Ford Cologne V6 -moottori

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ford Cologne V6, joka tunnetaan myös Ford Taunus V6 nimellä, on sarja 60° sylinterikulmalla olevia Fordin valurautaisia V6 moottoreita, joita Ford valmisti Saksan Kölnissä vuodesta 1968 lähtien. Alunperin Cologne V6 oli läheistä sukua Taunus V4 -moottorille kahdella lisäsylinterillä, eikä enää vaatinut tasapainoakselia.

Cologne V6:tta on valmistettu iskutilavuudeltaan 1.8, 2.0, 2.3, 2.4, 2.6, 2.8, 2.9 ja 4.0 litraisina. Kaikki paitsi Cosworth 24v ja myöhempi 4.0 litrainen SOHC moottori olivat OHV -moottoreita, yhdellä nokka-akselilla.

Alunperin Cologne V6 -moottoria asenettiin Saksaan sekä Keski-Eurooppaan tarkoitettuihin ajoneuvoihin, Englannin markkinoille tarkoitetuissa utoissa käytettiin "Essex" V6 moottoria. Myöhemmin, Essex V6 korvattiin Colognella myös Englannin markkinoille tarkoitetuissa autoissa. Näitä moottoreita käytettiin myös Amerikassa, etenkin pienikokoisissa kuorma-autoissa.

Vanhempi polttoaineen ruiskutuksella varustettu Cologne on kevyempi ja tehokkaampi kuin vastaava Essex V6 vaikkakin sen suurin moottori on pienempi, mutta se tuottaa vähemmän vääntöä (Cologne V6 220 Nm vastaan Essex V6 236 Nm).

Cologne V6 tehtiin hyvin yhteensopivaksi Taunus V4:n kanssa, niissä oli sama vaihteiston pulttijako ja samanlaiset moottorinkannakkeet, sekä monissa Cologne V6 versioissa oli "siamilainen" pakopuoli, jossa 3 pakokanavaa muuttui kahdeksi molemmilla puolilla. Myöhempi ominaisuus oli hyvä yhteensopivuuden kanssa, mutta huono suorituskyvyltään. 2.4, 2.9 ja 4.0 moottoreissa oli 3 pakokanavaa, tehden siitä paremman suorituskyvyltään.

Moottoria oli saatavilla sekä kaasuttimella että polttoaineen ruiskutuksella.

1.8[muokkaa]

Pienin versio oli 1812 cc 80.0 mm sylinterihalkaisijalla ja 60.14 iskunpituudella. Se tuotti 82 hv (60 kW) ja 135 Nm. Sitä käytti vain:

2.0[muokkaa]

Alkuperäinen V6 iskutilavuus oli 1998 cc 84.0 mm sylinterihalkaisijalla ja 60.14 iskunpituudella. Se tuotti 85 hv (63 kW) ja 151 Nm tai 90 hv (66 kW) ja 158 Nm.

Autot joissa käytetty:

2.3[muokkaa]

Ensimmäinen suurennettu V6 ilmestyi vuonna 1967. Se oli 2293 cc 90.0 mm sylinterihalkaisijalla ja 60.14 iskunpituudlla. Tehoa se tuotti 108 hv (79 kW) ja 185 Nm tai 125 hv (92 kW) ja 187 Nm.

Autot joissa käytetty:

2.6[muokkaa]

Suurin ensimmäisen sukupolven V6 oli 2550 cc joka esiteltiin vuonna 1969. Siinä oli 90.0 mm sylinterihalkaisija ja 66.8 mm iskunpituus. Se tuotti 125 hv (92 kW) sekä 205 Nm.

Autot joissa käytetty:

2.6 RS[muokkaa]

Tämä oli erityinen korkeasuorituskykyinen versio kuutiotilavuudeltaan 2637 cc 90.0 mm sylinterihalkaisijalla ja 69.0 mm iskunpituudella. Polttoaineen ruiskutuksella, se tuotti 150 hv (110 kW) ja 219,5 Nm. Se oli ainut ensimmäisen sukupolven moottori polttoaineen ruiskutuksella. Sitä käytti vain:

2.8[muokkaa]

Toisen sukupolven Cologne V6 esiteltiin vuonna 1974, Sen iskutilavuus oli 2.8 litraa (93.03 mm sylinterihalkaisija ja 68.5 mm iskunpituus, 2792cc) ja se käytti hammasrataskoneistollista nokka-akseli sunnittelua. Euroopan versio käytti "siamilaistua" kaksiporttista pakosarjaa, samanlaista kuin V4 moottorissa käytetty, samalla kun Amerikkalainen versio käytti 3-porttisia sylnterikansia.

