani Meksiko Taiwan Australia Etelä-Afrikka
Valmistusaika	1973 – 1984
Luokka	Keskiluokka
Kori	2-/4-ov. fastback sedan 2/4-ov. porrasperä sedan 2-ovinen coupé 2-ovinen hardtop coupé 3- ja 5-ovinen liftback 5-ovinen farmari 5-ovinen pakettiauto
Moottori	R4
Iskutilavuus	1400 – 2000 cm3
Teho	85 – 134 hv
Voimanvälitys	Takaveto, etuveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Hintaluokka
Edeltäjä	Datsun Bluebird (510)
Seuraaja	Nissan Liberta Villa (N12) (Japani) Nissan AD Van (VB11) (Japani) Nissan Bluebird (T12) (Eurooppa)
Saman luokan autoja

Nissan Violet on Japanin kotimarkkinoilla vuosina 1973–1982 myynnissä ollut keskikokoisten henkilöautojen mallisarja. Samoja autoja myytiin maailmanlaajuisesti eri nimillä ja myös aikajana saattaa vaihdella markkina-alueittain.

Yleistä

Tammikuussa 1973 myyntiin tullut Violet 710 esiteltiin uutena keskiluokan mallina, joka sijoittui pienemmän ja edullisemman Sunny-sarjan ja hieman suuremman ja kalliimman Bluebird-sarjan väliin. Tosiasiassa malli oli osa Bluebird-sarjaa ja Bluebird 510:n seuraaja, joka syntyi Nissanin hienosäätäessä tuotevalikoimaansa ja myyntipolitiikkaansa.

Elokuussa 1971 markkinoille tullut Bluebird U (610) oli edeltäjäänsä suurempi, korkeatasoisempi ja hintavampi. Mallinimen "U"-kirjaimella ("User Oriented") yhtiö halusi viestiä ostajille mallin aiempaa korkeammasta tasosta. Vuonna 1968 Toyota oli tuonut markkinoille Corona Mark II:n, joka oli Coronaa hieman suurempi ja korkeatasoisempi malli. Bluebird U 610:llä Nissanin oli tarkoitus ottaa osa tämän koko- ja hintaluokan autojen markkinoista, jotka olivat Japanin talouskasvun myötä kovassa nosteessa. Jotta Nissan saisi pidettyä asiakkaansa myös alemmassa hintaluokassa, Bluebird 510:n valmistusta jatkettiin uudemman Bluebird U:n rinnalla joulukuuhun 1972 saakka. Tämän jälkeen Violet 710 otti sen paikan.

Koska Violet-sarjalle annettiin koodi "710", varsinaisen Bluebird-sarjan numerointi hyppää sen vuoksi 610:sta 810:aan.

1. sukupolvi, 710 (1973 – 1977)

Pääartikkeli: Datsun Violet 710

Ensimmäisen sukupolven Violet esiteltiin tammikuussa 1973, samassa kokoluokassa olleen, hieman suuremman Datsun Bluebird 610:n rinnalle. Useimmilla vientimarkkinoilla mallin nimenä oli, moottorista riippuen Datsun 140J/160J. Yhdysvalloissa mallinimenä oli Datsun 710. 1977 Datsun 160J-mallia hieman uudistettiin, takaosa muotoiltiin uudelleen.

2. sukupolvi, A10 (1977 – 1984)

Pääartikkeli: Datsun Violet A10

Toisen sukupolven Violet tuli markkinoille toukokuussa 1977. Korin lasipinta-ala oli kasvanut aiemmasta, samoin korin mitat. Muotoilu oli nyt huomattavan paljon suoralinjaisempaa kuin aiemman sukupolven malleissa. Japanin kotimarkkinoilla Violet sai kaksi sisarmallia: Nissan Auster, jota myytiin nuorekkammalle ostajakunnalle trimmattuna ja Nissan Stanza, joka oli korkeasoinen ja hyvin varusteltu versio. Joillain markkina-alueilla mallinimenä oli 140J/160J ja joillain Stanza, joka ei siis ollut sama versio kuin Japanissa myynnissä ollut. Pohjois-Amerikassa malli oli Datsun 510, joka nimi oli ollut käytössä jo vuosien 1967–72 Bluebirdin yhteydessä.

1980 mallissa on kaksi nelikulmaista valonheitintä, aiemman mallin neljän pyöreän lampun sijasta. Kojelautaa ja mittaristoa on uudistettu ja 160J-mallin moottorissa tehoa on hieman enemmän (59,6 kW, aiemmin 53 kW).

3. sukupolvi, T11 (1981 – 1982)

Pääartikkeli: Nissan Stanza (T11)

Kolmatta sukupolvea edustanut Violet Liberta jäi kotimarkkinoillaan lyhytikäiseksi malliksi, sitä valmistettiin kesäkuusta 1981 kesäkuuhun 1982. Korimalleina olivat 4-ovinen sedan ja 5-ovinen hatchback. Sedan-korilla oli varustetasoja jopa seitsemän: 1800ZX-E, 1800SX, 1800GL, 1600GF, 1600GL, 1600DX ja 1600T-DX. Hatchbackin tasoista puuttuivat kaksi viimeistä. Kotimarkkinoillaan Violet Libertan tärkeimmät kilpailijat olivat Toyota Camry, Honda Accord, Mazda Capella ja Mitsubishi Galant.