Mercedes-Benz W30
| Mercedes-Benz 150 (W 30) | |
|---|---|
| Valmistaja ja valmistusmaa | Daimler-Benz AG,   Saksa
|
| Valmistusaika | 1934 – 1936 |
| Luokka | Urheiluauto |
| Kori | 2 hengen umpikori 2 hengen roadster |
| Suunnittelija | |
| Pohjalevy | |
| Moottori | OHC-R4 Keskimoottori takana pitkittäin |
| Iskutilavuus | 1500 cm3 |
| Teho | |
| Voimanvälitys | |
| Kiihtyvyys | |
| Huippunopeus | |
| Kulutus | |
| CO2-päästöt | g/km |
| Hintaluokka | |
| Edeltäjä | |
| Seuraaja | |
| Saman luokan autoja | |
W 30 (Mercedes-Benz 150) oli saksalaisen Daimler-Benz AG:n vuosina 1934 – 1936 valmistama keskimoottoristen urheiluautojen mallisarja.
150 Sportlimousine[muokkaa]
Malli syntyi 1930-luvun alkupuoliskolla, erityisesti liikkeessä olevien elementtien virtaviivaisuutta hakevan Stromlinie-muotokielen innoittamana. Daimler-Benzin johdolle esitettiin vuonna 1933 ajatus keskimoottorisen urheiluauton valmistamisesta ja se hyväksyttiin. Hanketta lähdettiin viemään eteenpäin ajatuksella että yhtiö osallistuisi kesäkuussa 1934 järjestettävään 2000-km-Deutschlandfahrt -kestävyysajoon.
Auton suunnittelussa paneuduttiin erityisesti ajettavuuteen, sarjatuotantomalleista saatujen kokemusten pohjalta, ja voimapaketti päätettiin kääntää 180 astetta ympäri, niin että moottori oli takapyörien etupuolella. Korin silmiinpistävimpinä ominaisuuksina olivat katolle sijoitetut jäähdytysilman ottokanavat, taka- ja sivuikkunoiden puuttuminen ja takaosan pellityksen runsaat jäähdytysritilät.
Nelisylinterinen rivimoottori edusti valtaosin täysin uutta suunnittelua. Moottorin iskutilavuus (1498 cm3) määräytyi aiotun kilpaluokan mukaan. Kahdella kaasuttimella varustetussa moottorissa oli hammaspyörien käyttämä kannen yläpuolinen nokka-akseli. Tällä perusreseptillä se antoi tehoa 54 hv (40 kW), joka oli tuon aikakauden nelisylinteriselle, 1500-kuutioiselle moottorille todella loistava arvo. Vertailun vuoksi mainittakoon, että 130-mallin nelisylinterinen moottori antoi tehoa 26 hv (19 kW). 150-mallin neliportaisessa vaihteistossa oli kolmannelle ja neljännelle portaalle ylivaihteen käyttömahdollisuus. Suurin välitys antoi autolle 131 km/h huippunopeuden. Akseliväli oli 100 mm pidempi ja raideleveys edessä 30 mm leveämpi kuin 130-mallissa.
Kuudesta kestävyyskilpailuun osallistuneesta autosta kaksi joutui keskeyttämään. Elokuussa 1934 kilpa-ajaja Hans-Joachim Bernet osallistui yhdellä autolla Liège - Rooma - Liège -pitkän matkan kilpailuun ja voitti M-B 150:lla parhaiten sijoittuneen umpiauton erikoispalkinnon. Hän mm. johti kisaa Rooma - Pisa etapilla ja saapui maaliin ilman virhepisteitä. Valmistuneiden kuuden auton myöhemmästä kohtalosta ei ole mitään tietoa.[1]
_1934.jpg)
150 Roadster[muokkaa]
Mercedes-Benz 150:n menestys 2000 kilometrin kestävyysajossa sai yhtiön johdon suostumaan 2-paikkaisen roadsterin valmistamiseen. Saksan Autobahn-verkon rakentamisen ja nousevan elintason myötä sille ajateltiin löytyvän riittävästi ostajia.
Vuoden 1935 Berliinin autonäyttelyssä esitelty kaksipaikkainen, veneperäinen Mercedes-Benz 150 Sports Roadster perustui arkkitehtuuriltaan 150 Sport-Limousine -malliin. Poikkeuksena jäähdytys, joka roadsterin pienempikokoisen jäähdytinkennon vuoksi vaati puhaltimen, ollakseen riittävän tehokas. Tätä järjestelyä käytettiin myös 170 H -mallissa.
Roadsterin huippunopeus oli 125 km/h, eli hieman vähemmän kuin umpikorisen kilpamallin.
Tiedot valmistuneiden autojen määrästä vaihtelevat. Lähdetiedon mukaan jotkin tilastot kertovat autoja valmistuneen 20 kappaletta, Sindelfingenin koritehtaan tiedot taasen kertovat, että autoja olisi valmistunut viisi, yksi vuonna 1934 ja neljä vuonna 1935. Kahden auton valmistuminen pystytään todentamaan sekä tehtaan myyntikirjanpidosta sekä siitä, että Berliinin autonäyttelyssä oli vuonna 1935 kaksi roadsteria, toinen Daimler-Benzin osastolla ja toinen ulkona koeajoja varten. Joka tapauksessa 150 Sports Roadster on yksi harvinaisimpia Mercedes-Benzin valmistamia malleja ja näistäkin on tiettävästi jäljellä enää yksi, Mercedes-Benz -museon kokoelmissa oleva yksilö.[2]