Euroopassa 2.8 tuotettiin kaasuttimella (132 hv), mekaanisella polttoaineen ruiskutuksella (Bosch K-Jetronic, 160 hv), ja elektronisella ruiskulla (Ford EEC-IV, 150 hv). Elektroninen ruisku löytyy 2.8 Granadasta ja 2.8 Scorpionista (2.8 EFI) malleista jossa sitä käytettiin 1 vuosi ennen kuin moottori korvattiin 2.9 litraisella.

Viritysmahdollisuudet ovat erittäin rajalliset Bosch K-Jetronic malleissa. Siamilaisoidut imu- ja pakokanavat 2.8 litraisessa toimivat hyvin vain turboahdettuna tai ylikokoon porattuna; normaalilla virittämisellä voi yltää vain lieviin tehotuloksiin.

TVR Tasmin/280i käytti Cologne 2.8 K-Jetronic ruiskulla, kuten myös aikainen TVR 'S' sarja 2.8 ja uusitussa 2.9 efi ruisku muodossa.

Autot joissa käytetty:

2.8 Efissä on myös poiketen muihin malleihin lyijyttömälle sopivat kannet, alumiiniset venttiilikopat, ja erilainen öljypohja (Tiiviste erilainen). 2.9 alumiinikopat käyvät myös kaikkiin V6 moottoreihin mutta yksi pultinreikä jää tyhjäksi.

2.9[muokkaa]

2.9 Litrainen jakaa saman perussuunnittelun kuin 2.8 litrainen malli, harvoilla hienoisilla eroilla. Nokka-akseli on ketjukäyttöinen hammasrataskäyttöisen sijasta, joten se pyörii samaan suuntaan kuin kampiakseli. Pakoventtiilien järjestys on erillainen, poistamalla 2.8 olleen "kuuman kohdan". Sylinterikannet käyttävät myös perinteisempää 3-porttista pakosarjaa. Tehoksi ilmoitettiin 140 hv @ 4600 rpm kevytkuorma-autoille (1986-92 Ranger & 1986-90 Bronco II) sekä 144 hv @ 4800 rpm Amerikan markkinoiden Merkur Scorpiolle ja 150-160 hv (112-119 kW) Euroopan markkinoiden autoille.

Sylinterihalkaisija oli 93 mm ja iskunpituus 72 mm antaen iskutilavuudeksi 2.9 L (2935 cc).

Euroopassa, tässä moottorissa käytettiin yleensä Bosch L-Jetronic polttoaineen ruiskutusjärjestelmää, Ford EEC-IV moottorinohjauksella ohjattuna. Johtuen tästä erosta 2.8 litraiseen, tämä moottori oli yleisempi ehdokas jälkimarkkina muutoksiin (yleensä turboahtamiseen) yrityksiltä kuten Janspeed ja Turbo Tehcnics.

Autot joissa käytetty:

2.9 Cosworth[muokkaa]

24-venttiilinen DOHC versio 2.9 moottorista kehitettiin Cosworthin toimesta vuonna 1991 (moottorikoodi BOA). Se käytti samaa lohkoa kuin alkuperäinen 2.9, joskin muutamilla koneistuseroilla tehon parantamiseksi. Tehon tuotto oli 192 hv (143 kW) ja vääntöä oli 275 Nm @ 4500 rpm. Tätä moottoria käytettiin Ford Scorpio Cosworth 24v:ssä. Moottorissa oli aina A4LD automaatiivaihteisto. Manuaaliversiota ei ollut saatavilla, vaikkakin jälkeenpäin monia manuaalikonversioita on tehty.

Moottori käytti melkein 3 metriä pitkää jakoketjua, hydraulisella kiristimellä. Öljypumppua käytettiin akselilla joka sijaitsi siinä, missä nokka-akseli oli ennen. Sytytys korvattiin EDIS-6 hukkakipinäjärjestelmällä, jossa ei ollut jakajaa eikä muitakaan liikkuvia osia.

Moottori tunnetaan huomattavasta tehonkasvusta yli 4000 rpm kierrosalueella verrattuna alkuperäiseen versioon.

Parannettu versio tästä moottorista (moottorikoodi BOB) oli saatavilla uudelleen muotoiltuun 1995 vuoden Scorpioon. Eroihin kuuluivat kaksi ketjua kahdella hydraulikiristimellä ja VIS-järjestelmä. Myös moottorinohjaus päivitettiin Ford EEC-IV:stä -> Ford EEC-V:ksi. Moottorin teho nousi 210 hevosvoimaan (157 kW). Tämän kanssa vaihteistona käytettiin täysin elektronisesti kontrolloitua A4LDE automaattivaihteistoa.

4.0[muokkaa]

4.0 litrainen (4009 cc) työntötankoversio, vaikkakin moottoria tuotettiin Saksan Kölnissä muiden sarjan moottoreiden tapaan, sitä asennettiin vain Amerikkalaisiin autoihin. OHV moottoria tuotettiin vuoteen 2000 ja sitä käytti Ford Explorer, Ford Aerostar, Mazda B4000 ja Ford Ranger. Moottori tuottaa 160 hv (119 kW) ja 305 Nm.

Autot joissa käytetty:

SOHC[muokkaa]

SOHC versio esiteltiin vuonna 1997 Ford Explorerissa, alkuperäisen työntötankokoneen rinnalla. Se tuottaa 210 hv sekä 344 Nm. Ford Power Products on myynyt tätä moottoria SOHC-640 nimellä.

SOHC-moottoriversiossa ketju siirtää voiman kampiakselilta OHV-moottorissakin olevan nokka-akselin paikalla olevalle valta- taikka väliakselille. Valta-akseli siirtää voiman nokka-akseleille siten, että moottorin etupäässä oleva ketju pyörittää moottorin vasemman puoleisen sylinterikannen nokka-akselia ja moottorin takapäässä oleva ketju pyörittää vastaavasti moottorin oikeanpuoleisen sylinterikannen nokka-akselia. Lisäksi neljäs jakoketju käyttää suoraan kampiakselilta moottorin tasapainoakselia.

Tätä moottoria käytettiin Australiassa ja Kanadassa Land Rover Discoveryssä, se tuottaa 216 hv sekä 365 Nm @ 3000 rpm.

Autot joissa käytetty:

Tätä moottoria on yritetty harrastaja piirissä ahtaa, mutta yleensä yrittämisen loppuvat kampi-akselin katkeamiseeen, liian pitkän iskupituuden vuoksi.

Turbo ja remmiahtaminen[muokkaa]

Joktin yritykset ovat tuottaneet ahdettuja versioita näistä moottoreista. Sprintex tuotti remmiahdettuja 2.8 ja 2.9 moottoreita. Janspeed tuotti turboahdettuja 2.8 ja 2.9 litraisia sekä yhdellä että kahdella turbolla, kuten myös Turbo Technics.

  • 2.8 single 200 hv
  • 2.8 single 220 hv
  • 2.9 twin 225 hv
  • 2.9 twin 250 hv
  • 2.9 twin 280 hv
  • 2.9 twin 323 hv 2.9 Minker

Pieni erä 24 venttiilisiä BOA/BOB moottoreita on myös ahdettu. Ahdettu Boa/Bob on kulkenut tunnuksella Boe

Iskutilavuuden lisäkyset[muokkaa]

Vuonna 1991 suurennettu iskutilavuuksisia 2.8 ja 2.9 moottoreita (suurennettu 3.5 ja 3.7 litraisiksi) tuotettiin D.P. Daviesin toimesta ja myyty hänen yrityksensä VeeTech Engineering toimesta Englannissa. Kaksi yritystä tuottaa edelleenkin 2.8 ja 2.9 litraisien moottorien suurennettuja versioita, näitä ovat Power Engineering ja Specialised Engines.

Muut Cologne V6 moottoria käyttävät autot[muokkaa]

Lähde[muokkaa]

  • Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Ford_Cologne_engine-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.